Raitapaita

Olen viimeiset pari päivää viihtynyt uudessa puna-valkoraitaisessa KappAhlin paidassani, jossa on vekkulit 3/4-hihat (tavallaan rullattuna hieman ylös) ja epätasainen helma. Pituutta paidalla on niin paljon, että se kävisi mekosta uskaliaimmille. "Uusiin" hiuksiini olen vallan tyytyväinen. Tummempi, kylmempi sävy antaa hieman jotain särmää muuten melko tavalliseen tukkaani. Ehkä jos jotain voisin tähän lisätä, iskisin sekaan jonkun hurjan violetin raidan tai muuta vekkulia, mutta helpompi tätä on kasvattaa yksivärisenä. Otsatukastani en vieläkään ole raaskinut luopua - siitä on tullut osa minua näiden viimeisten vuosien saatossa. Muuttoni on hieman aikataulusta jäljessä, sillä muutamia kalusteita ja tavaroita en saanut ennen tätä päivää ja sängyn noudamme huomenna vasta Tampereelta.

Eilen oli viimeinen päiväni töissä. Tunnelma iltapäivästä oli aika haikea, minusta oli pidetty enemmän kuin olin arvannutkaan - tai ainakin sellainen kuva jäi tilanteesta jäi. Eräs vanhemmista virkailijoista rutisti minua lujasti, miltei tippa silmässä ja vannotti tulemaan pian käymään. Pari uutta Facebook-kaveria tarttui mukaan työn kautta, mitä en olisi joulukuussa uskonut. Työtäni minun tuskin tulee kovasti ikävä (ajattelen vain exceleitä ja ikävä kaikkoaa), mutta ihmisiä kylläkin. Tapasin muutamia todella mukavia, eri-ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa tulin hyvin toimeen ja joita saatan hieman ikävöidäkin.

Nyt täytyy kuitenkin pakkailla viimeiset tavarat laatikoihin ja valmistautua suuntamaan aamusta Tampereelle!

 

(kännykkäni soittoääni)