Joulukuun 7.

Kaunista.

En katsonut presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Se on pakko laukaista tässä heti ensimmäiseksi, sillä koko päivän kaikki tämän maan mediat ovat laulaneet vain ja ainoastaan siitä, kenen puku oli floppi ja kenen toppi. Ja anteeksi mitä? TOPPI laitetaan päälle. Se on vaate, ei flopin vastakohta. Vaikka voihan joku sitten sanoa että flip flop = läpsy (tai mikä se virallisesti onkaan), mutta oikeasti... Toppi ja floppi. Ei näin.

Itseasiassa, en ole koskaan katsonut linnan kekkereitä omin nokkineni. Jos olen ollut vanhempieni luona, olen saattanut vilkaista. En seuraa yhdenkään suomalaisen julkkiksen elämää millään tavalla, joten en jaksa kiinnostua siitä, mitä ne laittavat päälleen joulukuun kuudentena. 

Olin tänään töissä. Olin siellä jo kahdeksalta. Jäätävää, vaikka sää olikin lämmennyt. Olinkin ehkä suunnilleen ainoa tässä koko kyläsessä, joka oli töissä, ainakin jos aamun liikennettä on uskominen. Paikka, josta haen yleensä töissä eväsleipäni oli myöskin suljettu. Ja se on sentään rakennus, jossa toimii monta yritystä - jotka kaikki olivat päättäneet vetää pitkän viikonlopun. No, ei se mitään, töissä oli mukavaa. Tapasin uuden työkaverini (tytön!) ja meillähän synkkasi samoin tein ihan jees. Toinen työkaveri tarjosi meille lounaat PanchoVillassa, joten nyt on sekin sitten nähty - ja juustohampurilainen koettu. Hyvää kastiketta!

Kotiuduin jo puoli kolmeen mennessä, uuden työkaverini kyydillä ja julistin samalla viikonlopun alkaneeksi. En oikein tiedä minne viimeiset 6h ovat menneet, mutta jotenkin ne ovat kadonneet jonnekin. En aio tehdä enää mitään hyödyllistä. Ei sillä että olisin tehnytkään, sen jälkeen kun kotiuduin. Taidan keittää teetä. Huomenna taidan lähteä käymään kaupungilla, kunhan olen ensin valmistautunut henkisesti järkyttävään ruuhkaan, ahdistukseen ja tungokseen, mikä näin joulun alla on väistämätöntä. 

Klikkailin samalla Verkkokauppa.comista pari joululahjaa (ja toivon, että Mike ei erehdy yrittämään lukea tätä blogia). Tilasin nimittäin Mikelle jotain, josta hän on haaveillut jo ainakin vuoden, nimittäin Wacom Intuous5 M-kokoisen piirtopöydän (jota saatan itsekin hieman kokeilla...). Hintaa moisella vempeleellä oli iloiset 300 euroa, joten sitä maksellaankin sitten hetken aikaa, mutta voin kuvitella, että tässä talossa asuu piakkoin hyvin onnellinen mies. Lisäksi tilasin meille kimppajoululahjaksi kapulan, jolla saamme viimeinkin Miken koneen verkkoon langattomasti ja pääsemme tästä järkyttävän paksusta kaapelista eroon (johon kompastun ainakin kerran päivässä). Olkoon se meidän yhteinen joululahjamme. 

Hyvää viikonloppua!

Rittou

Japania, tarkoittaa talven ensimmäistä päivää. Tällä hetkellä kun tihrustan tästä ulos iltapäivän hämärään, siellä näyttää hyvinkin talviselta. Lunta tulee hentoisena huntuna, mutta reippaasti. Pari tuntia sitten nurmikko vielä vihersi, mutta nyt sitä peittää kevyt lumikerros.

Viikko on mennyt vauhdilla eteenpäin, hieman vielä sairastellen, mutta myös työntäyteisesti. Elämässä on kyllä nyt ihan erilainen rytmi (tai rytmi ylipäätään), kun päivät kuluvat töiden parissa. Samalla oppii taas arvostamaan niitä kiireettömiä vapaahetkiäkin ja viikonloput tuntuvat viikonlopuilta!

Tällä viikolla olen oppinut laskutuksen saloja, hankkinut uusia tukkumyyntiasiakkaita, lähettänyt varmasti yli 200 sähköpostia, tavannut uusia ihmisiä, kartoittanut kaikki Suomen sähköurakoitsijat, tehnyt käännöksiä ja kytkentäkaavioita ja oppinut jos jonkinlaista uutta asioista, joista minulla ei ennen ollut aavistustakaan.

Tulevaisuudestakin on jonkin verran puhuttu ja työsopimus näyttää hyvinkin voivan toteutua ensi keväänä.

Bloggaaminen on nyt taas vähän jäänyt tässä, kun olen ollut aika poikki töiden jälkeen, etenkin kun flunssa on piinannut vielä koko tämän viikonkin. Lisäksi, en ole oikeastaan tehnyt mitään niin mielenkiintoista, että siitä olisi kannattanut blogata - paitsi oppinut, että glitter-kynsilakka ei niin vaan kynsistä lähdekään. Siis kynsilakanpoistoaineella. Rapsuttamalla kylläkin. En kuitenkaan halua tuhota kynsiäni täydellisesti, joten tähän on nyt löydettävä joku metodi, koska rakastan tuota glitter-lakkaani... niin outoa kuin se onkin.

Olen tällä viikolla myös lukenut japanilaisesta teekulttuurista Nipponica-lehdestä ja tajunnut, että olen aivan aloittelija mitä tulee teehen. Japanissa teen juominen on taidetta, johon liittyy monia etikettejä ja paljon muistamista. Teeseremonian kokeminen olisi varmasti ainutlaatuinen elämys, mutta jokapäiväkseksi rituaaliksi en kyllä sitä jaksaisi ottaa.

Suosikkiteeni on tällä hetkellä vihreä Keisarin Malja -tee, josta sanotaan näin: "Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.Sisältää L-teaniinia, joka vähentää stressiä, rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä." Melkein toivoisin, että tätä saisi pussiteenä jostain, mutta toisaalta irtotee on jotenkin aromikkaampi ja sen tuoksu on voimakkaampi. Keisarin Malja on myös siitä ihanaa, että se ei ole pikkuista teesilppua, eikä näin ollen sotke koko kuppia. Olen myös havainnut pikkuisen siivilän olevan paras tapa valmistaa teetä vain yhteen kuppiin, vaikka minulla on myös metallinen pieni "teeputkilo", jonka avulla voi teetä valmistaa. Siihen on kuitenkin hankala saada tee sisälle.

Nyt alan tässä keittämään riisiä päivälliselle ja sanoudun irti tietokoneesta hetkeksi aikaa.

PS. Täällä blogissa on aivan kohtapian luvassa pienen pieni arvonta lähestyvän joulun kunniaksi...

Pyörremyrsky!

Sellainen fiilis on juuri nyt. Kuin olisi viikko ollut yhtä pyörremyrskyä. Maanantaina olisi vielä ollut aikaa ja energiaa bloggaamiseen, mutta ei ollut oikeastaan mitään asiaakaan. Lähinnä masensi, kun puudeli lähti taas välillä Pohjanmaalle (parturiin ja hampaiden puhdistukseen) ja koirattomuus korvensi sydäntä.

Työt on aloitettu ryminällä tällä viikolla. Olen tässä viikon aikana tehnyt mm. seuraavaa:
- Käännöstöitä (suomi-englanti-suomi, käyttöohjeita lähinnä)
- Tuotteiden lisäystä verkkokauppaan/tietosivujen päivittämistä
- Uusien toimistotilojen epävirallisena sisustussuunnittelijana toimimista
- Ikeasta toimistokalusteiden/tarvikkeiden yms. hankkimista
- Kangasalan ruokatarjontaan tutustumista
- Bussiliikenteen selvittelyä välillä Tampere-Kangasala
- Kiinalaisten tekemiin epämääräisiin käyttöohjeisiin perehtymistä
- Tiskausta & pölyjen pyyhintää (hyvää hyvyyttäni)
- Työtuolin ja kirjahyllyn kasaaminen (porakoneen avulla)
- Hyvin pölyisen kannettavan puhdistaminen, ohjelmien asentaminen ja käyttöönotto

Tunnelma- ja tilannekuvia tältä päivältä... (ja yksi tiistailta)

Kangasalan auringonnousu tiistaina / Operaatio työtuoli alkuvaiheessaan

Projekti 2: hyllykön kasaus & tietokoneen puhdistus, sekä käyttöönotto /

Valmis työtuoli - omin pikkukätösin kasattu!

Valmis hyllykkö! / Lounaaksi Caesar-salaattia ja firman sponssaamat vichyt

Venäläinen öljykäyttöinen patteri kasausvaiheessa / Kasaukseen sopivaa musiikkia

(Oli melko hauska tilanne)

Nyt pitää syödä jotain kipin kapin kun pitää tästä rientää japanintunnille... Sen jälkeen aion kyllä ottaa aivan iisisti loppuillan... Fiilis on vähän nuutunut!

Töitä!

Kuva-arvoitus...

Nyt loppuu lekottelu, sillä työpaikka on hankittu. Ensimmäiset 4,5 kk huhkitaan työmarkkinatuella, mutta nyt tarkoituksena olisi ihan oikeasti sen jälkeen saada sopimus vakituisesta työpaikasta. Toimenkuvaan kuuluu käännöstyöt ja erilaiset nettikauppahommaan liittyvät työt. Suurimman osan voin tehdä kotoa käsin ja alustavasti onkin suunniteltu, että 4 päivää viikossa tekisin töitä kotoa käsin ja yhtenä kävisin sitten toimistolla tarpeen vaatiessa. Virallisesti aloitan 5.11., mutta firma tarvitsee auttavaa käsiparia NYT, joten he toivoivat, että voisin jo nyt aloittaa käännöstöiden tekemisen ja saisin nuo tunnit sitten vapaaksi myöhemmin. Sopiihan se, koska esim. joulun aikaan olisi mukava vähän lomailla.

Tänään kävin taas opiskelemassa japania ja tulin samalla reissulla myös siihen tulokseen, että alkaa olla tämän vuoden pyöräilyt pikkuhiljaa omalta osaltani pyöräilty, kun vesilätäköt alkavat jäätymään ja alamäkeen pyöräillessä kasvot meinaavat tyystin jäätyä... Ja iltojen pimetessä näköjään nuo kanssaliikkujat alkavat yhä idiootimmiksi. Nytkin kun pääsin kurssipaikan pihasta kadulle, joku keski-ikäinen ukko harhaili siinä aivan keskellä tietä puolelta toiselle, väistin sitä aivan tien reunaan niin ukko mulkaisi ja läpsäytti kätensä yhteen melkein mun naaman edessä, kuin jonkinlaisena pelotteena. Saatoin sitten karjua perästä päin jotain tyyliin "Ja kivat sulle kanssa!"... Ehkä se on se hullu pohjalaisuus, mutta perus "mullehan ei vittuilla"-asenne näemmä kytee sydämessäni edelleen, vaikka Nääsvillessä vaikutankin. Toisaalta, 10 vuotta sitten olisin karjaissut kyllä jotain paljon vulgaarimpaa... Ärsyttää tuollainen.

Samaan sanon myös, että sekin ärsyttää, että ellen halua huvikseni jonotella kahdesti huonosti vaihtuvissa liikennevaloissa ja ylitellä isoa tietä matkalla, johon menee normaalisti ehkä 5min pyörällä, joudun ajamaan joko autotiellä tai sitten jalkakäytävällä ja kumpikin vaihtoehto ärsyttää kanssaliikkujia suunnattomissa määrin. Ei ollut meillä Pohjanmaalla näin pyöräilijävastaista!

Nyt pitäisi vielä jaksaa inspiroitua kuuraamaan kylppäri, kun sen menin lupaamaan, ja suihkussakin olisi hyvä sitten sen jälkeen käydä. Tämä pimeys vaan saa olon tuntumaan siltä, niinkuin kello olisi jo ainakin yksitoista, mistä johtuu se, että olen lähinnä valmis kaatumaan sänkyyn. Blörgh. Toivottavasti tulee oikein muikean luminen talvi, ettei tarvi täyspimeydessä kupata! 

PS. Olen rakastunut uusiin viininpunaisiin kapealahkeisiin pehmokangasfarkkuihini! (Vaikka ne keräävätkin tonneittain nöyhtää.)

Annos hyvää tuuria ja tee, kiitos

Hyvää maanantaita vaan kaikille. Aloitin oman maanantaini pyörähtämällä työhaastattelussa (mihin tuo vasemman puoleinen kuva viittaa) ja se meni oikein lupaavasti. Tällä kertaa 4,5 kk harjoittelun jälkeen kyseessä olisi ihan oikeasti vakituinen työpaikka, josta saisi ihan oikeasti palkkaakin, joten sormet ja varpaat ristissä odottelen seuraavat pari päivää uutisia... Samalla reissulla tein myös ruokaostokset ja nyt mietin mitä teen loppu päivän, kun heti aamusta jo tälläydyin ihmisen näköiseksi (ja jopa föönäsin ja suoristin hiukseni)... Hukkaanhan minä tässä menen jos koko päivän kotona yksin istun... vai? Pitkästä aikaa ulkona näkyy myös aurinko, jonka olinkin jo melkein kokonaan unohtanut...

Toisessa kuvassa komeileekin sitten Miken tekemä BLT, eli pekoni-tomaatti-salaattileipä (Bacon, Lettuce, Tomato), jota maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tuossa viikonloppuna. Oli muuten hyvää...

Mitenköhän päin nyt olisin tässä loppu päivän?

HUOKAUS (hieman enemmän tekstiä)

Pieni sisäinen ääneni taas jossain nakuttaa siitä, miten ei kannattaisi antaa otteen herpaantua hetkeksikään ja sanoa ääneen "Olen onnellinen.", koska jos johonkin tuntuu voivan tässä elämässä pystyä luottamaan, on se se fakta, että nallekarkit eivät ainoastaan jätä menemästä tasan, vaan ne jättävät kokonaan tulematta omaan karkkipussiini. Ennätin jo riemuita saadusta työpaikasta, vaikka tiesinkin, että ensimmäisen palkkani saisin vasta ensi vuonna, mutta ei se mitään, olisipa jotain odotettavaa... Voisin ehkä viimeinkin ostaa uudet farkut ja muutaman joululahjankin. Ehdin jo listailemaan mitä pitäisi tehdä ja mitä hankkia, kaikenlaista mitä on lykätty jo kuukausia, kuten esim. kampaajalla hankittu hiustenleikkuu...

Noh, oli miten oli, homma karahti siis karille oikein kunnolla. Täytyy sanoa, että on helpompi saada jatkuvasti kieltäviä vastauksia, kuin se, että killutetaan porkkanaa nenän edessä, annetaan se ja sitten siinä vaiheessa kun olet puraisemaisillasi palan, se otetaan pois. Juuri siitä tässä on nyt tavallaan kyse.

Hommahan meni niin, että jo kesällä hakeuduin ECAMin (Junior Academyn) listoille työnhakijaksi. Taisin tästä jo joskus kertoakin, mutta periaatteessa ECAM tekee sen mitä työkkärin PITÄISI tehdä ja lähettelee CV:täsi eteenpäin ja tarjoaa papereitasi yrityksiin, joissa on avoimia, sinulle sopivia työpaikkoja. Yritys puolestaan maksaa ECAMille korvauksen siitä, että saavat heidän kauttaan yritykseensä henkilön, joka toimii ensin siellä koulutussopimuksella ja sen jälkeen työllistyy firmaan. Ikäisilläni tuo koulutussopimusjakso kestää 4,5 kk, minkä aikana voit halutessasi käydä erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja olla noina päivinä poissa työpaikaltasi.

Nyt siis ECAM tarjosi papereitani paikkaan, jossa oli kaikin puolin minulle äärimmäisen sopiva ja oikeastaan jopa koulutusta vastaava työ tarjolla ja niinpä pian sainkin yrityksen puolelta kutsun haastatteluun. Haastattelu sujui rennoissa tunnelmissa ja siitä jäi hyvä mieli ja tuntui siltä, että yrityksessä minulle riittäisi paljon tehtävää, koska puhuttiin jopa kuukausien ja vuosien tavoitteista ja suunnitelmista ja siitä mitä kaikkea voisinkaan ja saisinkaan yrityksessä tehdä. Olisin saanut suunnitella flyereitä, julisteita, mainoksia ja organisoida tapahtumia. Olisin myös toiminut yhteyshenkilönä yrityksen ja yhteistyökumppaneiden välillä ja saanut muutenkin vaikuttaa paljon oikeastaan kaikkeen. Työ kuulosti unelmatyöltä ja pomotkin olivat mukavia.

Jäin odottamaan tietoa työpaikan saamisesta. Haastattelussa olin syntymäpäivänäni 28. päivä syyskuuta (perjantaina) ja tieto paikasta luvattiin seuraavalle viikolle. Perjantai kuitenkin koitti, enkä ollut kuullut mitään. Kyselin ECAMistakin, että kuinka kävi ja sieltä sanottiin, että työnantaja olikin päättänyt haastatella vielä yhden henkilön, mutta ei ollut saanut aikatauluja sopimaan ennen kuin lauantaille, joten paikasta kuuleminen venyisi varmasti seuraavaan viikkoon. Ennätin jo masentua ja ajatella, että en ollutkaan tarpeeksi hyvä, vaikka nuorempi miehistä sanoikin suoraan, että palkkaisi minut heti, jos se olisi hänen päätöksensä.

Sain kuitenkin myöhemmin perjantaina soiton työnantajalta ja hän kertoi että tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista koko viikko ja miten he ovat etsineet jotain tietynlaista henkilöä ja... olinkin aivan varma että sieltä oli tulossa "kiitos ei". Kerroinkin kuulleeni, että heillä oli vielä yksi haastateltava tulossa (minkä vuoksi olin myös yllättynyt kuullessani heistä jo perjantaina), mutta työnantaja kertoi että he olivatkin haastatelleet tämän henkilön vain tuossa puhelimitse perjantaina ja se oli siinä... Ja samalla hän kertoi, että paikka on minun.

Olin kärsinyt vatsakivusta koko edellisen yön ja oloni oli surkea. Makasinkin sohvalla koiran kanssa valmiina päiväunille kun sain puhelun. Meni hieman pasmat sekaisin ja olin tietenkin onnesta soikeana ja äkillisesti täynnä uutta puhtia. Soitin heti äidilleni ja lähdin kauppaan kertoakseni Mikelle saaneeni työn. Koko viikonlopun olin onneni kukkuloilla ja mietin, mitä kaikkea kivaa sitten voitaisiinkaan tehdä, kun alan viimeinkin saada rahaa! Mietin, mitä kaikkea mahtavaa pääsisin uudessa työssäni tekemään, enkä voinut uskoa onneani mitenkään - eikä olisi kannattanutkaan.

Maanantaina alkoi karu todellisuus hieman nostaa päätään. Sain ensin onnittelupuhelun ECAMista, minkä yhteydessä yhteyshenkilö kysyi että "...eli siis teemme ensin tämän kuuden kuukauden koulutussopimuksen..." Olin hieman ihmeissäni ja kerroin ymmärtäneeni, että kyseessä oli 4,5 kk sopimus, minkä jälkeen luvassa olisi töitä. Yhteyshenkilö kertoi, että yritys olisi halunnut nimenomaan 6 kk harjoittelun (koulutussopimuksen), mutta ehkä se ei ole hirvittävän ehdoton, joten hän lupasi soittaa yritykseen ja kysyä asiasta. Kuulin pian ECAMilta, että yritykselle se 6 kk ei ollut mikään ehdoton ja näin sitten tuumin, että okei, hyvä on, 4,5 kk mieluummin, sillä onhan sekin kyllä jo pitkä aika ja huokasin helpotuksesta. Työnantajan soitettua minulle, kävi kuitenkin ilmi, että yritykseen harjoittelun päätyttyä työllistyminen ei ollut mitenkään varmaa, vaan he hakivat lähinnä sitä harjoittelijaa. Soitin ECAMiin että mitäs nyt, ei tuolta välttämättä saakkaan paikkaa... Sieltä vastattiin, että näin on joskus ennenkin työnantaja sanonut, mutta paikka on silti auennut. Jäin miettimään, mitä tehdä. Otanko riskin ja menen yritykseen palkatta, vaikka en sitten saisikaan paikkaa - vai annanko olla ja yritän saada jotain muuta?

Seuraavana päivänä päätin kuitenkin, että suostun siihen 4,5 kk harjoitteluun, koska työ kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä ja näyttäisi varmasti kivalta CV:ssäni, vaikka sitä kautta ei sitten jatkoa tulisikaan. Ilmoitin jo ECAMiin, että hyvältä kuulostaa ja he pyysivät soittamaan työnantajalle yksityiskohtien sopimiseksi. Kun sitten puhuin toisen minua haastatelleen henkilön kanssa, eli sen, joka kai sitten viime kädessä päätöstä on tekemässä, hän kertoi olevansa melko nyt epämiellyttävässä tilanteessa, kun yksi puhuu yhtä ja toinen toista näistä harjoitteluajoista. Olin soittanut ilmoittaakseni, että voisin todellakin aloittaa 15. päivä ja olla sen 4,5 kk minkä jälkeen katsoisimme tilannetta. Työnantaja kuitenkin sanoi, että heillä oli koko ajan ollut mielessä tämä kuuden kuukauden harjoittelujakso - ja itseasiassa vain se. Töitä heillä EI olisi, se oli nyt varmaa. Kuuden kuukauden jakso siksi, koska se olisi heille taloudellisesti kannattavin ratkaisu (niin varmaan kun saavat kykenevän ihmisen täysipäiväisesti töihin, eikä hänelle tarvitse maksaa palkkaa). Paljon tekemistä yrityksessä kyllä olisi, mutta ei palkkatöitä, sori vaan.

Työnantaja sitten kertoi myös että mitään laitteita en heiltä saisi vaan työ pitäisi tehdä omilla laitteilla. Mainitsin, ettei minulla ole kaikkia tietokoneohjelmia, mitä työssä voidaan tarvita, mihin hän naurahti ja sanoi jotain tyyliin "kyllä sinä varmasti jotain keksit.." Okei... Noh, pian sitten selvisi, että itseasiassa koko harjoittelupaikkakaan ei ole varma, koska nyt ei ollutkaan varmistunut eräs yhteistyö, minkä (kai?) piti olla jo varma ja mikäli tuo homma menisi puihin, ei myöskään harjoittelua olisi. Tämä tieto tuli työpaikan jo saatuani ja päivää ennen kuin he olisivat halunneet jo avata minulle toimintaansa. Eli siis yhtäkkiä ei ehkä olisi koko harjoittelupaikkaakaan. Olin kuin puulla päähän lyöty.

Puhelimesta päästyäni otin yhteyttä ECAMiin, että kiitos, mutta ei kiitos, en halua sekaantua tämän yrityksen toimintaan millään tavalla, sillä tuntui vahvasti siltä, ettei homma ollut kenelläkään minkäänlaisessa lapasessa. Myös ECAMista oltiin pyöristyneitä ja ilmoitettiin, että myös he viheltävät tämän pelin poikki. Yrityksen toinen yhteistyötaho oli nimittäin ilmoittanut heille, että yrityksessä olisi kyllä töitä tarjolla harjoittelun jälkeenkin - mikä ei siis ollut totta.

En voi kuin huokaista helpotuksesta, että en ennättänyt vielä tehdä mitään sopimuksia - tai ilmoittamaan asiasta työkkäriin... mutta ette arvaa miten kovasti suoraan sanottuna v*tuttaa tämä homma. Sanottakoon vaikka niin, että tänä aamuna oli asteen vaikeampi kammeta itsensä sängystä ylös vielä 10 h yöunienkin jälkeen...

Karvainen ja karvas totuus

Puudelin hidas aukirullautuminen käynnissä...

Milolla on pitkään jo ollut ihana, pehmeä peti, jonka äitini osti sille joululahjaksi jo pari vuotta sitten. Petiä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytettyä, paitsi kerran kun pyysin Milon siihen makaamaan, että sain napsaistua söpön kuvan. Nyt kuitenkin Milo on maannut paljon työpöytäni alla kun tässä istuskelen, koska sitä pelottaa ikkunoiden napsahtelut sateella (jep, normaali pelkohan se) ja se haluaa olla lähelläni. Koska kylmällä, kovalla lattialla makaaminen ei tee hauvalle mitenkään erikoisen hyvää (se alkoi nilkuttaa), keksin tunkea pehmeän pedin pöytäni alle. 

Noh, alkuunhan Milo makasi tietenkin uhmakkaasti aivan jaloissani, pehmeän petinsä vieressä. Pyysin sitä makaamaan pedissään ja kas, eipä ollut aikaakaan kun se viimein oivalsi, että siinä on kuin onkin ehkä oikeasti mukavampi maata. Nyt puudelirulla rullaantuu siihen melkein aina kun itse olen pöytäni ääressä. Herttainen näky...

Juuri muuten kun pääsin iloitsemaan saamastani työpaikasta (josta ensimmäiset 4,5 kk on palkatonta harjoittelua), minulle selvisikin aika karvaasti, että tämäkin oli periaatteessa kategoriaan "liian hyvää ollakseen totta" kuuluva tapaus. ECAMista (se "välikäsi") soitettiin tänään ja kysyttiin, onko mulle ok että menisinkin 6 kk koulutus/harjoittelujaksolla sen 4,5 kk sijaan. Ihmettelin vähän ja sanoin etten ollut tiennytkään että sellainenkin "mahdollisuus" on. Sain kuulla että yritys oli ensisijaisesti halunnut ottaa jonkun tällä menetelmällä töihin. Sanoin, että olisin mieluummin vain 4,5 kk harjoittelussa ja sitten töissä, kun taloudellinen tilanteemme on mitä on. ECAMista luvattiin ehdottaa asiaa työnantajalle. Sanoin kuitenkin, että mikäli se on ehdoton EI, suostun siihen 6 kk harjoitteluunkin, koska sittenhän lopussa kuitenkin saisin työsopparin. ECAMista myös lohduteltiin, että todennäköisesti työsopimus voidaan tehdä jo ennen koulutus/harjoittelujakson loppumista, jopa hyvin aikaisessa vaiheessa. Sieltä ilmoitettiin myös, että työnantajani soittaisi minulle kohta ja sopisi vielä jostain yksityiskohdista. Kun puhelu tuli, homman todellinen luonto alkoihin tosiaan selvitä. Työnantaja kertoi, että heillä tosiaan oli tarkoituksena mieluummin ottaa se 6 kk harjoittelija, koska sinä aikana ennättäisi enemmän ja se olisi heille taloudellisesti paras ratkaisu. Puhuimme siitä, miten ECAM puolestaan oli puhunut 4,5 kk jaksosta jo ikänikin puolesta. Kysyin sitten suoraan että oliko heillä siis mielessä että he ottavat harjoittelijan 6 kk ajaksi ja se on sitten siinä? Kyllä vaan, tämä oli suunnitelma. Mitään työpaikkaa ei ollut harjoittelijalle tässä vaiheessa suunniteltu, vain tämä harjoittelujakso. Työnantaja sanoi, että tokihan tämän tarkoituksena on työllistää minut, mutta se, työllistynkö heille on sitten asia erikseen, koska he eivät tiedä mitä tämä paikka tuo tullessaan ja onko töitä enää 6 kk jälkeen. Hän myös sanoi, että ei pahastu jos saan muualta työpaikan ja vaihdan heiltä sinne ennen kuin 6 kk on täynnä. Huh? Minä kun luulin, että tässä mennään sillä ECAMin systeemillä, että 4,5 kk harjoittelun jälkeen työnantaja tarjoaa työsopimuksen kyseessäolevaan työhön. Yritin hyvin kainosti ilmaista haluni saada oikeasti TYÖPAIKKA, mihin työnantaja tuumaili, että tokihan tässä saa hienoa työkokemusta ja täytettä CV:n... No miksipä ei, tottahan sekin, mutta kyllä mielestäni 29-vuotiaana voisi jo olla elämässä muutakin kuin työnteon harjoittelua!

Nyt en sitten ihan tiedä mitä tässä tekisin, mutta aion olla huomenna yhteydessä ECAMiin ja kysyä että mitäs ihmettä, sillä en usko että sielläkään tiedetään mistä nyt on kyse... Huoh. Ei taida ne nallekarkit tulla ollenkaan tähän osoitteeseen...

Pulska tikku on pulskan tikku!

Vas. Cliniquen Chubby Stick / Oik. Chubby Chick

Ostin tosiaan viime viikonloppuna ihanilta kummeiltani saamallani synttärilahjarahalla jotain, mitä olen salakavalasti haaveillut jo useamman vuoden ajan, mutta 22,50 € on etenkin työttömänä ollut melko suolainen hinta huulipunasta, joten on jäänyt ostamatta. Nyt sitten kotiutin Cliniquen Chubby Stick huulipunan (tai oikeastaan tuote on Lip Colour Balm eli kaiketi huulivärivoide) sävyssä 07 Super Strawberry, jonka Mike valitsi - koska Mike on aina valinnut mulle ne parhaat huulipunasävyt (outoa kyllä).

Arvatkaa vaan mitä punaa (ja mitä punaa ainoastaan) olen käyttänyt koko tämän viikon? No tätäpä tietenkin. Olen aivan umpirakastunut. Tämä päivä ei ehkä ollut paras päivä minkäänlaisen meikkausaiheisen postauksen kirjoittamiseen, koska en saanut edes aikaiseksi laittaa ripsiväriä silmiin, koska ulkona sataa suunnilleen vaakatasossa, joten ne ripsarit olisivat poskilla kuitenkin. Lisäksi olen koko viikon ollut melko vatsavaivainen, joten en ole hirveästi jaksanut edes luomiväriä ottaa esiin, mutta se ei onneksi haittaa, sillä tämä pulska puna käy meikistä sellaisenaankin. Tänään sitä löytyy myös poskilta ja näin illan tullen olen melkoisen kiiltäväkin, pahoitteluni siitä.

Oli miten oli, Chubby Stick on siis ihana. Se antaa hyvin peittävyyttä ja väriä ja tuntuu pehmeältä levitettäessä. Sitä on kuitenkin paljon helpompi käyttää kuin perinteistä huulipunaa vahaväriä muistuttavan ulkonäkönsä ansiosta. Huulilla Stick tuntuu hyvin samalta kuin vaseliini (jota käytän öisin). Tunnet, että huulilla on jotain, mutta olo ei ole tahmainen alkuunsakaan, vaan huulet tuntuvat pehmeiltä ja hoidetuilta. Chubby Stick ei myöskään maistu miltään, mikäli huuliasi lipaiset, eikä siinä ole juuri tuoksuakaan, mistä puikko saa ainakin omalla kohdallani suuret lisäpisteet, koska esim. joissain Lumenen punissa on etenkin tuoksu jota en jostain syystä voi sietää. Pullukka myös tuntuu kestävän hyvin! Tämä sävy antaa ainakin omalle iholleni myös poskilla kivasti tervettä punaa, eikä tunnu juuri sen kummemmalta kuin normaalisti käyttämäni Maybellinen voideposkipunakaan. 

Aion kyllä jatkossa säästää rahani, jotka käyttäisin muihin puniin ja hankkia yhden jos toisenkin Chubby Stick -punan, ainakin heti ensimmäisenä prioriteettina on jokin hyvin kevyt ja neutraali joka käy kaikkeen... Samoin Sokoksella näkemäni voimakas fuksian värinen puna jäi vähän kaihertelemaan... Nyt kun hiukseni ovat taas tummemmat (ja näytän Pocahontasilta letteineni) uskallan vähän käyttää enemmän väriäkin...

