Rittou

Japania, tarkoittaa talven ensimmäistä päivää. Tällä hetkellä kun tihrustan tästä ulos iltapäivän hämärään, siellä näyttää hyvinkin talviselta. Lunta tulee hentoisena huntuna, mutta reippaasti. Pari tuntia sitten nurmikko vielä vihersi, mutta nyt sitä peittää kevyt lumikerros.

Viikko on mennyt vauhdilla eteenpäin, hieman vielä sairastellen, mutta myös työntäyteisesti. Elämässä on kyllä nyt ihan erilainen rytmi (tai rytmi ylipäätään), kun päivät kuluvat töiden parissa. Samalla oppii taas arvostamaan niitä kiireettömiä vapaahetkiäkin ja viikonloput tuntuvat viikonlopuilta!

Tällä viikolla olen oppinut laskutuksen saloja, hankkinut uusia tukkumyyntiasiakkaita, lähettänyt varmasti yli 200 sähköpostia, tavannut uusia ihmisiä, kartoittanut kaikki Suomen sähköurakoitsijat, tehnyt käännöksiä ja kytkentäkaavioita ja oppinut jos jonkinlaista uutta asioista, joista minulla ei ennen ollut aavistustakaan.

Tulevaisuudestakin on jonkin verran puhuttu ja työsopimus näyttää hyvinkin voivan toteutua ensi keväänä.

Bloggaaminen on nyt taas vähän jäänyt tässä, kun olen ollut aika poikki töiden jälkeen, etenkin kun flunssa on piinannut vielä koko tämän viikonkin. Lisäksi, en ole oikeastaan tehnyt mitään niin mielenkiintoista, että siitä olisi kannattanut blogata - paitsi oppinut, että glitter-kynsilakka ei niin vaan kynsistä lähdekään. Siis kynsilakanpoistoaineella. Rapsuttamalla kylläkin. En kuitenkaan halua tuhota kynsiäni täydellisesti, joten tähän on nyt löydettävä joku metodi, koska rakastan tuota glitter-lakkaani... niin outoa kuin se onkin.

Olen tällä viikolla myös lukenut japanilaisesta teekulttuurista Nipponica-lehdestä ja tajunnut, että olen aivan aloittelija mitä tulee teehen. Japanissa teen juominen on taidetta, johon liittyy monia etikettejä ja paljon muistamista. Teeseremonian kokeminen olisi varmasti ainutlaatuinen elämys, mutta jokapäiväkseksi rituaaliksi en kyllä sitä jaksaisi ottaa.

Suosikkiteeni on tällä hetkellä vihreä Keisarin Malja -tee, josta sanotaan näin: "Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.Sisältää L-teaniinia, joka vähentää stressiä, rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä." Melkein toivoisin, että tätä saisi pussiteenä jostain, mutta toisaalta irtotee on jotenkin aromikkaampi ja sen tuoksu on voimakkaampi. Keisarin Malja on myös siitä ihanaa, että se ei ole pikkuista teesilppua, eikä näin ollen sotke koko kuppia. Olen myös havainnut pikkuisen siivilän olevan paras tapa valmistaa teetä vain yhteen kuppiin, vaikka minulla on myös metallinen pieni "teeputkilo", jonka avulla voi teetä valmistaa. Siihen on kuitenkin hankala saada tee sisälle.

Nyt alan tässä keittämään riisiä päivälliselle ja sanoudun irti tietokoneesta hetkeksi aikaa.

PS. Täällä blogissa on aivan kohtapian luvassa pienen pieni arvonta lähestyvän joulun kunniaksi...

Rakkaudenosoitus

Rautalankaa seinällä

Marraskuun Mainioimmat

Ankea, märkä ja synkkä marraskuu olisi varmasti jo nujertanut minutkin, ellen olisi tehnyt tässä kuussa muutamia mainioita löytöjä. Ajattelin jakaa nämä kanssanne, joten tässäpä tulee:

Lumene Touch of Radiance -valopuuteri 14,90 € (KICKS)

DKNY Be Delicious Eau So Intense -tuoksu n. 52 € (Stockmann)

Klippoteket Styling Dust + Dry Shampoo -kuivashampoo 4,90 € (Sokos)

Blistex Lip Brilliance -huulivoide n. 3 € (Prisma)

ACO Soft Pink Lip Balm -huulivoide 3,10 € (Ensimmäinen Apteekki)

Mavala 226 Sparkling Red -kynsilakka 5 € (Sokos)

Charley -kaulakoru 19 € (Kooky Gems)

Lumenen Touch of Radiance -valopuuterin ostamista en ollut mitenkään suunnitellut etukäteen. En edes tiennyt sen olemassaolosta, ennen kun muistin Koskikeskuksessa asioidessani, että tarvitsen uuden puuterin rikkoutuneen (Lumene Natural Code -sarjan) puuterin tilalle ja tarvin sen seuraavaksi päiväksi töihin. Marssin KICKSille ja kävin läpi kohtuullisen edulliset puuterit. Tummaa, tummaa, tummaa... Vaihtoehdot olivat periaatteessa joko Lumene tai KICKSin oma sarja (jolla oli tyylikäs musta pakkaus). En ollut ihastunut Lumenen syvänsiniseen epämääräisen muotoiseen pakkaukseen (en ole koskaan erityisemmin pitänyt mistään muista Lumenen pakkauksista paitsi Blueberry -sarjan ripsiväreistä), mutta se tuntui levittyvän iholle paremmin kuin KICKSin puuteri. Sävy olisi molemmissa ollut hyvä, mutta tällä kertaa Lumenen laatu tuntui paremmalta.

Rakastuin sitten tähän Lumenen Touch of Radiance -valopuuteriin siihen malliin, etten taida enää palata Natural Code -sarjan puuteriin takaisin ollenkaan, vaikka käytin sitä jo ainakin 4-5 rasiaa tätä ennen. Nimestään huolimatta tämä ei tee kasvoista mitenkään valkoisia, vaan antaa iholle hyvin kevyen mattapinnan (jopa pakkauksen omalla sienellä levitettynä), jättäen silti ihon oman sävyn ja kuulakkuuden kivasti esiin (oma sävyni on 1 Translucent). Pidän puuterin keveydestä ja siitä, että sitä voi jopa lisätä päivän mittaan, ilman että kasvoista tulee pakkeloidun näköiset. Tänään laitoin kasvoille ihan vaan tätä puuteria pelkästään ja lopputulos on aivan asteen verran luonnontilaa parempi versio. Jos minulla ei olisi peitettävää (tai näitä jättihuokosia), voisin todennäköisesti käyttää tätä puuteria meikkivoiteen asemesta hyvinkin autuaana. Suosittelen!

DKNY:n tuoksua olenkin jo täällä hehkuttanut, joten se ei ehkä kaipaa enää enempiä esittelyjä. Sen sijaan voisin sanoa sanasen Klippoteketin kuivashampoosta, jota on blogeissa pääasiassa hehkutettu - paitsi ehkä tuoksunsa tiimoilta. Kokeilin tuotetta eilen illalla (pesin hiukseni ke-aamuna), koska otsatukkani ja jakaukseni näyttivät jo vähän... parhaat hetkensä nähneiltä. Kuivashampoota tuli ulos melkoisella voimalla, joten sitä kannattaa todellakin pitää ainakin sen 20 cm päässä tukasta, ellei sitten halua näyttää jauhopussissa kylpeneeltä. Se tuoksu puolestaan oli aika... vahva. Mutta, olen haistanut pahempaakin. Paljon pahempaakin. Itseäni tuoksu ei sinänsä häirinnyt, koska se kuitenkin tuntui haihtuvan lähes kokonaan melko nopeasti. 

Ensin kauhistelin tosiaan tätä valkoista jauhoa päässäni, joka tummasta tukasta erottui aika voimakkaasti, kuten kuivashampoot yleensäkin. Kamman avulla sain kuitenkin otsatukkani näyttämään vastapestyltä. Lisäksi käytin kuivashampoota hiusten tyviin lähinnä jakauksen alueella ja sitten tajusin että jestas, tämähän oikeasti toimii. Mikään tuote ei ole koskaan onnistunut kohottamaan raskaita, melko liukkaita ja vahvoja hiuksiani mihinkään päin (minkä vuoksi kuivashampoot eivät ole juuri toimineet kuin korkeintaan juuri otsahiuksissa), mutta tadaa, tällähän voisi vaikka korvata tupeerauksen (ei sillä, että tupeeraisin koskaan), sillä nostoa löytyy. Hieman pelkäsin, että miten mataksi tämä jättää, koska hiukseni ovat muuten kiiltävät ja arvelin, että juureni näyttävät tämän jälkeen hassulta. Mielestäni lopputulos ei maltillisella käytöllä kuitenkaan ollut mikään suolasuihke-tyyppinen. Äitelästä tuoksustaan huolimatta tästä tulee kyllä taatusti aamujeni pelastus! Voin jo kuvitella, miten heitän tätä aamulla tukkaan ja saan samalla maailman parhaiten kestävän nuttura- tai lettikampauksen aikaan... Tai vaikka villinpörheät rock-hiukset! Mainittakoon vielä, että vaikka käytin shampoota jo eilen illalla, ovat hiukseni yhä (klo 17 seuraavana päivänä) vastapestyn näköiset - vaikka tuntuvatkin puuteroiduilta.

En ole aikoihin käyttänyt huulirasvoja, vaan ainoastaan vaseliinia, koska luin jostain että huulirasvojen kanssa jää vaan kierteeseen, eivätkä ne sitten oikein enää autakaan mitään, ellei niitä ole sivelemässä huulille jatkuvasti. Ostin kuitenkin lähinnä työkäyttöä silmällä pitäen Blistex Lip Brilliance -huulivoiteen, joka mainostaa tekevänsä huulista kevyesti ruusunhehkuiset. Samalla se antaa huulille hieman lisää volyymiäkin.

Kokeilin Lip Brilliancea ennen töihin lähtöä keskiviikkona ja... täytyy myöntää, että ensimmäinen ajatukseni oli "Clinique Chubby Stick". Aiemmin hankkimani Cliniquen Chubby Stick Strawberry-sävyssä on nimittäin hyvin lähellä sitä sävyä, minkä tämä huulivoide antaa huulille. Tuntuvatkin hyvin samalta. Hintaeroa nyt vaan on sitten melkein 20 euroa. Hah. Ainoa, mistä voisin tämän huulirasvan suhteen nurista on tuoksu. Se on nimittäin aika voimakas ja ilmeisesti mansikkainen, mutta teennäisen mansikkainen. Huulillakin sen vielä kevyesti haistaa. En yleensä pidä voimakastuoksuisista tuotteista, etenkään kasvoillani ja tämä Blistex nyt tuoksuu lähinnä karkeilta - joita en muutenkaan syö. Onneksi se ei kuitenkaan maistu mitenkään järkyttävältä, mikäli satun huuliaini lipaisemaan. Pysyy muuten ihan hyvin myös. En huomannut varsinaisesti mitään turvottavaa vaikutusta (tai tuntenut sellaista), mutta huulet näyttävät ehdottomasti paremmilta kuin värittömällä huulirasvalla varustettuna tai ilman mitään.

ACOn hennon pinkin huulirasvan nappasin puolestaan mukaani apteekkireissulla ajatuksella, että ehkä tässä olisi sitten sellainen "nude"-sävy, joka sopisi huulilleni, sillä nk. nude-huulipunat ovat kyllä omaan silmääni aivan kauheita. Joskus on kuitenkin päiviä, jolloin soisin huomion olevan vain silmämeikissä, joten suurin odotuksin lähdin kokeilemaan tätä. Vasemmalla (ylempänä) olevassa kuvassa huulillani onkin juurikin vain tuota ACOn huulirasvaa. Nude-huulet vaativat totuttelua, mutta tämä on kyllä ainakin omaan käyttööni ehdottomasti punaa parempi vaihtoehto. Myöskään huulirasvan tuoksu ei ole kovin voimakas tai luotaantyöntävä.

Kuvassa huulirasva näyttää melkein sulautuvan ihooni, mutta ei aivan. Todellisuudessa huulet ovat kuitenkin vielä hivenen vähemmän "ihonväriset". Kiiltoa tämä huulivoide ei juuri tarjoa, mutta ehkäpä jos siihen lisäisi päälle erikseen hieman kiiltoa, lopputulos olisi vieläkin neutraalimpi.

Mavalan Sparkling Red -kynsilakan nappasin mukaan hetkellisessä joulutushuumassa Sokokselta, missä tuo olikin ainut kappale punaisen hehkuista glittermössöä, eli ilmeisesti muitakin oli jouluttanut... Heitinkin tätä sitten kerroksen tänään näihin tynkäkynsiini (kuvassa oikealla) ihan sellaisenaan, ilman värilakkaa ja... ihme kyllä, oikeastaan pidän lopputuloksesta hyvin paljon! Olin ajatellut käyttäväni tätä lähinnä värillisen (todennäköisesti punaisen) lakan päällä, mutta arkenahan tämä on aika kiva päivän piristäjä ihan näinkin. Uskoisin kuitenkin että metallinhohtoisen, punaisen lakan päällä tämä olisi aika huomiota herättävä valinta!

Sokerina pohjalla mainittakoon (vielä kerran) Kooky Gemsiltä tilaamani huippuihana Charley -puudelikaulakoru, joka pääsikin heti saman tien eilen harmaanmustan asuni kaveriksi!

Kooky Gems Puudeli

Iiih! Ihana Kooky Gemsiltä tilaamani puudelikoru rymisteli tänään postiluukusta sisään! Ja 20% korun hinnasta (19 euroa + 1 euron toimituskulut) lähti tukemaan SEY:n toimintaa, mikä on aivan mielettömän hienoa. Nyt Miloni on aina lähelläni, vaikka olisikin sitten Pohjanmaalla vierailulla, kuten nyt. Olen jo rakastunut tähän! Vielä sinäkin ehdit mukaan kampanjaan ja tukemaan SEY:n toimintaa, joten klikkaa itsesi Kooky Gemsin sivuille (ja suoraan kampanjakoruihin) tästä.

Nyt jatkan töitä... oli vaan pakko päästä hehkuttamaan puudelikorua...!

Luksusta vai hyvää arkea?

Olen viime aikoina päätynyt lukemaan useampiakin artikkeleita, joissa on käsitelty luksusta ja sitä, mitä se oikeasti onkaan. Mitä ihmiset mieltävät nykyään luksukseksi? Onko luksukseksi luokiteltu jotain, mikä onkin oikeasti ihan normaalia, ehkä hieman parempaa arkea? Joku sanoo, että saunominen on luksusta, etenkin jos kyseessä on vanha savusauna. Toinen sanoo, että luksusta on Louboutinin kengät tai Hermesin silkkihuivi. Jonkun mielestä parasta luksusta on hiljaisuus ja rauha, jossain tunturin huipulla ja toisen mielestä luksusta on viiden tähden illallinen suositussa ravintolassa.

Itse olen jotenkin mieltänyt luksukseksi aina kaiken sellaisen, joka ei ole aivan jokaisen ulottuvilla. Toisaalta, jos ajattelet asiaa tarkemmin... pienituloiselle tai opiskelijalle luksusta voi olla ruokakaupassa käynti ilman, että joudut ostamaan jokaisen tuotteen alesta tai vain ne asiat, joita ilman et voi elää (kokemusta on). Mielestäni perustoimeentulon ei kuitenkaan pitäisi olla luksusta vaan perusoikeus. Elämme kuitenkin nk. hyvinvointivaltiossa (jossa silti on tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia köyhiä).

Olen yrittänyt tässä viime aikoina uudelleenohjelmoida aivojani ja kutsunkin tätä prosessia nimellä "Operaatio Parempi Elämä" eli lyhyesti OPE. Olen ihan aikuisten oikeasti yrittänyt sisäistää hetkeen tarttumisen ja siinä elämisen, pienestäkin iloitsemisen ja elämästä nauttimisen. Olen yrittänyt hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja jättää "sitten kun" -ajatukset. Elämä on oikeasti aika lyhyt ja nuoruus vielä lyhyempi. Näillä nappuloilla mennään ja ainakin yritetään olla mahdollisimman onnellisia, koska elämä on helpompaa onnellisena. Niin monella kuitenkin menee niin paljon huonommin kuin mitä itselläni, joten olisihan se noloa valittaa ja mököttää.

Kaikkein eniten hieman paranevassa (*koputan puuta*) taloustilanteessani on ehdottomasti se, että nyt pystyn jo vähän käyttämään rahaa muuhunkin kuin vain aivan välttämättömyyksiin. Onnellisena ostin Kooky Gems -verkkokaupasta puudelikaulakorun, joka on kiva itselle, mutta myös tukee SEY:n toimintaa. Arvostan suunnattomasti ja tuen mielelläni hyväntekeväisyyttä tekeviä yrityksiä - etenkin kun prosentit on kunnollisia, kuten nyt tuo Kooky Gemsin huikea 20%. Mielestäni joku "lahjoitamme tästä 5 euroa maksavasta tuotteesta sentin hyväntekeväisyyteen" on aika naurettavaa eikä oikein jaksa minua innostaa. Lahjoittakaa euro siitä vitosesta, niin lähden mukaan. Kyllähän niistä pienistä puroista joskus muodostuu suuri virta (ainakin teoriassa), mutta tuollaisissa on kyllä vedätyksen makua.

Itselleni luksusta on siis myös mahdollisuus auttaa muita. Eikä aina tarvitse auttaa rahallisesti (vaikka se onkin yleisempää). Joskus pienet eleet voivat tehdä toisen ihmisen onnelliseksi - joskus jopa niinkin pieni asia kuin oven auki pitäminen, vaikka se sitten söisikin huimat 5 sekuntia kiireisestä aikataulustasi...

Moni sanoo, että luksusta on oma aika. Rauhoittuminen, hiljaisuus, itseensä panostaminen. Onko se oikeasti luksusta? Eikö se ole enemmänkin perusasia elämässä? Oli mitä oli, tuntuuhan se mukavalta lojua hetki saunan lämmössä ja sen jälkeen levittää ihoa heleyttävää naamiota kasvoille...

Itselleni sitä hyvää arkea tai arjen luksusta on myös mahdollisuus joskus syödä jonkun muun laittamaa ruokaa! Vielä huipumpaa jos sitä voi vaikka syödä hyvässä seurassa jossain ravintolassa tai mielenkiintoisessa paikassa...

Luksusta, huvittavaa kyllä, on myös täydellisesti istuvat sukkahousut! En yleensä löydä sopivia, enkä näin ollen päädy koskaan pitämään hameita tai mekkoja, mutta nyt olen löytänyt yhdet erinomaiset sukkahousut, joissa on saumatkin kohdillaan (eikä niitä hirvittäviä tuplatakasaumoja mitä joissain "isompipeppuisten" sukkiksissa on). Eilen laitoin siis iltarientoon päälleni Zizzistä joskus ostamani mustan taskuilla varustetun hameen ja söin tuon hurjan burgeriaterian, mikä tuossa yllä näkyy... Se oli aika luksusta sekin.

Mutta arvatkaapa mikä on sitä kaikkein suurinta luksusta? Onnellisuus. Kaikki muu on vain astetta parempaa arkea.

Taas mä "kauneusbloggaan"

No en malttanut olla esittelemättä "puolisokeana" tehdyn (näen kunnolla n. 16 cm päähän) meikkaukseni tulosta tämän illan rientoihin (kävin tapaamassa wanhoja tuttawia ruuan merkeissä):

Vasemmalla kylpyhuoneen kelmeä valo kaikessa kamaluudessaan - oikealla hieman tuunatumpi versio, mitä väreihin tulee. Mutta ah, hiljattain ostamastani L'Orealin paletista käytössä on tässä (Isadoran haalean lilan pohjan päällä) viininpunainen (?) sävy, sekä tummanvioletti sävy, joka kyllä on intensiivisempi luonnossa kuin näissä kuvissa. Mielettömän ihana meikki "livenä", tosin ikävä kyllä, joudun peittämään lopputuloksen silmälasien taakse, mutta ainakin nuo läpinäkyvät kehykset ovat hieman silmämeikkiystävällisemmät kuin muut kehykseni.

Aika ihanat värit näihin harmaisiin syyspäiviin... (siis eikö nyt pitäisi olla jo talvi?)

Pyörremyrsky!

Sellainen fiilis on juuri nyt. Kuin olisi viikko ollut yhtä pyörremyrskyä. Maanantaina olisi vielä ollut aikaa ja energiaa bloggaamiseen, mutta ei ollut oikeastaan mitään asiaakaan. Lähinnä masensi, kun puudeli lähti taas välillä Pohjanmaalle (parturiin ja hampaiden puhdistukseen) ja koirattomuus korvensi sydäntä.

Työt on aloitettu ryminällä tällä viikolla. Olen tässä viikon aikana tehnyt mm. seuraavaa:
- Käännöstöitä (suomi-englanti-suomi, käyttöohjeita lähinnä)
- Tuotteiden lisäystä verkkokauppaan/tietosivujen päivittämistä
- Uusien toimistotilojen epävirallisena sisustussuunnittelijana toimimista
- Ikeasta toimistokalusteiden/tarvikkeiden yms. hankkimista
- Kangasalan ruokatarjontaan tutustumista
- Bussiliikenteen selvittelyä välillä Tampere-Kangasala
- Kiinalaisten tekemiin epämääräisiin käyttöohjeisiin perehtymistä
- Tiskausta & pölyjen pyyhintää (hyvää hyvyyttäni)
- Työtuolin ja kirjahyllyn kasaaminen (porakoneen avulla)
- Hyvin pölyisen kannettavan puhdistaminen, ohjelmien asentaminen ja käyttöönotto

Tunnelma- ja tilannekuvia tältä päivältä... (ja yksi tiistailta)

Kangasalan auringonnousu tiistaina / Operaatio työtuoli alkuvaiheessaan

Projekti 2: hyllykön kasaus & tietokoneen puhdistus, sekä käyttöönotto /

Valmis työtuoli - omin pikkukätösin kasattu!

Valmis hyllykkö! / Lounaaksi Caesar-salaattia ja firman sponssaamat vichyt

Venäläinen öljykäyttöinen patteri kasausvaiheessa / Kasaukseen sopivaa musiikkia

(Oli melko hauska tilanne)

Nyt pitää syödä jotain kipin kapin kun pitää tästä rientää japanintunnille... Sen jälkeen aion kyllä ottaa aivan iisisti loppuillan... Fiilis on vähän nuutunut!

Tuoksurakkaus & meikkilöydöt

DKNY Fresh Blossom Eau So Intense

(aka nimihirviö)

Sattuin Stockmannilla tänään ohimennessä tuoksuttamaan (äidin sitä ensin tuoksutettua) tuota ylläolevaa DKNY -hajuvettä, ensin varovasti paperille, sitten ranteeseen. Yllätyin. Tuoksu tuoksui jopa ihollani hyvältä, vaikka yleensä 97% hajuvesistä tuoksuu omalla ihollani jostain syystä kamalalta. Tuoksu oli nyt tarjouksessa - tosin sillä oli vieläkin hintaa melkein 50 euroa (30ml pullo), mutta äiti päätti sen kuitenkin minulle ostaa, noin niinkuin ennakkojoululahjaksi... (Ehkä koska lahjoin äitiä etukäteen sillä mainitsemallani Lancômen matkapakkauksella...) Tuoksuttelin muutamia muitakin, mutta en löytänyt mitään, joka olisi sulautunut iholleni yhtä miellyttävästi, vaikka Elie Saab Le Parfum kyllä houkutteli myös. Siinä oli kuitenkin jotain, mikä pisti nenään epämiellyttävästi hieman syvemmällä nuuhkaisulla, kun taas DKNY tuoksui vain... pehmeältä.

En ole ainakaan 10 vuoteen ihastunut mihinkään "merkkihajuveteen", mutta tähän nimihirviöön ihastuin, vaikka siinä onkin jopa pohjatuoksuna hieman ainaisesti kammoksumaani myskiä. Ensituoksuna tästä löytyy sitruksia sekä omenankukkaa, sen jälkeen vastaan tulee ruusua ja orvokkia. Pohjalta löytyy puun tuoksuja, myskiä ja saksankurjenmiekan juurta. Suihkittuamme tätä, äiti haistoi ensimmäisenä ruusun ja minä sanoin, että löytyy häivähdys omenaa. Aivan ihana tuoksu kuitenkin - ja kuten sanoin, pehmeä. "Uppoaa" ihoon nopeasti, eikä jää vahvan pistävänä kummittelemaan.

Olen nyt tässä ehtinyt käyttää sitä Lancômen Teint Idole Silky Mat -meikkivoidetta muutamana päivänä ja mielestäni se on ikävä kyllä sellaisenaan iholleni auttamatta liian tumma, kun sitä luonnonvalossa katsoo. Iho näytti kyllä muuten upealta... nyyh. Luovutin meikkivoiteen äidilleni, jolla on reippaasti tummempi iho. Sen sijaan... löysin Maybellinen uuden FITme -sarjan mukavan asiakaspalvelijan avulla. Hän kokeili ensin iholleni L'Orealin kahta eri meikkivoidetta, jotka eivät kuitenkaan kaikissa valaistuksissa olleet sopivia. Lopputulos oli selkeästi liian tumma tai liian punainen - tai liian oranssi. Maybellinen FITme -sarjan vaalein (010) oli niin hyvä, että sitä ei erottanut kaulallani oikeastaan ollenkaan. Toisin sanoen - ihme on tapahtunut! Ostin sitten myös saman sarjan poskipunan sävyssä "Light Pink", jolla sai ihanan raikkaan ilmeen poskille... Talven tullessa oma persikkaiseen menevä voideposkipunani näyttää suorastaan ällöltä...

Maybelline FITme -sarjaa

Lankesin myös ostamaan L'Orealin uutuuspaletin "Disco Smoking", erään meikkaajan kokeiltua tuota ihanaa violettia silmiini. Ilmeisesti Lancômen Hypnose toimii aika mainiosti, sillä meikkaaja kysyi onko minulla ripsipidennykset, haha... Samalla sain kuulla, että minulla on hyvin voimakkaalle silmämeikille sopivat "nukkesilmät", joissa silmäluomea jää reilusti näkyviin. Itse luulin aina tämän olevan se ongelma, minkä takia vahvaa meikkiä ei kannata edes kokeilla. Rakastan värejä ja haluaisin ehdottomasti kokeilla räväkkää silmämeikkiä (silmälaseistakin huolimatta), mutta nössöilen... Näitä sävyjä voi sitten käyttää myös kosteana, mikä tarkoittaa sitä, että saan silmiini myös upeat violetit rajaukset niin halutessani... Nyt pitää sitten vielä uskaltautua kokeilemaan tuota keltaistakin... Hurjaa! Tarvitsen enemmän juhlia, mihin meikata villisti... tai siis, tarvitsen ylipäätään jotain juhlia... heh...

Tästähän on pelottavaan tahtiin tulossa ihan kosmetiikkablogi...

Kuvia kuluvalta viikolta...

Lähettäjä: Mobiili-Jenni

Lancôme Teint Idole Silky Mat & Hypnose -ensivaikutelma

No niin. Tänään on toinen päivä kun ennätän kokeilemaan uusia Lancôme-tuotteitani ja nyt ennätän jopa niistä pari sanaa kirjoittaa, kun päädyin suosiolla jättämään tämän viikon japanintunnin välistä. Töiden kanssa meni pidempään kuin olin olettanut (ehkä siksi, että jouduin välillä mm. laittamaan ruokaa ja pesemään pyykit (huom. työskentelin kotona tänään)) ja toissayönä hankittu väsymys painaa edelleen (ja tuntuu ainakin silmissä). Ruokakaupassakin piti ennättää käydä ja pian kello olikin jo 16:40 ja tunnilla olisi pitänyt olla 20 minuutin kuluttua... Ei ihan onnistunut. Koirakin pitää ehtiä lenkittämään! Niinpä, japanin sijaan heitänkin nyt blogipostauksen kehiin...

Vas. Pelkkä meikkivoide / Oik. Meikkivoide + silmämeikki & poskipuna

(huom. tyylikkäästi itse leikatut otsahiukset ja vasemmalla tönkköripset)

Hankin siis käyttööni Lancôme Teint Idole Silky Mat -meikkivoiteen sävyssä 010. Eilen laitoin meikkivoiteen kosteusvoiteen päälle, sormin. Jouduin tuolloin hieman sivelemään vielä leuan alueelle kosteusvoidetta meikin päälle, sillä meikkivoide tuntuikin nyt hieman turhan tummalta - ehkä juuri tuon sormilla levityksen vuoksi. Meinasin kuitenkin jo parkua tuskasta, että ei kai tämä nyt kuitenkin ole liian tumma (taas kerran!), mutta tuumin, että ei sitä sisällä kai kukaan huomaa - ja päätin samalla hankkia jonkinlaisen meikkivoidesiveltimen ensi tilassa. Koska puuterini on kadonnut viikonlopun aikana mystisesti johonkin, jouduin myös heittämään päälle hieman Lumenen mineraalimeikkipuuteria t-alueelle, sillä Silky Mat ei kyllä ollut kovin mattapintainen laisinkaan. (Huom. postauksen kuvat ovat tältä päivältä.)

Aamulla (eilen) satoi räntää. Tuuli. Oli ällöä. Seikkailin bussissa, palelin töitä tehdessä, hikoilin matkalla kotiin täpötäydessä bussissa. Kotona mies kuitenkin kysyi, olenko laittanut uutta meikkivoidetta, koska ihoni näytti kuulemma normaalia paremmalta! Ja jos mies sen huomaa, niin kai siinä jotain perää on! Ihossani ei ole juuri peitettävää tällä hetkellä, paitsi otsassa (ks. edellinen postaus), mutta siihenkään en joutunut lisäämään peiteainetta erikseen. Huomattakoon myös että näissä kuvissa en myöskään ole käyttänyt peiteainetta tai valokynää ja väsymyksestäni (ja hienoisesta punasilmäisyydestäni) huolimatta en koe näyttäväni aivan hirvittävältä.

Lähikuvien ideana on tuijottaa huokosiani.

Lancômen Teint Idole Silky Mat ei täysin pysty häivyttämään jättiläishuokosiani, mutta se tekee kyllä aika hemmetin hyvää työtä. Huokoseni ovat nimittäin oikeasti melko hirvittävät nenän päällä ja nenänpielissä/poskilla. Näinkään läheltä katsottuna aivan ensimmäinen reaktio ei ehkä ole "HUOKOSET!". Ehkä. Unohdin muuten laittaa huulipunaa, joten kuvissa vaseliinihuulet. Tänään laitoin meikkivoiteen kasvoilleni kosteusvoiteeseen sekoitettuna, mutta yhä sormin (koska en vielä ollut ennättänyt hankkimaan sivellintä). Lopputulos oli parempi, hieman kevyempi ja ehdottomasti vielä helpompi levittää.

Kokeilemani pohjalta voin antaa jotain plussaa ja miinusta...

+ Sopiva peittävyys, ei kuitenkaan vielä maskimainen

+ Tuntuu iholla paremmalta kuin mikään aiemmin kokeilemani tuote

+ Meikkiä ei tunne iholla millään tavalla

+ En joutunut käyttämään lisäksi peiteaineita (ihon sävy tasoittui hyvin)

+ Tuote pysyy koko päivän (testattu klo 7:30-20:00) - myös päiväunet!

- Sormilla levittäminen saattaa olla nihkeää ja johtaa liian paksuun lopputulokseen

- Vaikka pysyvyys on hyvä, tuote ei jätä (osittain pintakuivaa seka)ihoa mataksi edes levityksen jälkeen ja puuterointi tai ainakin kasvojen painelu kasvopaperilla alkaa houkuttaa viimeistään 3 tunnin kuluttua...

- Jos sinulla on hyvin vaalea iho, tuotteesta ei ehkä löydy sopivaa sävyä

- Hinta

Ostaisinko uudelleen? Ehkä. En ole aivan myyty, koska sävy on vieläkin mielestäni ehkä hieman turhan tumma, koostumus levitettäessä ei ole mikään maailman paras ja rehellisesti sanoen, rasvaisempi iho ei varmasti saa tästä irti mattaefektiä.

Lancôme Hypnose -mascara.

Ripsiväristä olin kyllä ehdottomasti enemmän innostunut kuin meikkivoiteesta. Ripsivärin harja oli hyvä käteen ja itse harjasosa oli oikein näppärä, ei liian paksu, eikä siinä ollut kikkailtu millään epämääräisillä muodoilla. Väriä tuli heti ensimmäisellä kerralla harjaan sopivasti, eikä sitä tarvinut pyyhkiä pois. Kuvissa silmissäni on kevyet 2 kerrosta ripsiväriä.

Väsy on kuitenkin...

Hypnose antoi sen verran ripsiin pituutta, että ne oli kuitenkin pakko taivuttaa, etteivät ne hankaisi ihan hillittömästi silmälasien linsseihin. Taivutus pysyi hyvänä koko päivän - myös räntäsateessa ja tuulessa (tosin silmälasithan suojaavat silmiäni jonkin verran). Ripsiväri ei missään vaiheessa varissut mihinkään, enkä saanut pesukarhuefektiäkään aikaiseksi, ennen kuin nukuin 2-3 tunnin päiväunet. Senkin jälkeen efekti oli hyvin kevyt ja sain silmästä siistin vielä pumpulipuikon avulla. Melkein jo unohdin, että tuote ei ole vedenkestävä!

Ripsivärin poistaminenkin kävi kivuttomammin kuin monen muun (vesiliukoisenkin) kokeilemani. Suihkun yhteydessä lähti suurin osa ja loput irtosivat helposti Nivean perussilmämeikkiputsarilla. Olen kyllä tähän Hypnoseen erittäin tyytyväinen, ainakin mitä näin ensifiiliksiin tulee! Erityisesti se saa kiitosta siitä, että se ei todellakaan tunnu paakkuuntuvan tai näyttävän hurjan epäluonnolliselta. Suosittelin Hypnosea niille jotka pitävät siististä, keskinäyttävästä lopputuloksesta. Ehdottoman hyvä arkiripsari!

Ja plussat/miinukset...

+ Intensiivinen väri

+ Siisti levittää

+ Pitää taivutetut ripset taivutettuna

+ Ei varise tai tahraa

+ Ripsiin voi koskea ja ne tuntuvat kosketettaessa pehmeiltä

+ Hylkii kosteutta

+ Erottelee, eikä paakkuunnu

+ Helppo puhdistaa

- Ei tarjoile mitään erikoisefektejä (tosin itse en laske tätä miinukseksi!)

Vas. Lancôme Hypnose / Oik. Lancôme Teint Idole Silky Mat

HUOM. Kuvia ei ole käsitelty millään tavalla. (Pahoittelen siis ihon kiiltoa, huokosia, sitä ja tätä.)

BB-voiteista ja kosmetiikkaan investoimisesta

Kaupungille olikin jo hetki sitten ilmestynyt taas ihanat jouluvalot, tosin ne olivat osittain aika erikoiset tänä vuonna, sillä osa ei tuntunut esittävän mitään, paitsi ehkä korealaisia kirjainmerkkejä...? Kivasti valoa katukuvaan kuitenkin, vaikka lunta ei nyt olekaan. Lähdin käymään Sokoksella ja siinä samalla apteekissa. Tuli poimittua isäinpäiväksi vähän jotain ja itselle lähdin hakemaan uutta, laadukasta meikkivoidetta/BB-voidetta ja ripsiväriä.

Käytin pitkään Maybellinen BB-voidetta (kuvassa vasemmalla) meikkipohjana. Ihon kunto tuntui paranevan ja hetken pärjäsin jopa ilman puuteria (käytin meikinpohjustustuotetta jopa meikin päälle, lähinnä nenän kiiltelyä estämään). Kun tuo tuote alkoi vedellä viimeisiään, lähdin ostamaan uutta, mutta en silloin saanutkaan sitä vaaleinta sävyä tuosta Maybellinen voiteesta, joten lähdin kokeilemaan Garnierin vastaavaa.

Ostin rasvoittuvalle ja sekaiholle tarkoitetun Garnierin BB-voiteen vaaleimman sävyn, sillä kaupassa se näytti ranteen sisäpinnalle kokeiltuna olevan ihan ok. Kasvoille iskettynä... APUA! Voide oli mielettömän nestemäistä ja Maybellinen hyyyvin kevyeen BB-voiteeseen verrattuna tuhdimpaa peittävyydeltään kuin moni kokeilemani meikkivoide! Lisäksi se jumahti iholle paljon nopeammin ja jätti ihon kiiltäväksi. En ollut oikein vakuuttunut.

Garnierin BBstä (kuvassa oikealla) oli puhuttu hyvää muistaakseni Costumessa tai Oliviassa, suomalaisten rankattua sen parhaimmaksi BB-voiteeksi, mikä ehkä inspiroi kokeilemaan. Kyseessä taisi kuitenkin olla se aito ja alkuperäinen, eikä tämä sekaihon tuote, koska sekaihon tuotteesta en kyllä keksi oikein mitään hyvää sanottavaa. Tuote ei kyllä rasvoittuvalla/sekaiholla toimi mitenkään, ellet sitten halua todella pakkeloitua lopputulosta lykättyäsi päälle vielä puoli kiloa puuteriakin, että saat kiillon kuriin kasvoilla. Vaalein sävy ei myöskään meille "lumikeille" sovi. Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti vaaleaakin vaaleampi. Aika montaa meikkituotetta muuten markkinoidaankin "suomalaiselle vaalealle iholle sopivana" (esim. Maybellinen Cream Matte Mousse -meikkivoide), mutta omalla ihollani lopputulos vastaa jotain sellaista miltä näyttäisin 3kk Karibian matkan jälkeen - jos edes ruskettuisin.

Ajattelin antaa Garnierille vielä uuden mahdollisuuden ja pari päivää käytinkin sitä n. 1/3 yhdistäen 2/3 kosteusvoidetta (ihan vaan Erisanin joku superkevyt perusvoide) ja sillä sain koostumuksen ja sävyn vähän vähemmän ahdistavaksi, mutta lopetin melko pian tajuttuani saaneeni tästä kasapäin NÄPPYJÄ! En ole koskaan elämässäni kokenut moista kasvojen "kukintaa" kuin tätä tuotetta kokeiltuani, hrrr hrrr... Onneksi otsani lymyää otsatukan alla, sillä pahimmillaan siitä löytyi varmaan 20 melko pientä, mutta ärsyttävää näppyä - ilmeisesti talirauhaset menivät tukkoon ja heittivät protestin. Olen nyt reilun viikon ajan yrittänyt kuoria/kosteuttaa/puhdistaa/korjata ihoani, mutta Garnierin BBtä en kyllä enää iholleni laita...

Niinpä lähdin sitten metsästämään Sokokselta jotain todella hyvää meikkivoidetta (tai BB-voidetta), joka auttaisi ikiaikaiseen ongelmaani: jättihuokosiin, pelastaisi otsani ja vielä kaiken lisäksi olisi oikean värinen. Nappasin avukseni ensimmäisen myyjän ja kerroin hänelle mitä haen. Sanoin, että meikkivoiteeseen en mielelläni heittäisi kymppitolkulla rahaa, koska mielestäni se ei ehkä ole niin kannattava investointi kuin mitä toinen hakemani tuote - oikeasti hyvä ripsiväri.

Aivan ensimmäikseksi myyjä esitteli Lancômen Hypnose -mascaran. Olin luullut sitä kalliimmaksi, mutta kyllä tuo 35 euron hintakin vielä pisti nenäni nyrpistymään, vaikka taisi se liikkua samoissa numeroissa kuin joskus kokeilemani Cliniquen ripsivärikin. Myyjä kertoi Hypnosen olevan ehkä juuri se, mitä haen, kun kerroin etsiväni ripsiväriä, joka ei pidennä ripsiäni (koska muuten ne ovat silmälasien linsseissä kiinni), ei paakkunnu ja kestää kosteassa säässä ilman pesukarhu-efektiä ja vielä lähtee poiskin helposti. Myyjä sanoi, että Hypnosea pystyy myös lykkäämään silmiin lisää vaikkapa kesken päivän, jos haluaa esim. illaksi lisää tehoa. Ripsiväri ei paakkuunnu, eikä varise, vaikka hieroisitkin silmiäsi, sillä se jättää ripset pehmeiksi. Myyjä esitteli samalla myös Hypnose Star -mascaran, sekä vedenkestävän version, mutta suositteli juuri perus Hypnosea omiin tarkoituksiini. Nyt odottelen innolla huomista, että pääsen testaamaan onko tuote hintansa väärti ja tuleeko siitä viimein nyt SE elämäni ripsiväri, josta en enää luovu.

Siitä myyjätär sitten kätevästi kiepsahtikin toiselle puolelle esitelläkseen sen "täydellisen meikkivoiteen" omiin tarpeisiini, nimittäin Lancômen Teint Idole Silky Mat -meikkivoiteen. (Argh, hinta! Argh!) Kauhuissani mietin miten meikkivoide voi maksaa yli 40 euroa... ja onko se sen arvoista? Olen kyllä kuullut/lukenut paljon hyvää sarjan tuotteista, etenkin juuri Teint Idole -meikkivoiteesta, tosin en tästä mattapinnan lupaavasta mallista. Toinen epäilykseni olikin sitten se, että löytyykö ranskalaiselta oikeasti "lumikki-iholleni" (kosmetiikkamyyjän kuvaus) sopivaa sävyä. Ihme kyllä, sävy 010 sulautui leukaani täydellisesti. Epäilin ja epäilin, en oikein ollut varma kannattaisiko moiseen investoida, vaikka se sitten kestäisikin käytössä jonkun pari kuukautta... Myyjätär sitten huomautti iloisesti että Sokoksella on nyt asiakasomistajapäivät ja kaikki on -15% alennuksessa ja sanoi, että jos otan sekä mascaran, että meikkivoiteen, hän heittää mukaan vielä 100 euron arvoisen pussukan Lancômen matkakokoisia tuotteita ja yhden ylimääräisen seeruminäytteenkin, tajuttuaan, että en olekaan 20-vuotias, vaan lähempänä 30 vuotta ja voisin käyttääkkin jo jotain seerumia... Heh, heh... Noh, kaupathan siinä sitten tuli...

Matkakokoisia tuotteita sisältävässä pussukassa onkin jokin "varttuneemman naisen" seerumi, päivävoide, yövoide ja silmänympärysvoide herkälle iholle. Toki tuotteet houkuttelevat kokeilemaan, mutta en kyllä viitsi niitä omaan käyttöön ottaa, koska en kuitenkaan pysty ostamaan Lancômen mielettömän hintaisia voiteita tulevaisuudessa. Tai no, ehkä pystyisinkin joskus, mutta en koe järkeväksi maksaa moisia hintoja kosteusvoiteista kun iho tuntuu pysyvän ihan hyvänä jollain 5 euron perusvoiteellakin. (Sitten onkin järkevää heittää 35 euroa ripsariin!) Taidan ilahduttaa pussukalla äitiäni, joka on aina rakastanut Lancômen tuotteita!

Nyt olenkin tässä jauhanut kosmetiikka-asioista jo varmaan kuukauden edestä, joten eiköhän tämä tästä. Työt alkavatkin muuten virallisesti vasta huomenna, koska yritys on tehnyt tässä muuttoa uusiin tiloihin ja sitä ennen pomokin oli useita päiviä työmatkalla ulkomailla, joten hän on hukkunut kiireeseen... Odottelen kuitenkin innolla! On niin mukavaa päästä vihdoinkin tekemään jotain!

Kysymys muuten teille... Mihin kosmetiikkatuotteisiin te investoitte - vai investoitteko mihinkään?