Keltaista kiikarissa

Tampereella, eilen

Tämä kevät on tarjonnut mielettömät määrät värejä niin muodin, kuin sisustuksenkin osalta. Kevät on aina aikaa, jolloin itse virkoan talven "horroksesta" ja alan kaivata päälleni sitä omenanvihreää jakkua joka on nököttänyt Usassa viimeiset pari vuotta (ja joka odottaa nyt tullissa noutamista). Tänä keväänä keltainen on kuitenkin pistänyt silmääni useampaankin otteeseen, kuten on täällä blogin puolellakin tullut todettua jo muutamaan kertaan. Keltaista on hiipinyt sisustukseen, kun en sitä päälleni ole laittanut, etenkin kun värianalyysi aikoinaan kertoi sen olevan suurin viholliseni, vaikka teininä keltaisella skootterilla ajelinkin. Tuolloin väri oli melkoinen kauhistus, mutta ei enää... Olen jo pitkään himoinnut yhtä keltaista laukkua, vaikka tiedän, että omistan aivan liikaa laukkuja jo muutenkin (aion itseasiassa tehdä laukuistani inventaarion tänä viikonloppuna ja laittaa, enemmän tai vähemmän surutta, niitä myyntiin).

Luulen, että keltainen laukku menisi ihan hyvin, koska vaikka väri ei sitten itselleni sopisikaan, niin eihän se tule ihoa vasten. Toisaalta, keltaiset huivitkin ovat miellyttäneet silmää... Ei sellaiset kokonaan keltaiset, vaan keltapohjaiset kirjavat... Eilen bongasin kaupungilta Marimekon ikkunasta keltaista. Se on väri, joka tällä hetkellä saa suupieleni ylöspäin jo pelkästään sen näkemisestä. Ihailin samalla bussista käsin pirteän punaista pyörää, jonka omistaja sitten kirmasikin juuri kuvanottohetkellä pyöränsä luo upeankeltaisissa kengissään ja huivissaan! Lisäksi talo, jossa on mm. Indiska, on ihana, vanha, keltainen kivitalo. Ah! Lisää lisää lisää!

Ja perjantai 13. päivä todisti jälleen olevansa perheeni piirissä onnen päivä, sillä sain tänään odottamani kutsun työhaastatteluun ensi viikolle!