Ja sitten muihin uutisiin...

...Sain kuin sainkin himoitsemani työpaikan (pienen kujeilun ja suuren jännityksen jälkeen) ja virallisesti aloitan näillä näkymin 15. päivä. Tulen ainakin ensi alkuun työskentelemään pääasiassa kotoa käsin ja viimeinkin työssä, joka vastaa koulutustani. Kerron paikasta lisää kun kaikki olennainen on järjestetty ja selvitetty. Jännittävää!

Viikon (hyvät) kuulumiset

Se olis sitten perjantai ja Mikellä vapaapäivä. Puolipilvinen syksyinen aamupäivä kirpeällä tuulella varustettuna ja ikkunan edessä nököttävä vaahtera muuttuu koko ajan punaisemmaksi. Antibioottikuuri teki tehtävänsä ja paransi hampaani - jes! Kaiken muun hyvän lisäksi, pääsen vielä työhaastatteluunkin, mistä työmarkkinatuetun koeajan jälkeen saatan saada ihan oikean työpaikan! Ja mikä parasta, olen mielettömän kiinnostunut kyseisestä hommasta... joten sormet ja varpaat ristiin nyt!

Japanin kielen alkeet ovat alkaneet hyvin ja eräänlainen kouluun palaaminen on ollut melko jännittävää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa etsiessäni uutta vihkoa kurssia varten... Silmät kiiluen valitsin sitten A4-kokoisen muovikantisen Marimekon vihon Akateemisesta Kirjakaupasta yllättävän halvalla (oliko 4,50 euroa). Vihko on suuri ja siitä puuttuu täysin rivit ja ruudut, pelkkää valkoista paperia. Valinta osoittautui heti hyväksi, sillä kanji-merkkejä on paljon helpompi harjoitella puhtaalle valkoiselle paperille kuin yrittää tunkea niitä ruutujen tai viivojen sekaan.

Tällä viikolla on tullut myös herkuteltua enemmän tai vähän syksyisillä herkuilla, kuten esimerkiksi...

Ihanilla kotimaisilla omenoilla...

... joista saa herrrkullista piirakkaa.

Lisäksi olen saanut huippuaamiaisen à la Mike

ja nauttinut kaupungin parasta vuohenjuustosalaattia Sokoksella.

Syntymäpäiväkin hiippailee jo jossain tuolla nurkan takana ja taas pitäisi jaksaa vanhentua vuodella. Tietenkin, jos joku kysyy, täytän taas kerran 21. 

Viikko on muutenkin ollut aika onnentäyteistä aikaa sinänsä, sillä kahden ystäväni perheet kasvoivat tässä viimeisen 7 päivän sisällä. Onnea vaan molemmille vauveleiden johdosta!

Sain tässä myös juuri ilmoituksen, että tilaamani kirjat löytyvät nyt myymälästä, joten ehkä käyn hakemassa viikonloppuluettavat kotiin... Niistä sitten lisää.

Hyvää viikonloppua!

501

Ei, kyse ei ole nyt Leviksistä, vaan siitä, että tämä tässä näin on tämän blogin 501. kirjoitus! Levi's "viisnollaykköset" oli kyllä kuumaa kamaa joskus yläasteella, pidin ainakin yhden tummanharmaan parin ihan rikki ja haaleaksi ja olipa niissä pysyvästi permanenttitussilla (vahingossa?) piirretty sydänkin ja kaikkea muuta mukavaa... Yleensä kaverit niihin rustasivat jotain uutta ja jännittävää joka siinä sitten säilyi seuraavaan pesuun saakka... Taisi niissä muutamat Oasiksetkin varmaan joskus lukea.

Olenkin tämän juhlallisen tapahtuman kunniaksi miettinyt vähän jonkinlaista blogiarvontaa (itseasiassa jo pidemmänkin aikaa), mutta koska raha on todella tiukilla on tuo arvonta siirtynyt aina vaan tuonnemmaksi... Rahatilanne ei tällä hetkellä kovin paljon paranemisen merkkejä osoitakaan, sillä tajusin jo tämän päivän koulutuksessa, että en pysty tekemään tuota puhelinmyyntityötä, sillä se ei kyllä sovi luonteelleni ja persoonalleni mitenkään. Niinpä vietinkin sitten seuraavat 6 tuntia uudistaen CV:täni (kiitos vaan Matkantekijätär avusta!) ja hakemuksia täytellen/lähetellen ja parasta toivoen. Hain kaikkia vähänkin sopivia avoimia paikkoja ja täytin kasan avoimia hakemuksia... Toivotaan, että edes joku ottaa haastatteluun asti.

Lähitulevaisuudessa koitan kuitenkin puuhata sen arvonnan, sillä sopiva (ja itsellenikin himoitsemani) juttu on jo kiikarissa...

Työnhakuprojektin jälkeen piti vielä vääntäytyä kauppaan kipeällä kantapäällä (siinä on muhkea halkeama), mutta ostin sieltä sitten vähän aineksia, joista syntyi... Lemon Blueberry Cheesecake Cookies! Sitruunan kuoren raastettuani päätinkin sitten viipaloida sitä sitruunaa veden joukkoon... Kesän parhaita juomia sekin.

Oli muuten sen verran tuhtia tavaraa nuo keksit, että edes mies ei niitä pystynyt kolmea enempää syömään kerralla, mikä sai tietenkin leipurin hykertelemään tyytyväisenä, sillä yleensä mitkään pikkuleivät eivät tässä talossa ennätä emännän teekupin kaveriksi kuin korkeintaan kaksi kertaa... Näillä varmasti kyllä lähtee makeannälkä jo yhdestä, eikä ihme kun vilkaisee mitä ne sisältävät.

Eipä täältä tänä iltana varmaan muuta, on tuo kellokin jo melkein puolessa yössä, joten ehkä peti kutsuu kun silmät ovat jo pidemmän aikaa tässä lupsahdelleet kiinni... Pahoittelen siis mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muuta sekavuutta!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Kohti uusia haasteita

Otin sitten yön yli nukuttuani vastaan työn, jota minulle tarjottiin maanantaina haastattelussa käytyäni. Ilmassa on jonkinlaista riskin ottamisen makua, mutta tosiasia on se, että vaikka onnistuisin olemaan töissä vain kuukauden tonnin takuupalkalla, niin sekin tekee jo 500 euroa enemmän, kuin mitä tähän saakka olen saanut. Arvannette siis varmaankin, että kyseessä on puhelinmyyntityötä?

Mietin pitkään ja hartaasti (2 kuukautta) sitä, että kannattaako lähteä puhelinmyyntiin mukaan. Kokeilin sitä joskus kännykkäliittymien muodossa 3 päivää enkä saanut siitä mitään muuta kuin traumoja (en edes palkkaa), joten kynnys hakea moisia paikkoja oli lievästi sanottuna korkea. Olen kuitenkin nyt hakenut töitä aktiivisesti melkein 5kk ja koska en ole mitään saanut (enkä päässyt juuri edes haastatteluihin), päätin, että nyt otetaan se mitä saadaan ja koitetaan pärjätä.

Tällä kertaa tarkoituksena on myydä kotisivupaketteja, jotka toteutetaan WordPress -pohjaisena, eli ainakin tiedän mitä tulen myymään. Jos yhdenkin paketin saisin päivässä myytyä, tulisi hommalla jo elettyä ihan kohtalaisesti. Tosin, kuten sanoin, tällä hetkellä kaikki on parempi kuin työmarkkinatuki... Aloitan hommassa 11. päivä, käymällä ensin läpi 3 päivää teoriakoulutusta, ennen kun päästään varsinaisten hommien pariin... En ollenkaan epäile, etteikö duuni olisi ainakin henkisesti rankka, sillä puhelimella soitellaan klo 8-16 maanantaista perjantaihin.

Kävinkin sitten asioiden hoitelun lomassa nautiskelemassa entisillä kotikulmillani (Kahvila Valossa) vadelmanmakuista italian soodaa (kuvassa), joka antoi ihan hyvän säväyksen kun kurkkua kuivasi ja olo tuntui nuutuneelta... Hintaa drinkillä oli kyllä huikeat 3,70...

Söin maanantaina myös 7 euron edestä marjoja.

Tuotenäytteitä Avonilta.

Olen jo pidempään halunnut tutustua Avonin tuotteisiin ja alkaa niitä myymäänkin ja tällä viikolla otin sitten selvää siitäkin, että kuinka homma oikein toimii. Tiiminvetäjäni ystävällisesti lähetti mulle "hieman" näytteitä ja muutaman esitteen, joita voi vaikka sitten jakaakin. Kuitenkin, että hommasta saisi oikeastaan mitään omaan pussukkaan, tulee tuotteita tilata kerralla vähintään 80€ edestä, mikä tarkoittaa sitä, että tarvitsisin aika paljon enemmän paikallisia tuttavia, kuin mitä minulla on nyt. [MAINOS] Tosin, jos siellä ruudun takana jotakuta tamperelaista kiinnostaa Avonin tuotteet, niin ota ihmeessä yhteyttä! [MAINOS!]

Itse kiinnostuin Avonista alkujaan siksi, että tuotevalikoima tuntuu olevan mielettömän laaja, hinnat ovat kohtuulliset ja ennen kaikkea siksi, että KAIKILLA TUOTTEILLA on palautusoikeus, siis vaikka avaisit ja kokeilisit ja huomaisit, ettei tuote sovi, sen saa palauttaa. Olen nykyisin niin herkkäihoinen, että en uskalla ostaa oikein mitään enää muuta kuin apteekista ja ne hinnat nyt tiedetään... Olenkin nyt metsästämässä vaihtoehtoja Avonin tuotteiden puolelta... Tänään olen kokeillut Solutions -sarjan herkälle iholle tarkoitettua päivävoidetta, josta löytyy suojakerroin 20, sekä saman sarjan yövoidetta. Tilanteeni on tällä hetkellä siinä mielessä nihkeä, että pitkään jatkuneen niistämisen tuloksena nenänpieleni ovat melkoisen herkät. En kuitenkaan saanut kummastakaan tuotteesta allergisia oireita (!) ja ne imeytyivät nopsakkaasti ihoon, mikä on aika plussaa. Jatkan vielä kokeilua ennen lopullisen mielipiteen muodostamista... Tulipa tuossa Solutions -sarjalta tuollainen geelimäinenkin voide testattavaksi, joten pitää sekin vielä kokeilla..!

Onko parempaa kosmetiikkaa kuin ilmaista kosmetiikkaa?