Stress-i

Blogirintamalla tuntunee hiljenneen näin juhannuksen jälkeen. Yhä useampi kirjoittaa harvemmin, jos ollenkaan ja lomat ovat monella alkaneet. Itselläni on tämä viimeinen 2 viikon rutistus meneillään (miten äkkiä voi 3 kk mennä?!), joka huipentuu avajaisiltaan. Viimeisen viikon olen töissä omillani, se jännittää.

Eilen amerikkalaiset viettivät itsenäisyyspäiväänsä, kuka mitenkin. Mike tietenkin vietti sitä töissä, kuten kaikkia muitakin juhlapäiviä. En ehtinyt nähdä häntä kuin aamulla muutaman minuutin. Viimeinen viikko on ollut suunnilleen samanlainen, ihmisten ja yritysten valmistautuessa itsenäisyyspäivään. Mike on tehnyt monesti ensin päivävuoron (klo 13-23) ja sitten perään aamuvuoron (klo 7-17)... Ei ole herkkua.

Olen yrittänyt tavoitella kaverilta saadun vinkin perusteella erästä tahoa vuokra-asunnoista, mutta näemmä heidän varsinaiset toimistoaikansa ovat juuri samaan aikaan kuin omani. Nyt on vaan sitten pakko jossain vaiheessa päivää ottaa muutama minuutti ja soittaa, koska asialla on kuitenkin jonkin verran kiire. Stressaavaa.

Stressiä ei myöskään yhtään lievitä se, että sain eilen aamulla hipihiljaa postiluukustani lappusen, jossa ilmoitettiin remppamiesten taas kulkevan vapaasti asunnoissa koko viikon (sen kummemin ajankohtaa tarkentamatta) ja että heillä tulee olla esteetön pääsy sinne ja tänne. Mitenköhän tämä onnistuu naapureillani, joilla on esim. isoja koiria? Ei niitä voi missään komerossa pitää koko viikkoa... Muutenkin, ilmoittivat asiasta vasta saman päivän aamuna, jolloin ukkelit olivat jo tulossa. Aika fantastista? Mitään ilmoitusta ei myöskään ole tullut rappuun. Äääh. En todellakaan aio siirrellä kalusteita ympäri kämppää joka aamu (kuten joku naapurini yläkerrassa tekee klo 6), kun en tiedä koska ukot ovat tulossa. Heidän pitäisi edelleenkin vain käpäillä noita venttiileitä, niille pääsee kyllä ilman kalusteiden siirtelyäkin...


Pidän kyllä oman oviketjuni kiinni, sillä en halua remppamiesten hiippailevan hiljaa sisälle kesken aamutoimieni...