Kustaan Jenniä silmään -viikko (tai viikot)

Vuosi on kyllä ollut uskomattoman epäonninen. Jenniä on kustu silmään "ihan kympillä". Elättelin pientä toivon kipinää, että tämä viikko voittaisi jotenkin viime viikon, joka oli yhtä stressiä ja kaaosta, mutta ah, väärässäpä olen ollut. Odotan suorastaan kätöset kihelmöiden mitä vekkulia eteeni vielä tupsahtaakaan.

Olin sitten eilenkin töissä reippaasti ylimääräistä. Kotiin piti mennä kaupan kautta, koska tarvitsin Kodin Putkimiestä siinä toivossa että lattiakaivo-ongelmani sillä ratkeaisivat (tänä aamuna ei tulvinut kun kävin suihkussa, joten toivon parasta). Kun ovesta sisään päästyäni aloin kaivaa tavaroita laukustani minulle selvisi, että ostamani hedelmäsalaatti oli totaalisesti pissinyt laukkuuni. Kalenterini, lompakkoni, meikkipussini yms yms yms oli kaikki kuorrutettu lähinnä melonilitkulla. Nams. Bonuksena, litkussa kastunut musta kalenterini oli päästänyt väriä. Ihan joka paikkaan. Fantastista. Kädet (myös mustat, kalenterista) täynnä tavaroita juoksentelin ympäriinsä ja yritin kuivata laukkua ja miettiä voinko kylvettää kännykkääni, joka oli ensimmäistä kertaa onnistunut iloisesti plumpsahtamaan ulos omasta taskustaan melonimönjän sekaan. Jes! Siinäpä samassa soikin ovikello. Enkä odottanut ketään. Kurkkasin ulos ja random nettiasentajahan se siellä. Nyt kun nettini asentamista oli jo toistamiseen lykätty, eikä sen todellakaan pitänyt eilen tulla. Oli tullut, koska mies seisoi ovella. Selitin, että tässä on nyt vähän probleemaa kun just vasta itsekin tulin töistä ja jatkoin touhaamistani samalla kun ukko kurkki modeemia. Kyseli olenko testannut toimiiko. Sanoin, että hain laitteen vasta perjantaina. Ukko tuumasi, että olisihan tässä ollut aikaa. Kysyin, että millä olisin testannut kun ei mulla oo edes nettiä ollut, enkä tiennyt että on nytkään, ennen kun ukko tupsahti ovelle. Ukko kertoi koittaneensa soittaa, mutta hänellä oli ollut väärä numero, sillä puhelimesta oli vastannut joku Johnny. No sehän on mukavaa, mutta myös mielenkiintoista, sillä olin viimeksi perjantaina antanut neljään kertaan kännykkänumeroni Soneralle, joka myös sopimuspapereissa lukee. Ukko ilmeisesti oletti että työkseni värkkäilen laajakaistojen kanssa, sen verran sain motkotusta siitä, kun en ollut sillä hetkellä laukkua pelastaessani kamalan kiinnostunut koko asiasta.

Lopulta ukko läksi ja siitä se riemu sitten alkoi. Nimittäin se säätö, miten koneessa saataisiin langaton netti toimimaan. 4,5h ja kolmet itkupotkuraivarit myöhemmin sain käyttööni langattoman laajakaistan. Se vaati tutustumisen useaan eri foorumiin, mistä löysin ohjeita suomeksi, englanniksi ja jopa ranskaksi (jota en edes osaa) ja näiden kaikkien ohjeiden palasista sain muodostettua jotain, minkä avulla lopulta sain kaiken toimimaan. Ongelman ydin oli se, että kannettavassani oli langaton verkko kytketty pois päältä ja sen päälle kytkemiseksi piti kirjoittaa jonkinlainen scriptan pätkä joka piti sitten tunkea Start Up -kansioon tietyllä tiedostopäätteellä... Sitten vielä piti kaivaa keskustelupalstoilta se IP-osoite millä pääsen säätämään boxin toimimaan langattomana, niin että koneeni jopa löytäisikin sen. Oli aika fantastinen ilta.

Tänään olin töissä seitsemään, koska en muuta voinut. Koko päivän jokin potki päähän (ja päätä särki), hommaa oli miljoonasti, aikaa ei yhtään. Yritin jossain raossa tilata junaliput, mutta tokikin sekin päättyi niin, että verkkopankki ilmoitti, että mun pitää mennä henk. koht. pankkiin käymään, jos haluan vielä päästä verkkopankkiini käsiksi. Aika fantastista sekin. Eli huomenna pitäisi jossain prkl rakosessa ehtiä pankkiin ja rautatieasemalle töiden ohella. Niin ja pakata. Tänään en pyty sitä edes ajattelemaan. Haluan vain nukkumaan...

 Mielenkiintoinen bussimatkustaja pimenevässä illassa...

Nyt on kyllä viimeisen kahden viikon aikana ollut sen verran jo HENKISESTI raskasta, että olen pariin otteeseen vaan istunut lattialla tuijottaen tyhjyyteen tai sitten vetänyt juurikin ne itkupotkuraivarit. Ei vaan jaksa.