tiistai 28. helmikuuta 2012

Jonotuksen riemua kerrakseen

Olen sitten onnistuneesti telonut nilkkani. Enkä ole varma missä ja miten. Sunnuntaina kaikki oli vielä ok, mutta maanantaiaamuna kaupungille lähtiessä jo ihmettelin äidille että nilkka tuntuu oudon kipeältä tässä kävellessä. 4 tunnin kävelemisen jälkeen se vasta sitten kipeä olikin, mutta ei niin kipeä mitä se oli illan tullen kun yritin istuma-asennosta uudelleen ylös... Tänään oli kuitenkin pakko lähteä vielä uudelleen kaupungille. Aamulla nilkka oli samassa jamassa kuin eilen aamulla, mutta nyt taas päivän tepsuttaneena se on pahasti jumissa.

Eilen poltin muuten käämini terveysasemalla aika iloisesti. Sinne jouduin tajuttuani että astmalääkkeeni resepti oli hävinnyt teille tietämättömille ja lääke oli viittä vaille loppu. Selitin tilanteen vastaanotossa ja sain ohjeen odottaa huoneen 12 edessä, kunnes sairaanhoitaja kutsuisi sisään. Odotin. Luulin, että edelläni oli yksi asiakas, koska muita ei tilassa ollut. Sitä ennen kuitenkin sisään kutsuttiin joku mummeli. Sitten tuo asiakas, jonka parissa hoitaja vietti tovin jos toisenkin. Sitten taas mummeli. 40 minuuttia olin oven takana istunut muka odottamassa reseptiäni, kunnes hoitaja lopulta kysyi, tai oikeammin tivasi, että mitä siellä teen ja kuka olen. Ilmoitin nimeni ja asiani ja sen että olen jo tässä semmoisen 40 minuuttia istuskellut (vanhempieni odotellessa autossa, sillä he sanoivat odottavansa vaikka jo 30 min sitten ehdotin heille että kannattaisi lähteä jo sinne Stockalle...). Hoitsu sitten tuumasi, että hän ottaa vastaan vain ajanvarauksella. Kerroin hänelle, että neuvonnasta oli kehoitettu odottamaan juuri tämän oven takana. Hän kuitenkin sanoi että olen väärässä paikassa, mutta että joku "varmaan kohta tulisi" hakemaan... Tepastelin sitten aulassa hermot kireällä jonkin aikaa, kunnes aivan toisesta päästä taloa joku huuteli nimeäni. Kipitin sitten sinne, vasta 50 minuuttia terveysasemalla hengailtuani ja suoraan sairaanhoitajan huoneeseen - vain kuullakseni hoitajan kysyvän koska voisin tulla takaisin hakemaan reseptiä... Anteeksi mitä? Odotin siis terveysasemalla 50 minuuttia sitä, että hoitaja käyttäisi minuun aikaa 30 sekuntia kysyäkseen mitä halusin ja koska voisin sen noutaa? Tätäkö ei oikeasti olisi voitu neuvonnassa tehdä? Kuulemma tuota reseptiä en saa ennen kuin lääkäri sen allekirjoittaa. Ai miten mukavaa. Kostoksi sitten iskin "Saitko tänään hakemasi avun?" -laitteesta punaisinta, vihaisinta hymynaamaa ulos lähtiessäni...

Tuon jälkeenhän sitten jonotinkin työkkärissä jonkun puolisen tuntia, minkä jälkeen olinkin sitten jo aika kypsä. Onneksi siellä työkkärissä sentään hommat hoitui melko sutjakkaasti kun vauhtiin päästiin ja virkailijakin oli oikein mukava ja myötätuntoinen. Pisteet sinne. Onneksi tämän kaiken jälkeen isä osti nälkäiselle tyttärelleen keittolounaan ja tarjosi vielä cafe au laitin ja croissantinkin päälle - eipä ole moisia herkkuja hetkeen nautittukaan.

Tänään puolestaan jonotimme Elisalla jonkun 30 minuuttia, kunnes kyllästyimme ja lähdimme kotiin. Siellä oli tasan 2 asiakaspalvelijaa ja niin paljon porukkaa tuvassa, että hädin tuskin sisälle mahtui. Olivat menossa numerossa 82 kun tulimme ja kun lähdimme, vuorossa oli numero 84... ja meillä olisi ollut vuoro 91... Joten... Ei kiitos. Palataan asiaan toiste. Yritämme tässä haalia Miken käyttöön kännykkää ja liittymää, koska sillekin on aina välillä tarvetta.

Yritin myös tänään viimein tulostaa hiljattain ostamalle valokuvapaperille kuvia, mutta tietenkin isältä peritty alkeellinen printteri tuumi paperin olevan liian paksua ja heitti paperitukoksen ensimmäisen 3cm tulostuksen jälkeen. Ylijäämäpaperi pääsi sitten alustaksi ylläolevalle tussipiirrokselle (hauva)... Haluan uuden printterin!

Vanhempani puolestaan lähtivät hetki sitten kotiin ja nyt tätä tyttöä kutsuu lähinnä sohva ja kylmägeeli... Sekä vihreä tee sitruunalla...

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Onkos tullut... kesä?

Naapureiden mielestä ehkä onkin, sillä näemmä grillauskausi on nyt avattu. Eihän siellä ole pakkastakaan enää kuin kolmisen astetta, joten miksipä ei? Luntakin on vain polviin asti! Paikan päällä oli porukkaa enemmänkin välillä...

Minä puolestaan olen jo parin tunnin kuluttua kuntosalilla hikoilemassa, mutta sitä ennen on vielä yhtä sun toista puuhaa edessä... Vanhemmatkin saapuivat tänään parin päivän kyläilyvisiitille.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Kumipallona luoksesi pompin...


Kuntosalin jäseneksi ryhtymisestä on nyt suurinpiirtein kolme viikkoa. Sinä aikana olen ennättänyt käydä hikoilemassa kahdeksan kertaa. Tavoitteeni oli alun perin rehautua salille edes kahdesti viikossa, mutta kolme kertaa tuntuu ihan hyvältä ja luulen, että kohta kertoja lisäänkin, mikäli palautuminen on yhtä nopeaa kuin nyt.

Vaikka takana on vasta kolme viikkoa, olen kyllä jotain muutoksia huomannut. Painoni ei tosin ole pudonnut mihinkään, vaikka uutta ruokavaliota olen noudattanut jo 5 viikkoa ja hikoiluakin on tullut harrastettua aika reippaasti. Painon jumittamisesta huolimatta olen huomannut jonkinlaista kiinteytymistä kehossa, oikeastaan joka puolella. Ilmeisesti rasva on muuntautumassa lihakseksi, mikä selittäisi sen, miksei painoni ole muuttunut. 

Olen yllättynyt siitä miten paljon oikeastaan jaksankaan ja miten hyvässä kunnossa loppujen lopuksi olen. Ylipainoa on reippaasti, mutta ehkä olen vuosien saatossa tottunut siihen tai sitten en vaan osaa hyväksyä sitä rajoitteena, sillä mukana on tullut pompittua ohjatuilla tunneilla... FitBall-tunnit ovat olleet hauskoja. Kyllä vaan, puhun jostain liikunnasta (ratsastuksen lisäksi) hauskana! FitBall-tunnin alussa syke nousee ihan kivasti ja hikikin tulee viimeistään siinä vaiheessa kun on vedetty kymmeniä kulmasoutuja. Pallon kanssa säheltäminen on hauskaa hommaa. Lisäksi tunnit ovat kiitettävän monipuolisia, sillä sieltä löytyy niin cardio-puolta kuin lihaskuntoakin, jotka kummatkin tulevat tarpeeseen. Mieluummin häslään pallon kanssa tunnin kun räpellän kuntosalilaitteita saman ajan.

Suunnitelmissa olisi kokeilla tulevalla viikolla myös FitnessFusion -tuntia siinä toivossa että ohjaaja todellakin antaa hieman vaihtoehtoja asennoille, koska tämän ruhon kannatteleminen ei aina ole sieltä helpoimmasta päästä... Uskoisin, että voisin pitää tunneista, koska pidin joogastakin, tosin koin sen olevan hieman liian rauhallista makuuni (hathajooga). Sitä varten pitäisi vaan saada nyt jostain sellaiset sukat joilla en liukuisi ympäriinsä, sillä paljain jaloin en aio esiintyä...

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Suosikkisalaatti

Halloumi-salaatti

Frisee-salaattia
Rucolaa
Kirsikkatomaatteja
Kurkkua
Punaista paprikaa
Halloumi-juustoa
+ Auringonkukansiemeniä

Kastikkeeksi oliiviöljyä (extra virgin) & balsamicoa.

