Kiitospäivän jälkimainingit

Unohdimme ensin torstaina, että on kiitospäivä (Thanksgiving). Muistimme sen vasta illalla kauppaan lähtiessämme, mutta olimme sentään nauttineet maukkaan päivällisen (hunajamarinoitua broilerinrintaa ja riisiä) aiemmin. Äiti ja isä sitten ilmoittivatkin, että ovat jo perjantaina (Black Friday) tulossa tänne ja tuovat tullessaan kiitospäivän aterian - tai pikkujoulumurkinat.

Kun vanhempani perjantai-iltapäivänä saapuivat, oli heillä mukanaan pieni kinkku, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, perunoita ja äidin tekemä kiitospäivän tekstein koristeltu suklaa-kahvikakku aprikoosimarmeladitäytteellä. Ähky seurasi välittömästi.

Vanhemmat toivat tullessaan myös kuusen, joka paljastui liian pieneksi puuttuvan osan vuoksi, ja koristeita. Emme siis kuitenkaan päässeet kuusta koristelemaan ennen kuin tänään lauantaina, kun isä oli käynyt kipaisemassa City Marketista uuden. Mutta sitä ennen pyörähtelimme muutaman tunnin Ikeassa, jonka saldoa voinkin sitten vilauttaa vaikkapa huomenna (jos nyt taas saan aikaiseksi).

2,10m korkeasta kuusesta löytyy valkoisenhopeisia käpyjä, polkkatankoja, punaisia ja hopeisia (kiiltävä, matta, kimalle) palloja, muutama äidiltä peritty hopeinen tähti ja pari isompaa ja näyttävämpää hopeatähteä sekä hopeista nauhaa. Mike nauhoitti ja minä koristelin ronskilla kädellä. Kuusesta löytyy 68 palloa, joku 12 piparminttutankoa, ehkä 8 hopeista tähteä, 2 isoa hopeista tähteä ja 4 x 2m pitkää hopeista nauhaa. Valot täytyy vielä jonkinlaiset hankkia, että kuusta kelpaa ihailla hämärässäkin. On melko jenkkikuusen hengessä värkätty, vaikka itse sanonkin. Tykkään "täysistä" kuusista.

Joulu on nyt meidän talossa avattu. Vielä kun sitä lunta ja pakkasta löytyisi jostain...