torstai 29. syyskuuta 2011

Meikkiboksi

Pahoittelen hiljaisuutta, viikko on mennyt sujuvasti kaikenlaisen "kivan pikku stressin" parissa, kulminoituen tähän päivään oikein iloisesti. Eilen yritin olla stressaamatta, ajattelematta ja tekemättä yhtään mitään. Vietin syntymäpäiväni kunniaksi Emmerdale-maratonia ja mussutin hyvää ruokaa ja yritin nollata aivojani. Kamerasta toki oli patterit loppu, enkä saanut ikuistettua maukasta aamupalaamme blogia varten. Söimme paistettuja munia, pekonia, croissantteja ja jogurttia - ja sillä eleltiinkin pitkälle alkuiltaan. Jossain vaiheessa nautimme myös Almondyn sitruunajuustokakkua, mutta sen pohja oli kyllä aika pettymys, vaikka kakku muuten raikas olikin. Lauantaina juhlimme virallisesti (?), kun vanhempani ja toinen siskoistani tulee kylään herkkuja tuoden...

Tänään ryhdistäydyin ja pistin siivoten. Milo auttoi aktiivisesti olemalla koko ajan tiellä ja pyörien jaloissa. Herra tuijotti kaksi tuntia kylppärinraivausoperaatiotani, niinkuin se olisi muka ollut mielenkiintoista. Kylppärin lisäksi imuroin koko kämpän, pyyhin pölyt ja nyt on vielä pyykitkin koneessa. Kaikki alkoi siitä, kun sain vihdoin aikaan järjestää kaikki meikkini ja kosmetiikkani ja heittää pussillisen turhaa pois. Taas. Mistä sitäkin tavaraa lie kertynyt? Hamstraus loppuu NYT. Laatu tulee korvaamaan määrän tästä päivästä alkaen.

Mike nakkasi hienon metallisen meikkilaukkuni menemään muuttaessaan Suomeen, kun ei arvannut, että olisin todellakin halunnut sen tänne Suomeen. Laukku oli uljas 2-kerroksinen meikkiboksi, jonka sai myös lukkoon. Olin sen aikoinani Usasta ostanut, enkä ollut sitä sitten Suomeen enää vanhempieni luona majaillessa kuljettanut tilanpuutteen vuoksi. Jos olisin tiennyt, että ukko nakkaa sen mäkeen, olisin tuonut sen tullessani viime kerralla. Kylppärin kosmetiikkakaaos ja meikkiboksiongelma on nyt hoidettu. Saanko esitellä, uuden (melko mielenkiintoisen) meikkiboksiratkaisuni:

"Matkalaukku" kätkee sisäänsä kaikki meikit.
(Kuvassa näkyvät laatikot on nyt myös siivottu ja järjestety ja turha roina poistettu.)

Meikkikokoelma.

Vasemmassa yläkulmassa (jossain vanhassa pakasterasiassa) on isompia luomiväritrioja, joita käytän harvemmin, sekä poskipunat ja pinsetit. Vasemmalla alakulmassa on kaikki pikkuisista rasioista löytyvät luomivärit ja oikealla alakulmassa kaikki huulikiillot ja -punat. Mustat "rasiat" ovat itseasiassa D&G -silmälasieni pahvikotelo... sillekin käyttöä. Oikeassa yläkulmassa luovasti hillopurkissa huimat kaksi sivellintäni, muutama hassu rajauskynä, ripsivärit, isommat huulikiillot ja sen sellaiset. Poskipuna- ja puuterihuiskut voisi ehkä pesaista... 

Nyt ei pääse meikit pölyyntymään ja kenties boksi suojaa niitä myös vähän kylpyhuoneen lämmöltä ja kosteudelta. Ostin tuon "matkalaukun" keväällä Usasta (taisi olla jotain 10-15 dollaria hintaa) ja se on itseasiassa vahvaa pahvia jonkinlaisin tekonahkavahvikkein. Kieltämättä miellyttää silmääni enemmän kuin vaihtoehto B, joka oli miesten työkalulaatikko... Joku ihan oikea organisaattori voisi olla kiva tuon matkalaukun sisälle, pitää katsella vähän ympärilleen kun tulee seuraavan kerran käytyä esim. Ikeassa.

Järjettömät kasat tuota meikkiä onkin, ottaen huomioon että käytän päivittäin ehkä 5 meikkituotetta...

lauantai 24. syyskuuta 2011

Perjantaipiirakka

Meillä tykätään piirakasta. Ja pikkuleivistä ja kaikesta muustakin makoisasta.Äiti antoi viime viikolla mukaan ison peltirasian joulupiparkakkuja ja ne taisivat kestää täällä kokonaista kolme päivää ennen kuin viimeinenkin oli kadonnut erään nimeltämainitsemattoman amerikkalaisen suuhun. Samalla reissulla mukaan lähtenyt yksinkertainen sokerikakku ei tainnut selvitä niinkään kauaa. Alkuviikosta ostamani iso Jaffa-keksipaketti oli mennyttä jo eilen, vaikka olin sitä piilotellutkin... Tein sitten marjapiirakan (mustikoita, vadelmia ja vaniljarahkaa), josta jo melkein puolet katosi samana iltana parempiin suihin, vaikka yritin sanoa, että piirakka on parempaa jääkaapissa käytyään... Eräs nimeltämainitsematon amerikkalainen on ihan hulluna kaikkiin mun piirakoihin ja niitä pitäisi aina olla kaapissa... Onneksi tuo murotaikinapohjainen rahkapiirakka on helppo ja nopea väsätä ja takuuvarma hitti...

perjantai 23. syyskuuta 2011

Miten tuonne pukeudutaan?

Syyskelit ovat petolliset. Kun mittari näyttää 12-15 astetta plussaa nökötän kaapin edessä ja koitan keksiä mitä ihmettä laitan päälleni, ettei tule kuuma, mutta ettei tulisi kylmäkään. Ilmeisesti olen tässä tehtävässä viimeaikoina epäonnistunut kun reilun viikon (ainakin) on ollut lievästi kipeä olo - toisina päivinä enemmän kuin toisina. Kuumetta en ole kertaakaan mitannut, mutta fiilis on muuten ollut melko räkäinen, aivastusten täyteinen ja nihkeä. Kurkkukin tuntuu kököltä.

 Yönaikainen sieni-invaasio

Kun keväällä oli tämän verran lämmintä, sitä kirmasi ympäriinsä t-paidalla (tai ainakin minä kirmasin) innoissaan siitä, että viimeinkin on "lämmin". Mutta koitapa kirmata tuolla syyssäässä t-paitasillaan... Ei välttämättä paras idea. Neuletakeista ja huppareista tuulee läpi, mutta takit ovat liian kuumia. En inhoa mitään muuta niin paljon kuin sitä, kun on liian kuuma... Olen myös kaivannut nyt ensimmäistä kertaa elämässäni oikein toden teolla tuulipukua. Yh. Koiran kanssa kulkiessa sellainen olisi vain äärettömän kätevä, kun lahkeista voisi sitten vain pyyhkäistä kurat pois, sen sijaan että joudun jatkuvasti pesemään kuraantuneita farkkujani.

Mieli tekisi ostaa kaikenlaista uutta kivaa syksyksi, mutta... niin. Kaikki hilut menevät nyt ihan arkipäivän peruskustannuksiin. Onneksi talvea varten on sentään hyvät varusteet jo valmiiksi...

Yritän nyt keksiä mitä tänään laitetaan päälle kun ulkona näyttää olevan 10 astetta lämmintä, kova tuuli ja vilahduksia auringosta (voisi olla isompiakin vilahduksia)...

torstai 22. syyskuuta 2011

Yrittäjän mielenkiintoiset työajat

"Normaalit" ihmisethän työskentelevät keskimäärin klo 8-17 välillä, mitä toimistohommiin tulee. Omat työaikani tuntuvat olevan oikeastaan ihan mitä tahansa - eikä tämä oikeastaan tunnu harmilliselta lainkaan. Olen istunut oikeussalissa tulkkaamassa lähemmäs ilta kuutta, vääntänyt kotisivuja aamuyöllä neljän aikaan ja kirjoitellut käännöksiä sunnuntaina. Jonain päivinä mitään hommia ei ole kun taas seuraavana päivänä tekemistä pursuaa ovista ja ikkunoista.

Syy siihen, miksi olen hereillä nyt (klo 1:24 yöllä) keskellä viikkoa, on se, että innostuin kyhäämään yritykselleni pikaiset Facebook-sivut ja samalla hieman säätelemään yrityksen kotisivuja noin yleisesti ottaen. Aloitin tuossa puoli kahdentoista aikaan, saunasta päästyäni. Päivästä suurin osa meni tulkkaustehtävissä kaupungilla. Onnistuin myös käymään ruokakaupassa ja ulkoilutin koiraa sateessa. Tiedostin jo pari päivää sitten bloggauslaiskuuteni, mutta en silti saanut mitään aikaan. Tämä viikko on taas mennyt erinäisiä paperihommia pyörittäessä ja samalla myös paikoissa juoksemisessa.

Odotin vähän kauhulla sitä, miltä täällä mahtaa näyttää viikonloppuna, kun amerikkalainen muusikkovieraani oli tulossa kylään, mutta nyt hän joutuikin lykkäämään tuloaan lokakuun puolelle - mikä sopii meille kyllä mainiosti, koska toivon, uskon ja odotan, että lokakuussa rahatilanteemme on jo paremmalla kannalla. Tällä hetkellä odotan kieli pitkällä laskutuksesta saatavia tuloja - ihan vaan ostaakseni ruokaa...

Mike on viihtynyt hyvin ja ihastellut Tamperetta ja pannut mieleensä kohteita, joihin hän haluaisi tutustua vielä tarkemmin. Olisi toki mukava päästä vähän kiertelemään ja katselemaan ennen lumen tuloa.

Ensi viikolla "ohjelmassa" on syntymäpäiväni, Miken nimipäivä (hehe), sekä isäni nimipäivä ja tarkoituksena olisi lauantaina (ensi viikolla) juhlia koko sumaa kerralla pienellä porukalla. Oma syntymäpäiväni on keskiviikko, eikä budjetti taida sallia suurempia juhlallisuuksia, mutta jos hyvän aamupalan tekisi (kun aamupala on suosikkiateriani)...

lauantai 17. syyskuuta 2011

Puudeli Tampereella

Mitä, kai tässä saa vähän riehua?

Lempipuuhaa

Anna mulle ruokaa NYT.

Herra Puudeli on viihtynyt kaiken kaikkiaan hyvin alun ihmetyksestä päästyään. Uni, leikki ja ruoka maittavat taas ja lenkkeily uusissa maisemissa on ekstrakivaa kun hajuja on niiiiin paljon enemmän. Lokakuun alussa Herra Puudeli lähtee varmasti taas "mummolaan", eli Pohjanmaalle, jossa poikaa on kaipailtu jo kovasti. Hän elää vähän avioerolapsen elämää, oleskellen vuorotellen meillä ja vanhemmillani, koska kaikki kaipaamme hänen pörröistä seuraansa kun olemme sitä vailla...

perjantai 16. syyskuuta 2011

Lupa oleskeluun

@ La Mamma

Pienimuotoisen työsumani päätyttyä kävimme sitten eilen kaupungilla hoitelemassa oleskelulupa-asioita ja siinä samalla söimme itsemme ähkyyn La Mammassa Koskikeskuksessa. Saimme ehkä puolet noista annoksista syötyä ennen kuin ymmärsimme luovuttaa ja viedä loput kotiin.

Passikuvat onnistuivat hyvin ja homma hoitui nopeasti. Pelkäsin, että emme ennätä tehdä kaikkea, mutta lopulta meillä oli reilu 20 minuuttia aikaa ennen ajanvaraustamme poliisiasemalla. Luulin, että oleskelulupahakemuksen kanssa olisi enemmän hässäkkää, mutta kaikki oli ohi jo ehkä 10 minuutissa, vaikka aikaa olikin varattu 30 minuuttia... Mikeltä ei kysytty mitään, eikä oikeastaan multakaan, kerrottiin vain miten homma toimii - ja ilmoitettiin, että kannattaa varautua 4-5 kuukauden käsittelyaikaan... Ugh... Jonossa on yli 1000 pelkästään Suomen kansalaisen puolisoiden hakemuksia, kuulemma. Mitähän ihmettä me tehdään se 4-5 kk, jos Mike ei siltä ajalta saa mitään tukia eikä voi edes olla töissä ja itse elelen 95% starttirahan turvin..?

Onneksi ensi viikollekin on luvassa töitä, mutta Mikellä lienee aika käymässä vähän pitkäksi jo, kun ei ole tottunut vain oleskelemaan. Äiti sanoikin, että Mike saa nyt sitten pitää kaikki viimeisten 8 vuoden lomat kerralla... Onneksi saa sentään odottaa oleskelulupapäätöstä Suomessa!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Hengissä, Pohjanmaalla

Möllötän nyt täällä Pohjanmaalla vielä muutaman tunnin ja ulkona näyttäisi satavan (ylläri) oikein urakalla. Koko viikko on ollut yhtä hässäkkää ja nyt on varmaan ensimmäinen kerta kun istahdan koneen ääreen muutakin kuin töitä tekemään. On se mukavaa kun on hommia!

Kaikki päälle painaneet hommat on nyt hoidettu pois jaloista pyörimästä ja saan hengähtää. VR:n lippu-uudistuksen vuoksi jouduin hakemaan paluulippuni rautatieasemalta ja odotan jännityksellä kuinka kotimatka tänään sujuukaan, kun uutisissa puhutaan siitä miten kaikki on nyt rautateillä muka yhtä kaaosta. Blah.

Eilen käväisin illalla vielä ratsastamassa oikein hyvän tunnin oikein mukavalla hevosella ja "nautin" päälle Panadol Hottia, joka muuten kyllä ainakin oman flunssani selätti ennätysvauhdissa. Maku ei aisteja hivele, mutta päänsärky lähti ja olo helpottui, eikä räkäänkään enää tarvinut hukkua.

Huomiselle olemme Miken kanssa varanneet ajan poliisilaitokselle oleskelulupa-asioissa ja passikuvakin pitää saada hoidettua. Toivon hartaasti, että huomenna ei sada näin paljon tai olemme kyllä äärimmäisen epäseksikkäitä poliisilaitokselle päästessämme...


Jonkinlaiset tupaantulijaisetkin pitäisi jossain vaiheessa järjestää, mutta koska?

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Crêpet

Lettutaikina


3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
6 dl maitoa
2 rkl voita
½ tl suolaa
½ tl sokeria


Vatkaa jauhot, munat ja puolet maidosta ohueksi taikinaksi. Lisää sen jälkeen loput maidosta, voisula, suola ja sokeri ja sekoita. Anna turvota n. 20 minuuttia ja paista levyllä (asteikko 1-6) 4 lämmöllä kunnes lettu näyttää kiinteytyvän, käännä ja paista vielä hetki. 

Tein jauhelihatäytteen naudan paistijauhelihasta, jota maustoin vähän suolalla, mustapippurilla ja lorauksella ruokakermaa. Mukaan heitin perjantaina tehdyn riisin (tein hunajamarinoitua broileria ja riisiä!) ja paistelin hetken muun sörsselin mukana. Hyvää tuli. Itse söin yhden, mies popsi kaksi ja uhkasi jatkaa vielä illalla kun nämä edelliset vähän sulavat... joten kelpasi kyllä. Söinkin sitten vielä omenahillolla täytetyn... nams.

Lettukestit

Tänään olen tehnyt töitä (joo, ihan saan laskuttaakkin nämä hommat) vaikka huomenna vasta pitäisi olla valmista tulossa iltapäivällä. Ihan mukava homma, saan katsella samalla muumeja ihan tutkimustarkoituksessa!

Koiran kanssa heitin heti aamulla reilun puolen tunnin lenkin, mikä noin ennen aamupalaa oli ihan kivasti piristävä pikku kävely. Ruokakaupassakin olen jo saanut aikaiseksi käydä ja ruoka tuli tosiaan tehtyä. Mies lupautui tiskaamaan ja kävelytti koiran sillä aikaa kun tein ruokaa, joten ihan hyvältä tämä näyttää... Ennätin hetken istua parvekkeellakin nauttimassa iltapäivän auringosta - mukavaa! Tänään onkin ollut todella kaunis päivä pitkästä aikaa.

Nyt pitää jatkaa töitä!

lauantai 10. syyskuuta 2011

Vuosi sitten

Viime vuonna näihin aikoihin olin ollut reilun kuukauden työharjoittelussa Ylellä. Olin alkanut päästä päivärytmiin kiinni ja nautin työstäni 99% ajasta. Oli mukavaa kun päivissä oli vaihtelua ja hommia oli riittämiin. Asuin yksin yksiössäni Tampereen keskustassa enkä olisi tuolloin osannut aavistaa että nyt, vuotta myöhemmin jokin olisi viimeinkin muuttunut... ja näinkin mukavasti.

Vuosi sitten syyskuussa tapahtui mm. seuraavaa:

- Sain nykyisen puhelimeni vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi (he halusivat minulle puhelimen jossa on GPS, että en soittelisi isukille jostain Tampereen laitamilta ja kyselisi että missähän ihmeessä mahdan olla jos näköpiirissä on sitä ja tätä).
- Taistelin aktiivisesti internetin kanssa kun mokkulani alkoi toden teolla takkuilla koulujen alkaessa. Kävin läpi Elisan/Saunalahden, DNAn ja Soneran mokkulat ennen kuin hyväksyin sen tosiasian, että mokkulalla ei kämpässäni pelitettäisi. Tilasin 24 megaisen laajakaistan. (Jonka saaminen olikin sitten tarina erikseen...)
- Ärsyynnyin siitä, kun en ennättänyt ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, mutta lohduttauduin sillä, että ei kyllä olisi ollut varaakaan. (Samoin tänä vuonna.)
- Samalla katkeroiduin siitä, että olin edelleen teknisesti ottaen työtön ja tein töitä kolmannesosalla siitä rahasta, mitä oikeasti palkkaa saava ihminen olisi saanut. (Nyt olenkin sitten (lähes työtön) yrittäjä...)
- Tykkäsin silti työstäni niin paljon, ettei se kamalasti haitannut.
- Olin täystohelo keittiössä (enkä vieläkään osaa tehdä hyvännäköistä munakasta).
- Kävin kuntosalilla joku aamu kello kuusi. (Sitä intoa ei kyllä kauan riittänyt.)
- Nautin ruskasta suunnattomasti.
- Tein elämäni ensimmäisen piirakan. (Sittemmin olen kehittynyt tässä lajissa mielestäni jo melko taitavaksi piirakanvääntäjäksi.)
- Sain viimeinkin ihan (tai melkein) oman vihkisormuksen, äidin vanhan, vuodelta 1961. Sormus on ehkä rakkain aarteeni, sillä vaikka se kuuluikin äidilleni eikä sitä minulle ollut valittu, se sopii silti itselleni mielestäni täydellisesti, sillä se on kaunis, mutta yksinkertainen eikä tartu koskaan mihinkään kiinni.
- Pukeuduin punaiseen 23.9. (Tänä vuonna missasin täysin koko tapahtuman!)
- Päätin lähteä koulutukseni ja työharjoitteluni päätyttyä (joulukuussa) Usaan ja olla siellä joulun yli ja vielä ystävänpäivänkin. (Ensimmäinen jouluni poissa Suomesta - ja ensimmäinen poissa vanhempieni luota.)
- Kuvasin innolla upeita vaahteroita (ja tammia ja koivuja ja ja ja...) aina tilaisuuden tullen ja kahlailin syksyn lehdissä kuin pikkulapsi konsanaan...

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Kevyt iltapala kello kahdeksan

Pasta Carbonara & fetasalaatti

En ole häävi kokki. Eikä ole tuo mieskään. Hän haluaisi George Foreman -grillin, jotta voisimme näpsäkästi kypsentää lihat, joita herra mielellään söisi. Ostin tänään kaupasta hunajamarinoitua broileria, jota yritän EHKÄ huomenna paistella - mitä lie siitäkin tulee... Eilen tein tomaatti-mozzarella-basilika pizzaa, josta mieskin tykkäsi kovasti ja oli yllättynyt siitä miten hyvää sitä saikaan ihan omin pikku kätösin aikaan... Seuraavat pizzat on jo tilauksessa, kuulemma. Tänään söimmekin sitten toisen eilen tekemistäni pizzoista lounaaksi ja nautimme illalliseksi (?) tekemäni fetasalaatin ja pastaa Carbonara. Mike vihaa tomaatteja (tuoreena), joten teen aina salaatin ilman sitä ja sitten lisään itselleni tomaatit jälkikäteen...

Koiran lenkitys kosteassa illassa on huomattavasti mukavampaa miesseurassa - ja vielä parempaa kun kotona odottaa lämmin sauna! Mies tosin on yhä väsynyt ja heräsi päiväuniltaan vain koiraa ulkoiluttamaan (kun oli seurakseni lupautunut) ja paineli sen jälkeen takaisin sänkyyn. Ollaan vähän eri rytmeissä täällä, mutta eiköhän se tästä tasoitu. Huomenna olisi ajatuksena vähän pyörähtää kaupungilla kun kaveri kutsui tätä pariskuntaa kahvittelemaan. Missään omia apajia kauempana ei viikkoon ollakaan käyty, joten ehkä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää..?

Nyt taidan tästä itsekin hiippailla pedin puolelle...

maanantai 5. syyskuuta 2011

Maanantain piirakka


Mustikka-vaniljapiirakka tekee hyvää maanantaina.

VANILJARAHKAPIIRAKKA

400 g valmismurotaikinaa
200-250 g marjoja
1 purkki vaniljarahkaa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria


Voitele piirakkavuoka, painele taikina siihen. 
Levitä päälle (jäiset) marjat.
Sekoita rahka, muna ja sokeri yhteen ja kaada marjojen päälle.
Paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 min.


MUROTAIKINA


4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g margariinia
0,5 dl kylmää vettä
(vaniljasokeria maustamiseen)


Sekoita ensin jauhot, sokeri ja rasva.
Nypi taikina "muruiseksi" ennen kuin lisäät veden.
Sekoita huolella taikinamaiseksi.

Olin luvannut Mikelle piirakan kun hän saapuu ja siitä on nyt jo aikalailla aikaa. Piirakan leipomiseen ei ikävä kyllä ole ollut aikaa (ja energiaa) ennen kuin nyt, kun keplottelin pois ruuanlaittovuorosta ostamalla lähikaupasta valmiit broilerleikkeleet ja muusit, sekä jauhelihacreppejä, kun Mike halusi tietää miltä ne oikein maistuvat. (Vastaus: Herkulliselta.) Piirakka kruunasi hyvän aterian ja sainpa samalla käytettyä aikoinaan vahingossa ostamiani erikoisvehnäjauhoja johonkin.

