Rittou

Japania, tarkoittaa talven ensimmäistä päivää. Tällä hetkellä kun tihrustan tästä ulos iltapäivän hämärään, siellä näyttää hyvinkin talviselta. Lunta tulee hentoisena huntuna, mutta reippaasti. Pari tuntia sitten nurmikko vielä vihersi, mutta nyt sitä peittää kevyt lumikerros.

Viikko on mennyt vauhdilla eteenpäin, hieman vielä sairastellen, mutta myös työntäyteisesti. Elämässä on kyllä nyt ihan erilainen rytmi (tai rytmi ylipäätään), kun päivät kuluvat töiden parissa. Samalla oppii taas arvostamaan niitä kiireettömiä vapaahetkiäkin ja viikonloput tuntuvat viikonlopuilta!

Tällä viikolla olen oppinut laskutuksen saloja, hankkinut uusia tukkumyyntiasiakkaita, lähettänyt varmasti yli 200 sähköpostia, tavannut uusia ihmisiä, kartoittanut kaikki Suomen sähköurakoitsijat, tehnyt käännöksiä ja kytkentäkaavioita ja oppinut jos jonkinlaista uutta asioista, joista minulla ei ennen ollut aavistustakaan.

Tulevaisuudestakin on jonkin verran puhuttu ja työsopimus näyttää hyvinkin voivan toteutua ensi keväänä.

Bloggaaminen on nyt taas vähän jäänyt tässä, kun olen ollut aika poikki töiden jälkeen, etenkin kun flunssa on piinannut vielä koko tämän viikonkin. Lisäksi, en ole oikeastaan tehnyt mitään niin mielenkiintoista, että siitä olisi kannattanut blogata - paitsi oppinut, että glitter-kynsilakka ei niin vaan kynsistä lähdekään. Siis kynsilakanpoistoaineella. Rapsuttamalla kylläkin. En kuitenkaan halua tuhota kynsiäni täydellisesti, joten tähän on nyt löydettävä joku metodi, koska rakastan tuota glitter-lakkaani... niin outoa kuin se onkin.

Olen tällä viikolla myös lukenut japanilaisesta teekulttuurista Nipponica-lehdestä ja tajunnut, että olen aivan aloittelija mitä tulee teehen. Japanissa teen juominen on taidetta, johon liittyy monia etikettejä ja paljon muistamista. Teeseremonian kokeminen olisi varmasti ainutlaatuinen elämys, mutta jokapäiväkseksi rituaaliksi en kyllä sitä jaksaisi ottaa.

Suosikkiteeni on tällä hetkellä vihreä Keisarin Malja -tee, josta sanotaan näin: "Ruusukvittenin ja litsihedelmän makuinen Reilun kaupan vihreä tee. Lisämakua antavat appelsiinin ja ananaksen palat sekä saflorin ja liljan terälehdet.Sisältää L-teaniinia, joka vähentää stressiä, rauhoittaa ja parantaa keskittymiskykyä." Melkein toivoisin, että tätä saisi pussiteenä jostain, mutta toisaalta irtotee on jotenkin aromikkaampi ja sen tuoksu on voimakkaampi. Keisarin Malja on myös siitä ihanaa, että se ei ole pikkuista teesilppua, eikä näin ollen sotke koko kuppia. Olen myös havainnut pikkuisen siivilän olevan paras tapa valmistaa teetä vain yhteen kuppiin, vaikka minulla on myös metallinen pieni "teeputkilo", jonka avulla voi teetä valmistaa. Siihen on kuitenkin hankala saada tee sisälle.

Nyt alan tässä keittämään riisiä päivälliselle ja sanoudun irti tietokoneesta hetkeksi aikaa.

PS. Täällä blogissa on aivan kohtapian luvassa pienen pieni arvonta lähestyvän joulun kunniaksi...