Tämä salaatti on mukavan täyttävä. Suosittelen halloumin kypsentämistä pannulla oliiviöljyssä melko rapsakaksi, sillä tavalla juustosta tulee myös kivan tuntuista. Tosi kiva lounasruoka mielestäni!

FitBall-tunti oli muuten vallan mainio. Hyvin paljon samaa kuin TerveSelkä-tunneissa, mutta pallolla varustettuna. Syke nousi varmasti kattoon alkutunnista ja lihaskunto-osuus oli kieltämättä aikamoista vääntämistä kun menin tunnille jo valmiiksi jokseenkin paikat hellänä... Tunnilla oli kuitenkin kivasti poNppufiilistä ja sen päälle tehdyt venyttelyt tekivät varmasti hyvää. Tätä aion kyllä harrastaa jatkossakin. Onhan mulla kotonakin tuo pallo... tosin sitä on tähän asti lähinnä käytetty mukavana tuolina!

Enpä olisi vielä vuosi tai pari sitten uskonut, että kävisin kolmisen kertaa viikossa kuntosalilla... eikä tee edes tiukkaa!

tiistai 21. helmikuuta 2012

Minne aika menee?

"Iloinen inuiitti"
 
Mulla olis tää blogikin... Mihin viikonloppu katosi?

Lauantaina ei tapahtunut tässä taloudessa yhtään mitään. Pidin taukoa jumppailusta ja omistin aikani Star Trekin ihmeelliselle maailmalle, sekä addiktoiduin peliin nimeltä Kingdoms of Amalur: Reckoning. Sunnuntaina kävin TerveSelkä-tunnilla, nyt kun sitä ei ollut peruttu. Jo perjantaina loukkaamani (?) käsivarsi (tai sen lihakset) tykkäsivät kyttyrää punnerruksista ja käsipainotreenistä ja nyt kärsinkin sitten melko nihkeästä oikeasta käsivarresta... Olen siitä huolimatta menossa tänään kokeilemaan FitBall-tuntia.

Mietinkin kuumeisesti lähdenkö kokeilemaan FitnessFusionia (jonkinlainen pilateksen ja joogan sekoitus kuulemma) vai tätä FitBallia ja päädyin FitBall-tuntiin ihan vain siitä syystä, että en omista (tietääkseni) mitään ei-liukkaita sukkia ja jalkani eivät todellakaan kestä tällä hetkellä päivänvaloa. Jalkapohjani ovat uskomattoman kuivat ja varpaankynsistä ei edes puhuta.

Lunta täällä riittää ja sitä on saatu lisääkin. Lämpötila on tällä hetkellä nollan hujakoilla, joten pitää yrittää varoa katoilta putoilevaa lunta.

Ensi kuussa ajattelin toteuttaa pienen valokuvahaasteen (kuva per päivä), vaikka haaste olikin tarkoitettu helmikuulle, mutta huomasin sellaisen olemassaolon vasta nyt. Ja kieltämättä tämä bloggausaktiivisuus ei taas ole ollut aivan huipussaan...

Nyt hiippailen ulos ulkoiluttamaan hauvelin ja sitten otan kupin teetä...

perjantai 17. helmikuuta 2012

Hiki on sitä kun läskit itkee

Ja tänään melkein itkee Jennikin. Kuntosalijäsenyys on (jo nyt) alkanut hieman epäilyttää, oivaltaessani tänään että hyvin pienellä panostuksella voisin tehdä kaiken saman kotonakin - likimain ilmaiseksi. En nimittäin edelleenkään ole löytänyt muuta sopivaa tuntia TerveSelkä -ryhmän kaveriksi. Ottaa päähän. Haluan toden teolla päästä kuntoon, löytää sen hemmetin "liikunnan riemun", josta kaikki aina pirteänä puhuu, mutta ei jessus sentään, ei mun koordinaatiolla vedetä mitään aerobiciä eikä näemmä edes zumbatakaan, ainakaan jos tämän aamun tunti siitä jotain kertoo. Jäin jo "alkuverryttelyssä" seisomaan paikalleni tyhmänä suu auki.

Kuva kertoo enemmän kuin 1000 sanaa.

Olen hämmentynyt. Kävin eilen kokeilemassa Cardio Energyä, missä pysyinkin ihan vielä joten kuten kärryillä ekat 20 minuuttia, mutta sitten tajusin että en pentele saa tuossa tahdissa jalkoja menemään tuolla tavalla ja vielä heittämään siihen käsiäkin mukaan. Kunto ei loppunut, mutta taito kylläkin. Muut jumppailijat loivat suuntaani kärsiviä katseita samalla kun yritin lähinnä pysytellä poissa tieltä. Lähdin sitten pois ja menin tekemään kuntosalitreeniä. Zumbaa tosiaan katselin n. 5 minuuttia, ennen kun painelin salille 45 minuutin treenille. Ja anteeksi vaan, mutta en ole enkä tule olemaan mikään lihastreenin suurin ystävä, enkä aio kyllä maksaa maltaita siitä että voin käydä salilla nostelemassa painoja, joita nostelisin kotona halvemmalla.

Olen aina kokenut olevani ihan kohtuullisen hyvä tanssija. 70-luvun diskorytmit löytyy, reiveissä on tullut käytyä nuorempana ja kyllä sambakarnevaaleissakin pärjättäisiin. Musavideoilta bongattuja liikkeitäkin osaan jonkin verran matkia ja videoiden ja kavereiden kommenttien perusteella olin 100% varma että rakastuisin zumbaan ja saisin siitä uuden vekkulin kaverin, mutta toisin kävi. Ehkä juuri siksi nyt v*tuttaa niin raskaasti, koska odotukseni olivat niin korkealla... Olin varma, että tässä se nyt on. Ei siellä kaikki olleet edes mitän solakoita urheiluvälinemainoksen tyttöjä, mutta sinne ne jäivät kaikki, kun minä lähdin. Missä vika? Olenko yhtäkkiä hankkinut jostain kaksi vasenta jalkaa?

Mitä kummaa tässä voisi kokeilla? Etenkin kun sali on peruuttanut jo 2 TerveSelkä-tuntia tällä viikolla... Joku Plan B pitäisi olla, mutta mikä? Ärhhh...

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Keskiviikkokuulumiset

Ystävänpäivää siis vieteltiin ihan kotosalla kaksin vaan - tai no, kolmestaan, jos koirakin lasketaan. Mitään kovin ihmeellistä ohjelmaa meillä ei ollut, mitä nyt piipahdimme ruokakaupassa hakemassa vähän aineksia ainakin omaksi suosikikseni muodostuneeseen pizzaan.

Pizzassa on aivan ihana ruispohja, joka on helppo tehdä valmiista pussukasta, lisättävänä on vain kädenlämpöinen vesi. Ehdoton suosikki! Sen lisäksi pizzaan tuli ihan perus ketchup-kerros, Xtra 19% mozzarellajuustoa n. 1,5 pakkausta viipaloituna (super halpa, suosikkini maultaan), kevyt meetwurstia, kirsikkatomaattia, aurinkokuivattua tomaattia (basilikaöljyssä) ja päälle hieman mausteeksi basilikaa / pizzamaustetta ja rukolaa - nam! Paras tekemäni pizza tähän saakka. Ideaalitilanteessa meetwurstin sijaan tästä olisi löytynyt parman kinkkua, mutta sitä ei tuosta lähimarketista saa...

Alkuviikko on mennyt aikalailla löysissä tunnelmissa, pyykkivuoren kanssa painiskellen. Tänään oli tarkoitus lähteä salille TerveSelkä -tunnille, mutta se olikin peruttu. Kävinkin sitten aamulla koiran kanssa ulkoilemassa oikein kunnolla, heiteltiin palloakin vähän ja riemu oli (ainkin koiralla) rajaton. Heitin pallon kerran nurmikko-osuudelle, mikä osoittautui erheeksi koiran sukeltaessa sen perään - kirjaimellisesti. Reppanasta ei juuri muuta näkynyt kuin hännänpää hangesta... Heittelimme sitten loppuajan ihan puiston jalkakäytävällä, kun siellä hiljaista oli. Kotona jatkoin pyykinpesua oikein urakalla, nyt kun alakerran kuivaushuoneeseen sai viimeinkin jotain mahtumaan.

Kun olimme syöneet (lihapullia ja muusia) ja katsoneet episodin Star Trekiä, lähdimme käymään Prismassa metsästämässä sopivia liikuntakenkiä, koska en sellaisia omista. Yllätyin erittäin iloisesti löydettyäni -50% alennuksessa olleet Adidaksen kengät, joille ei hintaa jäänyt enää juuri nimeksikään. Esteettisesti ne eivät ole ne eivät ole niin sulavalinjaiset kuin ne Niken musta-turkoosit, joista haaveilin, mutta jalassa paljon paremmat... Väriltään nämä ovat nyt sitten valkoista ja violettia - suosikkivärejäni. Valkoisuudesta vaan tulee itselle aina ne lenkkarivibat, mutta menkööt, istuvuus ja mukavuushan se tässä on tärkeintä.... Ja koska kengille ei jäänyt hintaa juuri mitään, ostin samalla reissulla jo muutaman kerran katselemani Raiskin housut, noin niinkun salikäyttöön. En nimittäin myöskään omistanut entuudestaan mitään kunnollisia, hengittäviä housuja. Odotankin innolla että pääsen näitä molempia huomenna kokeilemaan! Housut olivat tosin vyötäröltä ehkä hilppasen väljät, mutta uskoisin, että jos tarvitsee, pystyn kuminauhaa kiristämään, vyötäröä vähän avaamalla... tai siis pyytämällä äitiä apuun...

Operaatio Uusi Elämä on noin muuten lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Viime viikolla salilla tuli käytyä kolme kertaa ja samalla löytyi uusi kiva liikuntamuotokin. Ja ihme kyllä, kyseessä on ryhmäliikuntaa - jotain mitä olen aina kammoksunut. Proteiinia löytyy ruokavaliosta enemmän, mutta suurin haaste onkin näköjään leivän syönnin vähentäminen... eikä niinkään herkkujen välttely. En toisaalta ole kovin yllättynyt, mutta täytyy sanoa, että kaikki hyvä on hiilareita!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää!

Ostin jokin aikaa sitten itselleni pienen, noin hiirimaton kokoisen digitaalisen piirtoalustan, jolla olenkin ahkerasti leikkinyt siitä saakka. Muutama tekele on sillä kokeiltu, tänään tällaista ystävänpäivän kunniaksi.

Tunnelmat eivät oikein ole olleet tänään katossa perhesyistä johtuen, mutta Mike pääsi tänään koulusta jo puolilta päivin, mikä oli mukavaa. Ystävänpäivän kunniaksi tein kunnon herkkupizzan (kun en oikein ollut fiiliksissä lähtemään mihinkään) ja sen lisäksi olemme istuneet alkuiltaa sohvalla Star Trek-jaksojen parissa, kuten kunnon nörttien kuuluukin.

Huomenna lisää kuulumisia!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Keltainen Invaasio

Päätin sitten lähteä kokeilemaan bloggerin uutta formaattia ja huhheijaa... Hetken meni ennen kun aloin oivaltamaan mistä mikäkin löytyy. Ulkoasu on kuitenkin nyt siistimpi ja modernimpi - ei siis huono ollenkaan (siis blogger interface). Tämä aamu olisi voinut kieltämättä lähteä paremminkin käyntiin. Heräsinkin kohtuullisen virkeänä klo 5:30 ja lähdin salille spinningiin seitsemäksi - mutta jo lyhyt spinnailu paljasti, että siitä ei tule mitään pehmeäpohjaisilla Espritin tennareilla, joita olen käyttänyt paremman puutteessa... Sen verran otti päähän että menin sitten hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä hetkeksi ja tepastelin loppuajan juoksumatolla. Ähhh. Jostain pitäisi repiä rahat ainakin lenkkareihin tai muihin kovempipohjaisiin kenkiin, että pääsisin mukaan tunneille. Mahdollisimman monipuoliset kengät pitäisi saada.

Onneksi kotosalla voi nyt ihailla mm. kasoittain kauniita kukkia. Tulppaaneita löytyy kolmestakin astiasta ja keittiön pöydän päästä ikkunanäärestä löytyy kauniin keltainen (yllätys?) tulilatva. Saa nähdä saanko sen kukkimaan pitkäänkin.

Keltaiset tulppaanit ovat kivan pirteät, mutta nuo hennon "pinkinpersikat" ovat suosikkini.

 Kuten ehkä huomaatte, on taloon hiipinyt muutakin keltaista (taas)...

Nyt alkaa jo hieman helpottaa enkä tunne enää tarpeelliseksi hamstrata kotiin kasoittain kaikkea keltaista. Kieltämättä pelkkä olohuoneen keltaisten pikkuasioiden katseleminen tuntuu piristysruiskeelta. Ja nyt ulkona paistaa aurinkokin upeasti - ainut vaan, että pakkasta on taas siellä -25 asteen hujakoilla, joten se ulkoilu on aika nihkeää astmaatikolle.

torstai 9. helmikuuta 2012

Minä tahtoisin...

Ioanna haastoi mukaan listaamaan viisi hankinta- tai toteutuslistalla olevaa asiaa. Vastaukseni haasteeseen irtosi ehkä hieman hitaasti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Nämä asiat eivät muuten ole missään varsinaisessa tärkeysjärjestyksessä.

1. Operaatio Uusi Elämä


Kuntosalille on liitytty jäseneksi, personal trainer tavattu, ruokailutottumuksia muutettu. Nyt lähtee läskit kävelemään. Samalla toivottavasti kehitän itselleni myös tyylitajun ja jonkinlaisen kiinnostuksen liikuntaharrastuksiin. Tähän operaatioon kuuluu myös vaatekaapin hidas, mutta varma kehittäminen ja kaikenlaisen turhan pois antaminen/heittäminen.

2. Euroopan näkeminen


Olen oikeastaan nähnyt yllättävän vähän Eurooppaa. Olen matkustanut melko paljon, mutta samoihin paikkoihin ja nekin ennen aikuisikää. Haluaisin oikeasti kierrellä vähän Euroopassa, rennossa tunnelmassa. Haluaisin nähdä wanhoja kaupunkeja, istuskella katukahviloissa ja kierrellä toreilla. Olla vaan. Aivan ensimmäiseksi lähtisin varmastikin Irlantiin. Parhaassa seurassa, eli miehen kanssa.

3. Oman luovuuden kehittäminen


Tahtoisin resursseja oman luovuuteni kehittämiseen ja sen tekemiseen, mistä todella nautin. Voisin tehdä jotain luovaa työtä tai vaihtoehtoisesti sitten jotain asteen yksinkertaisempaa ja puuduttavampaa, vaikkapa osa-aikaisesti, jotta minulle jäisi sitten aikaa tehdä vapaa-aikanani sitä, mistä todella nautin. Haluaisin piirtää ja maalata enemmän, tehdä enemmän koruja, ottaa enemmän valokuvia paremmilla laitteilla... ja haluaisin kirjoittaa. Tarvikkeet kuitenkin maksavat rahaa ja joistainhan sitä pitäisi saada.

4. Oma hevonen


Pisimpään haavelistallani ollut asia on tietenkin oma hevonen. Ensimmäisen kerran olen moista toivonut jo joskus kerhoikäisenä, mutta vieläkään en ole sitä saanut. Tämänkin haaveen toteuttaminen edellyttää melkoista pääomaa ja jatkuvia tuloja, sillä hevosen pitäminen ei ole mitenkään halpaa lystiä... Oman hevosen sijoittaisin tietenkin vielä ideaalitilanteessa omaan talliini, joka löytyisi...

5. Maalaistalo


Mieheni ei taida jakaa kanssani unelmaani maalla asumisesta, mutta saahan sitä haaveilla. Oma, kaunis, wanha tai wanhanhenkinen maalaistalo pihapiireineen, omenapuineen ja maisemineen on myös ollut yksi haave lapsuudesta saakka. Olen peltojen ympäröimänä kasvanut ja siellähän se sielu lepää... Voisin samalla harkita jotain B&B -palvelua tai kenties tarjota jotain tiloja esim. erilaisten kurssien käyttöön.

Haastan mukaan kaikki lukijani, joilla on blogi! (Hahaa!)

Kaikki kuvat: WeHeartIt

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kermaiset Nakupellet

Isadora luomiväri-paletti, 59 Creamy Nudes (23,50€) (kuva)

Ostin luomiväripaletin eilen pitkän ja hartaan harkinnan, himoitsemisen ja jossittelun jälkeen, mutta tajusin vasta tänään miten koominen nimi paletilla onkaan... Siitäpä postauksen nimi. Sormet syyhysivät päästä kokeilemaan ja tänään sitten testasin paletista kahta nappia. Testasin koko luomelle tuota hennon vaaleanpunaista sävyä (2. vasemmalta) ja rajasin yläluomea hieman kaikkein tummimmalla värillä, joka näytti kosteana miltei mustalta, mutta ei niin kovalta. 

Nyt, melkein 8h levityksen jälkeen luomivärit ovat edelleen sen näköiset kuin olisin ne juuri levitellyt, vaikka en luomille laittanut muuta alle kuin meikkivoidetta. Pigmenttiä tuntui myös olevan ihan kivasti. Epäröin kauan tämän paletin hankintaa, sillä en ole tottunut juuri maksamaan luomiväreistä (ei sillä että tämä paletti mitenkään kallis olisi, monien muiden sarjojen vastaaviin verrattuna) ja epäröin myös juuri tuon vaaleanpunertavan ja sen vieressä olevan violettiin taittavan sävyn sopivuutta. Vaaleanpunertavat ja violettiin taittavat sävyt tuntuvat usein tekemään silmistä turvonneen/itkuisen tai muuten vaan kamalan näköiset. Tämä "vaaleanpunainen" ainakin nyt oli miellyttävä yllätys. Hyvin luonnollinen, ei itseasiassa juuri omasta ihonsävystäni paljon punaisempi. Pidin kovasti. 

Uuden, neutraalin paletin ostaminen tuli ajankohtaiseksi viimeisen meikkisiivouksen yhteydessä. Tajusin omistavani paletteja jostain 2-3 vuoden takaa ja nuuhkaisu varmisti sen, että parasta ennen päivä on todellakin ohitettu. Haikein mielin heitin siis menemään Wet & Wildin ison, monipuolisesti ruskeita sävyjä sisältävän paletin ja pari muuta siinä samalla. Pidän erilaisista värikokeiluista, mutta loppupeleissä palaan aina luonnollisiin, neutraaleihin sävyihin ja niinpä katsoinkin asialliseksi ostaa seuraavaksi sen värisen paletin, että se oikeasti tulisikin käytettyä ennen kun se alkaa... tuoksahtaa.

Mielenkiintoista tässä palettivalinnassa oli myös se, että kyseessä on ehkä elämäni ensimmäiset luomivärit, joista ei juuri kimalteita löydy. Nuo vaaleimmat sävyt, sekä kaikkein tummin, tuntuvat olevan juuri näitä "kermaisia" sävyjä, kahdessa muussa on ehkä aavistus hohdetta. Tämänkin takia pohdin paletin ostamista pitkään, sillä en ollut varma osaisinko käyttää näin neutraaleja luomivärejä. Lopputulos on kuitenkin mielestäni melkoisen hillitty ja jokapäiväiseen käyttöön sopiva. Vielä kun saataisiin jotain rotia tuohon huulikiiltopuoleen niin hyvä olisi... täydellistä poskipunaakin vielä etsitään.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Keltaista!

Tänään minussa heräsi jokin mystinen himo keltaista väriä kohtaan. Se ei ole koskaan ollut niitä suosikkejani, mutta nyt yhtäkkiä haluan sitä kaikkialle. Ehkä tämä himo on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa... Ensin aloin suunnitella Lemon Curdin tekoa (mitä en ole vielä saanut aikaan, koska sopiva purkki valmiille tökötille on vielä hakusessa) ja ostin kaupasta sitruunamehua, jota olen juonut veden kanssa joka päivä, melkein jatkuvasti. Sen jälkeen kaupasta tarttui aivan huomaamatta mukaan keltainen vaseliinirasia, jolla olenkin nyt korvannut huulirasvan täysin ja huuleni ovat jopa ihme kyllä yllättävän hyvässä kunnossa nyt...

Tyynyliina, Casa Stockmann (12,50€) ja Mavalan kynsilakka, 68 Sorrento (n. 5€)

Karamellirasia huutaa tyhjyyttään... kiitos uudistetun ruokavalion.

Kylpyhuone sai uudet saippua-astiat tänään, molemmat Stockmannilta.

Tänään siis himoni keltaista kohtaan meni siihen pisteeseen, että ostin nuo ihanat (on ne) sitruunankeltaiset tyynyliinat, vaikka vasta kassalla tajusin etteivät ne olleetkaan ihan 3,50€/kpl (olen selvästi ollut liikaa Ikeassa). Samalla reissulla ostin myös keltaisen kynsilakan. En tiedä miltä se tulee näyttämään iloisenkalpeaa ihoani vasten, mutta jo purkin tuijottelu työpöydällä tuntuu auttavan.

Mainitsinko myös että himoitsen banaaneja?

lauantai 4. helmikuuta 2012

Mustikkapannaripäivä


Tänä aamuna eräs ihana amerikkalainen valmisti meille "vähän aamupalaa". Ylläoleva näky odotti pöydässä kun tulin koiraa ulkoiluttamasta, mikä muuten sujui melko vaivalloisesti eilisen rääkin jälkeen. Koko talossa tuoksui ihanasti pannukakulle ja pöydästä löytyi itsetehtyjen mustikkapannukakkujen (alkuperäinen resepti) lisäksi vaahterasiirappia, banaania ja pekaanipähkinöitä, joita Mike itse pilkkoi pieneksi. Mies oli käynyt kaupassa kun vaimo (ja koira) vielä vetelivät sikeitä. Kannattaa ilmeisesti aloittaa uusia liikuntaharrastuksia useamminkin, mikäli palkinnoksi saa jotain tällaista (jolla voikin sitten eilisen rehkimiset kivasti kuitata)? Pannukakut olivat hyvin täyttäviä ja suussasulavia. Milolle oli varattu tuo pienin... ja hyvin sekin meni kaupaksi!

Pannareissa oli varsin vekkuli sinivihreä väritys!

MUSTIKKAPANNUKAKUT
3 dl täysjyvä vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 muna
n. 2,5 dl maitoa
½ tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl mustikoita

Sekoita jauhot ja leivinjauhe erikseen ja munat, maito, suola ja sokeri erikseen.
Yhdistä ainekset ja sekoita kevyesti. Lisää mustikat ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Valmista pannukakut paksupohjaisessa paistinpannussa, keskilämmöllä
(tarpeen mukaan rasvaa pannulle).

En suosittele kaatamaan kovin suurta määrää taikinaa pannulle kerralla,
jotta pannareista tulee pannareita, eikä lettuja...

Huom. Taikina on koostumukseltaan lettutaikinaa paksumpi.
Huom. 2. Mikäli haluat pannareista makeampia, käytä 1 rkl sokeria. 
Jos kuitenkin aiot syödä näitä esim. vaahterasiirapin kanssa, 1 tl sokeria riittää mainiosti.

Hyviä herkutteluhetkiä!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Kotosalla

Vas. Kauan himoitsemani kiiltävän krominen valaisin Ikeasta
Oik. Näkymää ruokailutilasta kohti makuuhuonetta

Kotosalla on joskus kiva olla, kun ei ole kiirettä mihinkään. Siellä on parasta olla juuri silloin kun on siivottu ja joka paikassa on puhdasta, eikä uudesta urakasta tarvitse murehtia vielä moneen päivään. Sohvalle on mukava käydä lukemaan lehtiä valkoisen teen höyrytessä mukissa vieressä... En ole vuosikausiin oikein tuntenut olevani kotona missään, mutta nyt kun istun sohvalle ja katselen ikkunasta avautuvaa kaunista talvista metsää... tuntuu siltä kuin olisin kotona. Se on mukava tunne.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

- 26 astetta

Aamulenkillä

Tampereellekin on vihdoin tullut todellinen talvi. Aivan kaikki on jäässä, koira nostelee tassujaan ja tutisee ulkona, kasvot jäätyvät ja tukka muuntautuu helposti jääpuikoiksi. Fantastista. Siis ihan oikeasti! Pidän pakkassäästä, etenkin koska se edesauttaa arvostamaan lämmintä kotia. Milokin piipertää iloisena ulkona, vaikka selvästi paleleekin. Ilon pyrähdyksiä jättihankiin otetaan joka tapauksessa. Kävelin aamulla melkein tunnin tuolla varsin rapeassa pakkassäässä ja huomasin, että valokuvaaminen on aika kylmää kyytiä, kun ei pysty pitämään lapasia kätösissä. 


Aidan takaa löytyy valtava hautausmaa

Nyt on vuorossa kanaburgereiden valmistus - tosin mitä olen lukenut viime päivinä "verityyppidieetistä" (kaikkea voi kokeilla), kana ja B-veriryhmä ovat äärimmäisen huono yhdistelmä. Samoin pitäisi tässä luopua muutamasta muustakin asiasta, joista lähinnä vehnä (joka kyllä turvottaa) ja tomaatti (jota syön vaikka suupielet kirvelisivät) ovat ne kovimmat palat. Kenties niitä voisi vielä kohtuudella pistellä menemään? Kuntosalikuumettakin on vähän ilmassa, mutta kuukausimaksut hirvittävät toden teolla. Mietinnässä on.

Hyvää helmikuuta koko poppoolle!