keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kylmää ja lämmintä

 Vas. "Kävelytin koiran korttelin ympäri" / Oik. Kaurahiutaleinen vehnäskonssi

Tein viikonloppuna iiiihania skonsseja soveltamalla yhtä vanhaa reseptiä sen verran, että jätin sokerit pois ja heitin kaurahiutaleita mukaan. Huippuhyviä! Olis mahtavaa, jos olis joka aamu aikaa ja mahdollisuus tehdä skonssit aamupalan kaveriksi, kuten kesällä joskus... Aamut menee lähinnä säntäillessä zombie-tyylillä tätä nykyä... Herään kyllä heti kun herätyskello vähänkin inahtaa, mutta kuljen zombiemaisena ensimmäisen tunnin ainakin, mikä on todella rasittavaa. Jos saan nukkua niin kauan kuin uni maittaa, olen jopa ihmismäinen herättyäni.

Tänään aamulla töihin mennessä sää oli vielä ihan okei, loppupätkää kävellessä tuuli oli aika ikävä ja heitti lunta silmiin, mutta huhhei, jossain vaiheessa päivää kehkeytyi siitä tuulesta sitten kunnon lumimyräkkä. Onneksi KERRANKIN kävi niin hyvin, että bussi ei ollut kuin n. 7 minuuttia myöhässä (koska olen suosiolla luopunut yrityksestä mennä Paunun busseilla, jos vaan suinkin niitä voin välttää, koska ne ovat aina minimissään 30min myöhässä)! En siis joutunut tänään nököttämään lumimyrskyssä kovinkaan kauaa, mikä vaikutti positiivisesti koko loppu päivään. Päivät ovat aina ihan pilalla, kun töiden jälkeen saa vielä käyttää kotimatkaansa tunnin, vaikka siihen omalla autolla menisi 10 minuuttia. Ugh.

Kävelytin tosiaan kotiin tultuani koiran. Vielä kotiin saapuessani Tampereella oli vain pientä lumisateenpoikasta, mutta päästessäni koiran kanssa ulos, huomasin sen Kangasalan myräkän saapuneen tännekin... Huoh. Käveltiin vain kortteli ympäri ja pyörrettiin sitten kotiin, koska en nähnyt enää mitään (ks. silmälasit, huom. ripsari poskilla) ja koirakin muistutti enemmän lumiukkoa samalla kun se repi jaloistaan lumipalleroita irti... 

Kiire, hässäkkä ja stressinpoikanen jatkuvat töissä ja sen ansiosta olenkin nyt kärsinyt närästyksestä useamman päivän, mikä sitten aiheuttaa yskää, mikä puolestaan käy vaivaamaan keuhkoja. Äh. Olen yleensä kotiin päästyäni niin poikki, että en jaksa enää tehdä juuri muuta kuin katsella televisiota ja odottaa Mikeä töistä, että saan sanottua edes moi ennen kuin sammun. Sammumisesta puheen ollen, aion nyt kaatua sänkyyn... minne olisi kannattanut kaatua jo pari tuntia sitten.

PS. Hiuksista lähti väri ensimmäiset neljä pesua ja nyt niissä ei enää ole violetista haisuakaan vaan tilalla on ihan miellyttävä punaruskea pohja aina vaan punaisemmiksi muuntuvilla raidoilla. Tykkään yhä.

perjantai 25. tammikuuta 2013

4. viikko

Olen ollut työpaikalla 3 x tällä viikolla. Mm. Näin "vetävän" näköisenä takkutukkani kera.

Tämän aamun kauniin pinkki auringonnousu Kangasalla.

 Olen "hieman" jäljessä Emmerdalen jaksoissa, mutta nauroin sille, että David oli lähdössä Suomeen ja siellä paikkaan nimeltä "Uskihonkiponki", eli Uusikaupunki. Ilmeet kuvakaappauksessa kertovat kaiken.

Käytin töissä äidiltä joskus kauan sitten saamaani mekkoa 
ja yhtä suosikkikaulakoruani (uniikki) (Vatne Designs).

 En edes "tykkää" Sofi Oksasesta Facebookissa. 
Ehkä juuri siksi he myös olettavat, että haluan tietää ylipäätään jotain sokerijuurikkaista.

Olen kulkenut 99% tästä talvesta näissä saappaissa, jotka ostin viime syksynä
hintaan 39,90 Skopunktenilta. Näissä on ihan pieni, tasainen korko.
Mainittakoon vielä, että saappaat ovat olleet yllättävän lämpimät, laadukkaat
ja jopa kestäneet loskaa ilman, että varpaat kastuvat!

Kiire ja hulinaviikko töissä ovat taanneet sen, että kotona olen pakollisten kuvioiden jälkeen jo hyvin pian kaatunut sänkyyn... Ehkä olisi aika hankkia vähän C-vitamiinia, jos siitä saisi jotain potkua tähän arkeen. Töiden lisäksi elämään ei tällä hetkellä juuri kuulukaan mitään erikoista, josta olisi kannattanut vaivautua kirjoittamaan. Tällä viikolla viikonloppu tulee kyllä todella tarpeeseen, joten hyvää sellaista kaikille!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Milo-ilo






Sunnuntain riemua kohta 11 vuotta täyttävän villakoiraherran tyyliin...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Violetinpunaista

 Rock 'n' Roll!

Siis tämmöstä tuli tänään parturissa. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt sekä työn laadun, että hinnan suhteen, kiitos vaan Tiia, jos satut tänne jostain syystä joskus eksymään! Kävin naapurin Hiusmestassa operoitavana hakien hiuksia "punaisempaan suuntaan". Koska pohja oli melko tumma, lähdettiin siitä, että heitetään siihen tumma, kylmä punainen (vähän violetti) väri ja vedetään pirteyttä tuomaan räiskyvän kylmänpunaisia raitoja. Lisäksi tasoitetaan otsis ja siistitään latvat. Hiuksista tuli ehkä tummemmat ja violetimmat, kun mitä olin ajatellut niistä tulevan, mutta mageet ovat, jopa Mike tykkäsi kovasti, vaikka on aina vastustanut mun violettiin suuntaavia hiusajatuksia. Hiuksissa oli sen verran paljon rock-henkeä näin suorana, että oli pakko ottaa tuollainen naurettava kuvakin... Mitäs muut sanoo?

maanantai 14. tammikuuta 2013

Maanantaimongerruksia

Viikonlopusta selvitty, samoin myös flunssasta (josta tosin vielä pieni köhä muistona) ja arki on koittanut jälleen. Kävin pyörähtämässä työpaikallakin, missä en tänään oikeastaan edes palellut, koska olin varustautunut vanhalla pikku poncholla muun vaatetuksen ohella. Jätin ponchon sinne, koska en sitä kotona tarvitse.

Tällä viikolla jännitän hieman keskiviikkoa, koska olen ensimmäistä kertaa öh... 1,5 vuoteen (?) menossa kampaajalle. Olen käynyt pari kertaa hiuksia leikkuuttamassa, mutta muuten olen hiukset värjännyt itse jne. Nyt aion mennä tuohon naapuriin värjättäväksi ja vähän hirvittää. Hinnat ovat lähes puolet edullisemmat kuin mitä kaupungin nimekkäimmissä paikoissa, joten saa nähdä mitenkä siinä käy, mutta noh, värit on yleensä onneksi helppo korjata jopa kotona, jos se nyt ihan kamala on. Jos ei, pyörähdän sen jälkeen kaupungilla postireissulla, viimeinkin...

