Viikon fiilikset
Kävipä sitten niin, että en saanut sitä paikkaa, jossa kävin haastattelussa. Mielestäni n. 1,5h (!) kestänyt haastattelu sujui hyvin, mutta eipä silti tärpännyt. Olin jo uneksinut mielessäni siitä, miten n. 5 kuukauden kuluttua taloudellinen tilanteemme alkaisi viimeinkin parantua ja voisimme jopa käydä elokuvissa, tai vaikka syömässäkin ulkona... Siis muuallakin kuin McDonald'sissa. Ylläoleva kuva kiteyttää aika hyvin viikon pääasiassa vallalla olleet fiilikset.
Olen täytellyt ahkerasti työhakemuksia ja toistaiseksi lopputuloksena on ollut (edellisen lisäksi) yhdet pakit, yksi paikka, joka ei ole ilmoittanut mitään lupauksestaan huolimatta ja yksi paikka, joka ei ilmoittanut onko vastaanottanutkaan hakemustani. En myöskään päässyt naapurin työllistämiskeskukseen, koska siellä ei lopulta ollutkaan vapaata paikkaa. Tämän lisäksi olen täyttänyt myös hakemusta joskus aiemmin mainitsemani Junior Academyn (ECAM) työllistymisohjelman kautta. Sitä kauttahan homma meni niin, että ensimmäiset 4,5kk ollaan työmarkkinatuella harjoittelussa ja sen jälkeen tarkoituksena olisi saada työpaikka kyseisestä firmasta. Vähän niinkun porkkanaa tarjotaan työnantajalle. Työnantaja joutuu maksamaan tuosta ajasta jotain Junior Academylle, mutta tarkkaa summaa en tiedä. Tavallaan tuon summan maksaminen kuitenkin sitouttaa työnantajan työsuhteeseen, ellei työntekijä ole aivan täysin uusavuton ja tehtävään sopimaton.
Syntymäpäiväkin tässä lähenee ja koittaa ensi viikolla. Laskeskelen euroja siihen, että varat riittävät ruokakauppaostoksiin, joten tuskinpa tulee tuota päivää mitenkään juhlistettua. Olisihan se hienoa vaikka käydä syömässä & leffassa, mutta ehkä Mike on silloin iltavuorossakin niin ei sitten harmita ihan niin paljon.
2 kommenttia:
Tosi harmi. :( varmasti on fiilikset maassa tuollaisen takaiskun jälkeen. Pidän silti edelleen sormet ja varpaat ristissä, että se työpaikka sullekkin vihdoin jostain löytyy. Pakkohan se on!
Harmin paikka. Nyt vaan kohti uusia haasteita, tsemppiä!
Lähetä kommentti