Joskun jokin asia on vain yksinkertaisesti
pakko saada. Viime perjantaina tämän bloggaajan oli pakko saada kuvassa komeileva
laukkukaunotar, vaikka olikin vain viikkoa aiemmin hankkinut itselleni toisen kanvaasia ja "nahkaa" olevan (tosin täysin eri mallisen) laukun. Nyt mietinkin, mitä sille toiselle teen, koska vaikka se onkin mainio laukku (tosin Miken mielestä se on 70-luvulta), ei se ole yhtä sopiva arkipäivän tarpeisiin kuin tämä uusi ihanuus. Hintaakin tällä uutukaisella oli toki tuplasti se, mitä aiemmin hankkimallani, mutta en yksinkertaisesti voinut jättää sitä kauppaan. Laukku on
vaalean beigeä kanvaasia (miltei luonnonvalkoinen) ja
tummaa konjakinväristä "nahkaa" ja siihen saa kiinni kankaisen kantohihnan halutessaan, mutta parhaimmalta tämä näyttää kyllä kahvasta kannettuna. Mikä parasta, laukku näyttää sopivan uuteen kevättakkiini täydellisesti. Väri on aivan sama. Ah!
Olenkin tässä viime päivinä lähinnä surkutellut kahta asiaa, mitä tähän laukkuun tulee. Ensinnäikin sitä, että taas
yön aikana on satanut 10-15cm uutta lunta ja pakkastakin on vähän liikaa uudelle takille. Toisekseen sitten olen surkutellut sitä, että arkielämäni on tällä hetkellä varsin tapahtumaköyhää, minkä vuoksi laukkukaunokainen pääsee pyörähtelemään lähinnä ruokakaupassa, jos sielläkään.
Työrintamalla on jonkinasteista toivoa ilmassa, suhteiden (joskin etäisten) kautta pyritään etenemään... Toivottavasti pian tärppäisi, sillä rahalle olisi kyllä käyttöä. Ensinnäkin tähän asuntoon tarvittaisiin kipeästi niinkin simppeli perusasia kuin kokovartalopeili. Täällä ei valmiiksi sellaista ollut, vaan ainoa peili on wc:n pikkuinen seinäpeili. Blah. On jokseenkin noloa ajaa 1. kerroksesta hissillä alas, vain jotta voit tarkistaa asusi hissin peilistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti