Yrittäjän mielenkiintoiset työajat

"Normaalit" ihmisethän työskentelevät keskimäärin klo 8-17 välillä, mitä toimistohommiin tulee. Omat työaikani tuntuvat olevan oikeastaan ihan mitä tahansa - eikä tämä oikeastaan tunnu harmilliselta lainkaan. Olen istunut oikeussalissa tulkkaamassa lähemmäs ilta kuutta, vääntänyt kotisivuja aamuyöllä neljän aikaan ja kirjoitellut käännöksiä sunnuntaina. Jonain päivinä mitään hommia ei ole kun taas seuraavana päivänä tekemistä pursuaa ovista ja ikkunoista.

Syy siihen, miksi olen hereillä nyt (klo 1:24 yöllä) keskellä viikkoa, on se, että innostuin kyhäämään yritykselleni pikaiset Facebook-sivut ja samalla hieman säätelemään yrityksen kotisivuja noin yleisesti ottaen. Aloitin tuossa puoli kahdentoista aikaan, saunasta päästyäni. Päivästä suurin osa meni tulkkaustehtävissä kaupungilla. Onnistuin myös käymään ruokakaupassa ja ulkoilutin koiraa sateessa. Tiedostin jo pari päivää sitten bloggauslaiskuuteni, mutta en silti saanut mitään aikaan. Tämä viikko on taas mennyt erinäisiä paperihommia pyörittäessä ja samalla myös paikoissa juoksemisessa.

Odotin vähän kauhulla sitä, miltä täällä mahtaa näyttää viikonloppuna, kun amerikkalainen muusikkovieraani oli tulossa kylään, mutta nyt hän joutuikin lykkäämään tuloaan lokakuun puolelle - mikä sopii meille kyllä mainiosti, koska toivon, uskon ja odotan, että lokakuussa rahatilanteemme on jo paremmalla kannalla. Tällä hetkellä odotan kieli pitkällä laskutuksesta saatavia tuloja - ihan vaan ostaakseni ruokaa...

Mike on viihtynyt hyvin ja ihastellut Tamperetta ja pannut mieleensä kohteita, joihin hän haluaisi tutustua vielä tarkemmin. Olisi toki mukava päästä vähän kiertelemään ja katselemaan ennen lumen tuloa.

Ensi viikolla "ohjelmassa" on syntymäpäiväni, Miken nimipäivä (hehe), sekä isäni nimipäivä ja tarkoituksena olisi lauantaina (ensi viikolla) juhlia koko sumaa kerralla pienellä porukalla. Oma syntymäpäiväni on keskiviikko, eikä budjetti taida sallia suurempia juhlallisuuksia, mutta jos hyvän aamupalan tekisi (kun aamupala on suosikkiateriani)...

Puudeli Tampereella

Mitä, kai tässä saa vähän riehua?

Lempipuuhaa

Anna mulle ruokaa NYT.

Herra Puudeli on viihtynyt kaiken kaikkiaan hyvin alun ihmetyksestä päästyään. Uni, leikki ja ruoka maittavat taas ja lenkkeily uusissa maisemissa on ekstrakivaa kun hajuja on niiiiin paljon enemmän. Lokakuun alussa Herra Puudeli lähtee varmasti taas "mummolaan", eli Pohjanmaalle, jossa poikaa on kaipailtu jo kovasti. Hän elää vähän avioerolapsen elämää, oleskellen vuorotellen meillä ja vanhemmillani, koska kaikki kaipaamme hänen pörröistä seuraansa kun olemme sitä vailla...

Lupa oleskeluun

@ La Mamma

Pienimuotoisen työsumani päätyttyä kävimme sitten eilen kaupungilla hoitelemassa oleskelulupa-asioita ja siinä samalla söimme itsemme ähkyyn La Mammassa Koskikeskuksessa. Saimme ehkä puolet noista annoksista syötyä ennen kuin ymmärsimme luovuttaa ja viedä loput kotiin.

Passikuvat onnistuivat hyvin ja homma hoitui nopeasti. Pelkäsin, että emme ennätä tehdä kaikkea, mutta lopulta meillä oli reilu 20 minuuttia aikaa ennen ajanvaraustamme poliisiasemalla. Luulin, että oleskelulupahakemuksen kanssa olisi enemmän hässäkkää, mutta kaikki oli ohi jo ehkä 10 minuutissa, vaikka aikaa olikin varattu 30 minuuttia... Mikeltä ei kysytty mitään, eikä oikeastaan multakaan, kerrottiin vain miten homma toimii - ja ilmoitettiin, että kannattaa varautua 4-5 kuukauden käsittelyaikaan... Ugh... Jonossa on yli 1000 pelkästään Suomen kansalaisen puolisoiden hakemuksia, kuulemma. Mitähän ihmettä me tehdään se 4-5 kk, jos Mike ei siltä ajalta saa mitään tukia eikä voi edes olla töissä ja itse elelen 95% starttirahan turvin..?

Onneksi ensi viikollekin on luvassa töitä, mutta Mikellä lienee aika käymässä vähän pitkäksi jo, kun ei ole tottunut vain oleskelemaan. Äiti sanoikin, että Mike saa nyt sitten pitää kaikki viimeisten 8 vuoden lomat kerralla... Onneksi saa sentään odottaa oleskelulupapäätöstä Suomessa!

Hengissä, Pohjanmaalla

Möllötän nyt täällä Pohjanmaalla vielä muutaman tunnin ja ulkona näyttäisi satavan (ylläri) oikein urakalla. Koko viikko on ollut yhtä hässäkkää ja nyt on varmaan ensimmäinen kerta kun istahdan koneen ääreen muutakin kuin töitä tekemään. On se mukavaa kun on hommia!

Kaikki päälle painaneet hommat on nyt hoidettu pois jaloista pyörimästä ja saan hengähtää. VR:n lippu-uudistuksen vuoksi jouduin hakemaan paluulippuni rautatieasemalta ja odotan jännityksellä kuinka kotimatka tänään sujuukaan, kun uutisissa puhutaan siitä miten kaikki on nyt rautateillä muka yhtä kaaosta. Blah.

Eilen käväisin illalla vielä ratsastamassa oikein hyvän tunnin oikein mukavalla hevosella ja "nautin" päälle Panadol Hottia, joka muuten kyllä ainakin oman flunssani selätti ennätysvauhdissa. Maku ei aisteja hivele, mutta päänsärky lähti ja olo helpottui, eikä räkäänkään enää tarvinut hukkua.

Huomiselle olemme Miken kanssa varanneet ajan poliisilaitokselle oleskelulupa-asioissa ja passikuvakin pitää saada hoidettua. Toivon hartaasti, että huomenna ei sada näin paljon tai olemme kyllä äärimmäisen epäseksikkäitä poliisilaitokselle päästessämme...


Jonkinlaiset tupaantulijaisetkin pitäisi jossain vaiheessa järjestää, mutta koska?

Crêpet

Lettutaikina


3 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
6 dl maitoa
2 rkl voita
½ tl suolaa
½ tl sokeria


Vatkaa jauhot, munat ja puolet maidosta ohueksi taikinaksi. Lisää sen jälkeen loput maidosta, voisula, suola ja sokeri ja sekoita. Anna turvota n. 20 minuuttia ja paista levyllä (asteikko 1-6) 4 lämmöllä kunnes lettu näyttää kiinteytyvän, käännä ja paista vielä hetki. 

Tein jauhelihatäytteen naudan paistijauhelihasta, jota maustoin vähän suolalla, mustapippurilla ja lorauksella ruokakermaa. Mukaan heitin perjantaina tehdyn riisin (tein hunajamarinoitua broileria ja riisiä!) ja paistelin hetken muun sörsselin mukana. Hyvää tuli. Itse söin yhden, mies popsi kaksi ja uhkasi jatkaa vielä illalla kun nämä edelliset vähän sulavat... joten kelpasi kyllä. Söinkin sitten vielä omenahillolla täytetyn... nams.

Lettukestit

Tänään olen tehnyt töitä (joo, ihan saan laskuttaakkin nämä hommat) vaikka huomenna vasta pitäisi olla valmista tulossa iltapäivällä. Ihan mukava homma, saan katsella samalla muumeja ihan tutkimustarkoituksessa!

Koiran kanssa heitin heti aamulla reilun puolen tunnin lenkin, mikä noin ennen aamupalaa oli ihan kivasti piristävä pikku kävely. Ruokakaupassakin olen jo saanut aikaiseksi käydä ja ruoka tuli tosiaan tehtyä. Mies lupautui tiskaamaan ja kävelytti koiran sillä aikaa kun tein ruokaa, joten ihan hyvältä tämä näyttää... Ennätin hetken istua parvekkeellakin nauttimassa iltapäivän auringosta - mukavaa! Tänään onkin ollut todella kaunis päivä pitkästä aikaa.

Nyt pitää jatkaa töitä!