torstai 28. lokakuuta 2010

Nyt kirpaisee

Luinpa tässä sitten juuri More to Love -blogista, miten blogin toinen kirjoittaja muuttaa kohta New Yorkiin. Tuosta vaan, Usaan, ilman minkäänlaisia perhesiteitä sinne. Nyt kirpaisee. Kirpaisee aikalailla, itseasiassa. Sen verran jopa, että nousi ihan tippa linssiin. Ensimmäinen kysymys mikä tuli mieleen oli se, miten se voi olla jollekin niin helppoa? Päättää vaan, että nyt mä muutan Usaan, saada viisumi ja se on siinä. Ihan lyhyen ajan sisällä. 3 vuotta olen odottanut että se päivä koittaisi mulle, mutta ei se edelleenkään tunnu olevan sen lähempänä kuin 3 vuotta sitten. Ja mulla on sentään perhettä siellä.

Yritän urheasti olla iloinen, että joku sen ansaitseva pääsee toteuttamaan unelmaansa. Mun unelma se ei varsinaisesti koskaan ole ollut siinä mielessä, etten ole koskaan tuntenut mitään suurta "mun täytyy päästä asumaan täällä" -tunnetta, mutta siellä on Mike ja haluan olla siellä missä Mikekin. Usassa Mikellä on helppoa ja mä sopeudun mihin vaan. Kirpaisee.

Mä en oikein tiedä mitä tässä nyt pitäisi ajatella. Mua ei yksikään huippuyritys kosiskele sinne töihin, eikä suomalainen yritys sinne lähetä, että saisin työviisumin. Turistiviisumia en saa, koska suomalaisilla on viisumivapaus (90 päivää ja se on siinä). Turistiviisumilla ei myöskään saa tehdä töitä.

Miksi mä olen YHÄ täällä, kun tuntuu että kaikki muut (nyt jo 3 tuntemaani ihmistä) ovat päässet Usaan joko elämään unelmaansa tai elämään kumppaninsa kanssa..?

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ma uskon, etta sua kirpaisee ja ottaa paahan! :( Valilla tuntuu, etta toisilla asiat menee niin helposti ja omalle kohdalla kaikki meneepain mantya :(
Mutta kaikilla on ongelmansa, pitaa vaan jaksaa pitaa paa pystyssa ja uskoa, etta kaikella on tarkoituksensa! VoimaHaliRutistus <3
Pidan peukkuja, etta pian sinakin paaset Miken luokse :)

Matkantekijätär kirjoitti...

Mä luin ton saman postauksen ja mietin heti sua, että kun sä taistelet sen viisumin kanssa, niin miten voi olla, että toiset pääsee tosta noin vain ja toiset ei!!
Toivotaan, että kaikki järjestyy sunkin kohdalla, että säkin pääset sinne! :)
*halaus*

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin ihmettelen tätä kovasti että miten se kuulostaa joidenkin kohdalla niin hemmetin helpolta (itsekin nyt tiedän kaksi tän Pepin lisäksi) päästä sinne jenkkilään... :'(

On se vaan epäreilua, tai sit on oikeesti olemassa joku vaihtoehto mistä ilmeisesti me muut emme tiedä mitään...

Saanko kysyä, että minkä takia eivät sulle anna viisumia? O_O Huoh, ite tekisin mitä vaan että pääsisin sinne asumaan...

Anonyymi kirjoitti...

Varmasti turhauttavaa. Mutta useammat jotka vain lahtevat eivat ole hankkinut viisumia tai saanut tyolupaa, vaan ne oleskelevat sen kolmen kuukauden ja kayvat taas kaantymassa. Ei kannatta alkaa hakemaan jollain toisella keinolla viisumia kun sulla on jo paperit vireilla, se saattaa sotkea asioita. Paras neuvo jonka voin antaa on se se etta teet just niinkun maahanmuuttovirasto kaskee, ja varmistat etta kaikki paperit, lomakkeet ja tiedot on oikein. Saat luultavasti ensin viisumin ja sitten maaraaikais greencardin, sitten klomen vuoden jalkeen voit hankkia pysyvan greencardin. Jos sulla on kaikki asiat kunnossa niin sitten on vain ajasta kysymys...good luck!

Marianne kirjoitti...

^ Ajasta se on tainnut olla kysymys jo kuukausikaupalla? :|

Ootkos sä Jenni nyt lopulta siis tietoinen siitä, mikä siellä nyt tällä hetkellä itse asiassa mättää? Eli kaipaako ne vielä(kin) jotain papereita vai mitähä? Vai onko se vaan jossain "odotustilassa"?

Ja sinnekö ei auta sit soitella ja sanoa, että "VITTUPERRRKELE (lausuttava suomeksi, toim. huom.) nyt kuulkaas annatte ne paperit ku koko homma on ollut vuosikausia vain teistä kiinni, ei musta!"? :P Ku sä ilmeisesti kuitenkin oot tehnyt kaikki niiden ohjeiden mukaan? Kaikki oikeet paperit on lähetetty, oot käynyt siellä esittäytymässä (etkä nyt miltään ostetulta vaimoltakaan vaikuta :D) ja sulla ei oo mitään "taustaongelmia"?

En vaan tajuu.

Jenni kirjoitti...

Siis mullahan on ollut jotain ongelmia tän kanssa koko ajan... Kerran olin yhden vuoden sisällä Usassa 2 kertaa, niin, että olin tullut alku keväällä takaisin ja olin menossa ihan vuoden lopussa uudestaan ja silloin tuli lentokentällä jo kamala huuto Homeland Securityltä, että mitä mä siellä taas oon ja että kohta ne ei enää päästä mua maahan kun käyn siellä "koko ajan".

Soitin sinne USCISille itseasiassa juuri pari päivää sitten ja sain kuulla, ettei kukaan oo tehny meidän valituspapereille yhtään mitään sen jälkeen kun ne on sinne saapuneet maaliskuun lopussa. Ei niillä siellä ole mikään kiire käsitellä asiaa.

Luinkin suurlähetystön sivuilta, että tää viisumi VOI kestää "jopa 36kk"... ainut vaan, että sekin tulee kohta jo täyteen. En kyllä siltikään tajua miten ihmiset tuosta vaan muuttaa sinne Usaan. Miten?! Mä en saa edes vierailuviisumia (jolla vois olla kauemman), koska Suomella on viisumivapaus jota PITÄÄ käyttää. Ja vain sen 3kk kerralla.

Mitään rajaahan sille ei ole, että kuinka kauan täytyy Suomessa välillä "käydä kääntymässä" - ainut vaan että ne voi halutessaan käännyttää sut kotiin siellä Usan puolella, jos niistä siltä tuntuu ja sanoa että oot käyny liian usein lomailemassa.

Reilua peliä.

Niin ja, USCIShan on nyt sotkenut useaan otteeseen meidän hakemuksen: Ensin kirjoittamalla nimet väärin toiseen lomakkeeseen, sitten olemalla korjaamatta nimitietoja koskaan, luulemalla että meitä on 2 eri ihmiset, olemalla hylkäämättä kaavaketta jonka mokasivat ja jonka hylkääminen olis ratkaissut aika monta ongelmaa, rikkomalla säädöstä siitä, että säännöllisin väliajoin tulee hakijoille ilmoittaa tilanteesta - etenkin jos sitä kysytään, siirtämällä kaikki selvityspyynnöt mappiin ö ja merkitsemällä ne selvitetyiksi, väittämällä, ettei niillä ole tarpeeksi todisteita meidän avioliiton luonteesta (mitä se sitten tarkoittaakaan), pyytämällä lisäselvityksiä ja kaiken huippuna lopulta laittamaan meidän valituksen mun nimiin, vaikka ulkomaalainen puoliso ei edes voi valittaa, eikä sille anneta asiasta mitään tietoja... Meidän paperit on lukituksessa kuukauden jokaisesta pienestäkin sähläyksestä... Tässähän tää aika menee.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hitto nyt pelästyin kun mainitsit käynees usassa 2 x vuoden aikana ja joutunees siitä vaikeuksiin. Olin ite toukokuussa viikon ja nyt joulukuussa menossa viikoksi... Toivottavasti eivät käännytä takasin. Kahden vuoden sisällä neljäs kerta kun meen, mutta kun pakko päästä sinne aina uudestaan ja uudestaan.<3 (käyn kyllä aina eri osavaltioissa, tiedätkö onko sillä merkitystä?)

Jenni kirjoitti...

Anonyymi, en usko että sulla on mitään hätää, mä oon nimittäin ollu aina sen 3kk kerralla. Niitä vituttaa se, kun saan niin paljon "lomaa". Tää oli sillon kun olin AMK:ssa ihan viimeisiä hetkiä, eikä mulla ollut varsinaista opetusta enää ollenkaan, joten voit varmasti lähteä rauhallisin mielin :D

Sekin varmaan vaikuttaa, että oot ihan todellakin TURISTINA siellä. Ei niitä semmoset vaivaa. Ne on vaan vakuuttuneita, että -mä- aion jäädä sinne kun mulla on kerran mieskin.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi ihmeessä miehesi ei sitten muuta Suomeen? Eikö tänne ole huomattavasti helpompaa päästä, vieläpä avioliiton kautta..?

Jenni kirjoitti...

Anonyymi,
Miehen muutto tänne OLI itseasiassa meidän alkuperäinen suunnitelma vuonna nakki, MUTTA... Ajattelimme, että mun olisi helpompi lähteä Usaan, koska mulla on korkeakoulututkinto ja puhun kieltä. Mies on mennyt suoraan lukiosta töihin eikä puhu suomea muutamaa sanaa enempää, joten hän joutuisi aloittamaan Suomessa elämänsä käytännöllisesti katsoen tyhjästä... Siksi tuo onkin nykyään lähinnä vaihtoehto C.

More To Love! - Peppi kirjoitti...

Oon tosi pahoillani, että joudut kamppailemaan asian kanssa.

Samaan aikaan toivon kuitenkin, että jos kirjoitat jotain tällaista ja vielä "nimelläni" - ottaisit selvää asioista hieman enemmän. Mä en ole missään vaiheessa sanonut, että mulla olisi tänne pysyvää viisumia, oon sanonut puhuvani asioista kunhan ne selviää. Mua ei ole tänne kosiskeltu töihin, enkä ole saanut mitään erikoisetuja mistään suunnasta. Mä ihan samalla tavalla käyn läpi noita inhottavia juttuja viisumin kanssa ja toivon sellaisen jossain vaiheessa saavani.

"Tuosta vaan, Usaan, ilman minkäänlaisia perhesiteitä sinne."

Se ettei mulla ole PERHEsiteitä täällä, ei tarkoita ettei mulla voisi olla täällä jotain muuta hyvin tärkeää jonka takia haluaisin tänne pidemmäksi aikaa. Ihan kuten sinullakin. :)

Hyvää jatkoa ja paljon tsemppiä! Usko unelmiisi, uskon että odottaminen palkitaan jossain vaiheessa varmasti!

Jenni kirjoitti...

Tarkoitukseni ei ollut loukata Peppiä millään tavalla. Nyt kun olen seurannut More To Love -blogia aktiivisesti viime päivinä aloin rivien välistä lukea, että joo, Peppi joutuu tosiaan palaamaan Suomeen 3kk jälkeen. Tosin se, että blogissa mainittiin että Peppi -muuttaa- Usaan harhautti. Muutto-sanan käyttäminen tuntuu viralliselta, varmalta. Ymmärsin, että viisumi oli varma.

Kun aloin itse tutkia viisumiasioita, selvitimme, että jos olisimme olleet vain kihloissa, olisi prosessi voinut viedä jopa 6 vuotta. Työviisuminhan saattaa puolestaan saada äkkiäkin. En kuitenkaan osannut ajatella että maahan muuttaminen olisi helppoa jos maahan ei muuta työn perässä tai perheen vuoksi.

Olen siis pahoillani, jos olen tällä ylläolevalla postauksella pahoittanut Pepin mielen, se ei ollut tarkoitukseni. Kirpaisi vaan, kun mua tosiaan oltiin jo kerran käännyttämässä rajalta ihan vaan siksi että olin toista kertaa saman vuoden aikana tulossa Usaan...

Ehkä olen vain yksinkertaisesti epäonninen tapaus?

Oli miten oli, itseäni nämä viisumijutut eivät enää koske, sillä olemme päättäneet luovuttaa sen suhteen ja yrittää päästä yhteen muilla tavoin... Usa ei ollut mun unelma, mutta Mike kylläkin, mutta silti vähän harmittaa.

More To Love! - Peppi kirjoitti...

Et loukannut mitenkään, halusin vain sanoa. Mun täytyy palata Suomeen ihan työjuttujen takia, asiat on aika hyvällä mallilla näiden muiden juttujen kanssa. Onnekseni työni on sellaista, että pystyn niitä täälläkin tekemään ja tämä auttaa myös viisumiasioissa. :)

Toivon sulle kaikkea hyvää, harmittaa jos ihmiset tulkitsee väärin ja jotenkin siitä pahoittaa mielensä!

Oikein nautinnollista kevättä sinne! (tai pitäisikö sanoa tänne??)