Suunnitelmissa olisi mennä hiusten kanssa taas vaihteeksi punaisempaan suuntaan (viime vuonna pysyin koko vuoden jotenkin ihmeen kaupalla suunnilleen samassa ruskeassa värissä), mikä ainakin Mikeä miellyttää kovasti. Kovempi hommahan sitä on pitää punaisena ja saan varmaan taas vaihtaa tyynyliinat mustiksi ainakin hetkeksi aikaa... Jännittää lähinnä nähdä miten punaisen tästä saa ilman että tätä tarvitsisi alkaa blondaamaan. Vai isketäänkö lisää räväkkyyttä raidoilla. En oikein vielä tiedä. Saattaa myös olla, että lähden töiden puolesta käymään tällä viikolla Ikeassa, mutta hommaa ei vielä ole lyöty lukkoon. Japanin tunnitkin alkaa torstaina taas ja samana päivänä meillä on kotona klo 8-16 veden käyttökielto ja kaikki viemärit pitäisi saada tukittua esim. sanomalehtipapereilla. Pelottaa jo valmiiksi, että minkähän lainen kaaos täällä taas tulee olemaan. Huuhtovat kuulemma putkia. P*skathan ne on. Suihkukin tarjoilee yhä pakkasen hieman kiristyessä vuorotellen jääkylmää ja tulikuumaa. Inhaa.

torstai 10. tammikuuta 2013

Nuhanenä täällä moi

Heipä hei vaan taas kaikki pikku tirriäiset! Kävin sitten maanantaina rokottautumassa ilkeää influenssapöpöä vastaan ja "nautiskelen" nyt sitten näistä rokotuksen jälkeisestä "flunssan kaltaisista oireista" = jatkuvasta nenän vuotamisesta, turvonneista silmistä, yskästä, hengitysvaikeuksista, lihassärystä ja vielä kaupan päälle hieman epämääräisestä olotilasta tuolla pääkopassa.

Käsivarsi ei ole enää ihan noin hurjan näköinen kuin kuvassa (vasemmalla), mutta sitä kuumottaa yhä ja onhan se vähän paisuksissakin. Hienoa.

Joka tapauksessa, viikko on kotona työskentelystä huolimatta ollut kohtuullisen tapahtumarikas. Maanantaina rokotukseen kiirehtiessäni nimittäin laukkuni päätti hajota. Olen elämäni aikana omistanut monen monta laukkua, eikä niistä yksikään ole vielä hajonnut niin näyttävästi, kuin mitä maanantaina käyttämäni laukku. Itseasiassa laukkuni eivät yleensäkään ole juuri hajoilleet, ellet laske hajoamiseksi pientä kulumista tai saumojen rispaantumista... Pidän laukkujani hyvin ja hellästi, niitä turhaa paapomatta. Omituisinta tässä oli se, että ostin laukun alle kuukausi sitten ja sanoin Mikelle, että se on sitten mun joululahja häneltä. Hänkin tykkäsi laukusta, joten ei vastustellut... Kyseessä on tuo musta O.I.S.in tekonahkalaukku, joka löytyy kuvasta tuosta alta. Laukku tosiaan levähti jalkakäytävälle aika erikoisesti. Kahva vetti, siinä kiinnikkeenä ollut niitti lensi jonnekin hevonkuuseen, eikä siinä sitten auttanut muu kuin kantaa laukkua kainalossa ja pyörähtää Aleksi 13:sta rokotuksen jälkeen. Olinhan jo muutenkin reklamointimatkalla, sen huulipunani takia.

