Vas. "Kävelytin koiran korttelin ympäri" / Oik. Kaurahiutaleinen vehnäskonssi
Tein viikonloppuna iiiihania skonsseja soveltamalla yhtä vanhaa reseptiä sen verran, että jätin sokerit pois ja heitin kaurahiutaleita mukaan. Huippuhyviä! Olis mahtavaa, jos olis joka aamu aikaa ja mahdollisuus tehdä skonssit aamupalan kaveriksi, kuten kesällä joskus... Aamut menee lähinnä säntäillessä zombie-tyylillä tätä nykyä... Herään kyllä heti kun herätyskello vähänkin inahtaa, mutta kuljen zombiemaisena ensimmäisen tunnin ainakin, mikä on todella rasittavaa. Jos saan nukkua niin kauan kuin uni maittaa, olen jopa ihmismäinen herättyäni.
Tänään aamulla töihin mennessä sää oli vielä ihan okei, loppupätkää kävellessä tuuli oli aika ikävä ja heitti lunta silmiin, mutta huhhei, jossain vaiheessa päivää kehkeytyi siitä tuulesta sitten kunnon lumimyräkkä. Onneksi KERRANKIN kävi niin hyvin, että bussi ei ollut kuin n. 7 minuuttia myöhässä (koska olen suosiolla luopunut yrityksestä mennä Paunun busseilla, jos vaan suinkin niitä voin välttää, koska ne ovat aina minimissään 30min myöhässä)! En siis joutunut tänään nököttämään lumimyrskyssä kovinkaan kauaa, mikä vaikutti positiivisesti koko loppu päivään. Päivät ovat aina ihan pilalla, kun töiden jälkeen saa vielä käyttää kotimatkaansa tunnin, vaikka siihen omalla autolla menisi 10 minuuttia. Ugh.
Kävelytin tosiaan kotiin tultuani koiran. Vielä kotiin saapuessani Tampereella oli vain pientä lumisateenpoikasta, mutta päästessäni koiran kanssa ulos, huomasin sen Kangasalan myräkän saapuneen tännekin... Huoh. Käveltiin vain kortteli ympäri ja pyörrettiin sitten kotiin, koska en nähnyt enää mitään (ks. silmälasit, huom. ripsari poskilla) ja koirakin muistutti enemmän lumiukkoa samalla kun se repi jaloistaan lumipalleroita irti...
Kiire, hässäkkä ja stressinpoikanen jatkuvat töissä ja sen ansiosta olenkin nyt kärsinyt närästyksestä useamman päivän, mikä sitten aiheuttaa yskää, mikä puolestaan käy vaivaamaan keuhkoja. Äh. Olen yleensä kotiin päästyäni niin poikki, että en jaksa enää tehdä juuri muuta kuin katsella televisiota ja odottaa Mikeä töistä, että saan sanottua edes moi ennen kuin sammun. Sammumisesta puheen ollen, aion nyt kaatua sänkyyn... minne olisi kannattanut kaatua jo pari tuntia sitten.
PS. Hiuksista lähti väri ensimmäiset neljä pesua ja nyt niissä ei enää ole violetista haisuakaan vaan tilalla on ihan miellyttävä punaruskea pohja aina vaan punaisemmiksi muuntuvilla raidoilla. Tykkään yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti