Kaunista.
En katsonut presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Se on pakko laukaista tässä heti ensimmäiseksi, sillä koko päivän kaikki tämän maan mediat ovat laulaneet vain ja ainoastaan siitä, kenen puku oli floppi ja kenen toppi. Ja anteeksi mitä? TOPPI laitetaan päälle. Se on vaate, ei flopin vastakohta. Vaikka voihan joku sitten sanoa että flip flop = läpsy (tai mikä se virallisesti onkaan), mutta oikeasti... Toppi ja floppi. Ei näin.
Itseasiassa, en ole koskaan katsonut linnan kekkereitä omin nokkineni. Jos olen ollut vanhempieni luona, olen saattanut vilkaista. En seuraa yhdenkään suomalaisen julkkiksen elämää millään tavalla, joten en jaksa kiinnostua siitä, mitä ne laittavat päälleen joulukuun kuudentena.
Olin tänään töissä. Olin siellä jo kahdeksalta. Jäätävää, vaikka sää olikin lämmennyt. Olinkin ehkä suunnilleen ainoa tässä koko kyläsessä, joka oli töissä, ainakin jos aamun liikennettä on uskominen. Paikka, josta haen yleensä töissä eväsleipäni oli myöskin suljettu. Ja se on sentään rakennus, jossa toimii monta yritystä - jotka kaikki olivat päättäneet vetää pitkän viikonlopun. No, ei se mitään, töissä oli mukavaa. Tapasin uuden työkaverini (tytön!) ja meillähän synkkasi samoin tein ihan jees. Toinen työkaveri tarjosi meille lounaat PanchoVillassa, joten nyt on sekin sitten nähty - ja juustohampurilainen koettu. Hyvää kastiketta!
Kotiuduin jo puoli kolmeen mennessä, uuden työkaverini kyydillä ja julistin samalla viikonlopun alkaneeksi. En oikein tiedä minne viimeiset 6h ovat menneet, mutta jotenkin ne ovat kadonneet jonnekin. En aio tehdä enää mitään hyödyllistä. Ei sillä että olisin tehnytkään, sen jälkeen kun kotiuduin. Taidan keittää teetä. Huomenna taidan lähteä käymään kaupungilla, kunhan olen ensin valmistautunut henkisesti järkyttävään ruuhkaan, ahdistukseen ja tungokseen, mikä näin joulun alla on väistämätöntä.
Klikkailin samalla Verkkokauppa.comista pari joululahjaa (ja toivon, että Mike ei erehdy yrittämään lukea tätä blogia). Tilasin nimittäin Mikelle jotain, josta hän on haaveillut jo ainakin vuoden, nimittäin Wacom Intuous5 M-kokoisen piirtopöydän (jota saatan itsekin hieman kokeilla...). Hintaa moisella vempeleellä oli iloiset 300 euroa, joten sitä maksellaankin sitten hetken aikaa, mutta voin kuvitella, että tässä talossa asuu piakkoin hyvin onnellinen mies. Lisäksi tilasin meille kimppajoululahjaksi kapulan, jolla saamme viimeinkin Miken koneen verkkoon langattomasti ja pääsemme tästä järkyttävän paksusta kaapelista eroon (johon kompastun ainakin kerran päivässä). Olkoon se meidän yhteinen joululahjamme.
Hyvää viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti