Perjantai-illan tunnelmia

Minne tämä viikko katosi? Vastahan oli tiistai ja onnistuin bloggaamaan. Nyt ollaan perjantain loppupuolella ja koko viikon olen vaellellut täällä kaikessa hiljaisuudessa... En ole edes muistanut lukea suosikkiblogejani. Tänäkin aamuna 20 minuuttia katosi kuin tuhka tuuleen (kuten aina, kun yritän ehtiä jonnekin tärkeään).

Työhaastatteluni aamulla kesti ennätyksellisen 1,5 tuntia. Kokemus oli kuitenkin miellyttävä ja tunnelma melkoisen rento. Toivon etten höpötellyt liikaa... Hyvät fiilikset jäi ja pyysinkin lopuksi haastattelijoita rehellisesti sanomaan onko tässä mitään saumaa. Sain kommentteja hyvistä ideoistani ja persoonastani, sekä siitä, että kanssani olisi varmasti mukava työskennellä. Voi olla, että homma vielä kuitenkin kaatuu siihen, että taitoni InDesign -taitto-ohjelman parissa eivät ehkä ole huipputasoa, koska en ole ohjelmaa kahteen vuoteen tarvinnut. Vakuuttelin kyllä muistini virkistyvän pikaisesti tarvittaessa. Harmittelin hieman, koska en ollut arvannut tuon ohjelman kuuluvan suoranaisesti juuri omiin työvälineisiini, sillä jos olisin tiennyt, että he odottaisivat erinomaista osaamista myös tuosta ohjelmasta, olisin treenannut vähän etukäteen...

Paikkana oli kuitenkin aivan upea vanha tehdas, joten haastattelu oli elämys jo sinänsä.

Ilahduin tänään myös kolikkolaatikon penkomisesta, sillä kolikkotornit laskettuani tajusin meillä olevan 11,90 hiluina. Tästä innostuneena suostuinkin sitten lähtemään kaverin kanssa Cafe Europaan kahvittelemaan (unohdin ottaa kuvia). Hieno paikka, paljon antiikkia (tosin osa huonokuntoista) ja tunnelmaakin löytyy, mutta hinnat ovat järkyttävät. Eniten järkytyin siitä, että esim. Keisarin Morsian -tee, jota nyt saa ruokakaupastakin, maksoi 3 euroa pieni kuppi ja 7 (seitsemän!) euroa iso kuppi. Hemmetti soikoon, sillä hintaa olisi parempi saada jo iso pannullinen ja vielä paketti pusseja kaupan päälle! Wayne's Coffeessa (joka on nyt ilmeisesti joku Aschan coffee & deli) oli muistaakseni iso tee jonkun 1,80... ja se oli iso.
 
Selvisin muuten tänään tullista yllättävän kivuttomasti. Isä tuli eilen Tampereelle ihan vaan kuskin hommia suorittamaan - tulliin kun on hiukkasen hankala päästä esim. bussilla, enkä välttämättä olisi halunnut roudata paikallisessa 12,5kg pakettia... Oli miten oli, kukaan ei jäänyt inttämään mitään paketistani (wanhoja kesävaatteitani, jonka Miken äiti lähetti), toisin kuin yleensä. Tullissa ei myöskään (ihme kyllä) ollut jonoa, tosin jouduimme silti seisoskelemaan hetken turhan panttina kun kukaan virkailijoista ei ollut innostunut asiakaspalvelusta... Nyt sitten yritänkin saada 2 koneellista vaatetta puhtaaksi ja hajuttomaksi, sekä mahtumaan jotenkin kaappeihini, joita meillä on muuten aivan liian vähän... Tai sitten liikaa roinaa. On kyllä uskomatonta miten nopeasti ja tehokkaasti tupakanhaju piinttyy vaatteisiin ja miten hankala sitä on niistä saada pois. Pelkkä hyväntuoksuinen huuhteluaine ei riittänyt, joten kävin hakemassa tuoksuvaa pesuainettakin (meillä normaalisti tuoksuton käytössä) ja aion huomenna yrittää uudelleen toivottavasti hieman paremmalla menestyksellä.

Meillä onkin täällä muuten eletty varsinaista pyykkidraamaa tämä viikko, kun eräs naapuri ensin päätti omia koko kuivaushuoneen itselleen (eikä ollut ensimmäinen kerta) ja sitten jättää kuivat pyykkinsä sinne 3 päiväksi, jolloin lopulta keräsin ne sieltä pois ja sulloin muovikasseihin. Tänään iltapäivällä ne oli viimein haettu pois (5 päivän jälkeen) ja huone täytetty uudella satsilla piri pintaan - eivät sentään olleet kehdanneet nakata pois omia 3 narua vieneitä pyykkejäni. Ja mielenkiintoista kyllä, kuivauskone oli ilmeisesti kytketty pois päältä kesken, sillä osa vaatteistani oli vielä kosteita. Lisäksi naapurini näemmä haluavat kuivattaa kamansa siellä kaikessa rauhassa ilman koneen apua... Niin ja, lahjoittamani euron arvoinen iso kauppakassikin oli näemmä hyvin kelvannut käyttöön... Lisäksi jouduin lahjoittamaan ison Espritin muovikassin, koska perhe oli pessyt mitä ilmeisemmin ainakin 3 koneellista pyykkiä...

Sen vaan sanon, että jos ne retut ovat siellä vielä huomenna kun menen laittamaan pyykkiä kuivumaan, niin ne eivät välttämättä ole enää sullottuna mihinkään muovikasseihin sen jälkeen... Laitoin nimittäin pyykkitupaan jo kaksikielisen nootinkin, että täällä asuu muitakin, jotka tilaa haluavat käyttää - mutta ilmeisesti tämä ei mennyt perille. Laitoin viestiä myös isännöitsijälle, joka lupaili laittavansa yleisen tiedotteen... Eipä sillä että se auttaisi, kun tämä pikku perhe ei näemmä osaa tai halua lukea mitään ohjeistuksia...

Huomenna tarkoituksena olisi myös käydä taasen sovittelemassa itsensä reggaetonin rytmeihin. Toivon vaan hartaasti, että meno ei ole ihan niin kovaa, kuin mitä eräs aiemmin käynyt antoi ymmärtää. Hän teki mielestäni muutenkin vähän törkeästi, kun meni tunnin jälkeen marisemaan tuuranneelle ohjaajalle siitä, miten tunti oli ollut niin "alkeistasoa", vaikka ryhmä on korkeatasoisempi normaalisti. Itselleni tämä "alkeistaso" tuntui sekin jo ihan tarpeeksi haastavalta!