Oho, elokuu!

Niin se aika rientää! Nyt on koiran vahtimiset takana - samoin kuin ensimmäinen työharjoittelupäivä. Hauvan kanssa sujui vallan mainiosti! Vaikka emme olleetkaan tavanneet aiemmin kuin vain kerran, otti hauva minut ilmeisesti heti ystäväkseen ja sainkin siitä mainion (ja sinnikkään) seurakoiran. Ainut hetki, jolloin jaloissani ei ollut koiraa, oli se kun kävin suihkussa.

Ensimmäinen harjoittelupäivä sujui hyvin, tosin varsinainen ohjaajani on lomalla vielä pari viikkoa, joten hengailen nyt sitten lastenohjelmien tuotantopuolella, kääntämässä tekstejä suomesta englantiin. Saan nauttia omasta huoneesta vielä toistaiseksi, sillä virallinen huoneeni alakerran nettipuolen tiloissa käsittää tällä hetkellä vain pöydän. Tulen todennäköisesti jakamaan tuon huoneen toisen harjoittelijan kanssa, joka ilmeisesti aloittaa myöhemmin. Työaika on noin yhdeksästä neljään, bussiaikataulut huomioon ottaen. 30 minuuttia päivästä kuluu lounaaseen, jonka saan nauttia YLEn piikkiin Tohlopin omassa ravintolassa. Kahvin kanssa oli tuoretta pullaa... Lihon varmaan, kun liian hyvänä pidetään.

En tietenkään älynnyt ottaa kameraa mukaan (tosin pitää muutenkin kysyä saako siellä kuinka kuvatakaan?), mutta napsin pari kuvaa kännykällä ja päätin samalla tyhjätä sitä vähän muutenkin ja tässä tulos:

Vasemmalla näkymää Tohlopin ravintolasta/kahviosta

ja oikealla lounaani: savulohipastaa ja lisukkeet

Jos katsot tarkkaan, näet vasemmassa
kuvassa letkan hevosia yöllisellä peltotiellä.

Oikealla, kuten kuva kertoo, Finlaysonin
kesälava ja joku suhteellisen äänekäs bändi.

Tuntuuko muuten muista siltä, että kaikki ovat taas yhtäkkiä saamassa lapsia? Tai ainakin suunnittelemassa niiden hankintaa? Ystäväni Lapissa kasvattelee vielä mahaansa, mutta ensimmäinen poikaystäväni (!) sai juuri kihlattunsa kanssa tyttövauvan. Aika hurjaa sinänsä kun ajattelee asiaa, koska emme ole oikeastaan nähneet toisiamme varmaan 7 vuoteen? Ja nyt hänestä on tullut isä. Huikeaa. Aika menee niin nopeasti nykyään... mikä harmittaa, etenkin kun oma elämä junnaa yhä enemmän tai vähemmän paikallaan. En todellakaan ole siinä pisteessä missä olin halunnut olla 26-vuotiaana, mutta tällä hetkellä en voi asiaan juuri edes vaikuttaa. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että ainakin nyt seuraavat neljä kuukautta tiedän mitä tuleman pitää.