Tänään on kyllä säätila vaihdellut ripeämmin kuin tunnetilat Katy Perryn Hot 'n' Cold-poikaystävällä. Aamulla oli pilvisehköä, mutta järkyttävän hiostavaa. Jossain välissä paistoi aurinko. Sitten tuli pimeys ja jyrisi ukkonen. Ukkonen meni pois ja tuli kaatosade. Sitten tuli aurinko. Sitten tihkusade. Sitten uusi kaatosade ja ukkonen. Ja sitten hiostavan kuuma aurinko jälleen. Ja sitten taas pilviä ja vettä ja... noh, tajusitte varmaan. Pääsin ihme kyllä töihin kuivana (noh, ainakin mitä sateeseen tulee) ja sieltä poiskin, mutta vähän väliä sitä vettä tuli aina ripeä kuuro.
Päätin kuitenkin uhmata jokseenkin vaihtelevaa säätä heti kun ilma oli sateen jälkeen vähän viilentynyt ja aurinko hiipinyt osittain esiin. Heitin kesän ensimmäisen (vähän myöhässä) kunnon pyörälenkin, n. 8,5km. Yritin olla eksymättä mihinkään, joten ajelin vain mahdollisimman suoraa reittiä niin pitkälle kuin tietä riitti (no melkein) ja sitten samaa tietä takaisin. Käväisin Tampereen Petsamossa. Tai kai se oli Kauppia. Siellä oli näkötornia ja vinttikoirarataa tai jotain. Mutta ihaninta oli tietenkin Näsijärvi.
Särkänniemi of Doom.
Töissä oli tänään rentoa, mutta ihan töitäkin, kuten videotiedostojen polttamista DVD:lle ja tuotantoaikatauluihin tutustumista. Huomenna olen menossa virtuaalistudioon iltapäivällä katsomaan miten Pikku Kakkosta tehdään ja jossain vaiheessa päivää saan todennäköisesti myös kasan piirrustuksia skannattavaksi ja muokattavaksi. Pitää muistaa ottaa omat kuulokkeet mukaan jossain vaiheessa, että voin kuunnella musiikkia vähän laadukkaammin kuin tietokoneen kajareista...
Nyt, rentouttavan ja virkistävän suihkun jälkeen aion levätä, juoda teetä, syödä palan mustikkapiirakkaa ja polttaa kynttilöitä - kuumuudesta huolimatta!
Katsokaapa tuonne oikeaan reunaan. Siinä se nyt on. Pöytäni, josta olen haaveillut hyvin pitkälti siitä asti kun vuosia sitten sain käsiini Ikean kuvaston. Jo kerran sen oli tarkoitus tulla kotiini, mutta juuri silloin tuo pöytä oli varastosta loppu! Nyt kuitenkin sain mitä halusin ja se toimii erinomaisesti yöpöytänä korkean (kiitos monen patjan) sohvasänkyni vierellä. Samoin kun sitä voi siirtää sohvapöydäksi ja nautiskella sen äärellä päiväteet. Ah, ihanuutta. Nyt näen vihdoinkin lukea sängyssä kirjaa, kun sain valon oikeaan kohtaan!
Huomaatte ehkä myös huoneeni muuttuneen järjestyksen. Sänky ja hyllykkö vaihtoivat viikonlopun aikana paikkaa äidin ja isän vieraillessa. En tiedä miksen alun perinkin laittanut näitä näin päin, tämähän on nyt paljon järkevämpi ja asunto tuntuukin heti muutaman neliön isommalta. Viltin lainasin äidiltä, sillä se sopii nyt tummanruskeisiin samettiverhoihini, jotka lainasin myöskin äidiltä, sillä rakkaimmat tummanvioletit syksyverhoni ovat Usassa työhuoneen ikkunassa.
Ostin suloisen cupcakes-esiliinan (ja 3 keittiöpyyhettä), sekä puolukkamehua ja tuommoisen tee-/kahvipuristimen. Miksikä tuota sanotaan? Ostin myös jotain ihme kukkaismehua trippimuodossa, mitä en ole vielä kokeillut. Keittiöön sain myös uuden 24-osaisen aterinsetin. Kivan pyöreitä muotoja.
No, tuo pinkki prinsessahenkinen peilihärpäke ei ole Ikeasta, mutta pitihän siitäkin kuva saada. Äiti nimittäin oli sen minulle ostanut ja toi mukanaan... Aika söpöinen pienine kruunuineen. Keskellä on peili, reunoilla paikat valokuville tai piirrustuksille. Kylppäriin löytyi uudet matot 1€/kpl!
Tummat verhot tuovat vähän erilaista ilmettä kämppään taas. Jos klikkaat kuvia suuremmaksi, saatat bongata Ikea-ostoksia: pöydällä olevat lasiset kynttilänalustat, sekä niiden päällä olevat kanelin ja omenan tuoksuiset kynttilät, sekä tuommoisen vekkulin mustan "nahkaisen" organisaattorin. Tai miksi tuota nyt voi sanoa? Tämä mun kotitoimisto on kyllä aika uljas.
No joo, namut ovat Ikeasta (oli pakko ostaa, kun pienenä katselin kun Peppi söi tämmöisiä telkussa), mutta mitäs tuossa toisessa kuvassa on? Tuommoinen vekkulinnäköinen neuletakki. Se on ihan Anttilasta, tuommoinen jännä seepra-henkinen, missä on pitkät, vekkulit hihat ja epämääräinen helma. Ei nappeja. Tykkään. Hyllyllä komeilee nyt myös vanha pyöräilykypäräni sillä sain viimeinkin pyöräni tänne Tampereelle! Nyt sitten pitäisi löytää jotain kivoja pyöräreittejä...
Niin ja äiti ilahdutti minua ostamalla vielä sekä itselleen, että minulle kaksi settiä näitä lakanoita:
Huomaa muuten järkyttävän edullinen metallinen sängynrunko!
Nyt aion katsoa vähänTudorsia CastTV:n kautta - tuulettimen edessä pötköttäen tietenkin. Odotan niin innolla viileämpiä päiviä ja sitä, että ikkunoita auki pitäessä sisään tulee todellakin viileää ilmaa...
Ikea! Siellä viihdyin tänään n. 5 tuntia vanhempieni kanssa. Ja tämä oli PIKAINEN kierros. Kyllähän tuolla saisi päivän kulutettua helposti ja ruokaakin löytyy (söin itse lihapullat & ranskikset, puolukkamehua ja daim-kakkua) mielin määrin. Lähdin metsästämään ensisijaisesti yöpöytää ja mielessäni olikin eräs tietty rakkaus vuosien takaa, jota en kuitenkaan enää uskonut löytäväni. Tarkoitus oli samalla hakkia kylppäriin uusi matto ja kaikkea muuta kätevää mikä sattuisi vaikuttamaan hyvältä idealta. Järkytyin kun sain lopulta ostosteni loppusumman - ja järkytyin positiivisesti. Olin odottanut reissusta satasta kalliimpaa, tosin ihanaa oli se, että äiti osti minulle lahjaksi sen ihalemani pikkupöydän - ja lakanat! Mutta katsotaanpa nyt vähän, miltä siellä näytti (varoitus, miljoona kuvaa, joita saa klikata suuremmaksi):
Talolla oli melkoisesti sisätilakorkeutta.
Pikkuolohuone ja mielenkiintoinen huonekaluteline vastaanottivat tulijan.
Ja sitten kierrokselle...
Ecconi olivat loistavat (huom. "hyvin ruskettuneet sääret"),
mutta jalat väsyivät silti... ja muutkin osat, kuten pää.
Aivan liikaa kaikkea mahtavaa silmänruokaa. Nyt ei muuta kun ostamaan talo ja remppaamaan se Mini-Ikeaksi! Mitähän Mike siitä tykkäisi? Mike on nimittäin nyt ehdolla jo TOISEEN ylennykseen ja sitä myötä palkkaan lätkäistäisiin jälleen tuntuva korotus. Mies itse kehaisi, ettei vaimon tarvitsisi koskaan enää mennä töihin (noinkohan?), jos tuokin ylennys käteen tarttuu. Vielä kun saataisiin tälle vaimolle se viisumi! Sitten voin alkaa kotiäidiksi... meidän suomuisille lapsille.
