sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Keltaista keltaista keltaista

Laukku H&M 19,90€ / Huivi lainassa äidiltä

Askartelin seinälle jonkinlaiset minimäyrikset

Keltaisen nälkä ei ota laantuakseen millään. Omituista, sillä en ole koskaan aiemmin keltaisesta ollut kovin innostunut ja nyt en saa siitä tarpeekseni. Havaitsin myös, että en omista nykyään minkäänlaisia pirteänvärisiä laukkuja, joten... noh, yllätys yllätys, keltainen väriläiskä keikkuu nyt sitten mukanani lähes tulkoon kaikkialle. Lainasin äidiltä keltaista huiviakin ensihätään... 

Askartelin samalla olohuoneen seinälle pari keltaista minimäyristä, tosin joudun kehittämään niille varmaankin jonkinlaisen taustan, sillä mäyrikset eivät meinaa erottua valkoisesta seinästä kovinkaan hyvin.

Kevät näyttää nyt saapuneen ryminällä. Aurinko paistaa, nurmikkokin yrittää paikoin vihertää ja meidän takapiha on viimeinkin lähes täydellisesti vapaa lumesta, kun sitä vielä viime viikolla peitti ainakin 30cm kerros. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Odotan malttamattomana äitienpäivän jälkeistä aikaa, jolloin saan Pohjanmaalta apuvoimia parvekkeen siistimiseen (ja varmaan tulee samalla kämppääkin siivottua) ja samalla heitetään rytinällä räiskyvän keltaiset (yllätys) puutarhakalusteet parvekkeelle, jotta päästään nauttimaan näistä lämpimistä iltapäivistä uloskin... Ihmiset näyttävät liikkuvan enemmän ulkona ja kaikki ovat keskimäärin paremmalla tuulella - toisin kuin minä kiirehtiessäni tänään kuntosalille. Tuntui siltä, että matkantekoani hidastaakseen tielleni osui avuttomia autoilijoita, hitaita pyöräilijöitä ja kaikkea muutakin mahtavaa...

Kuntoilun jälkeen maailma näytti kuitenkin paremmalta (kävin hakemassa pomppufiilistä) ja pyöräilin kotiin kaupan kautta. Nyt on jääkaapissa evästä ainakin keskiviikkoon ja sauna odottaa lämpimänä saunojaansa... Simaa on kaapissa ja yhdet tippaleivätkin on hankittuna.

Ei muuta kun rentoutumaan...

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevät kaiketi tulevi

Kevään ensimmäiset kukat / Pari vuotta vanhat tennarit

Tänään on ollut ehkä kevään ensimmäinen päivä. Sellainen, jolloin oikeasti tuntuu ja tuoksuukin keväältä, eikä vain semmoinen hieman tavallista lämpimämpi päivä. Kello on jo seitsemän illalla, mutta ulkona on vieläkin n. 13 astetta lämmintä. Meinasin lähteä kuntosalille, mutta päätinkin sen sijaan ottaa asiakseni heittää kevään ensimmäisen virallisen pyörälenkin. Olen jo pari kertaa polkenut salille ja takaisin, mutta nyt lähdin vaan tutustumaan lähialueisiin. 

Omalta kotipihalta bongasin ihanat, räiskyvän violetit kukat, jotka urheasti kurottelivat kohti aurinkoa havujen alta. Ne eivät välitä siitä, että takapihalla ja metsässä on vielä paikoin ainakin 20 senttiä lunta. 

Kevään ensimmäinen pyörälenkki oli n. 8 km pitkä ja ehdottomasti parempi veto tällä säällä kuin kuntosalilla nysvääminen. En pitänyt mitään hirmuista kiirettä, mutta vähän siinä vastatuuleen polkiessa hikikin tuli, vaikka luulin pukeutuneeni kevyesti.

Usasta saapuneet vaatteet on nyt viimein saatu pestyä ja kuivattua ja tuoksumaan hyvältä. Joukosta paljastui muutama helmi, kuten vanhoja kesähousuja jotka vielä istuvat päälle, pari rentoa kesämekkoa, jalkaa erinomaiset Eccon sandaalit, sekä joukko pirteän värisiä yläosia. Parit jakut pitää vielä silitellä ja jotain menee suoraan pois annettaviinkin, mutta ehdottomasti 150 dollarin väärti tämä operaatio oli! (Sen verran oli paketin tänne lähettämiseen saatu kulutettua!)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Perjantai-illan tunnelmia

Minne tämä viikko katosi? Vastahan oli tiistai ja onnistuin bloggaamaan. Nyt ollaan perjantain loppupuolella ja koko viikon olen vaellellut täällä kaikessa hiljaisuudessa... En ole edes muistanut lukea suosikkiblogejani. Tänäkin aamuna 20 minuuttia katosi kuin tuhka tuuleen (kuten aina, kun yritän ehtiä jonnekin tärkeään).

Työhaastatteluni aamulla kesti ennätyksellisen 1,5 tuntia. Kokemus oli kuitenkin miellyttävä ja tunnelma melkoisen rento. Toivon etten höpötellyt liikaa... Hyvät fiilikset jäi ja pyysinkin lopuksi haastattelijoita rehellisesti sanomaan onko tässä mitään saumaa. Sain kommentteja hyvistä ideoistani ja persoonastani, sekä siitä, että kanssani olisi varmasti mukava työskennellä. Voi olla, että homma vielä kuitenkin kaatuu siihen, että taitoni InDesign -taitto-ohjelman parissa eivät ehkä ole huipputasoa, koska en ole ohjelmaa kahteen vuoteen tarvinnut. Vakuuttelin kyllä muistini virkistyvän pikaisesti tarvittaessa. Harmittelin hieman, koska en ollut arvannut tuon ohjelman kuuluvan suoranaisesti juuri omiin työvälineisiini, sillä jos olisin tiennyt, että he odottaisivat erinomaista osaamista myös tuosta ohjelmasta, olisin treenannut vähän etukäteen...

Paikkana oli kuitenkin aivan upea vanha tehdas, joten haastattelu oli elämys jo sinänsä.

Ilahduin tänään myös kolikkolaatikon penkomisesta, sillä kolikkotornit laskettuani tajusin meillä olevan 11,90 hiluina. Tästä innostuneena suostuinkin sitten lähtemään kaverin kanssa Cafe Europaan kahvittelemaan (unohdin ottaa kuvia). Hieno paikka, paljon antiikkia (tosin osa huonokuntoista) ja tunnelmaakin löytyy, mutta hinnat ovat järkyttävät. Eniten järkytyin siitä, että esim. Keisarin Morsian -tee, jota nyt saa ruokakaupastakin, maksoi 3 euroa pieni kuppi ja 7 (seitsemän!) euroa iso kuppi. Hemmetti soikoon, sillä hintaa olisi parempi saada jo iso pannullinen ja vielä paketti pusseja kaupan päälle! Wayne's Coffeessa (joka on nyt ilmeisesti joku Aschan coffee & deli) oli muistaakseni iso tee jonkun 1,80... ja se oli iso.
 
Selvisin muuten tänään tullista yllättävän kivuttomasti. Isä tuli eilen Tampereelle ihan vaan kuskin hommia suorittamaan - tulliin kun on hiukkasen hankala päästä esim. bussilla, enkä välttämättä olisi halunnut roudata paikallisessa 12,5kg pakettia... Oli miten oli, kukaan ei jäänyt inttämään mitään paketistani (wanhoja kesävaatteitani, jonka Miken äiti lähetti), toisin kuin yleensä. Tullissa ei myöskään (ihme kyllä) ollut jonoa, tosin jouduimme silti seisoskelemaan hetken turhan panttina kun kukaan virkailijoista ei ollut innostunut asiakaspalvelusta... Nyt sitten yritänkin saada 2 koneellista vaatetta puhtaaksi ja hajuttomaksi, sekä mahtumaan jotenkin kaappeihini, joita meillä on muuten aivan liian vähän... Tai sitten liikaa roinaa. On kyllä uskomatonta miten nopeasti ja tehokkaasti tupakanhaju piinttyy vaatteisiin ja miten hankala sitä on niistä saada pois. Pelkkä hyväntuoksuinen huuhteluaine ei riittänyt, joten kävin hakemassa tuoksuvaa pesuainettakin (meillä normaalisti tuoksuton käytössä) ja aion huomenna yrittää uudelleen toivottavasti hieman paremmalla menestyksellä.

Meillä onkin täällä muuten eletty varsinaista pyykkidraamaa tämä viikko, kun eräs naapuri ensin päätti omia koko kuivaushuoneen itselleen (eikä ollut ensimmäinen kerta) ja sitten jättää kuivat pyykkinsä sinne 3 päiväksi, jolloin lopulta keräsin ne sieltä pois ja sulloin muovikasseihin. Tänään iltapäivällä ne oli viimein haettu pois (5 päivän jälkeen) ja huone täytetty uudella satsilla piri pintaan - eivät sentään olleet kehdanneet nakata pois omia 3 narua vieneitä pyykkejäni. Ja mielenkiintoista kyllä, kuivauskone oli ilmeisesti kytketty pois päältä kesken, sillä osa vaatteistani oli vielä kosteita. Lisäksi naapurini näemmä haluavat kuivattaa kamansa siellä kaikessa rauhassa ilman koneen apua... Niin ja, lahjoittamani euron arvoinen iso kauppakassikin oli näemmä hyvin kelvannut käyttöön... Lisäksi jouduin lahjoittamaan ison Espritin muovikassin, koska perhe oli pessyt mitä ilmeisemmin ainakin 3 koneellista pyykkiä...

Sen vaan sanon, että jos ne retut ovat siellä vielä huomenna kun menen laittamaan pyykkiä kuivumaan, niin ne eivät välttämättä ole enää sullottuna mihinkään muovikasseihin sen jälkeen... Laitoin nimittäin pyykkitupaan jo kaksikielisen nootinkin, että täällä asuu muitakin, jotka tilaa haluavat käyttää - mutta ilmeisesti tämä ei mennyt perille. Laitoin viestiä myös isännöitsijälle, joka lupaili laittavansa yleisen tiedotteen... Eipä sillä että se auttaisi, kun tämä pikku perhe ei näemmä osaa tai halua lukea mitään ohjeistuksia...

Huomenna tarkoituksena olisi myös käydä taasen sovittelemassa itsensä reggaetonin rytmeihin. Toivon vaan hartaasti, että meno ei ole ihan niin kovaa, kuin mitä eräs aiemmin käynyt antoi ymmärtää. Hän teki mielestäni muutenkin vähän törkeästi, kun meni tunnin jälkeen marisemaan tuuranneelle ohjaajalle siitä, miten tunti oli ollut niin "alkeistasoa", vaikka ryhmä on korkeatasoisempi normaalisti. Itselleni tämä "alkeistaso" tuntui sekin jo ihan tarpeeksi haastavalta!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

(P)interest

Homes & Decor / Food

Ihmettelin pitkään, että mikä kumma tämä Pinterest-sivusto oikein on. Kuulin vähän väliä jonkun jossain mainitsevan siitä jotain ja ilmestyipä sieltä bongattuja kuvia Facebookkiinkin. Aikani pällisteltyäni hakeuduin sitten itsekin sivustolle ja kummastelin moista elitistimeininkiä, että mitäs mitäs, tänne pitää oikein hakea liittymislupaa, mitä se sellainen on! Jonkin aikaa ihania, inspiroivia kuvia tuijoteltuani annoin kuitenkin periksi ja pyysin liittymislupaa. Sitä sainkin odottaa hieman kauemman kuin muutaman minuutin - muutaman päivän, nimittäin! 

 Clothes & Accessories / Flowers

Pääsin kuitenkin pian "pinningin" vauhtiin ja nyt noita inspiroivia kuvia onkin sitten jo useammalla eri "boardilla" jos jonkinlaista. Nyt tsekkaan uusimmat kuvat heti aamusta intoa puhkuen... Addiktoivaa, jos jotakin. Liitin tähän postaukseen muutamia suosikkejani omalta Pinterest-sivultani, minne jemmaan pääasiassa sisustuksiin, asusteisiin ja ruokaan liittyviä juttuja, mutta myös kukkia, söpöjä eläimiä... Milloin mitäkin. Oiva tapa ammentaa hieman värikkyyttä päivään (ihan ilmaiseksi!) ja saada siinä samalla jotain uusia ideoitakin... Ja ostokuumetta, silloin tällöin.

Onko lukijoiden joukossa Pinterest-addikteja?

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Ei enää koskaan intialaista

Olen nyt läksyni oppinut. Viime keväänä söin kerran nepalilaista sapuskaa ja olin sen jälkeen sellaisten vatsakipujen kourissa, että luulin kuolevani. Vannoin, etten enää koskaan koske nepalilaiseen ruokaan.

Kuinka ollakaan, innostuin kuitenkin ostamaan marketista pari Chicken Tikka Masala -mikroateriaa (laiskotti) ja söin omani hyvällä halulla eilen iloiten siitä, ettei siinä ole syvästi vihaamaani curryä. Noh, jotain siinä kuitenkin oli, sillä viime yönä tuo vuoden takainen vanha tuttava teki taas paluun - ja jos mahdollista, entistä tuskaisampana. Kolme tuntia vuoroin hikoiltuani ja paleltuani tuska helpotti viimein sen verran, että sain nukuttua, mutta jouduin aamulla lykkäämään suunnittelemaani herätystä kolme kertaa, koska yksinkertaisesti jo istumaannousu otti liian kipeää.

Pääsin lopulta sängystä ylös klo 11 aikaan, mutta vielä nyt iltamyöhälläkään olo ei ole aivan normaali. Koko päivän olen kärsinyt jos jonkinlaisesta vatsakivusta ja epämääräisestä olosta, vuoroin palellen, vuoroin hikoillen ja siihen päälle hankin vielä jonkinlaista päänsärkyäkin kaveriksi. Puuh. Maanantain suunnitelmat menivätkin sitten onnistuneesti metsään... Ruokakaupassa sain sentään käytyä ryömimättä, mutta tästä lähtien kierrän kyllä kaikki intialaiset(kin) sapuskat kaukaa! En todellakaan halua enää koskaan kokea mitään viime yön kaltaista episodia!

Olisi tosin hauska tietää, mikä kumma nämä järkyttävät vatsavaivat aiheuttavat, sillä en mitenkään usko, että kyse on ruuan tulisuudesta. Kyseessä täytyy olla jonkinlainen mauste, mutta mikä?

Postauksen kuvassa on makuuhuoneen ikkuna, mikä lienee osuvaa, koska vietin suurimman osan päivästäni katsellen siitä puolihorroksessa ulos...

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Sopivat sävyt

Lähdin torstaina hakemaan "pikaisesti" Sokokselta silmämeikinpoistoainetta (sanahirviö) kaverin kanssa kahvittelun jälkeen, mutta... Kuinkas sitten kävikään. Erehdyin kysäisemään kauniisti meikatulta nuorelta naiselta vinkkiä hyvään, melko neutraaliin "jokapäivän huulipunaan" ja siitä se sitten lähti.

Maybelline Color Sensational 145 Pink Diamonds

Kaveriksi L'Orealin Quad Pro Golden Plum (tummanruskeille silmille!)

L'Oreal Studio Secrets Professional Smoothing Resurfacing Primer

Hankin sitten tosiaan elämäni ensimmäisen pohjustustuotteen, kun tajusin että kas, tässähän voi olla ainakin jonkinlainen vastaus ongelmaani nenän seudulla. Huokoseni ovat suuret, meikkivoide hankkii kasaantua niihin ja se ei ainakaan paranna tilannetta. Lisäksi, vaikka ihoni on muuten normaali, jopa kuiva, otsani ja nenäni rasvoittuvat nopeasti. Eilen oli tämä primer ensimmäistä kertaa testissä otsalla, nenässä ja leuassa. Sanoisin että se kyllä auttoi meikkivoidetta levittymään paremmin, mutta kylläpä se iho vielä sitkeästi alkoi kiiltämäänkin - tosin ei niin nopeasti. Tätä voi kokemukseni mukaan sipaista hieman myös meikkivoiteen päälle jälkikäteen (kokeilin eilen), mikä myös antaa kivan samettisen pinnan iholle. Ei ehkä tuotteen virallinen käyttötarkoitus, mutta menkööt. Ehkä tämä osoittautuu kuitenkin vielä melkein 15 euron arvoiseksi. Lupailivat tuotteen kestävän jopa kaksi vuotta...

Tämän hetken "vedenkestävä" (lue: irtoaa helpommin ripsistä kuin saman sarjan ei-vedenkestävä ripsari) ripsiväri on Lumenen Blueberry Curl. Poskipunana olen kokeillut hieman persikkaista, vaaleaa Maybellinen Drean Touch -punaa, joka on ollut ihan kiva, huomaamaton vaihtoehto normaalisti käyttämilleni pinkeille punille. Tykkään myös koostumuksesta, sillä se tuntuu olevan kevyempi kuin "ennen vanhaan". Puuterina toimii aina vaan Lumene Natural Coden "mineraalipuuteri", jonka olen kokenut hyväksi, joten mitäpä siitä luopumaan. Meikkivoiteena kokeilen parhaillaan L'Orealin True Matchiä, jonka sävy C1 Rose Ivory mätsääkin ihan hyvin, mutta tosiaan, huokoset... Sen lisäksi löytyy kokoelmasta vielä L'Orealin valokynä, josta löytyy jopa omaan haamunkalpeaan naamaani sopiva haamunkalpea sävy!

Näillä tuotteilla loihdin siis meikkiä kasvoilleni eilen, sillä halusin kokeilla tehdä kerrankin meikin oikein vaivannäöllä, sillä viime viikot ovat hyvin pitkälti menneet linjalla meikkivoide + ripsiväri + huulikiilto + puna, jos sitäkään.

 Lopputulos, keittiön pöydän ääressä ja luonnonvalossa.

Näemmä tummanruskeille silmille suunnattu paletti sopii tällaiselle kameleonttisilmäisellekin aivan hyvin. Luonnonvalossa (ja en huomannut ottaa lähikuvia silmistä) silmämeikki on hyvin luonnollisen näköinen, vaikka silmissä on reippaasti kultaa ja tuo paletin kakkossävy muuttuikin aika puhtaasti harmaanruskeaksi luomilla. Kumpaakin sävyä löytyy hieman sekä ylhäältä, että alhaalta. Pisteet Sokoksen meikkitaiteilijalle (?) huulipunan sävyn valinnasta! Puna on todellakin kuin tehty huulilleni, sen sävy on hyvin lähellä huulteni omaa, luonnollista sävyä ja näyttää kivan luonnolliselta ja juuri sopivasti kiiltävältä. Tykkään! 

Mielenkiintoista muuten, että olen viimeksi värjännyt hiukseni kestovärillä (ruskea) joskus lokakuun aikaan ja tällaisiksi ne ovat (taas) muuntautuneet. Mitään juurikasvua en erota ja kaikki se suklainen ruskea on yksinkertaisesti kadonnut johonkin ja sen tilalla on kupariin vivahtava sävy, joka on luonut itse itseensä raitoja jollain ihmeen tavalla. Jos kuitenkin nostan otsatukan ylös ja vedän tukan vaikkapa ponnarille, erottuvat juureni hyyyvin vaaleina. Plah. Toisaalta en haluaisi tehdä tälle reuhkalle mitään, mutta toisaalta mietin, olisinko siistimmän näköinen jos värjäisin hiukset ja suoristaisinkin ne, vaikka kerran viikossa. Kuvassa ne edustavat "moi, kävin suihkussa ja annoin hiusten kuivua vapaana" -lookia...

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Keltaista kiikarissa


Tampereella, eilen

Tämä kevät on tarjonnut mielettömät määrät värejä niin muodin, kuin sisustuksenkin osalta. Kevät on aina aikaa, jolloin itse virkoan talven "horroksesta" ja alan kaivata päälleni sitä omenanvihreää jakkua joka on nököttänyt Usassa viimeiset pari vuotta (ja joka odottaa nyt tullissa noutamista). Tänä keväänä keltainen on kuitenkin pistänyt silmääni useampaankin otteeseen, kuten on täällä blogin puolellakin tullut todettua jo muutamaan kertaan. Keltaista on hiipinyt sisustukseen, kun en sitä päälleni ole laittanut, etenkin kun värianalyysi aikoinaan kertoi sen olevan suurin viholliseni, vaikka teininä keltaisella skootterilla ajelinkin. Tuolloin väri oli melkoinen kauhistus, mutta ei enää... Olen jo pitkään himoinnut yhtä keltaista laukkua, vaikka tiedän, että omistan aivan liikaa laukkuja jo muutenkin (aion itseasiassa tehdä laukuistani inventaarion tänä viikonloppuna ja laittaa, enemmän tai vähemmän surutta, niitä myyntiin).

