Töitä!

Kuva-arvoitus...

Nyt loppuu lekottelu, sillä työpaikka on hankittu. Ensimmäiset 4,5 kk huhkitaan työmarkkinatuella, mutta nyt tarkoituksena olisi ihan oikeasti sen jälkeen saada sopimus vakituisesta työpaikasta. Toimenkuvaan kuuluu käännöstyöt ja erilaiset nettikauppahommaan liittyvät työt. Suurimman osan voin tehdä kotoa käsin ja alustavasti onkin suunniteltu, että 4 päivää viikossa tekisin töitä kotoa käsin ja yhtenä kävisin sitten toimistolla tarpeen vaatiessa. Virallisesti aloitan 5.11., mutta firma tarvitsee auttavaa käsiparia NYT, joten he toivoivat, että voisin jo nyt aloittaa käännöstöiden tekemisen ja saisin nuo tunnit sitten vapaaksi myöhemmin. Sopiihan se, koska esim. joulun aikaan olisi mukava vähän lomailla.

Tänään kävin taas opiskelemassa japania ja tulin samalla reissulla myös siihen tulokseen, että alkaa olla tämän vuoden pyöräilyt pikkuhiljaa omalta osaltani pyöräilty, kun vesilätäköt alkavat jäätymään ja alamäkeen pyöräillessä kasvot meinaavat tyystin jäätyä... Ja iltojen pimetessä näköjään nuo kanssaliikkujat alkavat yhä idiootimmiksi. Nytkin kun pääsin kurssipaikan pihasta kadulle, joku keski-ikäinen ukko harhaili siinä aivan keskellä tietä puolelta toiselle, väistin sitä aivan tien reunaan niin ukko mulkaisi ja läpsäytti kätensä yhteen melkein mun naaman edessä, kuin jonkinlaisena pelotteena. Saatoin sitten karjua perästä päin jotain tyyliin "Ja kivat sulle kanssa!"... Ehkä se on se hullu pohjalaisuus, mutta perus "mullehan ei vittuilla"-asenne näemmä kytee sydämessäni edelleen, vaikka Nääsvillessä vaikutankin. Toisaalta, 10 vuotta sitten olisin karjaissut kyllä jotain paljon vulgaarimpaa... Ärsyttää tuollainen.

Samaan sanon myös, että sekin ärsyttää, että ellen halua huvikseni jonotella kahdesti huonosti vaihtuvissa liikennevaloissa ja ylitellä isoa tietä matkalla, johon menee normaalisti ehkä 5min pyörällä, joudun ajamaan joko autotiellä tai sitten jalkakäytävällä ja kumpikin vaihtoehto ärsyttää kanssaliikkujia suunnattomissa määrin. Ei ollut meillä Pohjanmaalla näin pyöräilijävastaista!

Nyt pitäisi vielä jaksaa inspiroitua kuuraamaan kylppäri, kun sen menin lupaamaan, ja suihkussakin olisi hyvä sitten sen jälkeen käydä. Tämä pimeys vaan saa olon tuntumaan siltä, niinkuin kello olisi jo ainakin yksitoista, mistä johtuu se, että olen lähinnä valmis kaatumaan sänkyyn. Blörgh. Toivottavasti tulee oikein muikean luminen talvi, ettei tarvi täyspimeydessä kupata! 

PS. Olen rakastunut uusiin viininpunaisiin kapealahkeisiin pehmokangasfarkkuihini! (Vaikka ne keräävätkin tonneittain nöyhtää.)