Miken unirytmi on vielä ollut aika sekava, päiväunet (jopa 5h) maistuvat ja yönukkuminen on puolestaan vähän niin ja näin. Koiran suosikkipaikka on edelleen Miken kainalossa - tai oikestaan pepun takana.

Tänään ruokakaupassa vierähti melkein tunti, kun Mike koitti hahmottaa suomalaista ruokaa ja sitä, mitä kaikkea täällä on tarjolla. Ruokakaupassa vuosia työskenneenä hän näkee paljon, mihin en edes itse kiinnitä huomiota. Lähin ruokakauppamme on kuitenkin valikoimaltaan erittäin hyvä, mikä ilahduttaa, sillä sinne kävelee parissa minuutissa. Ostimme muuten perunarieskaa ja kanelikorppuja, muun muassa.

Asuntoon olemme molemmat olleet todella tyytyväisiä. Täällä on rauhallista ja luontokin lähellä, mutta myös ruokakauppa kulman takana, mikä helpottaa autottomien arkea kummasti. Naapurit ovat vaikuttaneet kaikki ystävällisiltä ja mukavilta, täällä pidetään ihmisille ovia auki ja otetaan mukaan hissiin, jos lähellä ollaan, toisin kuin vanhalla asunnollani. Koiria näissä taloissa asuu paljon, emmekä olekaan tainneet olla vielä yhdelläkään lenkillä ilman ettemme olisi vähintään yhteen hurttaan törmänneet - samalla tulee kommunikoitua naapureiden kanssa. Vielä kun Mikenkin sanavarasto kehittyisi tästä "kukkakoirakone" -linjasta, hehe...

lauantai 3. syyskuuta 2011

Rakkaat urokset

Kummatkin urokset elementissään tänä aamuna.

Mike alkaa kotiutua saatuaan tietokoneensa paikoilleen ja nautiskelee nyt uudesta, isosta työpöydästään. Kajareita pitäisi vielä lähteä hakemaan. Puudeli puolestaan nautiskelee uudesta pehmeästä pedistä. Nukkui muuten koko yön meidän välissä autuaasti tuhisten. Jenni nautiskelisi kaikesta enemmän, mikäli saisimme aikaiseksi rehata loputkin epämääräiset laatikot ja matkalaukut säilöön alakerran koppiin ja saisin jostain energiaa kynsien siistimiseen...

Hyvää viikonloppua!

perjantai 2. syyskuuta 2011

Maskros katossa


Huomaa, että taloon on saapunut mies - sohvalla nököttää pari miekkaa ja kirves (osittain tyynyn alla), jotka odottavat seinälle ripustamista. Laatikossa puolestaan on mm. korutarvikkeitani. Mutta! Katosta roikkuu uusi lamppu, jonka rakas isukkini kokosi kovalla vaivalla eilisen illan aikana. Päädyimme pienempään vaihtoehtoon, sillä isompi olisi (lampun typerän sijainnin vuoksi) ollut jatkuvasti tiellä. Tämänkin alla istumista suosittelemme vain alle 175 cm pitkille, elleivät he halua iskeä päätään "kukkasiin".

Vanhempani lähtivät kotiin reilu tunti sitten ja nyt asunnossa vallitsee hiljaisuus ja rauha - ellei lasketa Miken tietokoneen äänekästä hurinaa. Vanha tornini pääsi nyt vihdoin hyötykäyttöön ja Mike yrittää opetella suomalaisen näppäimistön käyttöä... Herra itse sammui sänkyyn heti vanhempieni lähdettyä ja koira seurasi esimerkkiä. Ensimmäinen hengähdyshetki viiteen päivään on NYT. Sen kunniaksi aion keittää ison kupin teetä ja rentoutua!