tiistai 6. huhtikuuta 2010

Pääsiäisen jälkeen

Arjessa ollaan taas, vielä päivän verran. Sitten menee hulinaksi, kun pitäisi alkaa tehdä muuttoa. Tämä päivä oli kyllä varsinaisen epäpehmeä (???) lasku arkeen, sillä heti aamusta KAIKKI tuntui menevän ihan piut paut pout. Vuoronumeroautomaatti oli ollut heti aamusta tiltissä, samoin kuin kone jonka avulla kaikki pyörii. Laitteet oli buutattu ja kaiken piti olla OK, mutta kohtahan kaikki oli uudemman kerran tiltissä, närkästyneiden asiakkaiden näyttäessä jokseenkin hapanta naamaa ja uuden harjoittelijan ihmetellessä onko meininki aina tällaista.

Ruokatuntiin asti päivä oli tiivistä (no, aika tiivistä) uuden harjoittelijan perehdyttämistä ja iltapäivän parturiajasta hössäämistä. Iltapäivä tuntui matelevan, kunnes koitti aika lähteä parturoitavaksi. Selvisin operaatiosta aika ennätysmäisessä kahdessa tunnissa, tuloksena miellyttävä tukka. Hiukset ovat taas hieman tummemmat (aiempi värini oli jo muuttunut suunnilleen maitosuklaanväriseksi ja lämpimäksi) ja ihan aavistuksen violettiin vivahtavat - juuri sen verran, että niissä on taas sopivan kylmä sävy. Otsatukka on ryhdikkäämpi ja antaa ilmettä muuten kasvatusvaiheessa olevalle tukalle. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen - ja saan hetken ollakin, sillä rahan kanssa tulee olemaan t-i-u-k-k-a-a.

Pääsiäinen meni aika hiljaisesti ja rauhallisesti, koiraa lenkittäen ja ratsastaen. Perjantaina kävin tunnilla, sekä eilen, todella haikeana. En olisi millään malttanut lähteä tallilta, vaikka aionkin sinne rientää heti, kun pääsen käymään viikonloppuna kaupungissa. Siihen vaan voi mennä hetki, tuo matka kun ei ole mikään halpa - etenkään kun en saa mitään opiskelija-alennuksia... NYYH.

Muutenkin olen aika sekavissa tunnelmissa - toisaalta on iiiiihanaa päästä taas OMAAN rauhaan, OMIEN juttujen (vaikka uusia ovatkin) pariin, mutta samalla olen haikea maisemanvaihdoksesta, lähinnä mitä hevosiin tulee. Ihmisiin en yleensä niinkään kiinny (anteeksi!). Koulunpenkille paluu jännittää, etenkin kun luvassa on vaikka mitä monimutkaisuuksia - puhumattakaan bussilla kulkemiseen opettelusta. Mikeä olen ikävöinyt viime aikoina entistä enemmän viime aikoina. Olisi mahtavaa, jos hän voisi tulla tänne muutamaksi kuukaudeksi... mutta eihän se ole mitenkään mahdollista. Toiveissa olisi edes pari yhteistä viikkoa lähitulevaisuudessa.

Olen muuten aivan rakastunut Valkoinen Lohikäärme -teehen! Se maistuu jotenkin keväälle...

Ei kommentteja: