Pieni sisäinen ääneni taas jossain nakuttaa siitä, miten ei kannattaisi antaa otteen herpaantua hetkeksikään ja sanoa ääneen
"Olen onnellinen.", koska jos johonkin tuntuu voivan tässä elämässä pystyä luottamaan, on se se fakta, että
nallekarkit eivät ainoastaan jätä menemästä tasan, vaan ne jättävät kokonaan tulematta omaan karkkipussiini. Ennätin jo riemuita saadusta työpaikasta, vaikka tiesinkin, että ensimmäisen palkkani saisin vasta ensi vuonna, mutta ei se mitään, olisipa jotain odotettavaa... Voisin ehkä viimeinkin ostaa uudet farkut ja muutaman joululahjankin. Ehdin jo listailemaan mitä pitäisi tehdä ja mitä hankkia, kaikenlaista mitä on lykätty jo kuukausia, kuten esim. kampaajalla hankittu hiustenleikkuu...
Noh, oli miten oli,
homma karahti siis karille oikein kunnolla. Täytyy sanoa, että on helpompi saada jatkuvasti kieltäviä vastauksia, kuin se, että killutetaan porkkanaa nenän edessä, annetaan se ja sitten siinä vaiheessa kun olet puraisemaisillasi palan, se otetaan pois. Juuri siitä tässä on nyt tavallaan kyse.
Hommahan meni niin, että jo kesällä hakeuduin ECAMin (Junior Academyn) listoille työnhakijaksi. Taisin tästä jo joskus kertoakin, mutta periaatteessa
ECAM tekee sen mitä työkkärin PITÄISI tehdä ja lähettelee CV:täsi eteenpäin ja tarjoaa papereitasi yrityksiin, joissa on avoimia, sinulle sopivia työpaikkoja. Yritys puolestaan maksaa ECAMille korvauksen siitä, että saavat heidän kauttaan yritykseensä henkilön, joka toimii ensin siellä koulutussopimuksella ja sen jälkeen työllistyy firmaan. Ikäisilläni tuo
koulutussopimusjakso kestää 4,5 kk, minkä aikana voit halutessasi käydä erilaisissa koulutustilaisuuksissa ja olla noina päivinä poissa työpaikaltasi.
Nyt siis ECAM tarjosi papereitani paikkaan, jossa oli kaikin puolin minulle äärimmäisen sopiva ja oikeastaan jopa koulutusta vastaava työ tarjolla ja niinpä pian sainkin yrityksen puolelta kutsun haastatteluun.
Haastattelu sujui rennoissa tunnelmissa ja siitä jäi hyvä mieli ja tuntui siltä, että yrityksessä minulle riittäisi paljon tehtävää, koska puhuttiin jopa kuukausien ja vuosien tavoitteista ja suunnitelmista ja siitä mitä kaikkea voisinkaan ja saisinkaan yrityksessä tehdä. Olisin saanut suunnitella flyereitä, julisteita, mainoksia ja organisoida tapahtumia. Olisin myös toiminut yhteyshenkilönä yrityksen ja yhteistyökumppaneiden välillä ja saanut muutenkin vaikuttaa paljon oikeastaan kaikkeen.
Työ kuulosti unelmatyöltä ja pomotkin olivat mukavia.
Jäin odottamaan tietoa työpaikan saamisesta. Haastattelussa olin syntymäpäivänäni 28. päivä syyskuuta (perjantaina) ja tieto paikasta luvattiin seuraavalle viikolle. Perjantai kuitenkin koitti, enkä ollut kuullut mitään. Kyselin ECAMistakin, että kuinka kävi ja sieltä sanottiin, että
työnantaja olikin päättänyt haastatella vielä yhden henkilön, mutta ei ollut saanut aikatauluja sopimaan ennen kuin lauantaille, joten paikasta kuuleminen venyisi varmasti seuraavaan viikkoon. Ennätin jo masentua ja ajatella, että en ollutkaan tarpeeksi hyvä, vaikka nuorempi miehistä sanoikin suoraan, että palkkaisi minut heti, jos se olisi hänen päätöksensä.
Sain kuitenkin myöhemmin perjantaina soiton työnantajalta ja hän kertoi että tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista koko viikko ja miten he ovat etsineet jotain tietynlaista henkilöä ja... olinkin aivan varma että sieltä oli tulossa
"kiitos ei". Kerroinkin kuulleeni, että heillä oli vielä yksi haastateltava tulossa (minkä vuoksi olin myös yllättynyt kuullessani heistä jo perjantaina), mutta työnantaja kertoi että he olivatkin haastatelleet tämän henkilön vain tuossa puhelimitse perjantaina ja se oli siinä...
Ja samalla hän kertoi, että paikka on minun.
Olin kärsinyt vatsakivusta koko edellisen yön ja oloni oli surkea. Makasinkin sohvalla koiran kanssa valmiina päiväunille kun sain puhelun. Meni hieman pasmat sekaisin ja
olin tietenkin onnesta soikeana ja äkillisesti täynnä uutta puhtia. Soitin heti äidilleni ja lähdin kauppaan kertoakseni Mikelle saaneeni työn. Koko viikonlopun olin onneni kukkuloilla ja mietin, mitä kaikkea kivaa sitten voitaisiinkaan tehdä, kun alan viimeinkin saada rahaa! Mietin, mitä kaikkea mahtavaa pääsisin uudessa työssäni tekemään, enkä voinut uskoa onneani mitenkään - eikä olisi kannattanutkaan.
Maanantaina alkoi karu todellisuus hieman nostaa päätään. Sain ensin onnittelupuhelun ECAMista, minkä yhteydessä yhteyshenkilö kysyi että
"...eli siis teemme ensin tämän kuuden kuukauden koulutussopimuksen..." Olin hieman ihmeissäni ja kerroin ymmärtäneeni, että kyseessä oli 4,5 kk sopimus, minkä jälkeen luvassa olisi töitä. Yhteyshenkilö kertoi, että
yritys olisi halunnut nimenomaan 6 kk harjoittelun (koulutussopimuksen), mutta ehkä se ei ole hirvittävän ehdoton, joten hän lupasi soittaa yritykseen ja kysyä asiasta. Kuulin pian ECAMilta, että yritykselle se 6 kk ei ollut mikään ehdoton ja näin sitten tuumin, että okei, hyvä on, 4,5 kk mieluummin, sillä onhan sekin kyllä jo pitkä aika ja huokasin helpotuksesta. Työnantajan soitettua minulle,
kävi kuitenkin ilmi, että yritykseen harjoittelun päätyttyä työllistyminen ei ollut mitenkään varmaa, vaan he hakivat lähinnä sitä harjoittelijaa. Soitin ECAMiin että mitäs nyt, ei tuolta välttämättä saakkaan paikkaa... Sieltä vastattiin, että näin on joskus ennenkin työnantaja sanonut, mutta paikka on silti auennut. Jäin miettimään, mitä tehdä.
Otanko riskin ja menen yritykseen palkatta, vaikka en sitten saisikaan paikkaa - vai annanko olla ja yritän saada jotain muuta?
Seuraavana päivänä päätin kuitenkin, että suostun siihen 4,5 kk harjoitteluun, koska työ kuulostaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä ja näyttäisi varmasti kivalta CV:ssäni, vaikka sitä kautta ei sitten jatkoa tulisikaan.
Ilmoitin jo ECAMiin, että hyvältä kuulostaa ja he pyysivät soittamaan työnantajalle yksityiskohtien sopimiseksi. Kun sitten puhuin toisen minua haastatelleen henkilön kanssa, eli sen, joka kai sitten viime kädessä päätöstä on tekemässä, hän kertoi olevansa melko nyt epämiellyttävässä tilanteessa, kun yksi puhuu yhtä ja toinen toista näistä harjoitteluajoista. Olin soittanut ilmoittaakseni, että voisin todellakin aloittaa 15. päivä ja olla sen 4,5 kk minkä jälkeen katsoisimme tilannetta.
Työnantaja kuitenkin sanoi, että heillä oli koko ajan ollut mielessä tämä kuuden kuukauden harjoittelujakso - ja itseasiassa vain se. Töitä heillä
EI olisi, se oli nyt varmaa. Kuuden kuukauden jakso siksi, koska se olisi heille
taloudellisesti kannattavin ratkaisu (niin varmaan kun saavat kykenevän ihmisen täysipäiväisesti töihin, eikä hänelle tarvitse maksaa palkkaa). Paljon
tekemistä yrityksessä kyllä olisi, mutta ei palkkatöitä, sori vaan.
Työnantaja sitten kertoi myös että mitään laitteita en heiltä saisi vaan työ pitäisi tehdä omilla laitteilla. Mainitsin, ettei minulla ole kaikkia tietokoneohjelmia, mitä työssä voidaan tarvita, mihin hän naurahti ja sanoi jotain tyyliin
"kyllä sinä varmasti jotain keksit.." Okei... Noh,
pian sitten selvisi, että itseasiassa koko harjoittelupaikkakaan ei ole varma, koska nyt ei ollutkaan varmistunut eräs yhteistyö, minkä (kai?) piti olla jo varma ja mikäli tuo homma menisi puihin, ei myöskään harjoittelua olisi. Tämä tieto tuli työpaikan jo saatuani ja päivää ennen kuin he olisivat halunneet jo avata minulle toimintaansa. Eli siis yhtäkkiä ei ehkä olisi koko harjoittelupaikkaakaan. Olin kuin puulla päähän lyöty.
Puhelimesta päästyäni otin yhteyttä ECAMiin, että kiitos, mutta
ei kiitos, en halua sekaantua tämän yrityksen toimintaan millään tavalla, sillä tuntui vahvasti siltä, ettei homma ollut kenelläkään minkäänlaisessa lapasessa. Myös ECAMista oltiin pyöristyneitä ja ilmoitettiin, että myös he viheltävät tämän pelin poikki. Yrityksen toinen yhteistyötaho oli nimittäin ilmoittanut heille, että yrityksessä olisi kyllä töitä tarjolla harjoittelun jälkeenkin - mikä ei siis ollut totta.
En voi kuin huokaista helpotuksesta, että en ennättänyt vielä tehdä mitään sopimuksia - tai ilmoittamaan asiasta työkkäriin... mutta
ette arvaa miten kovasti suoraan sanottuna v*tuttaa tämä homma. Sanottakoon vaikka niin, että tänä aamuna oli asteen vaikeampi kammeta itsensä sängystä ylös vielä 10 h yöunienkin jälkeen...
