tiistai 19. helmikuuta 2013

Pyllähdellen (Tumblr)

En kuitenkaan aivan kirjaimellisesti ole pyllähdellyt, mutta olen hurahtanut eilisen koulutuspäivän jälkeen aivan täysin Tumblr-nimiseen palveluun, joka on vähän kuin Twitter, Blogger ja Pinterest yhdessä. Tumblrin käyttö on helppoa ja todella koukuttavaa, koska sitä kautta pystyy näppärästi jakamaan vaikka mitä tuosta vain nopsakkaasti. Mobiilipostaukseen löytyy omat softansa (myös Windows-puhelimelle!), joten addiktiota voi ruokkia missä vain, milloin vain. Lisäksi Tumblrin etuna on se, että siellä pystyy jakamaan vaikka mitä todella helposti aina videoista ja ääniklipeistä valokuviin ja perustekstiin. Parhaimmillaan Tumblr on lyhyiden ja ytimekkäiden viestien välittäjänä, kuvablogina tai ylipäätään kaikenlaisen materiaalin uudelleenjakokanavana. Päädyin itse kirjoittamaan sinne englanniksi, kun palveluakin käytetään englanniksi. Samalla tämä antaa jonkinlaisen kanavan ei-suomalaisille kavereilleni seurata jollain tapaa kuulumisiani muutakin kuin avuttomien käännösohjelmien kautta.

 Vas. Vanha GOSH -huulipuna & uusi Maybelline huulikiilto / Oik. Kerrospukeutuneena töissä

Eilisen vietinkin koulutuksessa Technopoliksessa, missä ohjelmassa oli nettimarkkinointia. Ihan mukava päivä, mutta en harmikseni kyllä saanut siitä irti mitään ahaa-elämyksiä tai uusia ideoita - paitsi tuon Tumblr-addiktion. Tänään olin työpaikalla, missä hommaa olikin ihan kivasti ja sitä oli kiva tehdäkin, etenkin kun suuri osa viime viikosta meni enemmän tai vähemmän vaakatasossa. Ruokoton väsymys painaa kuitenkin yhä päälle ja otinkin tänään hieman vahingossa n. 2 tunnin päiväunet suunnitellut 45 minuutin sijaan... Silti varmasti yöllä nukuttaa. Syy tuohon omahyväiseen työpaikkailmeeseen lienee myös siinä, että sain aamulla meillä vierailleilta vanhemmiltani (tai oikeastaan isältäni) kyydin töihin ja pääsin vanhempieni kyydillä vielä sieltä kotiinkin ja vältin näin ollen bussiepisodit aivan täysin - mikäpä sen parempaa! Huomenna taas sitten takaisin siihen ankeaan arkeen, lumessa tarpomiseen ja liukasteluun kohti työpaikkaa... Argh! 

Käykäähän tsekkaamassa Tumblrini Somewhere Forward ja ilmoitelkaa (vaikka kommenttiboksiin, jos itsellänne on siellä blogia/kanavaa/tai mikä onkaan, kurkkaisin mielelläni!).  Lukisitteko pelkästään Tumblrista blogijuttuja (ehkä lyhyempiä), vai onko Blogger parempi 6-0..?

lauantai 16. helmikuuta 2013

Viikko sairaana & markettikosmetiikkaa


Siinähän se meni sitten. Nyt alan olla jo aikalailla "elävien kirjoissa", mutta huhhei, mikä viikko. Perjantai-iltana viime viikolla alkoi tuntua vähän kipeältä. Lauantaiaamuna olo oli jokseenkin karmiva. Niistin koko viikonlopun, yskin, aivastelin ja nurisin milloin mitäkin särkyä... Teki mieli nukkua, mutta se oli vaikeaa, koska aina kun kävin makuulle, yskä paheni. Olen tällä hetkellä melkolailla sekaisin päivistä, kun en ole viikkoon tehnyt oikeastaan mitään hyödyllistä tai edes käynyt juuri talon ulkopuolella, paitsi pakolliset lääkäri/labrareissut, kauppareissun tai pari ja koiran kanssa köpöttelemässä.

Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että eteenpäin mennään ja jaksan innostua jo muustakin kuin nenäliinan paperin pehmeydestä... Mike puolestaan on nyt sitten taudin kourissa, joten ei tässä vieläkään juhlia kannata. Mies vitsailikin saaneensa minulta varsin epämielyttävän ystävänpäivälahjan...

Ystävänpäivänä saatiin myös postissa Miken palkkakuitti, jota olimme kieli pitkällä odottaneet. Mike oli saanut paljon lisätunteja ja palkkaa oli näin ollen tulossa reippaasti normaalia enemmän. Kuoren avattuamme, meinasimme kuitenkin saada kohtauksen. Palkasta oli pidätetty 60% veroa... Minulla ei sitten ollut käynyt mielessä, että verokortti pitää toimittaa työnantajalle, kun uusi sellainen postissa tulee (enhän ole ollut palkkatöissä 3kk enempää), vaikka prosentti ei muuttuisikaan. Meinasimme molemmat jo saada paskahalvauksen, mutta onneksi ruinaamiseni (Miken palkanlaskennan pomoa ruinasin) auttoi ja lupasivat kuun lopussa maksaa oikean veroprosentin mukaan loput takaisin, että emme olisi aivan vararikossa... Huh...

No, se siitä. Olen jo jonkin aikaa suunnitellut kirjoittavani sanasen tällä hetkellä käyttämistäni ihonhoitotuotteista, jotka löytyivät kätevästi ihan naapurimarketin hyllyltä.

 Vas. Mavalan kynsilakka sävy 34 Nicosia / Oik. Emännän käsivoide

Olen jo pidemmän aikaa fanittanut Mavalan edullisia kynsilakkoja. Ne ovat mielestäni laadukkaita, niistä löytyy useita sävyjä ja ne kestävätkin ihan kivasti. Tämä Nicosia-sävy on kaunis, kiiltävä nudelakka (omien käsieni ihon väriin tällä hetkellä juuri sopiva, koska käteni ovat reippaasti kasvojani tummemmat) ja yksi arkisuosikeistani. Mavalan lakat ovat myös kynsille ystävällisiä, eikä niissä ole esim. formaldehydiä, raskasmetalleja, tolueeniä tai eläinperäisiä raaka-aineita. Olen myös alkanut fanittaa suomalaista, avainlipputunnuksella varustettua Emännän käsivoidetta. Siinä on todella miellyttävä tuoksu ja se todellakin imeytyy niin nopeasti, että sitä voi helposti lisäillä kesken työpäivän sotkematta joka paikkaa. Hintaa isolla tuubilla lienee n. 3 euroa, hieman ostopaikasta riippuen. Suosittelen lämpimästi myös Isännän käsivoidetta, jota voi todellakin käyttää myös kasvoille. Jokin aika sitten kasvovoiteeni oli loppu ja lainasin mieheltä tuota käsivoidetta, joka sopi jopa meikin alle. Hyvä tuote sekin!

 Vas. Simple kasvojenpuhdistusaine & kasvovesi / Oik. Simple puhdistuspyyhkeet

Tähän brittiläiseen Simple-sarjaan törmäsin ihan naapurin S-marketissa jokin aika sitten. Simple on näemmä ollut olemassa jo n. 50 vuotta, mutta en aiakaan ole täällä Suomessa sarjaan koskaan missään törmännyt. Hintaa tuotteilla oli todella vähän, olisivatko olleet n. 5€/kpl kaikki, mikä motivoi kokeilemaan, etenkin kun kyseessä oli herkälle iholle suunnattuja tuotteita. Kasvojenpuhdistusaine on ensinnäkin aivan ihana. Geelimäinen putsari muuttuu vaahtoavaksi päätyessään kosketuksiin veden kanssa. Sillä saa todella puhtaan tuntuisen ihon - mutta iho ei tunnu kireältä ja epämiellyttävältä. Kasvovesi puolestaan on oivallinen ihan sellaisenaan vaikka aamuihoa raikastamaan. Laiskan illan pelastaakin sitten nuo kasvopyyhkeet, joihin olin myös erittäin tyytyväinen. Niillä saa nimittäin oikeasti jopa sen silmämeikin pois silmistä (tosin en ole vielä vedenkestävää silmämeikkiä kokeillut näillä poistaa), toisin kuin monilla muilla pyyhkeillä. Metsästän aina edullisia, mutta toimia ihonhoitotuotteita ja täytyy kyllä sanoa, että tässä on uudet suosikkini! Simple-tuotteita ei myöskään ole testattu eläimillä, eikä niissä ole eläinperäisiä ainesosia - muutamia tuotteita lukuunottamatta (esim. jossain voiteissa on käytetty mehiläisvahaa). Tällä hetkellä käytän kasvovoiteina Lumenen tuotteita, mutta voisin olla valmis kokeilemaan myös Simple-sarjan voiteita, jos ne ovat yhtä laadukkaita kuin nämä putsarit!

Nyt lähden tästä ostamaan Mikelle jotain flunssalääkettä ja toivottelen kaikille hyvää (ja tervettä) viikonloppua!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Jennin JÄNNITTÄVÄMPI elämä

Käytän Facebookia englanniksi, mutta kirjoitan yleensä statukseni suomeksi. Aikoinaan kirjoitin ne englanniksi, lähinnä Mikeä ajatellen, kun asuttiin erillään, mutta nyttemmin statuspäivitykseni ovat suuria mysteereitä lähinnä Atlantin toisella puolella majaileville tuttavilleni. Onneksi on kuitenkin olemassa Bing, joka tekee yhteistyöta Facebookin kanssa tarjoamalla automaattisesti mahdollisuuden kääntää omituisella kielellä laadittu statuspäivitys esim. englanniksi. Tämän mainion ominaisuuden vuoksi olenkin tarjonnut suomea ymmärtämättömille tuttavilleni jo pidemmän aikaa varsin hyviä nauruja - sekä paljon ihmetystä. Olen jopa alkanut itse kääntämään statuspäivityksiä Bingin avulla vain hekottaakseni itseni kipeäksi.


Statuspäivitykseni tänään: "Olis perjantai. Jos lähtis lenkille. Kävis kaupas. Pyykitkin on jo pesty ja ovat kuivumassa. Kämppä imuroitu miehen avustuksella ja lounasta nautittu. Polvea särkee, mutta ei se mitään." 

Bing-käännös: "'D be Friday. If you jog view chandru's friends on Netlog. Kävis kaupas. Pyykitkin has already been washed and are drying up. With the assistance of a man and my roommates downloaded lunch WarZone. Knee aches, but it's nothing."

Toisin sanoen elän Bingin mukaan varsin erilaista elämää! Ilmeisesti kehotan ihmisiä hölkätessään katselemaan jonkun poloisen intialaishepun kavereita Netlogissa, minulla on kämppis ja lataan lounaani - tai sitten syön lounaaksi sotatantereen. Vaikea sanoa.

Bingin mukaan olen viime aikoina myös ollut töiden sijaan puolustuskannalla ja ostanut tulppaaneita, en euroilla, vaan eurooppalaisilla maksaen. 

Tälle käännökselle saatoin myös hieman tirskahtaa:
Suomeksi: "
Kuka valopää soittelee meidän ovisummeria klo 8 lauantaiaamuna???!"
Bing: "Ursuit pursuit x 3 dry suit who calls our ovisummeria at 8 am on a Saturday morning??!?"

...Ursuit pursuit x 3 dry suit, Google löysi hakusanoilla mm. tämän sivun, josta kuvakin tuli napattua! Bing tekee myös piilolinssien kokeilusta melkoisen "tripin": "Everything looks bigger and outdoors is unnaturally bright and somewhat still intoxicate..."

Mutta ettei perjantai menisi aivan haaskuun, painun nyt ulos jonkinlaiseen lumisateeseen puudelin kanssa ja toivon, että raikas ilma auttaisi tähän yskääni eikä pahentaisi sitä!

torstai 7. helmikuuta 2013

Omaa napaa

Olen viimeaikoina tuijotellut aika paljon omaa napaani. Tai siis, olen miettinyt painonpudotusasioita, pukeutumisasioita ja sen sellaisia oman navan ympärillä (kirjaimellisestikin) pyöriviä juttuja. Se on varmaankin tuo horisontissa siintävä kevät, mikä sen tekee. Kohta kun on pakko kuoriutua pulskalta näyttävän toppatakin uumenista ihmisten ilmoille.

 Vaatekaapissani on edelleen liikaa mustaa. Tuokin pusero on vuodelta 2010, tai jotain.

Olen jo varmaan 2 vuotta noudattanut "en osta mitään mustaa"-periaatetta tarkoituksenani saada vaatekaappiini vähän väriä (sukat ja sukkahousut armahdettakoon), mutta kun sitä ylimääräistä rahaa ei ole ollut,en ole mitään ostanutkaan, eli kaappini on edelleen aivan yhtä synkeä kuin se oli vuosia sitten - ellei lasketa muutamia äidiltä saatuja vaatekappaleita (jotka ovatkin sitten lähinnä eri sävyisiä harmaita). Värianalyysin mukaan musta kuitenkin sopii minulle, koska olen niin kalpea ja omat värini ovat niin vahvat. Haluaisin silti kuitenkin pukeutua johonkin muuhunkin. Pahoittelen muuten tuota oikeanpuolimmaista kuvaa, en oikein hallitse näitä teinix-pissix-peilikuvia vieläkään. Ilmekin on sen mukainen. Kuvassa oleva tunika on tosiaan jostain vuodelta 2010 ja pöksyt taitavat olla vuodelta 2011. Vyön osti äitini minulle ehkä vuosi sitten alennusmyynnistä.

Niille, joilla on kaltaiseni vartalotyyppi (pieni yläosa, suuri alaosa) suositellaan näitä vyöhärpäkkeitä ja vyötärön korostamista, mutta yksi huono puoli tuossa on. Nimittäin se, että vyötärön korostaminen korostaa myös jättimäistä takamustani entisestään... Se jättimäinen takamus onkin se kuuluisin pukeutumisongelmani, sillä alaosia ja jopa hyvin istuvia takkeja/tunikoita on todella hankala löytää. 

Alkuviikon karseat kynnet & yksi suosikkikoruistani.

Olen viime aikoina lukenut erilaisia muotilehtiä silmät kiiluen. En ole koskaan osannut olla tyyppiä "sitten kun laihdun, haluan käyttää vaatetta x", koska vuosien saatossa olen jo hieman ehkä luopunut toivostakin tuon asian suhteen. Haluaisin uskoa, että voisin paksunakin näyttää ihan kivalta, mutta paksuillehan tehdään paljon sitten juuri mustaa, mustaa ja vielä vähän mustaa, ehkä ripauksella tumman harmaata. Joka kevät, etenkin, kaipaan elämääni väriä - mutta sitten esille nousee seuraava ongelma. Mitä värejä? En ole nimittäin värien suhteen nirso, enkä voi sanoa inhoavani ainuttakaan väriä, mutta en kyllä osaa pukeutua kovinkaan moneen väriin. Olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi vaan ostaa vaatteita niissä väreissä, joista pidän ja vain yksinkertaisesti pukeutua niihin, eikä analysoida asiaa sen enempää. Kaikkien pukeutumisoppaiden vastaisesti haaveilen myös tänäkin vuonna pirteän värisistä farkuista/twillihousuista. Meidän isoperäistenhän ei saisi pukeutua kuin siihen mustaan... Ja ehkä siihen tummanharmaaseen. Tiedostan, että jos isken jalkaani esim. vaaleankeltaiset farkut, ei jättitakamukseni varmastikaan jää keneltäkään huomaamatta... 

Koska en viihdy vaatekaupoissa, voipi olla, että laitan tilausta johonkin nettikauppaan lähitulevaisuudessa, taloudellisen tilanteen helpottaessa... Talouden tilanteen helpottaessa aion alkaa myös syömään enemmän salaatteja, joihin tulee helposti himo... Etenkin niihin Sokoksen salaatteihin... nams!

Eilen raaskin hemmotella itseäni päivän päätteeksi minimanikyyrillä ja käsien kuorinnalla, sillä Sokoksella palvelua satuttiin tarjoamaan 15 eurolla. En ole hoidattanut käsiäni ehkä 6 vuoteen, joten tuo pieni hetki tuntui tulevan tarpeeseen. Oikein mukava nuori nainen niitä käsihoitoja siellä teki - ja muistaakseni tekee lauantaihin asti, joten ei muuta kun hemmoteltavaksi! Minimanikyyriin kuului tälläkertaa kuorinta, kynsinauhojen ja kynsien siistiminen + lakkaus halutulla lakalla. Suosittelen! Itse valitsin lakakseni O.P.I.:n ihanan tumman, hieman lämpimän violetin lakan. Kaunis!

Nyt täytyy alkaa töihin, sillä työskentelen tänään kotoa. Ruokatunnilla saatan hieman vilkaista nettikauppojen valikoimia...

PS. Tajusin viimein, että tämän tekstin saa täällä blogissakin näyttämään hieman järkevämmältä, joten tällä mennään!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Baby B

 Vas. pelottava tyttövauva / Oik. pelottava poikavauva

Innostuin ehkä leikkimään jollain pelottavalla vauvamorphaus-sivustolla jonkun Williamin & Katen vauvauutisen jälkeen, missä lehdistön toimesta oli koitettu jo jonkun hurjan babymorphaus-ohjelman avulla hahmotella miltä pikkuinen mahdollisesti näyttäisi. Noh, meidän tenavat voisi hyvinkin näyttäää tuolta, tosin epäilen vahvasti että niillä olisi noin hailakat silmät, tosin kulmakarvat yms. varmasti tummenisivat iän myötä. Aika pelottavan näköisiä noista tulee, kun otetaan kaksi kuvaa, sekoitetaan ne keskenään ja sitten vielä muokataan vauvan näköiseksi... Tai jotain. Lähinnä tuo kampausten sekamelska on aika hämäävä. Huom. tyttövauva käyttää selvästi jo n. 2-vuotiaana (?) huulikiiltoa! Hahaha...

On muuten tenavia kulmakarvoilla paiskattu.

Mutta tämmöstä. Viikko on kyllä mennyt sellaisella vauhdilla, että japanitkin jäi välistä. Perjantaina kotiuduin töistä vasta puoli kuudelta ja tämän päivän olen lähinnä käyttänyt intensiiviseen siivoukseen ja järjestelemiseen... Meinasin lämmittää saunan, mutta enpä tiedä jaksanko mennä. Skonsseja olen luvannut leipoa, joten se on nyt seuraavana ohjelmassa. 

Sen verran muuten myös hyviä uutisia, että tästä tytöstä tulee (viimeinkin) (tunti)palkkatyöläinen 18.3. alkaen! Sopparia ei vielä ole kirjoitettu, mutta en nyt usko että ennätän tässä enää mokaamaan niin pahasti, että se jäisi kirjoittamatta... *koputan puuta*

Niin ja, älkää suotta säikähtäkö, ei meille ole perheenlisäystä tulossa - paitsi ehkä nelijalkaisia joskus tulevaisuudessa.