Maanläheistä

Himoitsin nyt iltojen pimentyessä kotiin lämpimiä ruskeita sävyjä ja äiti ystävällisesti toikin sitten lainaan hieman "apuvoimia"... Lattialla komeilee nyt vanhempieni aikoinaan Marokosta hankkima matto, joka on olohuoneemme kokoon nähden melko pieni, mutta itseasiassa oikein sopiva. Nyt emme enää rullaa työtuoleillamme mattoa kasaan...

Kuvasta löytyvät pitkulaiset tyynyt liinoineen ovat myös äidiltä lainassa, kullanruskea-valkoiset puolestaan taitavat olla äidiltä joskus saadut, beige iso tyyny keskellä on myös äidiltä lainassa/saatu ja taaimmaisena olevat ruskean ja tumman turkoosin väriset tyynyt ovat puolestaan lahja Miken äidiltä. Huopa vasemmalla on Ikeasta. Orkidea oli myös lahja vanhemmiltani syntymäpäiväni kunniaksi ja lasipurkki (jossa lakua) sisälti aikoinaan Yankee Candle-kynttilän. (Ja puhelin pyödällä taitaa olla isän uusi...)

Makuuhuoneen puolelle äiti osti (myös syntymäpäivälahjaksi) ihanan ruskean päiväpeiton, joka on toiselta puolelta suklaanruskea ja toiselta puolelta maitokahvin värinen. Meillä oli melkein samanlainen aiemmin Usassa, mutta ikävä kyllä sille kävi vähän ohraisesti kun kissa oli ottanut sen "pesäkseen" kaapissa ja onnistuneesti oksentanutkin sille, enkä saanut tahroja siitä enää koskaan irti... Makuuhuoneeseen kaivettiin nyt myös esiin pari beigenharmaata tyynyä, jotka ovat samaa kangasta sohvan kanssa. Sen lisäksi viime vuonna joululahjaksi saatu ihanan pehmeä tummanvioletti viltti otettiin taas esiin pimeitä iltoja lämmittämään.

Koitan ottaa paremman sään sattuessa (kun täällä on hieman enemmän valoa) muutaman kuvan lisää kämpän tämän hetkisestä tilanteesta, mikäli se kiinnostaa jotakuta.

Viikonloppu meni ihan mukavasti vanhempien täällä kyläillessä, hyvin syödessä, koiran kanssa ulkoillessa ja Sokoksella pyörähtäessä - mistä ostin kummitädiltäni (ihana kummitäti muistaa vielä aikuistakin kummilastaan) saamillani rahoilla kauan himoitsemani Cliniquen Chubby Stick -huulipunan/-kiillon sävyssä Super Strawberry (jonka Mike valitsi). Aionkin ottaa sen heti käyttöön...

Tällainen sekava postaus tänään...

28.

Oli synkkä ja myrskyinen yö...

...tai oikeastaan oli vaan harvinaisen synkkä ja harmaa iltapäivä (kuvaa tosin käsitelty). Kosken varrella oli kaunista. Kävin nimittäin Vapriikin suunnalla työhaastattelussa tänään ja päätin samalla ottaa kuvan kotimatkalta. Tampereen keskusta on mielestäni varsin kaunis oikeastaan mihin aikaan vuodesta tahansa. Etenkin nämä puistot ovat ihania.

Syntymäpäiväni on tähän mennessä mennyt varsin vauhdikkaasti - mutta ei niinkään juhlien. Hieman huonosti nukutun yön jälkeen olen lentänyt ympäri asuntoa ja ympäri kaupunkia, siivonnut, tiskannut, käärinyt puhtaita pyykkejä, ulkoiluttanut koiraa ynnä muuta mukavaa, että olisimme suhteellisen valmiita vastaanottamaan vanhempani. Tai no, yksinhän minä ne vastaanotin, koska Mike lähti illaksi töihin, kuten olin epäillytkin. Sain kyllä Mikeltä keskellä yötä palan aiemmin leipomaani omenapiirakkaa, jonka keskellä oli valtava pöytäkynttilä... ja sitä säesti hyvin pitkälti väärin laulettu suomenkielinen onnittelulaulu... Hehe... Nyt aion hakea meille vielä naapurista yllätyspizzan iltapalaksi (kevyt iltapala)... Huomisenkin Mike on töissä, ikävä kyllä. Ikeassakin pitäisi sen verran pyörähtää, että hakisin juomalaseja...

 Kakkua meillä ei ole, mutta joulutorttuja ja pipareita - koska äitiä alkoi jouluttaa ja katsoi että nythän on hyvä aika jo pikkujouluillekin. Meille on tässä samalla tulossa jouluvalotkin jo... Huhhei!

Hiljaista (ja märkää)

Syksy on ihanaa - kun aurinkokin välillä paistaa...

Eipä ole viime päivinä paistanut. Blogissakin on ollut hiljaista. Kehitin jostain puskista itselleni varsin rankan flunssan, joka sitten meni pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, vaivaten vain n. 1,5 (äärimmäisen pitkältä tuntuvaa) päivää. Jouduin kuitenkin jättämään japanit väliin, mutta onneksi myös torstaina on ryhmä, joten menen nyt sitten siihen.

Nörttielämälläkin saattaa olla jotain tekemistä blogihiljaisuuden kanssa... World of Warcraft on pitänyt aika hyvin imussaan, etenkin nyt kun tiistaina "ovet avautuivat" Pandariaan, joka on juuri sitä miltä se kuulostaakin - superkaunis aasialaistyyppinen maailma täynnä pullukoita pandoja ja eksoottisia eläimiä. Sitähän on sitten tullut ihasteltua flunssastakin huolimatta...

Vanhempani tulevat todennäköisesti viikonloppuna kyläilemään, mikäli isän kunto sallii ja samalla äiti tuo mukanaan kumisaappaita kaksin kappalein, jotta sitten saa mun puolesta jo vettä tullakin... Tosin tajusin, etten oikeastaan omista mitään siinä mielessä järkevää syystakkia että se kestäisi vettä tai omistaisi hupun - tai mieluiten molemmat. En kyllä nyt kykene sellaista hankkimaankaan, joten koiran kanssa lenkkeily on pukeutumisen puolesta melkoista improvisointia...

Perjantaina juhlitaan sitten tämän bloggaajan synttäreitä - tai juhlittaisiin, ellei Mike tosiaan olisi töissä koko illan ja vielä lauantainkin... Noh, jos jossain välissä ehditään vaikka vähän herkutella, saas nähdä. Ehkä muheva aamiainen... Aamiaisethan on parhaita!

Asteen verran apatiaa

Viikon fiilikset

Kävipä sitten niin, että en saanut sitä paikkaa, jossa kävin haastattelussa. Mielestäni n. 1,5h (!) kestänyt haastattelu sujui hyvin, mutta eipä silti tärpännyt. Olin jo uneksinut mielessäni siitä, miten n. 5 kuukauden kuluttua taloudellinen tilanteemme alkaisi viimeinkin parantua ja voisimme jopa käydä elokuvissa, tai vaikka syömässäkin ulkona... Siis muuallakin kuin McDonald'sissa. Ylläoleva kuva kiteyttää aika hyvin viikon pääasiassa vallalla olleet fiilikset.

Olen täytellyt ahkerasti työhakemuksia ja toistaiseksi lopputuloksena on ollut (edellisen lisäksi) yhdet pakit, yksi paikka, joka ei ole ilmoittanut mitään lupauksestaan huolimatta ja yksi paikka, joka ei ilmoittanut onko vastaanottanutkaan hakemustani. En myöskään päässyt naapurin työllistämiskeskukseen, koska siellä ei lopulta ollutkaan vapaata paikkaa. Tämän lisäksi olen täyttänyt myös hakemusta joskus aiemmin mainitsemani Junior Academyn (ECAM) työllistymisohjelman kautta. Sitä kauttahan homma meni niin, että ensimmäiset 4,5kk ollaan työmarkkinatuella harjoittelussa ja sen jälkeen tarkoituksena olisi saada työpaikka kyseisestä firmasta. Vähän niinkun porkkanaa tarjotaan työnantajalle. Työnantaja joutuu maksamaan tuosta ajasta jotain Junior Academylle, mutta tarkkaa summaa en tiedä. Tavallaan tuon summan maksaminen kuitenkin sitouttaa työnantajan työsuhteeseen, ellei työntekijä ole aivan täysin uusavuton ja tehtävään sopimaton.

Syntymäpäiväkin tässä lähenee ja koittaa ensi viikolla. Laskeskelen euroja siihen, että varat riittävät ruokakauppaostoksiin, joten tuskinpa tulee tuota päivää mitenkään juhlistettua. Olisihan se hienoa vaikka käydä syömässä & leffassa, mutta ehkä Mike on silloin iltavuorossakin niin ei sitten harmita ihan niin paljon.

Viikon (hyvät) kuulumiset

Se olis sitten perjantai ja Mikellä vapaapäivä. Puolipilvinen syksyinen aamupäivä kirpeällä tuulella varustettuna ja ikkunan edessä nököttävä vaahtera muuttuu koko ajan punaisemmaksi. Antibioottikuuri teki tehtävänsä ja paransi hampaani - jes! Kaiken muun hyvän lisäksi, pääsen vielä työhaastatteluunkin, mistä työmarkkinatuetun koeajan jälkeen saatan saada ihan oikean työpaikan! Ja mikä parasta, olen mielettömän kiinnostunut kyseisestä hommasta... joten sormet ja varpaat ristiin nyt!

Japanin kielen alkeet ovat alkaneet hyvin ja eräänlainen kouluun palaaminen on ollut melko jännittävää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa etsiessäni uutta vihkoa kurssia varten... Silmät kiiluen valitsin sitten A4-kokoisen muovikantisen Marimekon vihon Akateemisesta Kirjakaupasta yllättävän halvalla (oliko 4,50 euroa). Vihko on suuri ja siitä puuttuu täysin rivit ja ruudut, pelkkää valkoista paperia. Valinta osoittautui heti hyväksi, sillä kanji-merkkejä on paljon helpompi harjoitella puhtaalle valkoiselle paperille kuin yrittää tunkea niitä ruutujen tai viivojen sekaan.

Tällä viikolla on tullut myös herkuteltua enemmän tai vähän syksyisillä herkuilla, kuten esimerkiksi...

Ihanilla kotimaisilla omenoilla...

... joista saa herrrkullista piirakkaa.

Lisäksi olen saanut huippuaamiaisen à la Mike

ja nauttinut kaupungin parasta vuohenjuustosalaattia Sokoksella.

Syntymäpäiväkin hiippailee jo jossain tuolla nurkan takana ja taas pitäisi jaksaa vanhentua vuodella. Tietenkin, jos joku kysyy, täytän taas kerran 21. 

Viikko on muutenkin ollut aika onnentäyteistä aikaa sinänsä, sillä kahden ystäväni perheet kasvoivat tässä viimeisen 7 päivän sisällä. Onnea vaan molemmille vauveleiden johdosta!

Sain tässä myös juuri ilmoituksen, että tilaamani kirjat löytyvät nyt myymälästä, joten ehkä käyn hakemassa viikonloppuluettavat kotiin... Niistä sitten lisää.

Hyvää viikonloppua!

Syksyn merkkejä...

Ensimmäiset punaiset vaahteranlehdet

Vaikka lämpömittari onkin vielä parhammillaan kivunnut 16 tai jo 18 asteen paikkeille, ilmassa on selkeästi syksyä. Tuulikin on jo kipakka ja kylmä. Tekee mieli ottaa jo villasukatkin kaapista ja nököttää viltin alla lehtiä lukemassa... Syyskuu on suosikkikuukauteni, eikä edes syntymäpäiväni vuoksi. Syyskuussa on yleensä mielyttävin sää (omaan makuuni) ja alkava ruskan väriloisto on joka vuosi aivan yhtä fantastinen näky - etenkin tuo ikkunasta näkyvä vaahtera muuntautuu vallan upeaksi tulevien viikkojen kuluessa.

Tänä aamuna bongasin maasta syksyn ensimmäisen, tulipunaisen vaahteranlehden... tästä se alkaa.

Heppatytöt, muodin edelläkävijät

Me heppatytöt ollaan jo vuosia kuljettu selkeästi trendien edellä. Pikkuhiljaa muotiin on tupsahtanut ratsastushousujen näköisiä pöksyjä, kilparatsastustakkeja imitoivia jakkuja ja tietenkin sitten jodhpur-ratsasuskenkiä muistuttavia jalkineita, kuten nyt tänä syksynä.

Nilkkurit, Dinsko 44,90 €

Nahkajohdpurit, Horze 55,00 €

Huom. Dinskon nilkkurit ovat synteettistä materiaalia ja näin ollen heppatytöksi ryhtyminen kannattaa, jos arvostaa pitkäikäisiä nahkakenkiä, sillä vain 10 euroa lisää ja saat trendikenkäsi nahkaisina - ellet välitä Horze-logosta. 

Tietenkin tämä on vain yksi esimerkki. Heppatytön kenkiä saa tänä syksynä melkein mistä vaan!

Meikittömän päivän ilta

Meikittömän päivän iltapäivä

Ilmeisesti meikittömyyteni oli niin järkyttävä kokemus jopa poloiselle puhelimelleni, että kuvista tuli suunnilleen yhtä laadukkaat kuin mitä vanhalla pikku Nokiallani otetuista aikoinaan. (Mike tosin kehui useampaan kertaan kuinka nätiltä näytin, joten ihmeisesti kannattaisi aina kulkea meikeittä?) Hinkkasin linssiäkin pehmoisella kankaalla puhtaammaksi, mutta lopputulos oli silti yhtä nihkeä... Mutta, tulipa osallistuttua ja näytettyä jokseenkin alastomalta ympäri kaupunkia, sillä vaikka olin ovelasti suunnitellut olevani vain kotona, jouduinkin käymään kaupassa, ensiavussa, apteekissa ja sitten tosiaan illalla oli vielä tuo englanninkielisen harrastajateatteri, jonne menin eksymään. Hollywood kutsuu jo!

Olen viettänyt melkoista hiljaiseloa täällä blogissa, eikä tässä oikeastaan ole edes mitään kovin hyvää tekosyytä. Olen vaan ollut väsynyt ja jotain flunssanpoikasta tässä on myös pyörinyt, koska viikonlopun ajan olin kovin tukkoinen ja räkäinen ja sitten sen jälkeen iskikin viisaudenhammas. Tässä viimeisen kolmen päivän aikana viisaudenhammas on kuitenkin ärtynyt niin pahaksi, että kun soitin varatakseni aikaa hammaslääkäriin, hoitaja suositteli saman tien reissua Acutan ensiapuun. Hammas nimittäin on turvottanut ikenen ja aiheuttanut koko oikean puoleisen pään säryn. Nenäkin on siltä puolelta tukossa. Korva on kipeä ja kurkku tuntuu siltä kuin yrittäisi niellä kaktusta. Burana 400 mg on tullut nautiskeltua siihen malliin että ihme kun mulla on vielä vatsakalvot tallella (ja ei astmaongelmia)...

Nyt sain sitten antibioottikuurin ja jännityksellä odottelenkin olenko tälle allerginen vai en. Toistaiseksihan olen tehnyt kolme sairaalareissua antibioottiallergioiden takia. Pitää nyt yrittää selvittää kaikki nuo lääkeaineallergiat ja panna oikein lappu lompakkoon... Lisäksi lääkäri määräsi ostamaan maitohappobakteereja, koska antibiootti mitä sain, on (farmaseutin sanojen mukaan) "rotanmyrkkyä". Ja sen lisäksi vielä lisää särkylääkettä ja jotain epämääräistä suun huuhteluun tarkoitettua ainetta, mitä voin käyttää jos ja kun hampaaseen kehtaa koskea jne.

Voinkin siis ehkä vedota hammasongelmiini, jos joku kummastelee blogihiljaisuutta. Olen yrittänyt siivota ja tehdä normaaleja kotihommia, mutta mieli tekee vain unten maille koko ajan. Auts.

Huomiselle on kuitenkin luvassa jotain muutakin mukavaa kuin lääkärin soittoaika, joten sitä odotellessa... ja peukkuja pystyyn, etten ole allerginen tälle "rotanmyrkylle"...