perjantai 30. heinäkuuta 2010

Oli synkkä ja myrskyinen yö...


Kuva tämän viikon muhkeasta pohjalaismyrskystä. Kuva ei ole edes mustavalkoinen, mutta jotenkin maailma oli sitä, kun taivaalta tuli vettä kuin saavista ja salamat tanssivat tauotta, ukkosen jyristessä muhkeasti. Hurjaa. Kohta bloggaan enemmänkin, nyt olen kuitenkin hyvin väsynyt koiravahti ja vetäydyn kohta unille...

Day 29 & Day 30

Day 29 - A song from my childhood



Madonna - La Isla Bonita

Kuuntelin lapsena väistämättäkin paljon Madonnaa, kun meillä kerran näkyi MTV joskus vuonna nakki ja makkara. Madonna oli mahtava. Kaunis ja lahjakas, biisit olivat tarttuvia. La Isla Bonita oli yksi niistä suosikeista, joista aina tuli mieleen lämpimät yöt Teneriffalla... Kyllä, osasin englantia suhteellisen hyvin jo pikkupenskana. (En ehkä vielä ihan 3-vuotiaana kun tämä biisi on julkaistu...)


Day 30 - My favorite song this time last year



Noisettes - Never Forget You

En tiedä oliko viime vuonna näihin aikoihin jotain tiettyä suosikkibiisiä, mutta tätä ainakin tuli kuunneltua paljon. Toivottavasti en linkittänyt tätä vielä aiemmin jossain yhteydessä..?

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Valmisteluja

Käväisin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa siinä toivossa, että siellä olisi jokin Pratchettin kirja, mitä en olisi vielä lukenut. Ei ollut. Siellä oli kuitenkin uusi kalenterini. O.m.a. Simppeli ulkoasu vei tällä kertaa voiton - etenkin kun sisältä löytyi söpösti kuvitettuja pikkuisia mietelauseita jokaiselle viikolle. Tällä mennään. Tilaa muistiinpanoillekin on ihan omiin tarpeisiini tarpeeksi. Ainakin olettaisin niin. Hintaa noilla kalentereilla on muuten aika järkyttävästi. Tämäkin kalenteri oli melkein 15 euroa!

Lisäksi mukaan tarttui pirtsakan turkoosi kynä, jonka LUULIN maksavan 50 senttiä, mutta se maksoikin melkein 6 euroa! Parempi olla todella hyvä, en nimittäin kiireessä viitsinyt enää lähteä halvempaa etsimään - kassalla kun jo olin. Mielestäni tuo Kiroileva Siili -vihko on aika söpöinen, ostin sen työharjoittelua varten, sillä meidän tulee myös pitää harjoittelusta jonkinlaista viikkopäiväkirjaa. Ajattelin tehdä kerrankin perinteiset ja kirjoittaa käsin - jos nyt sitten jaksan.

Uutta hiirimattoa olen kaipaillut jo kauan ja nyt sekin sitten löytyi. Ostin nimittäin Haisuli-hiirimaton, jossa minua viehätti sen ihanan violetti väri, sekä Haisulin melkoisen omahyväinen ilme. Uusi matto tulee tarpeeseen, sillä vanhani on vanhempieni vanha, kulmista jo kuoriutunut Ikean hiirimatto.

Pikkuiset Post-it-muistilaput tulevat myöskin tarpeeseen, sillä joskus sitä nyt vaan pitää muistaa jotain olennaista! Epäilisin keittiön seinän täyttyvän näistä ennemmin tai myöhemmin...

Melkein unohdin mainita! Sain vanhemmiltani todella mieluisan nimipäivälahjan! Punaisen Taika-mukin! Aiiiiivan fantastista - ja odottamatonta. Jostain syystä äitini on aina harrastanut nimipäivälahjoja. Tämä oli kyllä todella mukava yllätys! Toinenkin Taika-mukini on ollut päivittäisessä käytössä siitä asti kun sen ostin. Mike oli erityisen innostunut punaisesta versiosta, joten nyt herra saa sitten nauttia aamukahvinsa siitä kun tulee (toivottavasti) tänne syksymmällä lomailemaan!

Huomenna suuntaan takaisin Tampereelle jo aikalailla hyvissä ajoin, käyn mahdollisesti kaupassa (jos ehdin) ja pakkaan valmiiksi jotain tavaraa yötä varten, sillä suuntaan perjantaina yhdeksi yöksi kaverini luo koiraa viihdyttämään. Perjantaina käväisen vielä ennen koiraseuralaisteni tapaamista parturoitavana ja saas nähdä miten tukkaani nyt sitten sulautuu myös punaista väriä pitkän tauon jälkeen. Sunnuntaina aion panikoida tulevasta viikosta - ja siivotakin pitäisi. Yngh.

Day 28 - A song that makes me feel guilty



Mason vs. Princess Superstar - Perfect (Exceeder)

En nyt kyllä mitään muutakaan keksinyt, josta voisi tulla jotenkin "syyllinen" olo..? Tästä ehkä siksi, etten ole kaunis ja atleettinen, vaikka sitä kai pitäisi olla. Enkä kyllä ole kovin kilpailuhenkinenkään...

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Ensi viikolla

Yle TV2 Galaxi

Ensi maanantaina aloitan siis työharjoitteluni Ylellä. Neljä kuukautta tulee kulumaan lähinnä nettihommissa, missä tarkoituksenani on oppia kaikenlaista Flash-pohjaisista sivuista, niiden päivityksestä ja muusta sen semmoisesta. Työmateriaalinani on lukuisten eri lasten- ja nuoren ohjelmien kuvat, videot, äänipätkät, animaatiot, piirrustukset jne jne. Hommat ei varmastikaan lopu kesken. Sokerina pohjalla se, että pääsen seuraamaan miten näitä ohjelmia Ylellä oikeasti värkkäillään, mikä on hienoa. Mahdollisesti tulen tekemään myös jonkinlaisen kalvoesityksen Ylen toiminnasta - englanniksi. Jänskättää. Työpäivät ovat 7,5 tuntisia ja minulle kuuluu ruokaetu (!) eli ilmaismuonat talossa olevassa ravintelissa. Sekin jänskättää. 

Kaikkein eniten jänskättää kuitenkin vielä se, näenkö enää koskaan niitä vaatteita joita Mike on minulle yrittänyt Usastä lähettää? Ja näenkö niitä ennen kuin lumi tulee...

Day 27 - A song I wish I could play



Eluveitie - Brictom

Haluaisin osata soittaa kaikki Eluveitien kappaleet jollain ihmeellisellä soitinhärpäkkeellä!

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hikoilun lomassa

Tampereen kukkaisviikkojen tunnelmista siirryin eilen illalla tänne Pohjanmaan trooppiseen ilmanalaan. Juuri kun olin ennättänyt riemuita siitä, että sai asuntoa vähän viileämmäksi ja pystyi laittamaan verkkarit jalkaan iltaa istuessa... niin tadaa... lämpöä ja kosteutta jälleen. Jo herätessä on ihan tahmainen olo. Yhyh.

Tänään olen illalla menossa trimmauttamaan koiran ja huomenna ohjelmassa olisi ratsastusta hikoilun lomassa. Torstaina lähden takaisin Tampereelle ja perjantaina käyn parturoitumassa, minkä jälkeen lähden koiraa hoitamaan viikonlopuksi. Jänskää!

Eilinen matka oli aika extreme. Hikosin jo kävellessäni tien yli bussille laukkuineni (yksi bussi asemalle menee melkein suoraan kämppäni edestä!) ja bussissa tilanne vain paheni. Siellä ei ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. Viilenin vähän junaa odotellessa, mutta juna itsessään olikin sitten elämyksien elämys. Siellä ei edes meinannut henkeä saada,  ilmanvaihtoa ei ollut laisinkaan. Lämpötila oli varmaan lähempänä 40 astetta, kunnes konduktööri tuli lopulta ilmoittamaan, että ilmanvaihto vaunussamme ei todellakaan toiminut lainkaan. Hän kehoitti meitä kaikkia siirtymään ykkösluokkaan. En ole varmaan koskaan liikkunut niin nopeasti.


Ykkösluokassa oli TILAA. Ja leveämmät penkit. Enemmän jalkatilaa... Ah, kaikkea. Sain kaksi penkkiä itselleni ja loppumatka sujuikin sitten mukavasti... Lykkäsin tuon kamalan kuvan omasta naamastanikin mukaan, koska siitä näkyy tämän hetken suosikkejani. Panta on ostettu Bijou Birgittestä vähän alle 6 eurolla, kaulakoru (pieni valas) saman paikan alesta 3 eurolla ja farkkuliivi on se jo taannoin esittelemäni KappAhl-alennuslöytö. Valkoinen perus t-paita näyttää kivalta sen kanssa. Ja uusiin silmälaseihini olen rakastunut!

Day 26 - A song I can play on an instrument




Beethoven - Ode to Joy

Opiskelin teini-iässä vuosia musiikkikoulussa, joten osaan lähinnä soittaa klassista tavaraa poikkihuilulla. Olen myös opiskellut pianon soittoa. Osaan toki muitakin soittimia soittaa, enemmän tai vähemmän.

Day 25 - A song that makes me laugh



3Oh!3 - Don't Trust Me

En tiedä tarviiko tätä edes perustella!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Olenpa outo

Bisquitsin blogista nappasin tämmöisen vekkulin haasteen, koska en ollut sitä vielä tehnyt ja noh, koska on niin kivaa analysoida itseään aina välillä. Eli, 5 omaa pikku kummallisuuttani. Jotain olen saattanut mainita joskus ennenkin, sillä vastaavia, laajempia haasteitahan on ollut aiemminkin.


1. Yleensä kun ihmiset ovat surullisia, surkeita, masentuneita, vihaisia ja muuten vaan negatiivisiä, he toivovat, että joku tulisi ja piristäisi heidän päiväänsä. Minä en. Jos olen jotain noista yllämainituista asioista, haluan muhia tuossa tunteessa yksin ja rauhassa sopimakseni katsoman ajan. Ja sitten naps, pois päältä ja perusilme. On kuitenkin olemassa kaksi poikkeusta. Oloani saa kohentaa Mike... sekä Milo, tosin vain Milo täysin varauksettomasti.

2. Olen yrittänyt tänä kesänä urheasti nukkua ilman korvien peittämistä (kun on ollut NIIN kuuma). Yritin tätä vasta, kun olin 2 kuukautta varmistunut siitä, että ikkunan auki pitäminen yöllä ei tuo asuntoon pikkuisia inisijöitä ja örrimöykkyjä. Silti nukun korvat paljastettuna katkonaisesti, paniikinsekaisissa tunnelmissa. Yleensä peittoni alta ei näy kuin puoli päätä, mutta nyt olen rohkaistunut myös toisinaan paljastamaan jalkani! Ehkä olen kehittymässä?

3. Jos syön ruokaa, jossa on useita eri "osasia" esim. salaatti, peruna, liha ja kastike samalla lautasella yritän välttää näiden sekoittumista. Pitkään aikaan en syönyt laisinkaan kastikkeita, mutta nyt olen jo hyväksynyt kastikkeen osaksi elämääni ja oppinut jopa pitämään salaatinkastikkeesta (n. 23 ikävuoden paikkeilla). Syön usein nämä ruuat yhdessä muuten, mutta en milloinkaan anna salaatin sekoittua muuhun annokseen. Suosinkin salaattilautasia ja omillaan ollessani syön mieluummin salaattini aivan erillisenä ateriana!

4. En käytä särkylääkkeitä kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa, minkä monet ihmiset kokevat outona. En ylipäätäänkään käytä lääkkeitä heppoisin perustein ja suosin ennemmin luonnon lääketiedettä kuin länsimaista, jos siihen on mahdollisuus. Jos siis näet minun popsivan särkylääkkeitä, voit olla varma siitä, että olen todella kipeä. (Kurkkukipuuni en niitä ole syönyt.)

5. Karvani nousevat pystyyn siitä äänestä, mikä syntyy kun pahvilaatikkoja puretaan tai kasataan. Se on ehkä kamalin ääni koko maailmassa. Tulen huonovointiseksi, hampaisiini sattuu ja käteni alkavat tuntua kummallisilta, vaikka en itse laatikkoon koskisikaan. Hrrrrrrrrrr. Sanomalehtipaperikaan ei ole näin kamala.

Day 24 - A song I'd want to play at my funeral



Enya - Memory of Trees

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kylmää kyytiä

Vasemmalla aamun hienot pilvet bussin likaisesta ikkunasta heijastuksineen kaikkineen kuvattuna. Käväisin tänään tosiaan koulussakin, tekemässä kokeen ja puristelemassa käsiäni nyrkkiin ihan pikkiriikkisen, vaikka sainkin aineistoaineesta (englannin kielisestä) 5- (asteikolla 1-5). Siitä oli yrittämällä yritetty etsiä jotain huomautettavaa ja ilmeisesti kun muuta ei ollut, oli opettaja päättänyt että halusinkin kirjoittaa preesenssissä, vaikka olin ihan tarkoituksella kirjoittanut koko jutun menneessä aikamuodossa... Niin ja hänen mukaansa ajatusviivaa ei käytetä kuin suomen kielessä - aika moni on eri mieltä.

Eilenhän en koulussa ollut, olin vähän niinkun siinä jamassa, että parhaimmillaan ääntä oli vain kuiskaukseksi asti ja mitään ei pystynyt nielemään - paitsi jäätelöä. Olenkin syönyt ehkä kuukauden kiintiön verran mehujäitä ja murueskimoita viimeisen 3 päivän aikana. Jokin kurkkutulehdus tuolla nimittäin jyllää ja kuumat juomat (nyyh, tee) ovat lähes mahdottomia nieltäväksi.

Luulin jo, että joku angiina tässä on kun on kurkkua särkenyt niin vietävästi - myös ulkopuolelta, sekä korvaa ja joku pallero tuntuu tuolla kurkussa olevan. Tänään tehty pikanieluviljely kuitenkin paljasti, että tuloksessa on "vain" joku virus, johon ei sitten ne antibiootitkaan pure. Sinänsä hihkuin riemusta, sillä en inhoa mitään niin paljon kuin antibiootteja, etenkin silloin kun saan niistä allergiaa.

Kävin Acutassa, kun soitin eilen johonkin neuvontaan ja kehoittivat sinne, vaikken Tampereella kirjoilla olekaan. Ottivat hyvin mukavasti siellä vastaan... kunnes pääsin sairaanhoitajalle, tai lääkärille, tai mikä painija se mies sitten olikaan. Ei esitellyt itseään, ei kuunnellut sanaakaan, kävi vaan suoraan kurkkuun käsiksi (haha) ja "hellästi kosketteli" kurkkuani ulkopuolelta, otteilla joilla raavas mieskin olisi saatu vinkumaan. Kysyi "Sattuuko?" ja minä inisin että "Jooooo kyllä..." kysyi "kummalta puolelta?" ja minä inisin "molemmilta, kiitos vaan..!". Nieluviljelyn jälkeen alkoi sitten syyttely. Miksi olen Acutassa? Sanoin, että olin soittanut neuvontaan ja sieltä oli kehotettu Acutaan, missä kuulemma voisin käydä, vaikken Tamperelainen olekaan. Mies siihen: "No niin ne aina kaikille sanoo, mutta ei nämä meidän asioita ole!" sanoin "Aijaa? Mihin mun sitten olis pitäny mennä?" Mies: "Yksityiselle!" .... JEP. Millä rahalla? Pelkän pikanieluviljelyn takia? I don't think so. Sitten alkoi avautumaan siitä, miten pitäisi ne kirjat siirtää tänne Tampereelle jos täällä kerran asuu. Yritin selittää siitä viisumihommasta, mutta mies jatkoi sitten valitusta siitä että minun ei kuuluisi asioida Acutassa. Sanoin, että neuvonnassa oli nimen omaan sanottu että ehdottomasti pitää käydä, kun on astmakin, jos on jotain vakavampaa menossa ja kun oireet ovat olleet pahat. Mies siihen: "NO EI TÄMÄ MITÄÄN AKUUTTIA OLE!" Aijaa. No anteeksi kun vaivasin.

Meni varmaan 5 minuuttia hänenkin elämästään "hukkaan" siinä kun katsoi kurkkuun, koitteli sitä ja otti näytteen. Huhhuh. Niin joo, sain kuulla osani myös siitä, kun en ole syönyt särkylääkkeitä. Sanoin, että menee maha niistä sekaisin ja olen kyllä selvinnyt säryistäni yleensä ilman, mutta käski kuitenkin niitä syömään. Selvä. En ole kyllä vielä KOSKAAN kurkkukipuun särkylääkkeitä napsinut, mutta ihan miten vaan.

Lääkkeiksi määrättiin särkylääkkeiden  ohella seuraavaa:


Kylmiä juomia ja jäätelöä.

Pohjanmaalle oli tarkoitus mennä tänään, mutta eilisen pyykinpesurumban ja kurkkutulehduksen uuvuttamana en sinne vielä jaksa lähteä. Etenkin kun en halua tartuttaa isään mitään. Sunnuntai-iltana sinne on kuitenkin suunnattava ja torstaina sieltä viimeistään palattava, sillä sitten on luvassa parturia ja koiran hoitoa.

Day 23 - A song I want to play at my wedding



Muse - Unintended

Ikävä kyllä alkuperäistä videota ei pystynyt upottamaan tänne, mutta tässä nyt kuitenkin. Olenhan jo mennyt naimisiin, mutta tämä olisi voinut siellä soida, samoin kuin Musen Invincible, jonka tänne laitoinkin jo aiemmin.

Day 22 - A song I listen to when I'm sad



Shiny Toy Guns - Major Tom

Ei nyt kyllä tullut mieleen mitään specifiä "olen surullinen" -biisiä, mutta tämä on kaunis ja haikea. Surullisena kuuntelen yleensä musiikkia joka liittyy suruni aiheeseen, eikä välttämättä piristä...

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Day 21 - A song I listen to when I'm happy



(Wouter) Hamel - Breezy

Kuuntelen yleisesti ottaen iloisena "iloisehkoa" musiikkia. Tässä on niin herttaiset sanat ja kivan vanhahtava musiikki, että tästä tulee entistäkin paremmalle tuulelle, kun elämä hymyilee.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Kesän satoa

Mietinpä että mistäpä sitä nyt postaisi kun ei ole ollut mitään hirveämpiä äksöneitä tässä viime päivinä, joten otinpa pokkarikameran kauniiseen käteen ja näpsäisin vähän kuvia kesän sadosta. Elikkä siis jotain tänä kesänä hankittuja juttuja, jotka ovat osoittautuneet hyviksi.

 Andiamon "valkoiset" ballerinat

Paljon mahdollista, että näiden elinaika on yksi tai korkeintaan kaksi kesää, mutta on näitä käytettykin. Hankin nämä aivan lämpimien päivien alkupuolella alennusmyynnistä hintaan 20 euroa. Liekö ollut jo toukokuussa? Sen jälkeen nämä ovat olleet jalassani lähes poikkeuksetta päivittäin - ja sen ovat näköisetkin. Puhdistin nämä jokin aika sitten Marseille-saippualla, mutta sisäpohjien kunnolle en juuri voi mitään. Kullanhohtoinen pinta on pääosin poissa ja rullautuu vasemmasta kengästä, mutta ei se mitään! Vielä käytetään!


Courage-koru ja KappAhlin farkkuliivi

Koru oli ostos jo kesältä 2009, mutta siitä on muodostunut se koru, jonka laitan kaulaani silloin kuin mikään muu koru ei tunnu sopivalta ja silloin kun kaipaan yksinkertaisuutta (ja rohkeutta!). Olen huomannut käyttäväni tätä paljon kesäisin. Farkkuliivi puolestaan on tuore ostos KappAhlin viimeisimmästä alennusmyynnistä, irtosi n. 15 eurolla ja yhdistyy helposti oikeastaan kaikkeen, antaen asuun vähän särmää. Toivoisin ehkä, että tämä olisi takaa hieman pidempi, mutta toisaalta tämä on hyvä juuri näin, sillä eihän sen tarkoitus olekaan pitää lämpimänä...


Marimekon pikkuinen lompakko-pussukka

Ostin tämän kesäkuun alussa kun olin vanhempieni kanssa reissulla Itä-Suomessa yo-juhlien merkeissä. Olin jo pitkät ajat haaveillut sopivasta pikkulompakosta, joka mahtuisi laukkuun kuin laukkuun, toisin kuin varsin massiivinen O.I.S.-lompakkoni. Tämä onkin ollut kovassa käytössä, kun bussikorttikin sujahtaa mukaan kätevästi.

Musta laukku KappAhlista, ruskea Prismasta

Musta laukku oli ilmainen, sillä se oli se "pakollinen" lisä Osta 3, Maksa 2 -kampanjaa hyödyntäessä. Laukku on osoittaunut hyväksi ja pidän irroitettavasta mustasta hihnasta. Olen vähän huono mustien laukkujen kanssa ja tämä onkin itseasiassa AINOA omistamani puhtaan kokomusta laukku, ellei lasketa piskuista iltalaukkua, joka lienee Usassa. Muut "mustat" laukkuni ovat itseasiassa hyvin tumman harmaita. Tämä laukku on kooltaan omalla mittapuullani pieni, mutta juuri tarpeeksi tilava kaikelle olennaisimmalle. Ruskeasta laukusta puolestaan löytyy tilaa enemmänkin. Se on kooltaan melko suuri ja siinä saa tavarat jaettua kahdelle eri puolelle varsin kätevästi ja kumpikin puoli sulkeutuu omalla vetoketjullaan. Sisätaskujakin löytyy. Tämä oli löytö Seinäjoen Prismasta. Asiaa auttaa se, että minulle tulee tuosta hopeakoristeesta mieleen kuolaimet...

Huomiselle on luvassa koulussa pyörähtelyä, sekä mahdollisesti kaverin kanssa kaffittelua ja torstaina olisi tarkoitus selvitellä tuota kertynyttä pyykkivuorta pesukoneeseen päin. Unohdin sitten autuaasti käydä lataamassa bussikortinkin, joten pitää huomenissa hoitaa se tuossa kioskilla. Ensi viikolla olen loppuviikosta todennäköisesti koiranvahtina eräälle suloiselle Novascotian noutajalle, tosin en ole vielä varma tuleeko neiti Hilla tänne vai tulenko minä hänen luokseen.

Juuri kun ennätin iloita vähän viileämmästä ja hiukkasen pilvisemmästä säästä havaitsin myös, että huomiselle on luvassa n. 27 astetta ja tottahan nyt toki sitä aurinkoa. Pläääääääääääh.

Day 20 - A song I listen to when I'm angry



Rammstein - Freuer Frei

Saksa on vaan niin vihainen kieli.. *hillitöntä hekotusta*

ps. Tänään syödään JOULURUOKAA.

Day 19 - A song from my favorite album



Muse - Invincible
albumilta Black Holes and Revelations

Minulla ei oikeastaan ole mitään suosikkialbumeja, kun hädin tuskin on suosikkibändiäkään, mutta Museen olen nyt viimeaikoina erityisesti kiintynyt. Valitsin tämän kappaleen, koska se on ehkä se kaikkien aikojen rakkauslaulu ja nyt vaan tuntui siltä, että sitä täytyi kuunnella.

Meni vähän 20. päivän puolelle, pahoittelen.

Tänään ei olekaan juuri muuta raportoitavaa kuin se, että kävin leikkuuttamassa otsatukan ihan mukavalla parturilla tuossa naapurissa, jonne olen menossa vielä uudestaan ensi viikolla laittauttamaan tukan ikään kuin syyskuosiin. Luvassa on kylmempää, tummempaa ja... jotain yllättävää. Parturoinnin lisäksi vaivauduin imuroimaan (pyyhe päässä alusvaatteisillani suihkun jälkeen - mikä oli todella looginen veto), mutta en juuri muuta. Nukuin taas jotkut kolmen tunnin päiväunet. En ymmärrä mistä tätä väsymystä riittää?

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Day 18 - A song I wish I heard on the radio



Katy Perry feat. Snoop Dogg - California Gurls

Olen rakastunut tähän "kesäbiisiin"! Jostain syystä en ole kyllä kuullut tätä radiosta vielä yhtään? Ei sillä kyllä että kuuntelisin paljon radiota... Video on kyllä niin makea, ettei tee yhtään enää mieli karkkia...

lauantai 17. heinäkuuta 2010

Ne ovat täällä!

Komeasta mustasta paketista paljastuu...
...melkeinpä iltalaukuksi sopiva silmälasikotelo.
Ja jokin pieni musta pussukka.

Kylläpä lääkäri-Jenni on jotenkin surullisen näköinen?

Pahoittelen kamalaa tukkaa, joka on seurausta n. 1,5 päivää hikoilleesta nutturasta. Mutta silmälasit ovat kuitenkin melko "päheet", eikö? Tykkään ainakin itse, vaikka näytänkin aika lääkärihtävältä valkoisessa (ruttuisessa) kauluspaidassani.

Silmälasienhakureissu vähän venähti, kävin nimittäin KappAhlin kautta, josta bongasin alennusmyynnistä ehkä hieman kyseenalaiset keskivaaleat, vajaamittaiset farkkuleggarit sekä tosi söpön piskuisen farkkuliivin - ja sitten "kolme kahden hinnalla" tarjouksen innoittamana valitsin ilmaiseksi tuotteekseni jotenkin kivan mustan laukun, joka pääsi heti tosi toimiin kun lähdin kahvittelemaan. KappAhlista tarttui samalla mukaan myös alusvaatteita... vielä kun saisi aikaan heittää vanhoja, rispaantuneita ja muuten vaan kamalia yksilöitä mäkeen...

Kävin myös Sokoksella, mistä hain hoitoaineen ja nappasin alepinkoista yhden Lumene Natural Code -luomivärin ja Maybellinen huulikiillon. Söin näin maittavan lounaan Sokoksen alakerrassa:

3,60€

Hyvää oli, tosin täti lurautti vähän turhan paljon balsamicoa sekaan... Aion kyllä syödä tuolla salaattilounaan uudestaankin, oli sen verran edullisia vaihtoehtoja!

Ruokaostokseni tein myöskin alakerrassa ja sitten taistelin ne vielä urheasti kotiin 27 asteen helteessä. Hengähdin tovin ja sain kaveriltani viestin, että hän tulee olemaan myöhässä. Eipä mitään, sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä ehtisin vaihtaa vähän vaatetta ja viilentyä tuulettimen ääressä. Kahvittelujemme jälkeen käväisimme pikaisesti katsomassa jotain äärimmäisen kovaäänistä bändiä tuolla Finlaysonilla, mutta emme jaksaneet seurata kuin muutaman kappaleen. Säälittelimme kumpikin koiraa, jonka joku valopää oli katsonut hyväksi ideaksi rehata helteeseen kovaääniselle keikalle. Mieli teki mennä vähän avautumaan, mutta eipä siitä olisi mitään hyötyä ollut, valopäät tuntien. Ehkä valopää lukee tätä blogia ja antaa koiransa jollekin, joka osaa siitä huolehtia?

No joo, eipä avauduta sen enempää. Istuimme hieman iltaa kaverin kanssa täällä Jennin omassa pikku saunassa, joka asuntonakin tunnetaan, kunnes toiseksi viimeinen bussi oli jo lähdössä. Mukavaa kun on seuraa välillä, eikä tarvi aina yksin hikoilla!

Voi tuska

Olen palannut Tampereelle oman pikku sau... erm... asuntoni "suloiseen lämpöön". Niinpä niin. Ulkona on ehkä se 24 astetta, mutta sisällä ollaan 40 tietämissä. Koko junamatkan ajan oloni oli ihan mukava. Vielä bussissakin olo oli ihan mukava... mutta kun astuin sisään asuntooni niin... Huoh. Reilun viikon ajan tämä koppi on nyt sitten varastoinut lämpöä talven varalle. Heitin ikkunat saman tien selälleen auki ja laitoin tuulettimen laulamaan. Aamuyöstä neljän aikaan alkoi olla sen verran viileä, että pystyin nukkumaan. Sitä iloa ei kuitenkaan kauan kestänyt. Asuntoni nauttii aamuauringosta, minkä pitäisi olla ihanteellista, mutta jostain syystä kämppä on yleensä viimeistään klo 7 täysi pätsi, vaikka ulkona ei kovin lämmin olisikaan. En ymmärrä MIKÄ täällä sitä kuumuutta varastoi, kun ikkunoissa on sälekaihtimetkin. Menee kyllä ihan täysin hermot täällä, kun hiki valuu jo tässä blogatessakin, saati sitten jos yrität jotain tehdä tai pukea. Onneksi viime aikoina on sentään ollut upeita auringonlaskuja, joten yritän hillitä kesäinhoani tämänkaltaisilla kuvilla:

Kuvan otin vanhempieni parvekkeelta torstai-iltana.

Tänään olisi ohjelmassa... suihku. Todennäköisesti useampikin. Sen lisäksi pitäisi lähteä hakemaan silmälasit ja käydä ruokakaupassa. Viiden jälkeen olen menossa kahvittelemaan koulu(tus)kaverin kanssa. Ah, odotan kyllä innolla niitä laseja... sitten ei enää tarvitse siristellä auringossa. Ainakaan niin kovasti.

Day 17 - A song I hear often on the radio



Lady Gaga - Bad Romance

Lady Gaga tuntuu AINA olevan radiossa. Etenkin tämä biisi. Onneksi radion yhteydessä ei tule näitä... mielenkiintoisia musiikkivideoita...

Day 16 - A song I used to love, but now hate



Scooter - Ramp!

Okei, ehkä rakkaus ja viha ovat vähän liian voimakkaita sanoja kuvaamaan tätä. En ole koskaan oikeastaan RAKASTANUT tätä kappaletta, enkä edelleenkään vihaa sitä, mutta tämmöinen (happyish) hardcore-materiaali on kyllä kohdallani jo aikansa elänyt...

Ja kyllä nyt meni postaus 17. päivän puolelle...

torstai 15. heinäkuuta 2010

Day 15 - A song that describes me

Sekä minä, että Mike mietimme päämme puhki, mikä kappale kuvaisi minua. Itse en keksinyt mitään, eikä Mike osannut auttaa, koska mikään kappale ei kuulemma kuvaisi täydellisesti kaikkia Jennin ominaisuuksia. Hän sanoi: "I don't really have a song to illustrate you, I've been thinking about it.  But I know too many sides of you  for there to be one song." 


Ilmoittelen, mikäli keksin jotain...

Taikaa

Nyt, kun ulkona oli enää iltapäivällä "vain" 26 astetta, uskaltuiduin hieman ovesta ulos muutakin kuin koiraa lenkittämään - vaikka tein kyllä senkin. Käväisin Enkelin Eväspussissa, joka oli kyllä pienoinen pettymys tänään. Ne muutamat kivat jutut olivat sen hintaisia, etten viitsinyt ostaa, mutta valikoima oli muutenkin poikkeuksellisen karu... Yhh. KappAhl ei ilahduttanut sen enempää, en oikein löytänyt mitään sellaista, mitä olisi ollut "pakko saada", niinpä poistuin sieltäkin tyhjin käsin. Sitten lähdin äidin avuksi ruokakauppaan, josta sitten päätinkin ostaa jotain, mistä olen haaveillut jo kauan:

Iittalan Taika-muki

Huomenna pitäisi sitten alkaa rehautumaan Tampereelle, missä upouudet silmälasini jo odottavat noutajaansa. Lisäksi ohjelmassa olisi kahvittelua kavereiden kanssa, siivousta (jossa aion kyllä vähän luistaa jos helteet jatkuvat), sekä ruokaostoksia... Kaikkea ei ehkä tarvitse tehdä päivässä? Kuntosalillakin pitäisi taas käydä. Olen kyllä tällä hetkellä hivenen jumissa. Nukuin toissayönä selkäni solmuun, eikä asiaa auttanut eilinen maastoratsastus sitten yhtään. Ratsastin liian lyhyillä jalustimilla, mutta selvisin pahemmilta ongelmilta kylmägeelin voimin - sitä en kuitenkaan voinut laittaa käsiini, jotka olivat turtuneet innokkaan hevosen pitelemisestä. Eilinen auringonlasku oli kyllä fantastisen upea... En ole koskaan nähnyt mitään niin hienoa! Vielä kun en kärsisi astmasta ja heinäallergiasta, niin ilta olisi ollut täydellinen. Nielin myös yhden hyönteisen vauhdista, mikä myöskin latisti tilapäisesti tunnelmaa...
Olen ollut aika laiska bloggaamaan, mutta sitä nämä helteet teettävät. En ole kyllä juuri harrastanut mitään bloggaamisen arvoista, sillä olen viettänyt aika pitkälti hiljaiseloa täällä Pohjanmaalla. Olen autellut äitiä, ulkoiluttanut koiraa ja käynyt katsomassa isää sairaalassa - josta hän pääsikin tänään kotiin!

Eipä sillä, blogimaailmassa on tuntunut muutenkin olevan melkoisen hiljaista viime aikoina. Yksi jos toinenkin lomailee ilman blogiaan ja kommentointikin näyttää universaalisti vähentyneen. 
Mitäs olette puuhastelleet? Joko on kesälomat vietetty?

Puiston varjoissa, aurinkoa paossa...

Kolme sanaa


Kesän kaunein ilta.

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Day 14 - A song no one would expect me to love



Nordman - Vandaren

Nyt hävettää. Olen salaa diggaillut tätä biisiä varmaan 10 vuotta. Minä, joka suorastaan inhoan ruotsin kieltä. Minä, joka en halua elämääni mitään ruotsalaista - Ikeaa lukuun ottamatta. Kyllä vain, minä salaa rakastan juuri tätä kappaletta. Antakaa anteeksi. (Syytän niitä ruotsalaisia (!!!) sukujuuriani.)


Det gör ont, men gå ändå, du kan alltid vända om...
Det gör ont, men gå ändå, du är här och kom hit som en vandrare...

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Day 13 - A song that is a guilty pleasure



Poisonblack - Rush

Yritin miettiä mitä voisi olla "guilty pleasure", mutta en päässyt yli siitä, että päässäni alkoi soida tämä biisi. Jos katsoo videon niin mielestäni, tämä kappale nimen omaan kuvaa öh, syntistä nautintoa? Joo. Pitemmittä puheitta, katselun "riemua".

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Day 12 - A song from a band I hate



The Pussycat Dolls - I Don't Need A Man

Eipä kamalasti tule kuunneltua musiikkia jolle en jaksa lämmetä, mutta olkoon tässä nyt yksi, koska koko poppoo on nostanut karvani pystyyn siitä asti kun heidän ensimmäisen videonsa näin joskus vuonna nakki. Valitsin tämän kappaleen, koska nauroin melkein kippurassa tälle ristiriitaisuudelle. "En tarvitse miestä yhtään mihinkään, eli ihan huvikseni tässä laulan ja tanssin puolialasti kosketellen itseäni ja esitellen erinäisiä ruumiinosiani kameralle." Semmosia ne nukketytöt on...

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Day 11 - A song from my favorite band



Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Pauhaava sydän

Jos oikein kokonaisuudessaan katsotaan, niin Lauri Tähkä voi hyvinkin olla melkeinpä suosikkibändini (vaikka tiedän ettei tätä kukaan kuitenkaan usko, ehkä en edes minä!). Koska. En ole vielä kuullut niiltä kai yhtään kappaletta, joka ei olisi jotenkin sytyttänyt. Pohojammaan poijjat (ja tyttö) on erityisen rakkaita silloin kun olen itse jossain kaukana. Ja Pauhaava Sydän on ehkä suosikkini kaikista poppoon biiseistä.

Myöntää täytyy, että tässä olisi voinut olla aika moni muukin biisi, kuten Musen Resistance tai Tarotin Pyre of Gods, mutta en ehkä ole kuitenkaan muiden tuotantoon tutustunut yhtä perinpohjaisesti, joten tällä mennään, koska KOMIA ON AINA KOMIA.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Pitkän kaavan mukaan

Saimme eilen kutsun perhetutuiltamme lähteä tänään heidän kanssaan läheiseen hiljan remontoituun kartanoon (jonka piha oli vielä nuori) syömään ennen kuin menisimme katsomaan isää sairaalaan. Isähän oli jo välillä kotona pitkäänkin, mutta joutui eilen palaamaan osastolle ainakin maanantaihin saakka nauttimaan lääkityksestä, jonka avulla pyritään korjaamaan sisäisiä vaurioita. Isä oli kuitenkin sairaalassa ihan hyvillä mielin, katsellen autuaana jättimäistä laajakuvatelevisiota...

Joka tapauksessa, matkassa oli siis vain minä ja äitini, sekä herkkupäivällisen tarjonnut pariskunta, joiden tytär oli paras ystäväni lapsena, tosin nyt emme ikävä kyllä ole tavanneet vuosiin.

Söimme oikein "pitkän kaavan mukaan", eli alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan ja nyt olo on kyllä sen mukainenkin. Aion lähinnä rötköttää siihen asti, kun vien koiran iltalenkille... Muuta ei juuri nyt kykene.


Kauniissa ympäristössä oli mukava nautiskella herkkuateriasta.




Herkkuateria tosiaankin. Alkuruuaksi nautin lohi cheviseä (kuvassa alla), eli "ohuen mallasleipäsiivun päällä appelsiinilla maustettua raakakypsytettyä merilohta ja lisäksi balsamicosiirappia". Varsinainen gourmet-annos, tosin mielestäni jotenkin aika suolainen? Taisin juoda kaksi lasillista vettä annoksen aikana - hyvää kuitenkin.


Ja pääruuaksi valitsin piian pippuribroileria rapeilla ranskalaisilla:


Ja koko aterian kruunasi aivan suussasulavan upea pannacotta ja karamelliomenat (aah):



Vähän toista kun Jennin normaalit opiskelijaeväät, se täytyy kyllä myöntää. Etenkin tuo pannacotta oli mahtavaa... Ja noita karamelliomenoita olisin helposti syönyt enemmänkin, kastike oli nimittäin erinomainen. 


Koitan tässä juuri samalla pohtia koska menen seuraavan kerran ratsastamaan... Menenkö maanantaina vai menenkö keskiviikkona uudestaan yömaastoon vai mitä aion tehdä? Kauanko olen vielä Pohjanmaalla? Ei aavistustakaan. Minulla on lääkärikin varattuna ensi tiistaille, joten se pitää kuitenkin kokea. Kyllä varmaan viikonlopuksi sitten jo Tampereelle takaisin...

Torstaiyön maastoratsastus oli muuten melkoisen hieno kokemus. Metsän reunaan saakka hivenen tuulessa huojuvia viljapeltoja, keskiyön aurinko ja hevosletka hiekkatiellä. Ei paljon siitä hetki parane. Retki meni muuten täydellisesti, mutta tokihan kun sillalla ylitimme isoa tietä, juuri hevoseni alta iso kaksiosainen rekka täyttä haipakkaa ja polle pololta meinasi jalat lähteä alta, sen verran se säikähti. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ei lähtenyt kauramopo lapasesta! Olisinpa voinut rehata kameran mukaan...

Day 10 - A song that makes me fall asleep



Jewel - Near You Always

Please don't say I love you,
Those words touch me much too deeply
And they make my core tremble
Don't think you realize the effect you have over me
Please don't look at me like that
It just makes me want to make you near me always
Please don't kiss me so sweet
It makes me crave a thousand kisses to follow
And please don't touch me like that
Makes every other embrace seem pale and shallow
And please don't come so close
It just makes me want to make you near me always
Please don't bring me flowers
They only whisper the sweet things you'd say
Don't try to understand me
Your hands already know too much anyway
It just makes me want to make you near me always
And when you look in my eyes
Please know my heart is in your hands
It's nothing that I understand, but when in your arms
You have complete power over me
So be gentle if you please, 'cause
Your hands are in my hair, but my heart is in your teeth
And it makes me want to make you near me always
Your hands are in my hair, but my heart is in your teeth
And it makes me want to make you near me always
I want to be near you always
I want to be near you always
I want to be near you always

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Day 9 - A song I can dance to



Earth, Wind & Fire - September

Joskus vaan pitää saada harrastaa diskotanssia! (Olen siinä jopa kohtuullisen hyvä.)

torstai 8. heinäkuuta 2010

Day 8 - A song I know all the lyrics to



Oasis - Don't Look Back In Anger

Tää on Johannalle! Hehe... me ollaan hiukkasen fanitetty Oasista "vanhoina hyvinä aikoina". Minä jostain 95-vuodesta... Tämä oli yksi niitä ensimmäisiä biisejä joita Oasikselta kuulin ja voin aika suurella todennäköisyydellä sanoa, ettei tämä myöskään ole niitä ainoita jotka osaan ulkoa...

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Mansikoita ja maatuskoita

Nuo kuvassa olevat maatuskat ovat osuneet silmääni jo aiemminkin kaupungilla liikkuessani, mutta nyt vasta muistin ottaa niistä kuvan. Eikö olekin suloisia? Miksei näitä voisi olla jokapuolella, missä on jotain tylsänankeaa? Mahtavia, kuka lie taiteillut?

Pääsin koulusta tänään jälleen hyvissä ajoin, mikä oli mukavaa. Mukavaa ei kuitenkaan ollut se, että päivän aikana ulkona oli alkanut paistaa ja lämpötila oli jälleen kivunnut järisyttäviin lukemiin. Ei siinä muuten niinkään mitään, hikoilunkin vielä kestän, mutta aurinkoallergia on k-a-m-a-l-a-a. Aamulla oli pilvistä ja ankeaa (tosin kosteampaa kuin keskiverto saunassa) ja säätiedotus oli luvannut ukkosta ja vettä koko päiväksi, joten otin mukaan sateenvarjon, enkä edes ajatellut aurinkovoidetta aamun tohinassa. Toki sitten ehdin saada kutisevat käsivarret illaksi. Puuh... Pitää varmaan alkaa nukkumaan aurinkovoiteen kanssa, ihan vaan varmuuden vuoksi.

Ja koska aurinkoallergia itsessään ei ole tarpeeksi kurja, olen onnistunut myös kehittämään allergian mansikoille, joita niin suuresti himoitsen. Eilen selvisin vielä kulahtaneen tuntuisella kielellä ja pienellä vatsan vääntelyllä, mutta tämänpäiväisestä jättiannoksesta menikin sitten maha oikein kunnolla sekaisin. Asiaa ei paranna se, että nykyään jopa tuoreet kirsikkatomaatitkin aiheuttavat allergiaa (viikonloppuna meni suupieli rikki, eikä se ole vieläkään parantunut), kun ennen vain jotkut tietyt lajit tuottivat tuskaisehkon lopputuloksen. Nyyyh... Miksi kaikki hyvä tekee kipeäksi?


Onneksi minulla on sentään vielä tuota ihanaa granaattiomenamehua, jota nautin jäiden ja sitruunavichyn kanssa drinkkimielessä. Olen myös jatkuvasti himoinnut jäälattea tällä viikolla, kumma juttu... Olenkin ahdistellut kavereitani kahville jo pariinkin otteeseen - tuloksetta. Toisilla on kiire ja toisille ei sovi helle. Ei se kyllä sovi minullekaan, mutta latenhimoni on ollut niin vahva, että olen ollut valmis jopa uhmaamaan aurinkoa.

Olen tässä illan aikana työstänyt viimeinkin sen englannin kielisen aineen, minkä kai joskus jo mainitsinkin. Aineen aiheeksi valikoitui lopulta pieni pätkä saamastamme aineistosta - omilla kokemuksilla höystettynä. Aiheena oli amerikkalainen keskustelutyyli ja se, mitä sopii sanoa ja mitä ei. Luetutan sen vielä omalla amerikkalaisellani, että saan kunnolliset rehdit kritiikit. Huomiselle ei muuta koulun puolesta oikein ollutkaan kuin tämän aineen palautus, joten laitan sen menemään sähköpostilla, enkä lähde turhaan hikoilemaan paikan päälle - etenkin kun opettaja ystävällisesti mainitsi, ettei siellä pakko ole olla...

Koskahan tämä helleaalto oikein loppuu, että ei enää tarvitse joka aamu miettiä miten tukkansa nyt laittaisi kiinni ja mitkä vaatteet olisivat mahdollisimman viileät - mutta silti asialliset kouluun. Ääääh...! Mutta nyt minulla on reilu viikko lomaa ja Pohjanmaalla viipynen todennäköisesti ainakin ensi viikon keskiviikkoon, ellen pidempään. Paluulippua en ole vielä hankkinut...

Day 7 - A song that reminds me of a certain event



Enya - Hope Has a Place

Hääpäiväni. Tämän "tahdissa" me astelimme tuomarin eteen. Löysin kappaleen vasta häidemme kynnyksellä, mutta jotenkin sen sanat vaan sopivat täydellisesti tilanteeseen.

"One look at love and you may see
it weaves a web over mystery,
all ravelled threads can rend apart
for hope has a place in the lover's heart.
Hope has a place in a lover's heart.

Whispering world,a sigh of sighs,

The ebb and the flow of the ocean tides.
One breath, one word may end or may start
a hope in a place of the lover's heart.
Hope has a place in a lover's heart.

Look to love you may dream,

and if it should leave then give it wings.
But if such a love is meant to be;
Hope is home, and the heart is free

Under the heavens we journey far,

on roads of life we're the wanderers,
So let love rise, so let love depart,
Let hope have a place in the lover's heart.
Hope has a place in a lover's heart.

Look to love and you may dream,

and if it should leave then give it wings.
But if such a love is meant to be;
Hope is home, and the heart is free.
Hope is home, and the heart is free."

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Postaus lähinnä ruuasta...

Arki on täällä taas, koulun penkillä (tai oikeastaan ihan mukavalla atk-tuolilla) istutaan. Päivä oli toooodella rankka - pelasin nettipelejä. Koulussa ei juuri varsinaista aktiviteettia ollut, diaesityksiä tutuista aiheista ja webbisivujen analysointia. Järkyttävä kuumuus jatkuu, jo aamulla nousi hiki pintaan bussipysäkille taapertaessa. Lounaalla jouduin lähtemään ABC:lle kun koulun ruokalistalla oli vain ja ainoastaan lihapataa ja kesäkeittoa. Kiitos ei, jos voin välttää. Edes sämpylöitä ei tänään koululta ihme kyllä saanut, joten en halunnut maksaa viittä euroa pelkästä porkkanaraasteesta.

Jep, Hesen kana maistui, eipä ollut hetkeen tullut näitä syötyä...

En ollut myöskään aikoihin lakannut kynsiäni (muuta kuin pohjalakalla, hehe), joten ihastelin siis myös eilisen päivän taideteoksiani tänään vähän väliä.


Lakka on Lumenen Natural Code -sarjan sävy 4 Cheer Up ja sitä on AINAKIN neljä kerrosta. Tipahdin laskuista jossain vaiheessa... Kuten muutkin Natural Code lakat tätäkin saa siis laittaa reippaasti, mikäli ei halua valkoisia kynnenpäitä jättää näkyviin. Nytkin vielä vähän kuultaa, jos tarkasti katsoo, mutta enempää en enää jaksanut lakkailla. Tähänkin tulokseen pääsin vain Tudorsia katsomalla...

Kotimatka taittui jälleen ihanasti ääriään myöden täytetyssä bussissa, jossa suihkutettava deodorantti olisi ollut kätevä täsmäase kanssamatkustajien aromikkaita ominaistuoksuja vastaan. Piristin itseäni ostamalla pienen rasian kotimaisia mansikoita (ja kiskomalla rasian menemään heti kotiin päästyäni).


Olen myös päättänyt pitää tovin ruokapäiväkirjaa ja aloitinkin sen eilen. Aion näyttää ruokapäiväkirjaa lääkärille, jota tapaan astmatarkastuksen jälkimainingeissa ensi viikolla. Haluan nimittäin selvittää, mitä teen väärin, sillä syön mielestäni keskimäärin hyvin terveellisesti, enkä mitenkään liikaa. Karkkia ei ole enää oikeastaan edes tehnyt mieli. Toki nyt sitten söin sitä suklaakakkua, joka piti tehdä, ettei materiaalit vanhentuisi... ja sitten kävin siellä Hesburgerissa. Joten hyvinhän tämä tästä lähtee! 



Odotan innolla torstaita, sillä olen menossa yömaastoon! Jos säät suosivat (kuten on ennustettu), tulossa on todennäköisesti varsin mahtava yöllinen ratsastuselämys Etelä-Pohjanmaan peltomaisemissa...

Day 6 - A song that reminds me of somewhere



Jimmy Eat World - Jen

Kaikki Jimmy Eat Worldin biisit on jotenkin todella sitä mitä amerikkalainen musiikki mielestäni on... Ne muistuttavat Mikestä ja Usasta ja tämä biisi on erityisen olennainen siinä, että onhan sen nimi "Jen". Ennen kuin me oltiin virallisesti yhdessä, Mike lähetti tämän kappaleen ihan tarkoituksella, kun jumitin surkeassa suhteessa ja haaveilin hiljaa paremmasta...


Jen,
Don't be scared, Don't be shy
We use to do this all the time
you know it Jen

Jen,
We could be happy now
So jet across the coast and country, Jen
Sometimes Jennifer,
Live for too long and then your chance is gone

The choice we're meant to take
Is one they'll never take
All you have to do is say

Jen,
I think you tried just a little hard
Acting like something you not
Jen
I wanna make you feel the way you should
You have to let things go to keep them close
What you'll do today
Already has a name
Is anything but a mistake

Jen,
Don't be scared, no don't be shy
We used to do it all the time
Ya-Ya-You know it Jen
It's you and me, what could that mean?
You can't pretend we're only friends then walk away.

ooooohh
oooohhh
oooooo

No one's looking now
Take a chance, come on
Could do anything you want

Jen
Put your arms around someone soft
Take it as it comes, trust your heart
Trust me

You know it, Jen
Put your arms around someone soft
Take it as it comes, trust your heart
Trust me

Trust your heart, trust me
You know it, Jen

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viikonlopun viimeinen

Tänään oli viimeinen vapaapäiväni jokseenkin tarpeeseen tulleesta pitkästä viikonlopusta. Vajaakuntoisuudesta kärsittyäni tällainen kunnon rentoutuminen ja palautuminen tuntui todella hyvältä ja kiireettömyys maistui herkulliselta - kuten se perjantaina leivottu suklaakakkukin.

Eilinen meni aika taju kankaalla sinänsä, etten edes poistunut asunnosta. Nukuinkin suurimman osan päivästä, mikä ilmeisesti tuli tarpeeseen, sillä tänään olo on viimeinkin ollut jokseenkin virkeä, jos ei n. 30 asteen helteen nukuttavaa (ja tuskastuttavaa) vaikutusta oteta huomioon. Lattiatuuletin on kyllä kieltämättä ollut paras ostokseni aikoihin ja se on viimeisen viikon ajan laulanut lähes tauotta yötä päivää. Mehujäät ovat maistuneet ja vettä on tullut juotua aika paljon, mikä on toki hyvä.

Tänään starttini oli hidas, mutta iltaa kohden aktivoiduin käymään viemässä Siwaan Ellokselle palauttamani hameen ja ostin samalla vichyä. Tarkoitukseni oli käydä myös apteekissa ja rautatieasemalla hakemassa lippuni (menen torstai-iltana Pohjanmaalle), mutta helteessä tallustaminen ei sitten oikein tuntunutkaan inspiroivalta ajatukselta, joten palasin kotiin. Istuin tovin lattiatuulettimeni ääressä pohtimassa seuraavaa siirtoani. Yllättäin sain kuningasajatuksen lähteä kuntosalille - olinhan jo valmiiksi kuumissani. Ainut vaan, että hikoilin ehkä vähemmän täysin tyhjällä salilla kuin mitä kotona - salilla oli nimittäin mahtava ilmastointi ja ihanan viileää, olisin voinut jäädä sinne istuskelemaan koko illaksi - jos telkkari olisi toiminut. Tyydyin sitten tekemään sarjoja n. 1,5h hiljaisuudessa, yksin, viileydestä nauttien. Ah.

Kotimatkalla kävelin kahvilan kautta ja nappasin Iced Chain mukaani... ja päiväni oli kruunattu...

Day 5 - A song that reminds me of someone



Karjalan kunnailla

Ehkä vähän outo valinta noin yhtäkkiä, mutta tästä kappaleesta tulee mieleen se ainoa mummoni, johon koskaan sain tutustua. Mummon nimi oli Aino ja hän kuoli kun olin n. 11-vuotias. Kappaleesta oli mahdotonta löytää kunnollista versiota YouTubesta, valitan. Mummo oli kotoisin Karjalasta, josta hän evakkona tuli Suomeen aikoinaan. Hän matkusti Karjalaan vielä vanhoilla päivilläänkin ja mitä ilmeisemmin kaipasin sinne kovasti, vaikkei hänen rakastamaansa Karjalaa enää ollutkaan. Tämä laulu soitettiin hänen hautajaisissaan.

Emme olleet koskaan läheisiä, enkä lapsena oikein ymmärtänyt koko isän monimutkaista lapsuutta, tai sitä, miksi mummo oli aikoinaan antanut isän adoptioon. Mummosta muistan parhaiten sen, että hän oli aina matkustamassa jonnekin ja toi matkoiltaan mielenkiintoisia tavaroita. Hänellä oli valtava kokoelma erilaisia pikkuisia nukkeja, joita hän keräsi matkoiltaan. Sain leikkiä niillä, kun olin varovainen. Mummolla oli aina kahvia ja pikkuleipiä. Hänellä oli samanlaiset siniset silmät kuin isälläni, ja kuin minulla on. Hänen hiuksensa olivat tummat ja hieman kiharat ja hänen kasvonpiirteensä olivat hyvin samanlaiset isäni kanssa. En usko, että kukaan kavereistani koskaan tapasi mummoani. Tämä laulu on mummolle.


Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.

Tai läksin kyliin urhojen luo,
Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo;
Näin miehet kunnon ja hilpeän työn
Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän.

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Day 4 - A song that makes me sad



Sonata Arctica - Tallulah

Kukapa ei olisi ollut tässä tilanteessa? Tallulah on niin kaunis kappale...

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Ihan oikea postaus!

Kyllä vain! Vaikka olenkin laiskotellut pari päivää (ja tänään oikein urakalla vapaapäivän merkeissä), pitää silti värkätä ihan oikeakin postaus välillä, ettei menisi elämä ihan hulinaksi. Olen loppuviikosta ollut varsinainen kodinhengetär: siivosin kämpän lattioiden pesua myöden ja leivoinpa eilen illalla vielä kakunkin:


Kuvassa kakku kuorrutuksen ollessa vielä kosteaa...

Tämä oli niitä "lisää vain vesi ja voi" -kakkuja, mutta aivan ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin myös voitelemaan ja korppujauhottamaan kakkuvuoan! Ja tästä kaikesta tuli syötävää! Jee!

Tänään teinkin sitten vähän kevyempää lounasta:

Salaattia, kera fetajuuston.

Olen tosi huono tekemään syötäviä vain yhdelle. Salaattiakin tein niin paljon, että siitä olisi kaksikin saanut jo reilun annoksen... Noh, jäipä vähän tuonnemmaksi syötävää. Bongasin myös eilen kaupasta lanttulaatikkoa! Sitä oli pakko ostaa! Jouluruokasuosikkini, jota ei yleensä koskaan saa kaupasta, paitsi juuri jouluna... Nams! Sitä nautitaan ehkä salaatinlopun kanssa huomenna...

Ostin myös pakastimen täyteen Amppari-mehujäätä, joka osoittautui maukkaaksi. Raikasta mansikkaa ja appelsiinia. Olen jotenkin tänä kesänä löytänyt uudelleen mehujäät... eikä vähiten niiden vähäkalorisuuden vuoksi (sanoo tyttö, joka teki suklaakakkua). Alennusmyynneistä olen toistaiseksi tehnyt myös muutaman hyvin edullisen löydön, mutta olen kyllä ollut todella nirso vaatteiden suhteen viime aikoina, kuten taisin joku aika sitten sanoakin. Vasemmalla kuvassa oleva paita oli Gina Tricotin alesta hankittu jätti t-paita (huom. pöllähtänyt nutturakampaus), kivan viileä näin kesäkuumalla, hintaa jäi joku 7 euroa. Samasta paikasta mukaan lähti myös korallinpunainen hihaton tunika, pari euroa kalliimmalla. KappAhlista puolestaan löytyi aiemmin vitosella simppeli mintunvihreä t-paita ja valkoinen leopardi-henkinen paita kympillä. Niin ja Andiamon alesta löytyi hiljan tosiaan ne kivat ruskeat popot kahdellakympillä...

Elloksen pakettikin tuli. Harmaa pusero oli oikein hyvä, semmoinen kiva napakka malli. Farkut olivat lähes yhtä pinkeät kuin Usasta rehaamani Skinnyt, mikä oli vähän erikoista, kun kuitenkin skinnyt on 2 numeroa pienemmät kuin nämä nyt tilaamani farkut... Öh, ok. Näissä on kuitenkin suorat lahkeet. Todennäköisesti pidän ne, ovat kuitenkin aika siistin näköiset, pitää vaan lahkeita vähän lyhentää, luulisin. Rasittavaa, kun en saa Suomesta oikean mittaisia housuja! Mitä tilaamaani hameeseen tulee... olin siitä todella innoissani. Mutta, ehkä olisi pitänyt ottaa todesta ne kommentit, missä sanottiin hameen olevan niukkaa kokoa. Kyllähän se päälle meni, MUTTA. Noh, sanotaanko niin, että jos harkitsisin army-henkisen pornograafisen materiaalin tuottamista, hame olisi siihen tarkoitukseen erinomainen. Se oli niin pinkeä, etten olisi uskaltanut edes kyykistyä se päällä. Aion kokeilla kokoa suurempaa, mutta en ole varma auttaako se tässä tapauksessa. Jättipeppu prkl.

Tänään en ole tehnyt mitään. Paitsi salaattia. Nukuin melkein puolet päivästä (olen ollut räkäinen ja päätä on särkenyt aamusta saakka), tehnyt salaattia, katsonut Tudorsia ja pelaillut hassunhauskoja nettipelejä. Ja kummastellut, miten joku RATSASTI tuosta kämppäni ohi iltapäivällä... Miten se on mahdollista? Keskellä Tamperetta? Olenko niin heppailunnälkäinen että hallusinoin satunnaisista ratsastajista keskellä kaupunkia? Mene ja tiedä... Onhan se mahdollista.