Kiinteistönvälittäjä ja Runo

Meidän kiinteistönvälittäjä ei olekaan mikä tahansa kiinteistönvälittäjä, hän on myös kahvila Runon onnellinen omistaja. Asia selvisi meille, kun soitimme asunnon avaimen hakemisesta ja rouva pyysi hakemaan avaimia kahvilastaan, jossa hän tarjoaisi meille samalla kahvit (ja tarjosi muuten omatekoiset (valtavat) korvapuustitkin). Kahvila oli ihana, vanha, romanttinen ja antiikilla höystetty. Päätinkin jakaa muutamat napsimani kuvat kanssanne, tosin niitä on niukasti, sillä en kehdannut kuvata kanssaihmisiä, vaikka he ystävällisiltä vaikuttivatkin. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja tulijoita ja menijöitä moikattiin tasaiseen tahtiin. Olipahan kulttuurishokki jurottaviin pohjalaisiin tottuneelle!

Saimme heti uuden ystävän vanhemmasta herrasmiehestä, jonka kanssa päädyimme jutustelemaan villakoirien erinomaisuudesta, sillä hänellä oli mukanaan söpö musta toyvillakoira. Runossa oli tunteikas, syvänpunainen vessa, johon ihastuin niin paljon, että oli pakko ikuistaa itseni vanhan ja haalean peilin edessä.

"Enkelit osaavat lentää, sillä ne suhtautuvat itseensä kevyesti."

Oletettavissa on, että sunnuntaina (tai ehkä jopa huomenna) saan myös julkaistua jonkun kuvan asunnostani. Tällä hetkellä KAIKKI on vielä vaiheessa itse huoneen osalta, keittiö, vaatehuone ja kylpyhuone ovat valmiit. Kaipaan suihkua, mutta riemuitsen hyvin toimivasta mokkulasta, jonka avulla tämäkin postaus oli mahdollinen!

Raitapaita

Olen viimeiset pari päivää viihtynyt uudessa puna-valkoraitaisessa KappAhlin paidassani, jossa on vekkulit 3/4-hihat (tavallaan rullattuna hieman ylös) ja epätasainen helma. Pituutta paidalla on niin paljon, että se kävisi mekosta uskaliaimmille. "Uusiin" hiuksiini olen vallan tyytyväinen. Tummempi, kylmempi sävy antaa hieman jotain särmää muuten melko tavalliseen tukkaani. Ehkä jos jotain voisin tähän lisätä, iskisin sekaan jonkun hurjan violetin raidan tai muuta vekkulia, mutta helpompi tätä on kasvattaa yksivärisenä. Otsatukastani en vieläkään ole raaskinut luopua - siitä on tullut osa minua näiden viimeisten vuosien saatossa. Muuttoni on hieman aikataulusta jäljessä, sillä muutamia kalusteita ja tavaroita en saanut ennen tätä päivää ja sängyn noudamme huomenna vasta Tampereelta.

Eilen oli viimeinen päiväni töissä. Tunnelma iltapäivästä oli aika haikea, minusta oli pidetty enemmän kuin olin arvannutkaan - tai ainakin sellainen kuva jäi tilanteesta jäi. Eräs vanhemmista virkailijoista rutisti minua lujasti, miltei tippa silmässä ja vannotti tulemaan pian käymään. Pari uutta Facebook-kaveria tarttui mukaan työn kautta, mitä en olisi joulukuussa uskonut. Työtäni minun tuskin tulee kovasti ikävä (ajattelen vain exceleitä ja ikävä kaikkoaa), mutta ihmisiä kylläkin. Tapasin muutamia todella mukavia, eri-ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa tulin hyvin toimeen ja joita saatan hieman ikävöidäkin.

Nyt täytyy kuitenkin pakkailla viimeiset tavarat laatikoihin ja valmistautua suuntamaan aamusta Tampereelle!

 

(kännykkäni soittoääni)

Pääsiäisen jälkeen

Arjessa ollaan taas, vielä päivän verran. Sitten menee hulinaksi, kun pitäisi alkaa tehdä muuttoa. Tämä päivä oli kyllä varsinaisen epäpehmeä (???) lasku arkeen, sillä heti aamusta KAIKKI tuntui menevän ihan piut paut pout. Vuoronumeroautomaatti oli ollut heti aamusta tiltissä, samoin kuin kone jonka avulla kaikki pyörii. Laitteet oli buutattu ja kaiken piti olla OK, mutta kohtahan kaikki oli uudemman kerran tiltissä, närkästyneiden asiakkaiden näyttäessä jokseenkin hapanta naamaa ja uuden harjoittelijan ihmetellessä onko meininki aina tällaista.

Ruokatuntiin asti päivä oli tiivistä (no, aika tiivistä) uuden harjoittelijan perehdyttämistä ja iltapäivän parturiajasta hössäämistä. Iltapäivä tuntui matelevan, kunnes koitti aika lähteä parturoitavaksi. Selvisin operaatiosta aika ennätysmäisessä kahdessa tunnissa, tuloksena miellyttävä tukka. Hiukset ovat taas hieman tummemmat (aiempi värini oli jo muuttunut suunnilleen maitosuklaanväriseksi ja lämpimäksi) ja ihan aavistuksen violettiin vivahtavat - juuri sen verran, että niissä on taas sopivan kylmä sävy. Otsatukka on ryhdikkäämpi ja antaa ilmettä muuten kasvatusvaiheessa olevalle tukalle. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen - ja saan hetken ollakin, sillä rahan kanssa tulee olemaan t-i-u-k-k-a-a.

Pääsiäinen meni aika hiljaisesti ja rauhallisesti, koiraa lenkittäen ja ratsastaen. Perjantaina kävin tunnilla, sekä eilen, todella haikeana. En olisi millään malttanut lähteä tallilta, vaikka aionkin sinne rientää heti, kun pääsen käymään viikonloppuna kaupungissa. Siihen vaan voi mennä hetki, tuo matka kun ei ole mikään halpa - etenkään kun en saa mitään opiskelija-alennuksia... NYYH.

Muutenkin olen aika sekavissa tunnelmissa - toisaalta on iiiiihanaa päästä taas OMAAN rauhaan, OMIEN juttujen (vaikka uusia ovatkin) pariin, mutta samalla olen haikea maisemanvaihdoksesta, lähinnä mitä hevosiin tulee. Ihmisiin en yleensä niinkään kiinny (anteeksi!). Koulunpenkille paluu jännittää, etenkin kun luvassa on vaikka mitä monimutkaisuuksia - puhumattakaan bussilla kulkemiseen opettelusta. Mikeä olen ikävöinyt viime aikoina entistä enemmän viime aikoina. Olisi mahtavaa, jos hän voisi tulla tänne muutamaksi kuukaudeksi... mutta eihän se ole mitenkään mahdollista. Toiveissa olisi edes pari yhteistä viikkoa lähitulevaisuudessa.

Olen muuten aivan rakastunut Valkoinen Lohikäärme -teehen! Se maistuu jotenkin keväälle...

Lauantai löytöjä

Enkelin Eväspussista löytyi jos jonkinlaista uuden asumukseni teemaan sopivaa tavaraa, kuten peltipurkkeja JA se haaveilemani rautalankavati, tai mikä onkaan. Lisäksi mukaan tarttui hulppeahintainen Yankee Candle kynttilä kirsikankukan tuoksussa, sekä muutama pienempi Yankee Candle kylppäriä varten. Näiden lisäksi tuli hankittua kaikenlaista tarpeellista, kuten juustohöylä ja leipäveitsi, sekä varsin komeat keittiöpyyhkeet ja patalappu ja -kinnas. Äiti osti ikään kuin tuparilahjaksi komean valkoisen leipälaatikon, sekä romanttisen lautasliinatelineen liinoineen. Aion kuvata kaikenlaista lisää kun pääsen muuttamaan ja asettelemaan tavaroita ympäriinsä.

Erehdyin sitten käymään myös KappAhlissa, jonka olisin halunnut ostaa likimain tyhjäksi kaiken ihanan ansiosta. Onnistuin kuitenkin marssimaan ulos "vain" kolmen uuden ihanuuden kanssa: luonnonvalkoisen topin, jonka etumukseen rakastuin, merihenkisen puna-valkoraidallisen tunikan, sekä haaleansinisen farkkupaitaa jäljittelevän kauluspaidan kera, jonka ostin vain, koska sain siitä -25%. Alkuperäishinta oli mielestäni jo suorastaan ryöstöä. Vielä jäi mieltä kaihertamaan pari paitaa, mutta elääkin pitäisi... Nytkin jo jännittää, kuinka rouvan käy kun pitää sitä taloutta saada ihan itse pyöritettyä. Paljon vaan kaurapuuroa, kyllä se siitä.

Kangastus

Kotiin palatessani minua odotti tänään ilahduttava näky:

Sohvalle oli levitetty äidin "pikku ylläri": täydellisiä kankaita asuntooni. Alimmaisena on sänkypeittokankaani, jonka äärimmäisen ompelutaitoinen äitini aikoo muuttaa sohvaani sopivaksi. Suuret, kermanvaalealla pohjalla olevat ruusut tulevat koristamaan sohvan kolmea suurinta tyynyä, vaalean roosat pitsiverhot ovat olleet kodeissani ennenkin. Pikkutyynyissä on kukkakuosia ja pastellisävyjä hempeyden takaamiseksi.

Toinen antiikkituolini (vasemmalla) oli saanut uuden, herkän kermaisen ruusukankaan ja niiden seuraan oli liittynyt pieni puinen sohvapöytä, jota ihailin jo aiemmin kirppiksellä. Pöydän taustalla näkyy siskolle ostetut tuolit, alkuperäisine päällisineen.

Lauantaina aion tehdä vierailun pariin suosikkikauppaani siinä toivossa, että löytäisin jotain pientä ja kaunista, kuten seinäkellon ja ah, rakkauteni, peltipurkkeja...