Luulen, että keltainen laukku menisi ihan hyvin, koska vaikka väri ei sitten itselleni sopisikaan, niin eihän se tule ihoa vasten. Toisaalta, keltaiset huivitkin ovat miellyttäneet silmää... Ei sellaiset kokonaan keltaiset, vaan keltapohjaiset kirjavat... Eilen bongasin kaupungilta Marimekon ikkunasta keltaista. Se on väri, joka tällä hetkellä saa suupieleni ylöspäin jo pelkästään sen näkemisestä. Ihailin samalla bussista käsin pirteän punaista pyörää, jonka omistaja sitten kirmasikin juuri kuvanottohetkellä pyöränsä luo upeankeltaisissa kengissään ja huivissaan! Lisäksi talo, jossa on mm. Indiska, on ihana, vanha, keltainen kivitalo. Ah! Lisää lisää lisää!

Ja perjantai 13. päivä todisti jälleen olevansa perheeni piirissä onnen päivä, sillä sain tänään odottamani kutsun työhaastatteluun ensi viikolle!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Laiskan bloggaajan paluu

Piirakkaa ja tärähtänyttä tunnelmaa...

Tajusin vasta maanantai-iltana, että olisin ehkä voinut yrittää tutustuttaa Mikeä näihin suomalaisiin "pääsiäisperinteisiin", mutta olen ihan urpo toimimaan moisten suhteen täällä Tampereella. Eipä sillä, meillä oli myös aivan munaton pääsiäinen, sillä en yhden yhtä suklaamunaa sitten tullut ostaneeksi... Vanhemmat toivat niitä tänne jo joku viikko sitten, mutta ne katosivat parempiin suihin hyvissä ajoin ennen pääsiäistä... Hupsan.

Pääsiäisen aika sujuikin sitten lähinnä hyvin rennoissa tunnelmissa kotona. Emme tehneet oikeastaan yhtään mitään. Tein Miken suosimaa pizzaa pyhinä ja sitten vielä herkullisen mustikka-vaniljaisen rahkapiirakan herran syntymäpäiväksi (maanantai). Katsoimme lähinnä Star Trekiä ja nöräilimme - eli perus juhlapyhät. Samalla sitten jännitin (ja jännitän yhä) sydän kurkussa pääsenkö todellakin himoitsemaani työhaastatteluun ja saanko jopa töitä... 

Pohjanmaanreissua ollaan tässä mietiskelty jo jonkin aikaa (emme olekaan näemmä käyneet kuin viimeksi jouluna??), mutta nuo junaliput on kyllä sen verran käsittämättömän hintaisia, että ei ihan hirveästi houkuttele. Ähhh. Olenkin muuten kevään kunniaksi innostunut raidoista (vaatteissa ja asusteissa), kiitos ehkä siitä kuuluu äidille, joka toi viimeksi tulijaisinaan kivan KappAhlin raitapaidan (ei tuo kuvassa oleva vanha rötkö), jota olen pitänyt ahkerasti päällä ja rakastunut siihen syvästi. Siitä innostuneena ostin KappAhlista toisenkin, rennomman raitapaidan ja himoitsen aina vaan lisää... Hurjaa.

Tukalle pitäisi tehdä jotain, sillä en ole värjännyt sitä sitten... lokakuun? Se on muuttunut itsestään tutun punertavaksi (kiitos punapigmentti) ja samalla blondaantunut melkoisesti. Haluaisin pitäytyä omassa luonnollisessa värissäni (koska olen tajunnut sen olevan helppoa, eikä se nyt niiiin pahalta näytä), mutta samalla tämän pitkän mopin kanssa tuo tuottaa hieman hankaluuksia, etenkin kun latvat ovat aivan toista maata...

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Leidin hansikkaat

Sormikkaat Sokokselta

Tuhlasin sitten S-Etukortin myötä saamani -20% alennusta Sokoksen vaatteista & asusteista näihin hansikkaisiin. Tajusin hetki sitten että en omista mitään muita kuin täysin talvikäsineitä ja kun pihalla on muutama aste plussaa, ne ovat melko lämpimiä. Niinpä sitten ostin todennäköisesti elämäni toisiksi kalleimmat käsineet (kerran aiemmin olen ostanut superlämpimät nahkakintaat alesta), jotka nyt sitten jatkavat tätä luonnonvalkoisen kevätkokoelmani sarjaa... Ovat jo muuten osoittautuneet aivan verrattomaksi bussissa, missä saa joskus roikkua tangoissa kiinni kaikin voimin pysyäkseen pystyssä kun kuskiksi sattuu rallikuski...

Hyvää pääsiäistä muuten!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Keksiviikko

Olen yllättäen (taas) innostunut mustavalkoisista valokuvista. Joskus ne tuntuvat todella tylsältä, mutta tällä hetkellä kaiken supervärikkään keväthulinan keskellä mustavalkoisissa, kontrasteilla leikkivissä kuvissa on jotain kiinnostavaa. Epämääräisesti sommittelematon keksi/mochaccino-kuva ei nyt ehkä ole mikään viikon taidepläjäys, mutta jotenkin kivan erilainen arkipäivän kuva.

Poikkesimme tänään kaupungilla (vaikka Mike voikin aamulla heikosti, herra halusi lähteä mukaan kunnon unet otettuaan) ja haalimme kotiin vähän piirrustusmateriaaleja ja sen semmoista. Lukijani eivät ehkä vielä tiedäkään, että Mike on ihan oikeasti mielettömän lahjakas piirtäjä, suosittelen kurkkaamaan muutamia hänen töitään DeviantArt-sivustolta. Kateeksi käy. Olen tässä samalla sitten itsekin innostunut taas vähän räpeltelemään, tosin oma lahjakkuuteni (tai pikemminkin kärsivällisyyteni) on hieman eri luokkaa kuin Mikellä. Tuo ylhäällä oikealla oleva kuva on eräs pelaamistani WoW-hahmoista, Margharet "Maggie" Grimshade, jota piirtelin viimeyönä...

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Se oli pakko saada

Joskun jokin asia on vain yksinkertaisesti pakko saada. Viime perjantaina tämän bloggaajan oli pakko saada kuvassa komeileva laukkukaunotar, vaikka olikin vain viikkoa aiemmin hankkinut itselleni toisen kanvaasia ja "nahkaa" olevan (tosin täysin eri mallisen) laukun. Nyt mietinkin, mitä sille toiselle teen, koska vaikka se onkin mainio laukku (tosin Miken mielestä se on 70-luvulta), ei se ole yhtä sopiva arkipäivän tarpeisiin kuin tämä uusi ihanuus. Hintaakin tällä uutukaisella oli toki tuplasti se, mitä aiemmin hankkimallani, mutta en yksinkertaisesti voinut jättää sitä kauppaan. Laukku on vaalean beigeä kanvaasia (miltei luonnonvalkoinen) ja tummaa konjakinväristä "nahkaa" ja siihen saa kiinni kankaisen kantohihnan halutessaan, mutta parhaimmalta tämä näyttää kyllä kahvasta kannettuna. Mikä parasta, laukku näyttää sopivan uuteen kevättakkiini täydellisesti. Väri on aivan sama. Ah!

Olenkin tässä viime päivinä lähinnä surkutellut kahta asiaa, mitä tähän laukkuun tulee. Ensinnäikin sitä, että taas yön aikana on satanut 10-15cm uutta lunta ja pakkastakin on vähän liikaa uudelle takille. Toisekseen sitten olen surkutellut sitä, että arkielämäni on tällä hetkellä varsin tapahtumaköyhää, minkä vuoksi laukkukaunokainen pääsee pyörähtelemään lähinnä ruokakaupassa, jos sielläkään.

Työrintamalla on jonkinasteista toivoa ilmassa, suhteiden (joskin etäisten) kautta pyritään etenemään... Toivottavasti pian tärppäisi, sillä rahalle olisi kyllä käyttöä. Ensinnäkin tähän asuntoon tarvittaisiin kipeästi niinkin simppeli perusasia kuin kokovartalopeili. Täällä ei valmiiksi sellaista ollut, vaan ainoa peili on wc:n pikkuinen seinäpeili. Blah. On jokseenkin noloa ajaa 1. kerroksesta hissillä alas, vain jotta voit tarkistaa asusi hissin peilistä!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kuluneella viikolla...

...Kävin Miken kanssa American Dinerissa jälkiruualla...

...Ja samalla eksyimme torille ostoksille...

...Mukaan tarttui Britannian herkkua - fudgea melkein 15 euron arvosta...

Saimme siis onnistuneesti fudgeöverit. Ostin sentään muutakin, nimittäin pienen sievän puisen kettuveistoksen työpöytääni somistamaan (siitä kuvaa tuonnempana). American Dinerista Mike kommentoi, että tunnelma oli kyllä aika hyvin vangittu ja jokseenkin retrohenkeen, pisteet siis siitä. Olisivatpa vielä hinnatkin Amerikan luokkaa - omenapiirakka ei ehkä sitten maksaisi reilut 6 euroa...