Laiskan bloggaajan paluu

Piirakkaa ja tärähtänyttä tunnelmaa...

Tajusin vasta maanantai-iltana, että olisin ehkä voinut yrittää tutustuttaa Mikeä näihin suomalaisiin "pääsiäisperinteisiin", mutta olen ihan urpo toimimaan moisten suhteen täällä Tampereella. Eipä sillä, meillä oli myös aivan munaton pääsiäinen, sillä en yhden yhtä suklaamunaa sitten tullut ostaneeksi... Vanhemmat toivat niitä tänne jo joku viikko sitten, mutta ne katosivat parempiin suihin hyvissä ajoin ennen pääsiäistä... Hupsan.

Pääsiäisen aika sujuikin sitten lähinnä hyvin rennoissa tunnelmissa kotona. Emme tehneet oikeastaan yhtään mitään. Tein Miken suosimaa pizzaa pyhinä ja sitten vielä herkullisen mustikka-vaniljaisen rahkapiirakan herran syntymäpäiväksi (maanantai). Katsoimme lähinnä Star Trekiä ja nöräilimme - eli perus juhlapyhät. Samalla sitten jännitin (ja jännitän yhä) sydän kurkussa pääsenkö todellakin himoitsemaani työhaastatteluun ja saanko jopa töitä... 

Pohjanmaanreissua ollaan tässä mietiskelty jo jonkin aikaa (emme olekaan näemmä käyneet kuin viimeksi jouluna??), mutta nuo junaliput on kyllä sen verran käsittämättömän hintaisia, että ei ihan hirveästi houkuttele. Ähhh. Olenkin muuten kevään kunniaksi innostunut raidoista (vaatteissa ja asusteissa), kiitos ehkä siitä kuuluu äidille, joka toi viimeksi tulijaisinaan kivan KappAhlin raitapaidan (ei tuo kuvassa oleva vanha rötkö), jota olen pitänyt ahkerasti päällä ja rakastunut siihen syvästi. Siitä innostuneena ostin KappAhlista toisenkin, rennomman raitapaidan ja himoitsen aina vaan lisää... Hurjaa.

Tukalle pitäisi tehdä jotain, sillä en ole värjännyt sitä sitten... lokakuun? Se on muuttunut itsestään tutun punertavaksi (kiitos punapigmentti) ja samalla blondaantunut melkoisesti. Haluaisin pitäytyä omassa luonnollisessa värissäni (koska olen tajunnut sen olevan helppoa, eikä se nyt niiiin pahalta näytä), mutta samalla tämän pitkän mopin kanssa tuo tuottaa hieman hankaluuksia, etenkin kun latvat ovat aivan toista maata...