torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesäloma?

Tämä viikko tuntunut vähän siltä, kuin olisin kesälomalla. Olen päivittäin soitellut erinäisiin valtion laitoksiin, sekä myös vuokranantajalle yrittäen järjestellä työ-, raha- ja asuntoasioitani. Samalla olen kuitenkin elänyt jotenkin kesälomafiiliksessä täällä Kukkaisviikkojen keskiössä.

Tiistaina hengailin kaverini M:n kanssa kaupungilla ihan ilman sen suurempaa missiota. Hän pyysi ensin pizzalle, mutta olin jo ennättänyt syödä, joten päädyimme sitten lähtemään kahville... mistä siirryimme jäätelölle... mistä siirryimme oluelle (tosin itse nautin vettä ja mozzarella-leivän), eli todella terveellinen reissu. +27 asteisessa varjossa istuskelu oli vielä ihan miellyttävää farkutkin jalassa. Kesyt pulut tosin olisivat halunneet viedä eväämme suoraan suusta, mikä ei ollut niinkään miellyttävää.


Eilen puolestaan sain vieraakseni Nipsun ja suunnitelmassa oli lähteä Pyynikille munkille. Lähdimmekin, tosin nälkä kurni sen verran, että vaadin saada ensin murua rinnan alle, joten nautin Wayne's Coffeessa mozzarella-foccasia leivän ja salaatin. En ollut taas ollenkaan tajunnut miten paljon kävelyä epämääräisissä oloissa vaaditaan, että päästään Pyynikin näkötornille ja toki olin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen sitten iskenyt kunnon kiilakorolla varustetut sandaalit jalkaan... Retki meni muuten hyvin, mutta näkötornin hissi oli sopivasti rikki ja jalat olivat melko hapoilla huipulle kiipeämisen jälkeen. Onneksi maisemat olivat huiiiikeat, jopa puhelimella ikuistettuna (koska olen idiootti enkä ottanut kameraa mukaan).


Eilen muka vahingosta viisastuneena kuljin sitten kesämekossa, jota tuuli heitteli hieman kyseenalaisesti aina vähän väliä... Hankin samalla itselleni kipeät päkiät korkeista sandaaleista, joita ei ollut tarkoitettu alamäkikävelyyn. Toki luonnollisesti hankin myös aurinkoallergian hikoillessani aurinkovoiteet taivaan tuuliin... Mutta kesäfiilis sekin!

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Sisustussuunnitelmia


Ikean Maskros -valaisin

Pahoitteluni, en nyt muista enää mistä nappasin tuon kuvan, näytin sitä nimittäin Mikelle saadakseni mielipiteen pöydän yllä kiikkuvasta valaisimesta. Herra jopa piti siitä. Äitini nimittäin on luvannut ostaa valaisimen meille tupaantulijaislahjaksi, sillä ihastuimme siihen viime Ikean reissulla molemmat. 

Haaveissa olisi hankkia Ikeasta myös yksi Ektorp-nojatuoli, missä olisi mukava lueskella kirjaa iltojen pimentyessä... Tuolilla on jonkin verran hintaa, mutta kenties Usasta myydyistä tavaroista tai Miken viimeisistä palkoista irtoaisi tarvittavat tuolivarat? 

Asunnon sisustus alkaa hahmottua pikkuhiljaa ja Mikekin tuntuu olevan asiasta innoissaan. Keittiöön on tulossa vanhempini 1800-luvulta peräisin oleva tumma antiikkipöytä, jonka ehkä maalaan valkoiseksi, jos kehtaan. Ajattelin yhdistää pöytään mahdollisesti jotkut keveämmät, modernit tuolit. Vanhan kesämökkimme peruja on myös punainen puusohva, jonka voisi maalata valkoiseksi ja laittaa keittiön pöydän kaveriksi... 

Olohuoneeseen saan vanhemmillani muutaman vuoden olleen komean kulmasohvan, josta saa näppärästi myös suuren vuoteen kahdelle. En ymmärrä miksi ihmeessä äiti haluaa luopua siitä, mutta otan sen kyllä ilomielin vastaan! Teemme vaihtokaupat ja hän saa rautaisen sohvasänkyni lainaan. Olohuoneeseen sijoitamme myös Mikelle työpöydän, kenties samanlaisen kuin omani. Sohvapöytä on myös ostoslistalla.

Lemmikit eivät nyt sitten muutakaan Usasta Suomeen... kuljetuskustannukset olisivat sadoissa euroissa, minkä lisäksi uusien terraarioiden hankkimen Suomesta lisäisi kuluja entisestään. Olen täällä itkenyt silmät päästäni ikävöidessäni rakasta Karma-liskoamme jo valmiiksi, mutta ei kai tässä mikään muukaan auta... Hyvät kodit pitää kaikille löytää... Huoh... 

Nyt pitää kuitenkin aktivoitua ja alkaa hoitaa tämän päivän asioita (ja juosta hikipäässä pitkin kaupunkia, sillä tälle päivälle on luvattu +28 astetta).

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kosteissa tunnelmissa

Meillä lainehtii. Täällä Pohjanmaalla siis. Viidessätoista minuutissa kadut muistuttivat enemmän jokia kuin katuja. Melkoinen rankkasade paahtavan, kostean helteen päätteeksi! Toivottavasti ilma raikastuu...

Eilinen ratsastus oli todellakin kuntoilua parhaimmasta päästä. Kostea helle ja jalustinhihnasta taitavasti hankittu hiertymä kruunasivat elämyksen. Hevonen oli kyllä helteestä huolimatta hyvä ja mukava ratsastettava.

Olen täällä Pohjanmaanreissulla vieraillut myös Zizzissä, josta bongasin itselleni i-h-a-n-a-n paidan (jonka esittelen ensitilassa), todella edulliset farkut (jotka tosin piti lyhentää) ja harvinaisen istuvan n. polvipituisen mustan hameen, joka toivottavasti inspiroi käyttämään hameitakin taas välillä. Tämän päivän olen asunut äidiltä saadussa ihanan pehmeässä Nanson punaisessa mekossa, jonka äiti oli ostanut itselleen, mutta sitten päättänyt lahjoittaa jollekulle mekon osoittautuessa M-koosta huolimatta hänelle liian suureksi.

Huomenna suuntaan todennäköisesti takaisin Tampereelle, vaikka mikäs kiire tässä on...

torstai 21. heinäkuuta 2011

Apteekin hyllyltä

Olen luonnonkosmetiikan ja luonnollisen kosmetiikan ystävä. Olen jo vuosia suosinut Yves Rocheria, Body Shopia ja satunnaisia muita itseään luonnollisempana markkinoivia yrityksiä. Muutamia suosikkituotteitakin on löytynyt. Body Shopin hinnat ovat mielestäni hilautuneet ylöspäin sellaista tahtia, etten ole siellä enää aktiivisesti pariin vuoteen asioinutkaan. Sääli sinänsä.

Astman myötä ihostani on kuitenkin tullut rasittavampi ja nenästäni nirsompi. Mitä luonnollisemmaksi mennään, sitä helpommin tunnun nykyään saavan allergioita. En pidä tällaisesta kehityksestä yhtään. Jokin aika sitten tilasin Yves Rocherilta heidän uutta erilaisista teelaaduista koostuvaa kosmetiikkasarjaansa, joista lopulta vain nopeasti poispestävä kuorinta on osoittautunut kaikin puolin sopivaksi tuotteeksi - joskin senkin tuoksussa on jotain, mikä tökkää sen verran, että en ole varma tuleeko toista pakkausta ostettua.


Ostin tuolloin kuorinnan lisäksi myös kasvoveden ja kasvojen puhdistuspyyhkeitä. Kasvovesi on erikoinen, melko geelimäinen ja kaikin puolin muuten miellyttävä, mutta ihoni tuntuu olevan hivenen eri mieltä asiasta, minkä vuoksi en kasvovettä ole oikein uskaltanut käyttää. Pahinta kuitenkin on nuo puhdistuspyyhkeet. Niillä pitäisi olla ihoa siloittava vaikutus, joten epäilen, että ehkä siitä johtuu se, miksi tuotteet eivät iholleni sovi. Kaikenlaiset siloittavat ja anti-age -tuotteet ovat yleensä aiheuttaneet ärsytystä. Puhdistuspyyhkeiden jälkeen kasvot kuumottavat ja muuttuvat punaisen läikikkäiksi. Kokeilin kaksi kertaa ja toisella kerralla oireet olivat vain pahemmat. Olen siis luovuttanut.

Olen kuitenkin viimeaikoina löytänyt apteekista uusia ja edullisia ystäviä. Monet apteekissa myytävät sarjathan ovat melkoisen hintavia, mutta ACOn ja Favoran tuotteet ovat sopineet hyvin omallekin kukkarolle. Olen erityisen ihastunut tuohon yläkuvassa olevaan ACOn puhdistusaineeseen, joka on todella riittoisa, vaahtoava ja hyväntuoksuinen. Sillä irtoaa myös vedenkestävä silmämeikki ihan kivasti, jos on yhtä laiska kuin minä. Näin kesäaikaan en edes tarvitse kasvovettä. Toinen mihin olen ihastunut, on Favoran 15 suojakerroksella varustettu päivävoide. Koska en hengaile auringossa, on voide ollut riittävä sen verran mitä tarvitsenkin. Tuoksu on omaan nenääni miellyttävä, samoin koostumus. Tuote on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Voin suositella molempia lämpimästi kaikille, joilla on rasvoittuva, mutta pintakuiva iho.

Mutta. Kuka ottaisi pois kaappiani täyttämästä vain pari kertaa käytetyn kasvoveden ja pari puhdistusliinaa vajaan puhdistusliinapaketin? Kasvoveden normaalihinta on 11,50 €, puhdistusliinojen 10,50 €. Ensimmäinen joka ilmaisee halukkuuteensa kyseisiin tuotteisiin saa ne postikulujen hinnalla. Menevät todennäköisesti pehmokirjeessä ihan ok, joten hinta lienee 4,30 €, mikäli haluat molemmat tuotteet. Kohta tässä on muutto edessä, enkä viitsisi noita poiskaan heittää, enkä viitsi niistä rahaakaan ottaa, kun eivät kuitenkaan täysin käyttämättömiä ole. Ensimmäiselle lähtee, joka tähän kommentoi ne haluavansa.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Pehmeä arki

Ikeassa, leikkauspöydän äärellä.

Kävin Ikeassa tänään. Sanovat siellä, että arki on parasta. Omani on ollut melko pehmeää tänään. Lähinnä ikkunaostoksilla tulevaa (ja todennäköisesti jotain äkkirikastumista) ajatellen. Mukaan tarttui kuitenkin jo uutta verhokangasta hillittömät 10 metriä - äiti aikoo ommella niistä verhot sekä keittiöön, että olohuoneeseen. Toivottavasti mies ei valita. Myyränruskea (?) pehmoinen huopa pääsi heti kotona käyttöön... kun olin onnistunut leikkaamaan siihen rei'än yrittäessäni saada tuota lappusta pois... Onneksi sen sai vielä vaivatta korjattua. Ähhh. 

Perus lihapullat + muusi -setti maistui ja jalat huutelivat hoosiannaa jo 3,5 h kävelyn jälkeen. Toissa yönä unet jäivät vähälle, eivätkä ne vielä viime yönäkään pitkät olleet. Sammuin kotiin tultua heti ja virkosin vasta parin tunnin päästä. Uusi viltti tuli koeajettua...

Kävelin koiran kanssa äsken vielä 40 minuutin iltalenkin varpaani protestoidessa (siitä on lähtenyt nahkaa...) ja olen nyt aiiiika varma siitä, että tänä yönä nukuttaa melko tehokkaasti...

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Joskus sen vaan tietää

...kun se oikea osuu kohdalle. Tänään kävi näin. Ensimmäiset sanani olivat kutakuinkin: "Äiti. Luoja. Lattiat." Olin siis vanhempieni kanssa tänään katsastamassa potentiaalista asuntoehdokasta kohtuullisen läheltä keskustaa. Astuessani sisään asuntoon tuli Se Tunne. Tämä on tässä. Hienoinen iltapäivän aurinko toi valoa asuntoon isoista ikkunoista ja uunituoreet laminaatit hohtivat kutsuvasti... Runollista?

Ikkunoista avartui luonnon vehreys ja parvekkeella oli hiljaista. Ilmassa tuoksui puhdas pyykki - ei tupakka, ei viina, eikä mikään muukaan ällötys.

Asunto oli kuin uusi. Keittiö oli jättimäinen ja ruokailutila niin suuri, että siihen mahtuisi jopa 8 hengelle pöytä. Kaappitilaa oli riittämiin. Asunnossa tuoksui uudelle ja puhtaalle.

Makuuhuoneeseen mahtuisi heittämällä iso sänky ja työpöytänikin, kivasti ikkunan alle... Vanhempani mittailivat kovasti ja äiti sisusti jo mielessään, että miten kaikki laitettaisiin.

Talon yleiset tilat olivat siistit, eivätkä ne haisseet millekään. Takapihalta löytyi grillikatoskin. Asunnossa on 56 neliötä, oma sauna ja iso parveke. Ja ne lattiat... voiko niistä sanoa tarpeeksi?

Lähdin heti asunnon tutkittuani, kuvattuani ja mielessäni sinne jo muutettuani takaisin asunnonvälitysfirmaan ja kysyin, onko mahdollista vuokrata asunto 1.9. alkaen. Oli. Sovin asian heti. Avaimet saan käteen 29.8. Miten ihmeessä pysyn housuissani siihen asti?

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Hiilariöverit ja lentolippuhässäkkä

Joo-o, hyvin on tää elämäntapamuutos muuten pyörähtänyt käyntiin, mutta tänään sitten olin muka niin kiireinen, että ennätti tulla oikein kunnolla nälkä ja söin sitten pastaa kun kaapista ei sillä hetkellä muuta löytynyt ja nyt on kyllä sellainen hiilariöveriolo, että en todellakaan syö tänään enää mitään muuta kuin hedelmiä. Yöks. Jos nyt taas kerrasta oppis?

Kiireinen olen puolestaan muka sen takia, että olen silmä kovana metsästänyt halpaa lentolippua/lentolippuja lentoyhtiöltä joka myös kuskaisi liskoeläimemme Suomeen saakka. Puolalainen LOT -lentoyhtiö tarjoaisi halvan yksisuuntaisenkin lipun, mutta lemmikkisivuilla puhutaan vain kissoista, koirista ja freteistä... Toivottavasti vastaavat sähköpostitse yhteydenottoihin. Lippua katselen nyt aivan elokuun loppua varten tai mahdollisesti aivan syyskuun alkua varten. Ja huomenna käyn sitä asuntoa katsomassa! Voi, kun niille olisikin mahdollista, että vuokraisin vasta syyskuusta alkaen... Ja sitten kun tulis vielä jotain tietoa noista miljoonasta työpaikastakin joita olen hakenut...

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Pakkoloman pakkomielteinen aloitus

On viikonloppu. On loma. Pakkoloma. Työttömänä virallisesti taas. Tai no, maanantaina vasta, sillä sopimukseni on sunnuntaihin saakka. Mutta nyt se periaatteessa on käsillä. Nukuin pitkään. Yksitoista tuntia, tarkalleen. Taisi tulla tarpeeseen. Söin kaikessa rauhassa, vähän laiskottelinkin, mutta se vääjäämätön olisi kuitenkin edessä: siivous.

Keittiön pöytä oli onnistunut keräämään pölyä, meikkiä, vihkoja ja muuta roinaa, työpöydän toista puolta ei edes enää nähnyt kynsilakka- ja vihkokasan alta. Kuitteja lojui joka puolella aina kesäkuun alkupäiviltä saakka. Yhhyh. Joskus kun päätän vähän vaan siistiä paikkoja, päädynkin sitten siivoamaan todella pakkomielteisesti, vaikka suhteeni siivoukseen onkin lähinnä viha-rakkaus-suhde. Kävin sitten läpi työpöytäni laatikot, sekä valkoiseni hyllykköni ja järjestelin kynsilakatkin oikein. Eilenhän meni jo kylpyhuoneen kaapit uuten uskoon sillä aikaa kun välillä ehdin olla hetken kotona ennen avajaisia.

Keittiö oli jo tip top, mutta tiskit muhivat vielä altaassa.

Ihanat neilikat pääsevät viimein oikeuksiinsa, kun kaaos on poissa.

Äitini teki Ikean kankaan jämistä ihanan kassin! / Työpöytäkin näyttää taas työpöydältä.

Nyt kelpaa taas kun on siistiä ja löytää tavaransa silloin kun niitä tarvitsee. Suihku teki äärimmäisen hyvää, samoin kuin pikaisesti tehty jalkahoito (omin pikku kätösin). Nyt maistuisi päiväunet ja jäätelökin, mutta jäätelöä ei kaapista löydy ja hiukset ovat yhä märät, joten maatekaan ei viitsisi mennä. Kellokin on jo sen verran, että olen sitten varmaan loppu päivän pihalla, jos nyt käyn unille.

Huomiselle ohjelmassa ei ole MITÄÄN. Ehkä käväisen kaupassa, ehkä kävelyllä, ehkä luen kirjaa. Maanantaina on ohjelmassa vanhempieni ja Milon saapuminen, Kalevan kämpän katsastus, sekä juoksevien asioiden hoitamista. Tiistaina saattaa hyvinkin olla pientä enemmän tai vähemmän pakollisten tavaroiden shoppailua ilmassa ja keskiviikkona suunta on kohti Pohjanmaata, missä torstaina käytän Milon eläinlääkärissä rokotettavana. Ratsastamassakin on tarkoitus käydä ja paluu Tampereelle ajoittuu varmaan sitten viikonloppuun.

Ainakin nyt tuli sitten siivottua oikein urakalla. 2,5 tuntia.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Pari päivää

Ihana Tallipihan Valko-ruuna!

Taidekeskuksessa on mukava työskennellä kun keskiviikosta alkaen loppuviikon ajan päivää rytmittää satunnainen kavionkopse ohi menevällä tiellä. Ikävä kyllä töitä ei ole enää jäljellä juuri nimeksikään. Huomisen avajaisiin huipentuu tämä 3,5 kk rupeama. Uskomatonta, miten aika on mennyt nopeasti!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Punahuulin kohti uutta elämää

Joskus täytyy räväyttää huulet hehkuvan punaisiksi. Suosin itse kylmiä punaisia, sillä ne tuntuvat sopivan ihooni kaikkein parhaiten. Aamulla yritin napsaista kuvaa noista huulista, mutta koska en laiskana vieläkään ole saanut varsinaisen kameran pattereita ladattua, tyydyin pokkariin ja aamuaurinkoon. Jostain syystä pokkari ei pidä punaisista väreistä nyt ollenkaan. Olen kuitenkin rakastunut Lumenen huulilakkoihin, joista taisinkin tässä joku kerta jo puhella? Suunnitelmissa on ostaa kokoelmiin vielä ainakin yksi sävy, niin paljon olen niihin mieltynyt hankittuani ihanan aniliininpunaiseni, sekä neutraalimman pinkin sävyn.

Eilinen ja tämä päivä ovat olleetkin vuorostaan yhtä ilosta hihkumista ja housuissaan pysymisen hankaluutta, kun tuntuu että viimeinkin tähänkin suuntaan jotain hyvää onnea tulla tupsahtaa. Miken stressi ja ahdistus ovat lievittyneet ja suunnitelmat ovat taas normaalilla mallilla, elleivät paremmallakin.

Kaikesta uudesta ja tulevasta inspiroituneena päätin myös aloittaa elämäntaparemontin! Tämä viikko on mennyt tähän saakka tutustuessa siihen mitä sitä onkaan tullut mussutettua ja miten paljon. Tavoitteena on ihannepaino ensi vuoden syntymäpäivään mennessä. Näin ensi alkuun aloittelen kevyesti tutkimalla ruokailupuolta ja liikuntaa lisäilen vähitellen. Hyötyliikuntaa harrastan ihan kivasti, kun en autoa omista ja bussiakin käytän vain Pohjanmaalle lähtiessä, mutta ihan oikeaakin liikuntaa voisi taas muistaa harrastella, näinä viileämpinä päivinä.

Olen ihan innoissani löydettyäni netistä Kalorilaskuri -sivuston, jolta löytyy muutakin kun vain niitä kalorien laskemisia. Sieltä saa myös hyvää vinkkiä siihen, miten toimia, että pääsee tavoitepainoonsa tavoiteajassa. Itse olen nipistämässä vielä vähän lisää, kun n. 1700-1800 kalorin päiväsyömiset tuntuvat sujuvan helposti. Huomenna tosin pitää leipoa perjantaiksi piirakka töihin, joten pitää vähän potkia itseään persuksille tässä.

Kaunis puinen korurasia löytyi tänään kirppikseltä neljällä eurolla.

Mike on tukenut hyvin siinä, mitä bisnesten aloittamiseen tulee ja haluaakin osallistua yritystoimintaani aktiivisesti auttamalla käännöstöissä ja tarjoamalla mm. tutorointia ja yksityistunteja englannin kielen opiskeluun, noin niinkun yritysasiakkaille lähinnä. Työnkuva saattaa tästä vielä kehittyä...

Tulin myös eilen jutustelleeksi erään suosikkikorusuunnittelijani (jota en paljasta vielä) kanssa ja odotettavissa on nyt myös jotain kivaa siltä suunnalta, mutta siitä myöhemmin lisää..!

Tänään muuten rasittavaa päivääni (työsähköposti takkusi ja informaatiokatkoksia esiintyi muutenkin) piristi kummasti se, kun puhelimeen ja sähköpostiin napsahti ilmoitus, jossa suuntaani tarjottiin liiankin hyvältä kuulostavaa asuntoa Kalevan alueelta. Tarrasin heti kiinni ja sovin lähteväni katsomaan kämppää ensi maanantaina. Odotukset ovat korkealla!

Nyt nautiskelen tässä iltateeni ja hymyilen tyytyväisenä päivän aikana keräilemälleni 1780 kalorille ja katselen kaihoisasti Ikean kuvastoa... Taidanpa muuten laittaa kohta arvonnankin pystyyn...

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Punaisia neilikoita

Tänään olo on levollisempi. Työt tuli tehtyä, eräänlaisessa työhaastattelussakin tuli käytyä ja samoin ruokakaupassa. Ruokaostosten lisäksi mukaan tarttui kimppu tulipunaisia terttuneilikoita, joiden väri oli niin intensiivinen, että pikku pokkarikamerani taikoi kukista mielenkiintoisen raidallisia...

Pidän niin paljon neilikoista ja siitä, että ne kestävät ja pitkään...

Olen myös viime aikoina hieman ärsyyntynyt eräästä bloggerin toiminnosta, nimittäin siitä, että joskus blogger päättää itsekseen, että jokin kommentti on spämmiä ja piilottaa sen ovelasti spämmilaatikkoon, jonne en muista kovin usein katsoa. Muutamia kommentteja olen sieltä nyt kaivellut lähiaikoina ja kummastelen edelleen, että miksi tämä mokoma sitä harrastaa. Ongelmia tuntuu esiintyvän lähinnä vierailevien tähtösten kanssa, joilla ei omaa blogia ole. Syrjintää, kenties?

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Jämäpizza

Lauantaina jämistä väsätty pizza

Joskus parhaat pizzat syntyvät siitä, kun niihin nakkaa sen mitä kaapista löytyy. Tällä kertaa nakattiin ketsupin päälle mozzarellajuustoviipaleita, kirsikkatomaatia, pizzamaustetta ja lopuksi tuoreet basilikat valmiin tuotoksen päälle. Mielettömän maukasta ja täyttävää, söin siitä kaksi kertaa.

Kävin sitten viikonloppuna katsomassa yhtä asuntoa Hervannassakin ja tänäänkin olisi ollut näyttö, mutta noh, tilanne elää taas, eikä Miken tulo olekaan enää varma... Onneksi en ehtinyt tehdä mitään sopimuksia vielä.

Nyt on pakko päästä nukkumaan, viime yönä unta tuli vain kolmisen tuntia.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Hyvin järjestetty asuntonäyttö on kaiken A ja O

Kävin eilen katsomassa ensimmäisiä asuntoja. Niitä piti olla kaksi, mutta niitä olikin lopulta kolme ja niiden katsomiseen piti nähdä melkoisesti vaivaa.

Kaikki alkoi siitä, kun innostuin asunnoista kaverini suosittelemana. Yritin ottaa yhteyttä niitä välittävään firmaan tuloksetta, kunnes lopulta värväsin isäni soittelemaan niihin sillä aikaa kun olen töissä. Kolmannen päivän (!) soittelut tuottivat tulosta ja sain jonkun huoltomiehen puhelinnumeron, jotta voisin sopia hänen kanssaan koska hän näyttää niitä asuntoja, koska varsinaiset näistä asioista huolehtivat ihmiset olivat kaikki joukolla kesälomalla. Soitinkin huoltomiehelle heti (keskiviikkona) ja kysyin sopivaa aikaa. Hän ehdotti klo 8:15 perjantaiaamuna.

Olin sitten eilen paikalla jo vähän klo 8 jälkeen, koska Repa Reittiopas oli vaihteeksi arvioinut matkan keston jokseenkin väärin. Kävelyä ei bussipysäkiltä paljon tullut. Napsin muutamia kuvia talosta ulkoapäin, sekä sen lähialueista, noin niinkun ajankuluksi.

Kivan vehreää aluetta, ei siinä mitään. Nyt ei olla kaupungin keskustan tuntumassa.

Aika kului. Kun kello oli 8:20 soitin viimein huoltomiehelle, koska epäilin olevani väärässä paikassa. Puhelimeen vastasi jokseenkin unisenkuuloinen mieshenkilö, joka kertoi että olin kyllä aivan oikeassa paikassa ja että nyt pitäisi vain "odotella rauhassa". No eipä siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Suunnilleen varttia myöhemmin mies viimein saapui (ja ihmetteli miksi oli sopinut tapaamisen niin aikaisin, kun ei kuitenkaan olisi siihen ehtinyt?!) ja pääsimme katsomaan asuntoja.

No, melkein pääsimme. Pääsimme rappuun, missä selvisi, että kumpikaan meistä ei tiennyt mitkä asunnot niitä tyhjiä olivat. Fantastista. Mies soitti firmaansa, eikä siellä kukaan tiennyt sen enempää. Hän epäili, että joutuisin ehkä tulemaan takaisin toisena päivänä. Tämä ei kuulostanut ollenkaan hyvältä ja ilmaisinkin asian melko painokkaasti, sillä olin nyt tuhlannut aamustani jo tunnin tähän hässäkkään - tuloksetta. Olin siellä nyt, aika oli sovittu.

Mies soitti lopulta asuntojen välittäjälle, että mitäs mitäs, meillä ei ole asunnonnumeroita. Parin puhelun yhdistämisen jälkeen saimme viimein kätösiimme henkilön, joka tiesi jostain jotain ja antoi meille asuntojen numerot ja kertoi, että olemme myös väärässä rapussa. Suuntasimme oikeaan rappuun ja aloitimme kierroksen.

Ensimmäinen asunto oli aivan maan tasalla ja siitä pääsi jokseenkin viidakkoa muistuttavalle terassille. En oikein innostunut katutasossa puskissa asumisesta, joten suuntasimme seuraavaan kerrokseen, jossa näky oli lupaava (ylin kuva sieltä).


Keittiö oli siisti, valkoisen ja harmaan sävyinen ja moderni. Sieltä löytyi jenkkikaappi, sekä paikka astianpesukoneelle. Valoa tulvi asuntoon heti aamusta ja makuuhuoneessa oli sen verran tilaa, että sinne mahtuisi työpöytäkin (joskin Mike ei halua datailla makuuhuoneessa). Kaikissa katsomissani asunnoissa oli myös oma sauna ja parveke. Kummatkin kivasti bonusta.

Ylimmässä kerroksessa itse asunto oli aika huonossa kunnossa, tosin huoltomies sanoi, että jos sen haluaa, niin siellä voitaisiin maalata valmiiksi ja muutenkin vähän siistiä paikkoja. Maisema oli niin kaunis, että nökötimme huoltomiehen kanssa parvekkeella pitkän tovin sitä ihaillen, enkä edes saanut aikaan ottaa kuvia, kun tuijotin vaan. Naapurin parvekkeen kautta näkyi järvellekin... Mutta ylimmän kerroksen makuuhuone oli pieni. Sinne ei juuri sänkyä enempää mahtuisi, epäilen.

Illalla kotona katselin vielä lisää asuntoja ja tajusin, että se on joko tilava asunto kaukana kaupungista, tai sitten pieni koppero keskustassa, sillä hintaa mitä olin suunnitellut. Keskustasta on vaikea luopua, nyt kun on hyvälle oppinut, mutta toisaalta ne kopitkaan ei kamalasti kiinnosta.

Hankalaa.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Aamupahe

Kaksi aamupahetta yhdessä; tietokone ja hapankorppukerrosvoileivät.

Muistin eilen iltapäivällä ruuan valmistumista odotellessani, miten hyvää se olikaan, kun otetaan 2 hapankorppua, pannaan päälle voita (tai margariinia) ja väliin 5% aamupalajuusto. Ei välttämättä jokaisen ajatus kulinaarisesta herkusta, mutta ah ja nam, lapsuudessa tätä yhdistelmää tuli nautittua useinkin. Ja äiti tietenkin valitti ettei siihen margariinia tarvita, kun juusto on. Mutta kun se oli hyvää. Leivän karheus ja kovuus vastaan voin ja juuston pehmeys... Ja se piti nimenomaan olla sulatejuustoa. Tänä aamuna oli pakko tehdä aamupalaksi, tosin jätin margariinin vain toiselle leivälle... mutta se ei ole sama asia.

Toinen aamupaheeni on tuo tietokone. Ruokapöytäkin olisi, mutta liian usein (melkein joka aamu) istahdan nauttimaan aamupalaa tietokoneen ääreen ja luen samalla blogeja tai jotain hömppää netistä. Tai vaihtoehtoisesti, kirjoitan itse jotain. Herään varta vasten niin aikaisin, että ehdin istuskella aamuisin ja käynnistyä rauhassa. Syödä. Prioriteetit kunnossa..?

tiistai 5. heinäkuuta 2011

A Delirious Compendium of Ladylike Refinement, Frivolity, and Merriment

Työpöytä kaipaa yhä/taas kurinpalautusta...

Lähdin töiden jälkeen käymään apteekissa, enkä sitten päässytkään sisään sitä kautta, mistä olisin halunnut, mutta jätin pyöräni ulos ja painelin (muka) Suomalaisen Kirjakaupan läpi, mutta mukaan tarttui tietenkin jotain. "You Say I'm a Bitch Like It's a BAD Thing" -kirjanen (ja pienehkö kalenteri, kynä ja Mikelle kielenopiskeluun tarkoitettu CD). "A Delirious Compendium of Ladylike Refinement, Frivolity, and Merriment." Retrohenkisillä mainoskuvilla höystettyä narttuhuumoria, jota voi kätevästi asettaa pöydälle ihailtavaksi. Fantastista! Juuri tätä olen aina kaivannut. Tai ainakin siitä asti, kun luin jostain, että jääkaappimagneetit pitäisi laittaa pannaan. Höh.

Nuo kirjasen alla olevat söpöt vihkoset olen aiemmin hankkinut Tiimarista, olivat niin edullisia, vaikka olivatkin kovakantisia! Tuo KappAhlin alesta jotain aikoja sitten bongattu rannekoru on ollut aivan suosikki kesäkoru värikkyytensä ansiosta. Ja kas, tuo alennuslappu on mennyt vanhaksi...

Näin muuten Apteekissa Emmerdalen "Alan Turnerin" täydellisen kaksoisolennon asua, asentoa ja yleistä habitusta myöden. Reilu vuosi sittenhän kohtasin täällä Emmerdalen "Shadrach Dinglen". Kenties koko kaarti löytyy täältä vielä, jos tarpeeksi kauan täällä asun!

PS. Ooh, 2 postausta päivässä! Olen vallan hurjana!

Stress-i

Blogirintamalla tuntunee hiljenneen näin juhannuksen jälkeen. Yhä useampi kirjoittaa harvemmin, jos ollenkaan ja lomat ovat monella alkaneet. Itselläni on tämä viimeinen 2 viikon rutistus meneillään (miten äkkiä voi 3 kk mennä?!), joka huipentuu avajaisiltaan. Viimeisen viikon olen töissä omillani, se jännittää.

Eilen amerikkalaiset viettivät itsenäisyyspäiväänsä, kuka mitenkin. Mike tietenkin vietti sitä töissä, kuten kaikkia muitakin juhlapäiviä. En ehtinyt nähdä häntä kuin aamulla muutaman minuutin. Viimeinen viikko on ollut suunnilleen samanlainen, ihmisten ja yritysten valmistautuessa itsenäisyyspäivään. Mike on tehnyt monesti ensin päivävuoron (klo 13-23) ja sitten perään aamuvuoron (klo 7-17)... Ei ole herkkua.

Olen yrittänyt tavoitella kaverilta saadun vinkin perusteella erästä tahoa vuokra-asunnoista, mutta näemmä heidän varsinaiset toimistoaikansa ovat juuri samaan aikaan kuin omani. Nyt on vaan sitten pakko jossain vaiheessa päivää ottaa muutama minuutti ja soittaa, koska asialla on kuitenkin jonkin verran kiire. Stressaavaa.

Stressiä ei myöskään yhtään lievitä se, että sain eilen aamulla hipihiljaa postiluukustani lappusen, jossa ilmoitettiin remppamiesten taas kulkevan vapaasti asunnoissa koko viikon (sen kummemin ajankohtaa tarkentamatta) ja että heillä tulee olla esteetön pääsy sinne ja tänne. Mitenköhän tämä onnistuu naapureillani, joilla on esim. isoja koiria? Ei niitä voi missään komerossa pitää koko viikkoa... Muutenkin, ilmoittivat asiasta vasta saman päivän aamuna, jolloin ukkelit olivat jo tulossa. Aika fantastista? Mitään ilmoitusta ei myöskään ole tullut rappuun. Äääh. En todellakaan aio siirrellä kalusteita ympäri kämppää joka aamu (kuten joku naapurini yläkerrassa tekee klo 6), kun en tiedä koska ukot ovat tulossa. Heidän pitäisi edelleenkin vain käpäillä noita venttiileitä, niille pääsee kyllä ilman kalusteiden siirtelyäkin...


Pidän kyllä oman oviketjuni kiinni, sillä en halua remppamiesten hiippailevan hiljaa sisälle kesken aamutoimieni...

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Sunnuntai-iltana

Laaros

Viikonloppu meni aika pitkälti syöden ja nukkuen, ellei eilistä ratsastusta lasketa. Hellettä oli vähän liikaakin ja hiki virtasi. Jo perjantaina itsestään ilmoitellut kurkkukipu paheni lauantai-illan aikana ja tänä aamuna ääni ei meinannut ensin tulla ollenkaan. Tänään kurkkukipu sai seurakseen myös täysinäisiltä tuntuvat poskiontelot, jomottavan päänsäryn ja käsittämättömän väsymyksen. Nukuin vissiin viidet tai kuudet päiväunet... ja söin... 

Juna oli vaihteeksi 40 minuuttia myöhässä, mutta onneksi siellä sai teetä ja pikkuleipiä, sekä hyvät päiväunet, sillä olin yläkerrassa yksin. Nyt väsyttää sen verran, että on pakko kömpiä petiin ja tehdä joku ihmeparantuminen aamuksi. Zzzz....

