Joulun jälkeen

Kai se on nyt uskottava, että joulu on ohi ja seuraavaan on taas melkein vuosi aikaa... Uusi vuosi häärii nurkan takana, mutta mitään varsinaisia suunnitelmia ei vuoden vaihtumiselle ole. Mike sai joulun alla kirjeen, että hänellä alkaisi maahanmuuttajille suunnattu koulutus 10.1. ja tervetuloa vaan, mutta nyt kun tänään saavuimme Pohjanmaalta kotiin, oli vastassa kirje, jossa sanottiin että koulutus alkaa 2.1. klo 9:30, tervetuloa vaan. Öh? Mike on hakenut kahteen koulutukseen, joista toinen, lyhyempi, alkaisi 16.1. ja toinen, pidempi, alkaisi 2.1. alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mikeä suositeltiin ensisijaisesti lyhyemmälle kurssille, jolle hän itsekin haluaisi, mutta sinne valintoja ei ole vielä tehty.

Aaton vietimme tosiaan ihan kotosalla kahden kesken ja koiran kera, joka innokkaana avasi pakettejaan, joista paljastui herkkuja ja uusi vinkulelu. Milo on se joulun suurin odottaja kyllä...

Vas. wanha piparipurkki-kynttilälyhty, oik. purkka-automaatti, joka viimein sai namuja...

Jouluaaton ohjelmaan kuului toki joulusauna ja kasapäin ruokaa, sekä namuja ällötykseen saakka. Piparkakkutaloon maltoimme vielä olla koskematta...

Aaton jälkeen suuntasimme siis Pohjanmaalle ja säästyimme kaikilta VR:n ongelmilta kiitos aktiivisesti meitä kyydinneen isukin (ajoin itse meidät takaisin Tampereelle tänään). Äiti oli laittanut kaiken aivan upean jouluiseksi, jotta kyllä todellakin kelpasi...

Tunnelmaa vanhempien luota...

Kuvien laatu on taas jotain fantastista, mistä voimme syyttää tripodin puuttumista, noin ensialkuun. Pikkupokkarillahan ei hämärässä selkeitä kuvia näillä tärinäkäsillä oteta. Mutta kaunista oli kuitenkin... ja tuomani (ja tekemäni) pieni kuusikin pääsi heti sohvapöydälle. Tarjolla oli paljon pikkuleipiä, kakkuja, pullia, torttuja, karkkeja ja tietenkin jos jonkinlaista jouluruokaa. Mike maistoi elämänsä ensimmäisen kerran silliä ja silakkaa ja siitähän me muut sitten sitä riemua revimmekin..! Silli oli sipuli-etikkaliemessä muhitettua islanninherkkua, joka Mikelle vielä pienen palan verran maistuikin, mutta valkosipulikastikkeessa uiskennelleen silakan "kylmä ja limainen tekstuuri" oli amerikkalaiselle jo liikaa... Mutta kaikkea pitää kokeilla?

Keskimäärin Pohjanmaanreissu meni syöden ja lepäillen, sekä elokuvia katsoen, kuten joulun kuuluukin sujua. Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että emme ennättäneet lähteä käymään tallilla. Talli oli toki kiinni joulunajan, mikä vähän rajoitti sitä aikataulua muutenkin. Toin kuitenkin talviratsastuskenkäni tänne, sillä arvelin niiden olevan erinomaiset kurakelin koiranulkoilutuskengät... Tosin, nyt koira jäi Pohjanmaalle (nyyh), missä herra suuntaa parturoitavaksi pikapuoliin...

Missasimme muuten aika hyvin koko legendaarisen talvimyrskyn, mutta vanhimman siskoni luona sähköt olivat poikki ruhtinaalliset 18 tuntia ja toisen siskon luona puita kaatui naapurista. Me lähinnä odottelimme, että koska nuo katuvalot rysähtävät nurin, semmoista myräkkää oli! Toivottavasti kaikilla meni joulu mukavasti ja uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet!