Keskiyön kirjoitukset

(Pitkä) viikonloppu takana ja nyt ollaan jo maanantain puolella. Olen yhä hereillä, sillä sain vasta suihkussa käytyä ja hiukset föönättyä. Yleensähän en tukkaa juuri föönää (tai föönaa se kai muka on), muuta kuin ehkä just ja just puolikuivaksi (kestää niin kauan), mutta nyt oli pikku pakko yrittää jaksaa puristaa kasaan mahdollisimman kuiva lopputulos. Punainen värihän todellakin lähtee päästä helposti ja pitkään ja haluan yrittää säästää lakanoitani ja iskin jo valmiiksi mustan tyynyliinan petiin, siltä varalta, että jos vaikka hikoan ja väriä irtoaa. Olen nimittäin taas viime aikoina ollut öisin vuorotellen kylmissäni ja kuumissani, en tiedä miksi. Yöpaitani viikonlopun aikana jo saikin vähän uutta punasävyä selkämykseen, saa nähdä lähteekö pesussa.

Ostin tänään juuri uuden värjättyjen hiusten shampoon & hoitoaineen, sekä vielä jonkinmoisen ihmeeellisen föönäilynesteen (tosin koostumukseltaan se oli melko tuhtia tavaraa, mikä on sinänsä hyvä), mutta silti sain vaaleanvihreän pyyhkeeni värjättyä punaoranssiksi. Fantastista. Toivottavasti sen saa vielä pelastettua. Itse en niin välittäisi, mutta mikäli äitimuori sen vielä joskus kokoelmiinsa tahtoo niin... Valitettavasti mulla ei ole täällä mitään todella tummaa pyyhettä, mitä käyttää. Punainen tukka on ihana, mutta haasteellinen! Valkoisille puuvillalakanoille voi ainakin heittää hyvästit...

Perjantaina harrastelin siis hevosia ja parturia, lauantaina en harrastanut juuri mitään muuta kuin koiran ulkoiluttamista ja kummieni kanssa illastamista. Tänään (nuorempi iso-) siskoni käväisi kylässä vanhempieni luona ja käväisimme pikaisesti Prismassa, josta saa kampaamotuotteita edullisesti. Kotiin lähdin melko haikein mielin, sillä tätä pikkulomaa olisi voinut hyvinkin vielä jatkaa. Töissä on ollut niin kaoottista, ettei nyt juuri hirmuisesti houkuta paluu. Huomenna olisi nimittäin ohjelmassa koko päivä studiossa, mikä on aina mukavaa - mutta kun toimistossa olisi miljoona työtä tehtävänä, joita joutunen näillä näkymin ainakin vilkaisemaan ruokatunnillani, kun muuten en ehdi. Yhyy.

Nyt pitää vaan jaksaa. Jotenkin. Onneksi asuntoasiat on nyt hanskassa matkaa ajatellen, sillä siskoni lupautui nimittäin lainaamaan vuokrarahat 2 kuukaudelle. Yritän motivoida itseäni sillä, että näen Miken jo n. 6-7 viikon päästä, jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Seuraava "pitkä viikonloppu" on edessä n. kuukauden päästä, jolloin joudun lainaamaan huoneeni tv-sarjan kuvauksia varten ja päädyn evakkoon. Päiväksi, mutta se on maanantai, joten se sopii kyllä.

Teinpä tässä muuten kotiin taaperrettuani (vesi- ja räntäsateessa housut liki polviin asti takaa märkinä!) pannukakunkin iltapalaksi ja sitä jäi vielä huomisellekin. Nams.

Selkää särkee siihen malliin, että henkeen ottaa. Ei hyvä. Ei etenkään astmaatikolle. Nyt yritän nukkua. Ehkä selkäkipuni hellittävät viimeinkin kun pääsen Usaan ja kunnon sänkyyn nukkumaan... Toivossa on hyvä elää.

Hyvää viikkoa!