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Postaus, jonka piti olla täällä jo ajat sitten


En voinut vastustaa kiusausta. Maanantaina olin muka menossa vain ruokakauppaan, mutta sitten kohtasin jotain, jota olikin pakko saada. Anttilan alelaarissa nimittäin nökötti ihana sinisiä patakintaita hintaan 3 € / kpl. Ostin kaksi, koska joskus tarvii kahta. Vahingossa kävin vielä yläkerrassakin, missä kohtasin saman sarjan pyyhkeitä. Pakko oli siis ostaa myös pari uutta keittiöpyyhettä samalla. Koskahan tämä "sinisenhimo" oikein laantuu? Koskaan ennen en sitä muista näin himoinneeni...

Tiistaina puolestaan himoitsin suklaata niin kovasti, että oli pakko lähteä kauppaan ihan vaan sen takia. Maraboun minttukrokantti teki tehtävänsä vielä eilenkin, kun nautin sitä Runsaudensarvesta ostamani hasselpähkinäkahvin kanssa. Kahviahan en paljon juo (korkeintaan pari kuppia viikossa), joten kannattaa sitten edes juoda maukasta kun juo.

Eipä sillä, olisin kaivannut kahviini ehkä hieman vielä jotain lisää... Ensi kerralla kokeilen ehkä sitä Irish Cream -kahvia... Usassa makukahvit ovat mielestäni olleet maukkaampia. Yksi vaihtoehtohan olisi ostaa makusiirappia... Mieli vähän tekikin, kun niitäkin oli myynnissä... 7,50 € hinta per pullo kuitenkin vähän hirvitti, vaikka tokihan siitä riittää pitkäksi aikaa, etenkin kun on tällainen sunnuntaikahvittelija, kuin minä.

Runsaudensarvesta tarttui mukaan myös vihreää irtoteetä, joku päärynä-greippi. Ennätin sen koemaistaa illalla, hyvää oli - tosin mielestäni jotenkin todella samanoloista kuin rakastamani Nippon Green. Ostin myös ekologisen Ole Hyvä -sarjan käsitiskiaineen, jonka tuoksu oli huumaavan ihana appelsiininen... Mmm... Koetiskasin sillä yhden teekupin ja tykkäsin! Yhden sitruunalimonadipullon ostin myös, koska se tuli somassa, yksinkertaisessa lasipullossa sievän etiketin kera. Sille on suunnitteilla jatkokäyttöä...

Noin muuten päivät kuluvat tulevaa pohtien ja mielessä onkin monta asiaa. Kahden kuukauden kuluessa meitä onkin täällä kaksi + jotain eläimiä. Olen hakenut töitä ja suunnitellut omaa bisnestäni ahkerasti ja tulevana viikonloppuna alankin täytellä papereita. Ensimmäinen oikeasti kiinnostunut asiakaskin on löytynyt. Asuntoasiat pitäisi jotenkin ratkaista, mutta sitä varten tarvittaisiin myös jotain haisua rahantulosta... Ja nyt stressiä lisää vielä se, että Miken äiti ei ole ottamassa Ivania (kissaamme), ja mirrihän pelkää (vieraita) ihmisiä noin keskimäärin... Jostain syystä astmani pahenee kissan kanssa, mutta en tiedä johtuuko se vaan niistä hemmetin kokolattiamatoista, sillä kavereiden kissat eivät ole tuottaneet ongelmia enää vuosiin. Mike on sanonut että yrittää vielä saada kissille hyvän kodin, mutta tiedän että mirristä luopuminen tulee olemaan tuskaa. Itsekin olen täällä vollottanut silmät punaisena asian tiimoilta, vaikka meillä onkin aika usein ollut "napit vastakkain" (siis mulla ja kissalla). Vuokra-asuntoja on lemmikittömänä helpompi löytää, mutta en haluaisi sellaiseen kuin hätätilanteessa. Haluaisin pitää Miloa enemmän täällä ja Mike haluaisi lisää hauvoja... Nykyisessä kämpässänihän oli "ei lemmikkejä"-kielto, mutta sain puhuttua Milolle vierailuoikeudet mainostamalla sitä miten se on niin pieni, söpö, hiljainen ja hypoallergeeninen...

Eilinen (torstai) meni siis taas (vaihteeksi) blogin kanssa tapellessa. En päässyt edes kirjautumaan sisään ennen kuin vasta iltamyöhällä ja silloin havaitsin koko pitkän postaukseni kadonneen, vaikka se vielä päivällä vaikutti sen tallentaneenkin. Muistin kuitenkin että olin ottanut siitä kopion tänne työpaikan koneelle (hätä ei lue lakia) ja lykkäsin sen nyt sitten täältä ulos. Aloittelinkin tänä aamuna jo poikkeuksellisesti aikaisemmin, sillä illemmalla matka käy kohti Pohjanmaata. Säätiedotusta katsellessa havaitsin bisnes-luokkaan siirtymisen olleen hyvä veto, sillä lämmintä on luvassa n. 30 astetta... Bisneksessä on ainakin tähän asti ollut aina ihanan viileää - enkä joutunut maksamaan siitä kuin n. 3,5 euroa enemmän per suunta.


Nyt sitten vaan flyereiden kimppuun...