 Vas. "Joululahjalaukku" / Oik. Herkkuleivät, jotka piristävät arkea

Laukun kuitinhan olin muuten sopivasti heittänyt mäkeen juuri edellisenä päivänä työpöytäni laatikoita siivotessani! Mutta, eipä siitä tullut ongelmaa, kiva myyjätäti ei vängännyt ollenkaan vastaan vaan vaihtoi laukun saman tien uuteen vastaavaan. Toivotaan, että tämän kanssa nyt sujuu sitten vähän paremmin. Tämä laukku oli muuten sangen... erikoinen ostos, sinänsä. Omistan nimittäin entuudestaan tällä hetkellä kaksi mustaa laukkua. Toinen niistä on pienehkö ja siinä on eräänlaisia "röyhelöitä" ja ostin sen lähes ilmaiseksi KappAhlista pari vuotta sitten jostain alennuksesta. Lahjoin myös Miken irroittamaan siitä ärsyttävän ja turhan ketjun viime kesänä (koska en ole niin rock, että laukussani pitäisi olla sormen paksuista kettinkiä). Toinen laukku puolestaan on kuuluisa "terror of terminal" -laukku, joka on kooltaan massiivinen, ei mitenkään kauneudella pilattu, mutta todellinen tilaihme muistaakseni kahdeksalla taskulla varustettuna. Niinpä päätin ostaa tällaisen hyvän mustan peruslaukun, jossa olisi vähän jotain jujua ja jossa EI ole olkahihnaa (koska varmaan viimeiset 5 laukkuani ovat olleet olkahihnallisia cross-body tyyppisiä laukkuja). Tykkäsin tuosta punotun näköisestä etupuolesta ja vekkuleista vekeistä (tms) sivuilla, antavat laukulle vähän ilmettä! Muuten en ole hirveästi ollut viime aikoina innostunut mustasta vaatteissa, kengissä, laukuissa tai missään muutenkaan, mutta pitäähän sitä naisihmisellä olla yksi kunnollinen musta peruslaukku, joka käy kaikkeen. Mielestäni tämä nyt menee vielä jossain juhlassakin tarvittaessa - ja jos on tarve kantaa puoli omaisuutta mukana.

Sain muuten myös sen huulipunani vaihdettua, tosin sekin oli aika mielenkiintoinen elämys. Haistatin (hah) punaa ensin yhdellä kosmetiikkaosaston myyjällä ja kysyin, että kuuluuko tämän oikeasti haista tältä? Myyjä sanoi hetken haisteltuaan, että tässä merkissä ei ole tuoksuja, joten se haisee raaka-aineelle. Kysyin uudestaan, että haisevatko nämä punat oikeasti noin kamalalta, ihan vanhalta muovailuvahalta? Ensin hän sanoi hieman empien, että "noooh, kyyyllä..?", mutta onneksi hän suostui kanssani haistelemaan muita sarjan punia, jotka eivät todellakaan haisseet vanhalle muovailuvahalle vaan olivat todellakin enemmänkin tuoksuttomia. Sain vaihdettua sitten punani saman sävyn eri valmistuserään, joka ei haissut. Tosin, en oikein ole varma kannattiko tuosta ihmeestä maksaa 19 euroa, sillä tuoksuttomuus ei oikein hurmaa, eikä puna nyt muutenkaan mielestäni ole esim. Lumenen punaa parempi, mutta kai se on se tyylikäs pakkaus, joka siinä maksaa? En hirvittävän vakuuttunut ole... tuskin ostan samalta sarjalta muita punia. Sama pätee muuten myös Lancôme Hypnôse Doll Eyes -maskaraan. Vaikka se tuoksuu mielestäni hyvältä ja levittyykin hyvin, se ei kyllä kestä ainakaan omissa ripsissäni laisinkaan. Olen melko pettynyt huomattuani, että ripsari todellakin tuhraa silmänaluset jo parissa tunnissa, vaikka vaan istuskelisit kotona... En ymmärrä miten se niin huonosti pysyy. Ripset eivät myöskään pysy taivutettuna ollenkaan, vaikka myyjä väitti että se on taivutuksen kannalta jopa paljonkin parempi kuin tavallinen Hypnôse. No ei ole. Mutta 28 euron ripsari (alennuksessa) pitää käyttää loppuun, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joudun kantamaan mukanani pumpulipuikkoja ja ripsentaivutinta... Plääh. Tehkää siis itsellenne palvelus ja ostakaa suosiolla se perinteinen Hypnôse, sillä ainakaan Doll Eyesin kohdalla laatu ei ole parantunut uutuuden myötä! 

Teloin muuten siinä reklamaatioreissulta kotiutuessani vielä bussissa reitenikin niin taitavasti, että vasemmalla kyljellä makaaminen on nyt kokonaisvaltaisesti tuskainen elämys (käsivarsi + reisi)...

Ensi viikolla ryhdistäydyn ja rehaudun sinne hemmetin Postiin, käyn kampaajalla ja ehkä jopa kirjaudun naapurin kuntosalille, jos tuo budjetti antaa myöden. Nyt aion jatkaa niistämistä ja sen jälkeen yrittää nukkua, jos limaisuudeltani viimein pystyn... Yhhh.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kolibri

Jaa, näin se vaan menee. Mistä tietää, että kevääseen päin ollaan menossa? No siitä tietenkin, että Jenni menee ja ostaa jonkun superpirtsakan luomiväripaletin suunnilleen hetken mielijohteesta ja alkaa heitellä silmiin sinistä ja vihreää. Tänä vuonna Jenni heittelee silmiin myös oranssia, sillä Jenni meni ja osti "sen toisen" L'Orealin paletin nimeltään, joka on nimeltään niinkin naurettavan surullinen kuin Tropical Tutu. Kuka oikeasti nimeää nämä? Varmasti joku sellainen, joka myös puhuu itsestään kolmannessa persoonassa...? Joka tapauksessa, sunnuntaimeikissä (kyllä vaan) silmistä löytyy tuon mielenkiintoisesti nimetyn paletin turkoosia (sinistä?) sävyä paletin valkoisen (hyvin kimalteisen) värin päältä. Kun tämän paletin perjantaina ostin, ryntäsin heti kotona kokeilemaan luomilleni pelkkää oranssia, suoraan aplikaattorilla silmiin... Miksi? Koska näin Trendin kannessa mallilla villin oranssin silmämeikin, joka oli tehty juurikin tuon paletin oranssilla. Oli se muuten omassakin naamassa aika vekkulin näköinen...


Paletin mukana tuli aika mielenkiintoinen ohje siitä, miten noilla sävyillä tehdään silmämeikki, mutta koska tyyliini ei yleensä kuulu näyttää kolibrilta, voi olla että kokeilen värejä vähän hillitymmin. Kaikki sävyt paletissa näyttävät kimalteisilta, mutta todellisuudessa valkoinen on näistä se hileisin ja sininen hyvänä kakkosena. Oranssi näyttää iholla yksistään melkoisen matalta, eikä vihreässäkään nyt ihan hirvittävästi kimalteita ole. Pigmenttiä näissä tuntuu olevan hyvin, mitä värillisiin tulee, mutta valkoisessa sitä on vähemmän - mikä on ihan hyväkin mielestäni.

Vaikka silmämeikissä sitä väriä taas onkin, en oikein kyllä vielä ainakaan odota kevättä/kesää, vaan olen lähinnä ahdistunut ajatuksesta, että jossain vaiheessa pitää luopua talvitakista ja saappaista... Etenkin saappaista luopuminen aina surettaa, koska saappaat ovat todennäköisesti lempikenkäni tai lempikenkätyyppini. Ne ovat mukavia, tukevia ja lämpimiä... mikäpä sen parempaa?

torstai 3. tammikuuta 2013

Make Up Storen maanantaikappale?

Ostin eilen 19 euron hintaisen Make Up Storen creme-huulipunan sävyssä Raspberry (kuvassa vasemmalla) ja uskon, että punani on nk. maanantaikappale, eli p*ska, jos suoraan saa sanoa. Mikäli tämän punan kuuluu olla tällainen, en ymmärrä miksi kukaan haluaisi sitä vapaasta tahdostaan käyttää ja jopa maksaa siitä - 19 eurosta puhumattakaan.

Kävin oikein myyjän kanssa läpi erilaisia värisävyjä ja kerroin, että haluaisin jotain muuta kuin "peruspunaista" tai "perusnudea" (joka ei edes näytä huulillani hyvältä) ja haluaisin jotain hieman violettiin vivahtavaa, ehkä. Myyjä kokeili kämmenselkäänsä muutamaa sävyä ja suositteli erityisesti tätä Raspberryä. Sokoksen valoissa se näyttikin kylmältä, hieman murretulta punaiselta ja varsin herkulliselta. Siinä oli myös ihana kiilto ja runsaasti pigmenttiä. Ostin punan.

Tänä aamuna halusin tietenkin kokeilla uutta punaa työpäivää piristämään ja rempsein ottein vedin punaa huulille suoraan tuubista. Pigmenttiä oli kyllä, sitä en ala kiistämään, MUTTA. Se haju. Kyseessä ei ole enää edes kaunisteltuna tuoksu, vaan haju. Muovailuvahan haju. Ehkä 5-6 vuotta kaapin perällä nököttäneen huulipunan haju. Jotain aivan kammottavaa. En ollut siihen lainkaan varautunut, enkä haistanut punaa mitenkään ennen kuin levitin sen huulilleni ja sitten... Yök! Sen jälkeen haistoin tuubia. Tuplayök! Sävykään ei näyttänyt niin herkulliselta kuin kaupassa, vaan samalta kuin melkein kaikki peruspunaiset huulipunani, jotka ovat suurelta osin jääneet jonnekin pölyyntymään. Kiiltoa punasta ei irronut nimeksikään, vaikka sen tulisi olla "glossy", eli ainakin jokseenkin herkullisesti kiiltävä. Huulilla puna tuntui kuivalta, maistui kamalalta (yhtä kamalalta kuin hajukin) ja ainoa tapa millä sain selviydyttyä työpäivästä hirvittävänhajuisen, kuivan ja kiillottoman punani kanssa oli lisätä päälle ruusuista (ja tuoksuvaa) vaseliinia.

Kertokaa hyvät ihmiset nyt, ovatko kaikki Make Up Storen huulipunat samanlaista sontaa, vai oliko tämä tosiaan joku harvinaisen epäonnistunut kappale? Yök yök yök ja vielä kerran yök. Vaihtaisivatkohan ne tämän toiseen, vaikka olen ennättänyt kerran käyttää? Hirvittävä!

Koska Lancômen Hypnôse Doll Eyes oli Sokoksella tarjouksessa (28 euroa), jostin sen aiemmin käyttämäni (ja nyt viimeisiään vetelevän perus-Hypnôsen tilalle. Vekkulin mallinen harja osoittautui, kuten olin epäillytkin, hieman haasteelliseksi vasemman silmän kohdalla, kun en uskaltanut koittaa harjata ripsiäni vasemmalla kädelläni. Itse ripsari levittyi kuitenkin todella siististi ja tasaisesti, eivätkä ripset vielä yhden kerroksen jälkeen tuntuneet sen tönkömmiltä, kuin mitä Hypnôsenkaan jäljiltä, mutta pienen vahamaisuuden ripsissä tunsi kyllä. Doll Eyeshän on vahaisampi ja taivuttavampi kuin perus-Hypnôse. Yhdellä kerroksella sai kauniin luonnollisen ja todella hyvin erotellun lopputuloksen - tykkäsin kovasti! Tykkäsin itseasiassa jopa enemmän kuin perus-Hypnôsesta. Huomasin kuitenkin n. klo 12 (n. 4,5h meikkauksen jälkeen), että ripsiväri oli hieman tehnyt suttua silmän alle, enkä oikein keksi miksi, sillä Hypnôse ainakin kesti keskimäärin suttuuntumatta ainakin 8-10h, vaikka sää olisi vähän vastustanutkin ja tänään sääkin oli melko neutraali. Jännityksellä odotan irtoaako tämä myös silmistä yhtä hyvin kuin aiemmin käyttämäni Hypnôse, vai jääkö jämät putsattavaksi toiseen kertaan...

Tänään tuntui myös siltä, että on aika antaa ihon hengittää hieman paremmin ja jätin meikkivoiteen käyttämättä, sillä iskin kasvoilleni kesän suosikkiani - Maybellinen BB-voidetta. Eihän se mikään "kunnon BB" ole, mutta ihoni on aika hyvässä kunnossa ja tasainen (edelleen hieman oudosti käyttäytyvää otsaa lukuunottamatta), joten en kaipaillut kovaa pakkelia. Olen kyllä pikkuhiljaa oppinut pitämään myös siitä Maybellinen FitMe -sarjan alkuun raskaalta tuntuneesta meikkivoiteesta enemmän, enkä vähiten sen vuoksi, että sävy 110 tuntuu sulautuvan erinomaisesti ihoni väriin. Se on kuitenkin meikkinä aika tahmaisen tuntuinen alkuun, mutta onneksi asettuu kasvoille melko nopeasti. Sillä saa silti kuitenkin takinkauluksensa tuhrittua...

Nyt aion pistellä menemään hieman pinaattikeittoa ja lähteä sitten ulos liukastelemaan lenkkeilemään koiran kanssa.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden ensimmäiset kynnet


Lumenen Quick & Chic -sarjan wanha hopeinen lakka 58 Silvery Moon kohtaa Mavalan glitterilakan 226 Sparkling Red. Kiva yhdistelmä, joka toivottavasti irtoaa nyt kynsistä vähän helpommin kuin pelkkä glitterilakka (jonka raavin/viilasin pois)... Olen nyt jostain syystä rakastunut kaikkeen kimaltelevaan... Ja kynsissähän sitä rakkautta on helpoin toteuttaa!

Lähettäjä: Mobiili-Jenni

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuonna 2012

 Söin herkullisia leipiä...

 Käytin yksinkertaisia koruja...

Ihailin talven kauneutta...

 Tein ystävälleni kaulakorun...

 Pidin paljon harmaita villatakkeja ja rakastuin jättikokoiseen, kirjavaan huiviin...

 Söin Miken kanssa La Mammassa miljoona kertaa ja luin lehtiä parvekkeella...

 Nautin mansikoista ja skonsseista....

 Kävin kaupungilla ja kivimuseossa...

 Näin Milavidan, eli Näsilinnan sisältä...

 Totesin Sokoksen yläkerran kahvilan salaatit kaupungin parhaiksi ja pyöräilin ympäri lähialuieita...

 Löysin kukkapenkistäni jättietanan ja houkuttelin Miken poseeraamaan ylväästi...

Kasvatin parvekkeella jättietanien lisäksi myös kukkia...

 Söin kurkku-juustovoileipiä ja kävin (ikkuna)ostoksilla...
 
 Leikin Milon kanssa...

 Löysin kirpparilta 2 eurolla ihanan vihreän pikkulaukun...

 Nautin ruskasta...

 Vierailin Akutassa sekä oman viisaudenhampaani, että Miken niskakivun vuoksi...
...ja leivoin (mm. pipareita)...

 Nautin joulusta ja hevostelusta...

Ja kuvasin suurimman osan vuoden kuvista puhelimellani, joko laiskuuttani tai sitten ihan vaan siksi, että sekä kamerassa, että puhelimessa on sama määrä pixeleitä... Ehkä tämä uusi vuosi toisi nyt tullessaan myös palkkaa ja sitä myötä uuden kameran?

Kaiken kaikkiaan vuosi 2012 oli suurelta osin raskas vuosi. Taloudellisesti meillä oli välillä todella vaikeaa, terveydellisesti haasteita oli vähän jokaisella ja töitäkin on ollut niukasti tai ei ollenkaan. Ystäviä en nähnyt läheskään niin paljon kuin olisin halunnut, ratsastamaan pääsin todella harvakseltaan ja muutenkin kaikenlainen "humputtelu" oli aika vähäistä. Aloitin kuitenkin reippaana tyttönä japanin opiskelut ja Mike puolestaan pääsi osa-aikatöihin ja sai oleskeluluvan. Hyvääkin vuoteen 2012 mahtui, mutta toiveissa on, että vuosi 2013 vihdoin toisi meille jotain tosi hyvää ja elämä pikkuisen helpottuisi noin yleisesti ottaen.

Toiveikkaana uuteen vuoteen!