Luvassa on myös vielä toinen postaus Ikea-meiningillä, mutta taidan jättää sen huomisen herkuksi... sillä huomenna en todennäköisesti jaksa tehdä MITÄÄN muuta kuin viimeinkin rentoutua.
Päivä tuntui tänään loputtoman pitkältä. Samoin kuin uusien kenkien metsästys. Mutta, löysin viimeinkin uudet kengät sieltä, mistä olisi ehkä ollut järkevää ne alun perinkin käydä etsimässä: Ecco-liikkeestä. Sovitettuani todennäköisesti kymmeniä erilaisa (pääasiassa Vagabondin) kenkiä ympäri Tamperetta, päätin vihdoin kurkistaa sisään Eccon liikkeeseen. Silmääni osuivat mustat hieman ballerina-henkiset, mutta joustavalla remmillä varustetut mustat, pehmoiset kengät, joissa oli suorastaan neonpinkki pohja. Pohja epäilytti hieman, sillä se antoi kengälle mielestäni jotenkin sporttisen ilmeen (mitä minä en siis ole), mutta kun laitoin ne jalkaani... aaaaaaaah. 109 euron kengät 69 eurolla, joten piti ne sitten ostaa. Ainakin voin kerrankin olla varma laadusta. Olen päättänyt, etten enää koskaan osta huonoja kenkiä, sillä hyvät maksavat itsensä takaisin pidemmän päälle. Sovittelin myös unelmanpehmeitä ruskeita nauhallisia kävelykenkiä, myöskin nyt tarjouksessa, mutta luonnollisesti jo yhdet 69 euron kengät kirpaisivat visaani aika iloisesti... Ahh, ehkä vielä palaan? Tai sitten odotan syksympään ja hankin yhdet Vagabondin syysmallistossa olevat violettiin vivahtavat nilkkurit (tms), joita sovittelin tänään...
Pääsin viimein kotiin tuossa kuuden maissa ja tajusin kotimatkalla, että bussikortistani loppuu todennäköisesti poweri yhden matkan jälkeen. Käteistä ei ole tällä hetkellä euroakaan (muutenkin harvoin kannan käteistä). Elin siinä uskossa, että lähistön R-Kioski on varmaan auki myöhään, kun jossain Seinäjoellakin ne taitavat olla ilta kymmeneen. No niinpä, tuo oli mennyt yhdeksältä kiinni kun pääsin oven taakse viisi yli. Hivenen v*tutti. Koeajoin uusia kenkiäni, joten kävin sitten niiden kunniaksi vuokraamassa Makuunista elokuvan ja JÄRKYTYIN miten kallista videoiden vuokraaminen on. Muistelisin, että viimeksi kun vuokrasin leffan (Seinäjoen Filmtownista) se maksoi kai 3 euroa? Uutuus. Tämä pirulainen oli kuusi euroa??! Onko tämä ihan normaalia? Siihen muutama euro lisää niin pääsee jo elokuviinkin. Käsittämätöntä. Olisi harmittanut, jos leffa olisi ollut ihan surkea, mutta onneksi näin ei ollut, vaikka valitsinkin leffan lähinnä sillä perusteella, että se vaikutti harmittomalta, eikä muut valikoiman leffat kiinnostaneet. Olin myös joskus nähnyt jonkin trailerin tästä ja se vaikutti "ihan kivalta". Mikä leffa tämä sitten oli? "My One And Only" joka oli kökösti käännetty "Tule omaksein". Saanen huomauttaa että kääntäjää pitäisi läpsiä turskalla kasvoille, sillä tuo alkuperäinen nimi oli tavallaan koko leffan selkäranka, joten sen muuttaminen suomennoksessa oli kyllä aika törkeä veto. Mutta näin meillä.
Olin itseasiassa todellakin positiivisesti yllättynyt ja suosittelen kyllä elokuvaa - etenkin jos olet yhtä innoissasi 50-luvun pukeutumisesta (ja autoista) kuin minä. Luulin, että leffa olisi jotain hömppäkomediaa (kun sitä kerran komediana markkinoidaan), mutta minulle ei ainakaan oikeastaan tullut sellaista oloa, että katselisin jotain komediaa, ennemminkin seurasin mielenkiintoista tarinaa joka (toisin kuin useimmissa komedioissa) ei paljastanut loppuratkaisuaan elokuvan puolivälissä.
Niin ja, toinen harjoittelupäivä meni hyvin, käännöksien parissa edelleen. Minulle on nyt tietokone tilauksessa sinne alakerran toimistoon, joten saas nähdä koska sinne sitten pääsen (?) muuttamaan. Toistaiseksi olen viihtynyt hyvin siellä missä olen, musiikkia kuunnellen ja uutta sanastoa oppien. Saa nähdä miten hyvin ne nettisivujen vääntämiset sitten sujuu...
Nyt pitäisi alkaa hiippailla nukkumaan, sillä joudun heräämään tavallista aikaisemmin ehtiäkseni lataamaan sen perhanan bussikortin. Ja toivon todella, että tuo R-Kioski nyt sitten ihan oikeasti lataakin niitä. Katsoin kyllä TKL:n sivuilta, mutta voiko niihin aina luottaa..?
Niin se aika rientää! Nyt on koiran vahtimiset takana - samoin kuin ensimmäinen työharjoittelupäivä. Hauvan kanssa sujui vallan mainiosti! Vaikka emme olleetkaan tavanneet aiemmin kuin vain kerran, otti hauva minut ilmeisesti heti ystäväkseen ja sainkin siitä mainion (ja sinnikkään) seurakoiran. Ainut hetki, jolloin jaloissani ei ollut koiraa, oli se kun kävin suihkussa.
Ensimmäinen harjoittelupäivä sujui hyvin, tosin varsinainen ohjaajani on lomalla vielä pari viikkoa, joten hengailen nyt sitten lastenohjelmien tuotantopuolella, kääntämässä tekstejä suomesta englantiin. Saan nauttia omasta huoneesta vielä toistaiseksi, sillä virallinen huoneeni alakerran nettipuolen tiloissa käsittää tällä hetkellä vain pöydän. Tulen todennäköisesti jakamaan tuon huoneen toisen harjoittelijan kanssa, joka ilmeisesti aloittaa myöhemmin. Työaika on noin yhdeksästä neljään, bussiaikataulut huomioon ottaen. 30 minuuttia päivästä kuluu lounaaseen, jonka saan nauttia YLEn piikkiin Tohlopin omassa ravintolassa. Kahvin kanssa oli tuoretta pullaa... Lihon varmaan, kun liian hyvänä pidetään.
En tietenkään älynnyt ottaa kameraa mukaan (tosin pitää muutenkin kysyä saako siellä kuinka kuvatakaan?), mutta napsin pari kuvaa kännykällä ja päätin samalla tyhjätä sitä vähän muutenkin ja tässä tulos:
Vasemmalla näkymää Tohlopin ravintolasta/kahviosta
ja oikealla lounaani: savulohipastaa ja lisukkeet
Jos katsot tarkkaan, näet vasemmassa
kuvassa letkan hevosia yöllisellä peltotiellä.
Oikealla, kuten kuva kertoo, Finlaysonin
kesälava ja joku suhteellisen äänekäs bändi.
Tuntuuko muuten muista siltä, että kaikki ovat taas yhtäkkiä saamassa lapsia? Tai ainakin suunnittelemassa niiden hankintaa? Ystäväni Lapissa kasvattelee vielä mahaansa, mutta ensimmäinen poikaystäväni (!) sai juuri kihlattunsa kanssa tyttövauvan. Aika hurjaa sinänsä kun ajattelee asiaa, koska emme ole oikeastaan nähneet toisiamme varmaan 7 vuoteen? Ja nyt hänestä on tullut isä. Huikeaa. Aika menee niin nopeasti nykyään... mikä harmittaa, etenkin kun oma elämä junnaa yhä enemmän tai vähemmän paikallaan. En todellakaan ole siinä pisteessä missä olin halunnut olla 26-vuotiaana, mutta tällä hetkellä en voi asiaan juuri edes vaikuttaa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että ainakin nyt seuraavat neljä kuukautta tiedän mitä tuleman pitää.
