Mitä olenkaan puuhastellut?

Aloitin tänään klo 10 uudessa työssäni assistenttina taiteen ympäröimänä. Seuraavat 3,5 kuukautta työskentelen 9-16 tehden pääasiassa erilaisia toimistotöitä ja emännöiden näyttelyiden avajaisia. Tänään päiväni koostui lähinnä kierroksesta, minkä aikana tutustuin paikkaan paremmin ja vilkaisin taidetta. Jonkin verran pääsin jo työnkin makuun oikolukiessani uudistuville nettisivuille tulevaa tekstiä. Kaikki vaikuttivat todella mukavilta, mikä on ehdottomasti hyvä alku!

Töiden aloittamisen (ja hivenen parantuneen rahatilanteen kunniaksi) kävin vihdoin ja viimein ostamassa itselleni tarjouksesta OBH Nordican monitoimikoneen, jollaisesta olen haaveillut jo vuosia. Testasin laitetta tekemällä mustikka-banaani-smoothien ja nams, ihanaa oli. Alan tehdä smoothieita nyt joka päivä, se on helppoa, herkullista ja nopeaa. Nyt pääsen myös vihdoinkin postittamaan jo kuukausi sitten arvotut arpajaisvoitot! Ärsyttää, mutta tähän asti joka sentti on mennyt välttämättömyyksien ostoon. Vielä kuukausi tässä nyt muutenkin pitää sinnitellä, ennen kun tilille napsahtaa ensimmäinen Ihan Oikea Palkka.

Ostin myös hedelmä- ja marja-arsenaalin lisäksi jo perinteeksi muodostuneet 2 Reilun Kaupan tulppaanikimppua, tällä kertaa hennon vaaleanpunaisia ja voimakkaan violetteja. Wanhat lattemukit toimivat yllättävän hyvin tulppaanimaljakoina!

Pohjanmaanreissu meni hyvin ja aktiviteettiäkin riitti. Lauantai-illan ja sunnuntain puuhastelin lähinnä koiran kanssa niitä näitä, maanantaina kävin moikkaamassa ja ratsastamassa kaverin hevosta, tiistaina kävin tallilla ja ratsastin Hornet-heppaa, joka oli miellyttävä tuttavuus tallissa sähläämisestä huolimatta. Keskiviikkona ajelin Kaustisille navigaattorin turvin, enkä edes eksynyt. Reitti oli tosin aika erikoinen ja kävinkin mm. Kauhavalla, Teerijärvellä ja Evijärvellä siinä samalla. Ruotsin kieliset kyltit hämmensivät Kaustista lähestyttäessä.

Ystäväni tuore (reilu 3kk) vauva oli kaiken kaikkiaan suloinen, vaikka vauvelilla paha päivä olikin ja kirkua piti oikein urakalla. Sain kuitenkin jossain vaiheessa vauvan hypnotisoitua uniseksi helistimen avulla... Jotain hyötyä siis tästäkin akasta on, mitä tulee lasten kaitsemiseen. Vauva sai lahjaksi sievän mekon ja koristeelliset sukkahousut, jotka otettiin hyvin vastaan. Usan tulijainen jäi tietenkin Tampereelle, joten sekin pitää vielä laittaa postiin menemään. Hyvä minä.

Torstaina puuhastelin vielä puudelin kanssa ennen lähtöä ja kipitin vähän ennen viittä junaan, joka oli vain 10 minuuttia myöhässä - ihme kyllä.

Viikonlopulle ei ole mitään sen suurempaa ohjelmaa, koska tietokoneeni ei EDELLEENKÄÄN ole saapunut Tampereelle asti, missä lie kuppaa. Olisi mukava jos joku kavereista ehtisi pyörähtää kahvilla. Mikäli tunnen oloni reippaammaksi huomenna, kuin mitä tänään, taidan käväistä siellä postissa postittelemassa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Flunssaa odotellessa?

Lähdin sitten tänään silmät kiiluen katsomaan sitä kaverin heppaa, kamera repussa, valmiina napsimaan kuvia. Toki unohdin sitten aivan täysin koko vempeleen olemassaolon enkä edes vahingossa napsinut puhelimella kuvia. Juuri näin. Mukava retki silti, vaikka välillä oli k-y-l-m-ä. Kylmyys tasapainoittui mukavasti kun könysin hepan selässä 35 minuuttia farkuissa ja superlämpimässä toppatakissa (virhevalinta ratsastukseen) hiki päässä - kirjaimellisesti. Outo vaatetus johtuikin siitä, etten ollut arvannut "joutuvani" pollen kyytiin. Sen verran hyvin meni kuitenkin, että sain kutsun palata uudemmankin kerran pollen kyytiin - tosin kenties jopa ratsastushousujen kera. Onneksi sentään jalassa oli sopivat kengät ja kaverin kypärä oli oikeaa kokoa pääkopalleni.

Koiran kanssa könysin vielä reippaana tyttönä iltalenkin, vaikka olin ihan valmis paketoitumaan johonkin lämpimään ja kasautumaan sohvan nurkkaan...

Nyt kyllä ramaisee siihen malliin, että pahoitteluni, mutta taidan siirtyä tuonne sohvalle...

Hauvaisaa ja blogger-probleemia

En tiedä mikä siinä on, mutta jotain ongelmia on mun koneella ja Bloggerilla täällä Pohjanmaalla. Sama homma oli viime visiitillänikin, eikä ongelma ole edes selaimessa - testasin. Ongelma on se, että pääsen omaan blogiini keskimäärin ihan ok ja pystyn postaamaankin, mutta jostain syystä muiden Blogger-blogejen sivut eivät joko avaudu laisinkaan tai sitten ne avautuvat ilman kuvia. En tiedä mistä tässä nyt on kyse, sillä kotona Tampereella mitään ongelmia ei ole. Ärsyttävää, koska haluaisin päästä lueskelemaan, mutta en pääse! Se vähän tappaa omankin bloggailuinnon.

Selvisin tänne eilen ilman sen suurempaa draamaa, junakaan ei ollut kuin 10 minuuttia myöhässä, mikä oli toki positiivinen yllätys. Puudeli tietysti pimahti onnesta kun "koko lauma" oli jälleen kasassa ja tohottikin koko illan perässäni häntä vispaten villisti puolelta toiselle. Iltalenkki meillä meni ihan kivasti, mitä nyt eksyin yhdelle todella jäiselle kadulle, jossa koirallakin löi tassut tyhjää. Yhh.

Tänään kävimme pitkällä päivälenkillä kylmässä tuulessa ja luulin ensin, ettei lenkistä tule mitään kun koira silmät viiruina ja korvat tuulessa liehuen kipitti varovasti tien sivua pitkin eteenpäin sen näköisenä, että jumittaa ihan justiin. Joka kerta kun pysähdyin jotain varten, hän pysähtyi ja käänsi peppunsa kohti tuulta. Opettelimme myös pelkojen voittamista possu-vinkulelun avulla. Hauva säikähti sitä lemmikkitarvikeliikkeessä kerran pahan päiväisesti, mutta sattui sitten saamaan samanlaisen joululahjaksi kun vanhemmat olivat kyseisen episodin unohtaneet. Kun possu ensimmäisen kerran röhkäisi, koira paineli sängyn alle, eikä sieltä pois tullut aivan äkkiä. Tänään, noin vartissa koira kantoi possua omatoimisesti kärsästä (joka ei röhkäise) ja ravistelikin hiukan. Äiti ihmetteli, miten tuo koira tekee mulle mitä vaan, mutta ei heille. Enpä tiedä, etenkin kun hauva on viime vuosina ollut enemmän vanhempieni kanssa kuin virallisen emäntänsä...

Tänään olen harrastanut lähinnä koirailua, lenkitellyt ja harjannut ja pessyt tassuja ja leikkinyt. Mukavaa! Huomenna pääsen moikkaamaan kaverin heppaa pitkästä aikaa ja tiistaina ohjelmassa on ratsastusta. Melko eläimellinen reissu kaiken kaikkiaan.

Niitä näitä

Päiväni meinasi tänään alkaa todella huonosti. Eilen heräsin siihen, että joku porasi ja tänään siihen, että naapuritalon pihaa aurattiin jopa KOLMEN pikkutraktorin voimin. Paljonpa siitäkin oli hyötyä kun lumipyry alkoi melkein heti kun he olivat saaneet työnsä tehtyä. Ja he tekivätkin sitä työtä sitten miltei kolme tuntia. Eikä piha ole edes suuri. Äh.

Makasin juuri sängyssä puoliunessa miettien miten saan blokattua aurojen äänet pois päästäni, kun puhelin soi. Kaverini soitti ja kysyi lähdenkö kahville, hän kun sattui pyörimään kaupungilla. Kuulostin mahtavan uniselta, joten kaveri tarjoutui ystävällisesti tulemaan herkkujen kanssa tänne, mikäli keittäisin kahvit. No sehän sopi. Tunnissa onnistuin selviämään sängystä ylös, suihkuun, heittämään vähän meikkiä naamaan, vaatetta päälle, siivoamaan kämpän esiteltävään kuntoon, viemään roskat, tiskaamaan ja laittamaan kahvipannun porisemaan. Melko tehokasta, kerrankin.

Turisimme pari tuntia niitä näitä ja sitten lähdin kauppaan ostamaan välttämättömimmät ruokatarvikkeet samalla kun kaveri suuntasi kotiinsa. Lähden jo huomenna Pohjanmaalle ja tulen vasta torstaina kotiin, joten jostin sen verran sapuskaa, ettei tarvitse sitten enää torstai-iltana lähteä shoppailemaan (kuten yleensä käy kun tulen kotiin) vaan voin rauhassa nollata aivot ennen perjantain työpäivää. Jänskättää ihan pikkuisen, että kuinka pärjäilenkään... Pohjanmaalla puolestaan on ohjelmassa ihan vaan chillailua kotona vanhempien ja puudelinuudelin kanssa, jota ajattelin nyt vähän kouluttaa, koirakuiskaajan inspiroimana. Ja kyllä, armas karvavauvani on jo 9-vuotias, mutta sen verran nokkela eläin, että eiköhän tässä tapauksessa vanhakin koira opi uusia temppuja. Ihan vaan semmoisia perusjuttuja. Ohjelmassa on myös kaverin hepan moikkaamista, ratsastusta ja retki Kaustisille - mikäli ystäväni Lapista saa kyytinsä järjestymään. Toivon sitä kovasti!

Tekisi mieli ostaa jotain uutta ja kivaa keväistä, mutta rahatilanteeni ei ole vieläkään helpottanut mihinkään suuntaan. Ä-r-s-y-t-t-ä-ä. En malta odottaa, että saan ensimmäisen PALKKANI. Kerrankin jotain muuta kuin tukirahoja! Ah! Eipä sillä, ei täällä Tampereella ainakaan tunnu kovin keväiseltä kun lisää lunta pukkaa vähän väliä...

Kuva: Hanska-aita, lähellä Tallipihaa

3,5 kuukautta

Surkeasti alkanut päiväni pelastui, kun galleriasta soitettiin ja kysyttiin, että vieläkö työt kiinnostaa, koska niitä olisi nyt tarjolla! Whoo-laaaa-whoo-laaa! Huhtikuun 1. päivä alkaa uusi arki ja luvassa on 3,5kk duunia, jessss. Vielä jos hyvä tuurini jatkuu tuonkin jälkeen ja saan lisää duunia jostain niin tämähän alkaa luistamaan tämä homma. Sinänsä jännittävää, sillä uskokaa tai älkää, tämä on elämäni ensimmäinen Ihan Oikea Työ ja olen jo näinkin vanha. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Tähän mennessä olen työskennellyt milloin milläkin harjoittelijaan rinnastettavalla nimellä: tilitoimistossa puhelinvaihteessa/postituksessa, kenkäkaupassa myyjänä, kouluavustajana 1-2 luokkalaisille, sijaisopettajana (kielten- ja luokanopettajana), taidehallinhoitajana, hevosenhoitajana, työvoimatoimiston infopisteessä ja Ylen lasten- ja nuortenohjelmissa nettitiimissä. Pituudeltaan tuo Ylen pesti on ollut pisin, ja tulee olemaankin, mutta nyt tilille pitäisi alkaa rapsahdella ihan oikeaa palkkaa... mikä katoaa sieltä nopsaan velkojen maksuun...

Takatalvikin tuli taas vaihteeksi, juuri kun eilen oli vielä niin keväistä ja lämmintä.

Suurin saavutukseni tänään on ollut... pyykin pesu viemäriltä haisseessa kellarissa, jonka tuuletin parhaan taitoni mukaan. En jäänyt kuivaamaan sinne vaatteita (kiitos hajun), joten nyt 30 neliötäni on täynnä sukkia, alusvaatteita, pyyhkeitä yms.

Tietokoneeni ei ole vieläkään saapunut tänne, eikä myöskään se kirje Mikeltä, missä on kopio hänen palkkakuitistaan, koska Kelaa asia kiinnostaa niin kovasti. Ähhhhhhhhngh. Come on, US Postal Service, you can do it!

Kuva: "Flight in the Dark" (omaa "taidetta" vuodelta 2006)