Olen vain kerran nähnyt ketun luonnossa (lapsena kesämökillä), mutta silloin ketulla oli pikkuiset pennut mukanaan, jotka olivat todella suloisia. Arvostan kettuja niiden ominaisuuksien vuoksi. Ne ovat erittäin sopeutumiskykyisiä eläimiä, jotka pystyvät elämään lähes millaisessa ympäristössä tahansa. Ne kelpuuttavat ravinnokseen lähes mitä tahansa, eivätkä nirsoile. Isäketut eivät lähde rilluttelemaan äitiketun saatua pentuja, vaan isä auttaa lasten hoitamisessa tuoden pesälle ruokaa. Myös muut naarasketut saattavat auttaa poikasten kasvatuksessa.
Ketut viettävät päivänsä lähinnä makoillen pesäluolassaan, josta ne illan tullen siirtyvät ruuanhakupuuhiin. Ruuaksihan kelpaa kaikki madoista pieniin jyrsijöihin, marjoihin ja viljaan.
"Muinaiset suomalaiset uskoivat revontulien syntyvän siitä, kun kettu huiskii hankia hännällään." - Wikipedia
