Aurinkoinen ja lämmin päivä on viilentynyt melko kylmäksi juhannusyöksi, mutta onneksi koko asunto tuoksuu yhä syreeneiltä, jotka saatoin ehkä nipistää takapihan puskista kera muutamien muidenkin kauniiden sinisävyisten kukkasten...
Juhannusta "juhlitaan" ihan vaan täällä kotona, Tampereella, vaikka pikkuisen kaipailenkin ehkä jopa wanhaa kesämökkiä... sillä aika kultaa muistot ja unohdan autuaana sen, että siellä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa, mutta hyttysiä senkin edestä. Vanhemmiten nukuin mökin rantasaunassa, missä puolestaan vaivana oli usein mitä mielenkiintoisemmat hämähäkit... Mutta siellä sai (esi)teininä kuunnella cd-soittimella (!) ihan mitä vaan, vaikka keskellä yötä.
Jotain maagista oli myös kaivosta nostetussa vedessä, muurinpohjaletuissa, juhannussaunassa koivuvihtojen ja syreenisaippuan tuoksussa, sekä pulahduksessa vilpoiseen järveen...
Ehkä vielä jonain päivänä omistan itsekin kesämökin, jonka rauhasta ja hiljaisuudesta osaan nyt vanhemmiten nauttia, sen sijaan, että kaipaisin jotain muuta. Omaan mökkiini kuitenkin haluaisin sen sisävessan ja juokseva vesikin olisi ihan kiva sinänsä, että pyykinpesu helpottuisi... Mutta oma kaivo ja rantasauna... mikä ettei?
Jos totta puhutaan, asuisin kyllä helposti jossain maaseudun rauhassa vaikka ympäri vuoden - mikäli johonkin kaupunkiin pääsisi silti tarvittaessa vaikkapa puolessa tunnissa...
Oman parvekkeen orvokkeja
Nyt on aika myös tämän yökukkujan vetäytyä petiin ja uskon, että uni maittaa reippaan 15,5 km pyörälenkin ja pyykinpesun jälkeen...
HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti