Rakkaudenosoitus

Rautalankaa seinällä

Humputellen

Vas. Aamupala & Bunnymode-blogi/ Oik. Aamupuudeli

Ehkä hieman karu aamiainen (vadelmakaurapuuroa), mutta talossa ei ollut tänä aamuna hedelmiä tai oikein mitään muutakaan houkuttelevaa puuronkaveria, joten menkööt. Hyväähän tuo on! Koska en käynyt juustopaketilla, ei koiraakaan kiinnostanut ateriointini mitenkään. Suunnitelmissa oli lähteä tänään hakemaan tilaamani kirjat Suomalaisesta Kirjakaupasta ja pyörähtää samalla Koskikeskuksessa. Mielessä pyörivät Zizzin alennushintaiset farkutkin... 

Vas. Lindexin kimalteinen musta paita (jossa vekkuli vetoketju takana) /

Oik. La Mammassa herkkupizzojen äärellä

Jo aiemmin tällä viikolla repäisseenä laitoin nyt ensimmäistä kertaa päälleni Lindexiltä hankkimani mustan paidan (toinen kuva alla Lindexin sivuilta), josta otin reilun koon ihastuttuani takana nököttävään vetoketjuun ja erikoiseen, jotenkin märän näköiseen tekstuuriin. Olin kyllä pettynyt Lindexin valikoimiin tällä kertaa - ja anteeksi, mutta suorastaan inhoan kaikkea sitä Missoni-kamaa mitä siellä on... Tulee vain mieleen jotkut wanhat perhealbumit! (heh) Yksi kivannäköinen musta nahkakassi miellytti, mutta ei sillä hintaa... Ostin sieltä kuitenkin tuon puseron lisäksi rentoilufarkut (huippupehmeät ja KUMINAUHAT lahkeensuissa!?!) ja käsittämättömän kivat sulkakorvikset x 2 (olen hieman jäljessä mitä tulee tähän sulkatrendiin) ja hiuspampuloita (tai mitä ovatkaan), koska ne tuntuvat koko ajan mystisesti katoavan johonkin. Ostin myös sukkahousut, mikäli erehdyn tässä hameitani pitämään.

Meidän piti Koskikeskuksessa ihan ensiksi mennä La Mammaan, koska Mike oli nääntymäisillään nälkään. Emme sitten kumpikaan silti jaksaneet mättää kokonaista pizzaa naamaamme. Ehkä ihan hyväkin! Käymme melkein aina La Mammassa, jos mielimme pizzaa, koska sieltä saa melkeinpä pizzan kuin pizzan vaivaiseen 6,50 euron hintaan + siihen sisältyy salaattipöytä ja niin paljon vettä kun jaksat juoda. Palvelu on nopeampaa kuin McDonald'sissa keskimäärin ja pizzat maistuvia. 

Tutustuimme myös Faunattaren valikoimiin, kuten yleensä, ja näimme siellä nyt varsin mielenkiintoisia kummitussirkkoja, jotka olisivat kyllä kieltämättä helppoja ja hauskoja lemmikkejä, tosin, kuten edesmennyt keisariskorpionimmekin, melkolailla koriste-esineitä vastaavia aktiivisuudeltaan... Mutta tuoksuvat kuulemma uhattuna TOFFEELTA.

Vas. Ostokset / Oik. Mike & "joko nyt voidaan mennä" -ilme

Mikelle löytyi kiva valkoinen neuletakki ja oranssinpunainen t-paita, sekä Game of Thrones -kirja. Itse sain Zizzistä mielettömän hyvin istuvat farkut (normaalikokoani pienempänä?!) ja tietenkin tilaamani kirjat Suomalaisesta. Ostin Suomalaisesta samalla kivan kangaskassin, joka vähän tuolta takkini alta pilkistääkin... Kaiken tämän päätteeksi istahdimme kahvilaan ja joimme järkyttävän hinnakkaat kahvijuomat (Mike otti valkosuklaajäätelölaten ja minä jäisen Chain) ja pullon hirvittävän hintaista kivennäisvettä. Sitten suuntasimme kotiin.

Kotona menin melkein heti ahmimaan ensimmäiset n. 55 sivua Suljettu maa -kirjaa, jonka jälkeen pakottauduin suihkuun. Kirja huhuileekin tuolla jo yöpöydällä, joten kai sen kutsuun on taas kohta vastattava. Todella mielenkiintoista luettavaa!

Amerikkalaisen ajatuksia

Viime päivinä olemme Miken kanssa useampaankin otteeseen tulleet puhuneeksi suomalaisista ja etenkin suomalaisista naisista ja niistä miesten ja naisten välisistä eroista - samoin kuin kansalaisuuksienkin välisistä eroista.

Näin jo kohta vuoden kokemuksella, Mike kuvailee suomalaisia naisia keskimäärin kauniimmiksi kuin amerikkalaisia, mutta ihmettelee miksei kellään ole lantiota. Itseltäni sitä löytyy kyllä enemmänkin, mutta olen kyllä itsekin mieltänyt suomalaiset naiset aina enemmän sen mallisiksi, että he ovat rintavia, mutta muuten jopa poikamaisia vartaloltaan. En siis näemmä ole yksin tämän ajatuksen kanssa.

Mike sanoo myös, ettei ihmettele miksi suomalaiset naiset hakeutuvat ulkomaalaisten miesten seuraan. Suomalainen nainen on hänen mukaansa hyvin älykäs, itsenäinen ja rohkea, kun taas miehet tuntuvat enemmän olevan niitä "hiljaisia hissukoita", syystä tai toisesta. Naiset ovat ne, jotka suomalaista yhteiskuntaa oikeasti pyörittävät - tai siltä se ainakin amerikkalaisen silmään näyttää.

Amerikkalainen aviomies ihmettelee, miksi tässä maassa on niin paljon miehiä, jotka eivät välitä. Mistään. Tai siltä se ainakin vaikuttaa. Mennä rehnustetaan vaan mukana, ilman sen suurempia tavoitteita tai yritystä. Kuljetaan nuhruisen näköisenä ja haistaan pahalta, eikä oikein osata niitä naisiakaan kohdella.

Suomalaiset naiset, etenkin nuoret naiset, eivät kuitenkaan aina osaa pukeutua. On kesä ja lämminkin aina välillä, mikä toki tarkoittaa sitä että vaatteet vähenevät (ja pienevät), mutta kovin moni kulkee lähinnä "melko hutsahtavan näköisenä" Miken mukaan (voin kyllä kompata tätä lausetta silläkin uhalla että saan vihat niskaani). On farkkushortseja, jotka peittävät vähemmän kuin keskivertoalushousut ja minihameita, jotka juuri ja juuri peittävät "vesirajan". Kaikkein kamalinta Miken mukaan on kuitenkin ylikireät farkut jotka paljastavat aiiiivan liikaa... Sen kireyden vuoksi. Jos tajuatte mitä tarkoitan... Siinä sitä sitten yrittää herrasmiehenä katsella taivaita... (Ja toki ettei vaimo ota nokkiinsa.)

(kuva (liian lyhyistä shortseista): WeHeartIt)

"Olen melkein suomalainen mies."

Mike on nyt majaillut Suomen kamaralla semmoisen 10 kuukautta. Niin se aika vierähtää! Kuinkas Suomeen on sitten asetuttu? Päätin kysyä herralta itseltään...

Mitkä olivat ensimmäiset ajatuksesi, kun saavuit Suomeen - tällä kertaa pysyvästi?
- Odotin kaikkea uutta mitä näkisin ja tekisin, nyt kun olen täällä "maailmalla". Ja se oli ehkä hieman ylivoimaiselta tuntuva tunne, mutta en antanut itselleni mahdollisuutta kokea ja omaksua ihan kaikkea kerralla. Yritin ensin suhtautua muuttoon, kuin olisin vain ollut vierailulla.

Mitkä olivat ensivaikutelmasi uudesta kodistasi?
- Olin hyvin yllättynyt mitä säähän tulee. Oli aurinkoista, mutta viileää, hyvin kaunista ja virkistävää myöhäiskesää. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että uusi kotini (asuntomme) oli hyvin rentouttava, mistä ehkä johtuikin, että nukuin aika pitkälti ensimmäiset kaksi viikkoani täällä... Todennäköisesti siksi, koska elämäni Usassa oli hyvin hektistä, enkä juuri ehtinyt nukkua.

Mistä suomalaisista ruuista pidät eniten ja miksi?
- Lihamakaroonilaatikosta, koska se on edullista, mutta täyttävää ja ravinteikasta. Karjalanpiirakoihin tutustuihin jo kauan sitten ja joskus niitä on vain pakko saada - Earl Grey teen kanssa. En kuitenkaan halua niiden päälle hirvittävää kasaa voita. Puolukkamehu. Pidän oikeastaan kaikista marjoista, mutta puolukkamehua meillä oli alkuun paljon ja pidin siitä kovasti. Haluaisin sanoa, että ei ole niinkään tiettyjä suomalaisia ruokia, mistä pidän vaan enemmänkin tavasta millä suomalainen ruoka on valmistettu, amerikkalaiseen verrattuna. Suomessa käytetään enemmän aitoja aineksia, minkä ansiosta ruuasta tulee hyvin täyteläistä. Pidän erityisesti suomalaisista laatikkoruuista, esim. jouluruuat. Kerron usein amerikkalaisille, että suomalaiset jouluruuat ovat kuin kaikki parhaat amerikkalaiset jouluruuat sekoitettuna yhdeksi sörsseliksi. Niin ja etenkin palatessani aiemmilta Suomen vierailuilta kotiin, ikävöin ruisleipää...

Mistä suomalaisesta ruuasta ET pidä ja miksi?
- En pidä kiisseleistä, mikä on hyvin tyypillistä meille amerikkalaisille, koska pidämme kaikesta mikä on rapeaa... mutta kammoksumme limaisen tuntuisia ruokia. En myöskään pidä kalasta, jota ei ole valmistettu perinteisin tavoin, esim. kylmäsavulohi. Mämmiä en ole maistanut, koska sanot sen olevan pelottavaa.

Oletko omaksunut jotain suomalaisia sanontoja?
- "Siis mitä v*ttua!" (Mike nauraa) En ole oikeastaan oppinut muita sanontoja kuin kaikkia kirosanoja, koska ne on vähän pakko opetella suomeksi...

Entäs tapoja?
- En ole tarpeeksi suomalainen tietääkseni. Olenko sinusta? Sanoisin, että olen tainnut selvitä ilman suomalaisia tapoja. Pidän kuitenkin mielen avoimena...
Mikä suomalaisissa on parasta?
- Sanoisin, että suomalaisilla on parempi arvomaailma kuin amerikkalaisilla. Suomalaiset eivät ole niin pinnallisia. Suomalaiset eivät ehkä ole niin ystävällisiä, mutta he ovat aitoja ja sanovat, mitä tarkoittavat, kun päätyvät kanssasi keskusteluun.

Mikä pahinta?
- Hmmm... Tätä pitää miettiä. En ole ajatellut tätä, koska en yleensä ajattele kovin negatiivisesti. Puhuimme siitä, miten mielestäsi suomalaiset ovat useasti julkisesti päissään, vaikka klo 8 torstaina. Siitä tuli mieleen, että jotkut miehet Suomessa eivät selvästikään välitä omasta imagostaan, toisin kuin Usassa. Kohtaan päivittäin miehiä, jotka joko haisevat hirvittävän pahalta, näyttävät likaiselta tai kuljeskelevat ympäriinsä päissään. Yleensä nämä miehet ovat siinä 40 ikävuoden paikkeilla. Ilmeisesti nämä miehet ovat unohtaneet julkisen käytöksen etiketin.

Mikä Suomessa asumisessa on ollut erilaista Usassa asumiseen verrattuna?
- Suomessa on enemmän erilaista kuin kukaan voisi koskaan arvatakaan, ellei olisi muuttanut Atlantin yli. Ovenkahvanne ovat erilaiset, valokatkaisimet ovat erilaiset... tapa, jolla verhot laitetaan ikkunoihin (meillä verhokiskot), muistilehtiöt... Tiedät mitä tarkoitan. Nämä ovat vain asioita, nämä eivät edes ole niitä olennaisia asioita... Tämä on niin laaja asia, että sitä on vaikea summata yhteen.

Kuten jo sanoin, priotiteetit ovat täällä erilaiset, kuin Amerikassa. Suomalainen elämäntapa on progressiivinen ja se tuntuu muuttuvan nopeammin kuin amerikkalainen. Muutos tulee hitaammin Amerikassa, ensinnäkin siksi, koska Amerikka on suurempi. Ja toiseksi, koska Amerikassa on vallalla idea, että kukaan ei voi muuttaa sinua, ei edes hallituksesi.

Miten olet mielestäsi sopeutunut Suomessa asumiseen?
- Todella helposi, ehkä koska en ole kuten useimmat ihmiset. En muodosta niin läheisiä suhteita paikkoihin ja ihmisiin, kuin mitä monet muut. Olen aika introvertti ja jos minulla on ne asiat jotka ovat minulle tärkeimpiä, olen tyytyväinen.

Oletko kokenut syrjintää tai rasismia?
- Hyvin vanhat ihmiset tuntuvat rakastavan minua, kuten Amerikassakin. Keski-ikäiset ihmiset tuijottavat minua tai katsovat epäluuloisena (sama ikäryhmä, joka haisee ja juopottelee). Nuoremmat ihmiset ovat kiinnostuneita puhumaan kanssani, kunhan pääsevät yli ujoudestaan puhua englantia. Luulen, että tästä näkee miten eri ikäryhmät Suomessa reagoivat ulkomaalaisiin.

Mitä haluaisit tehdä Suomessa esim. seuraavan viiden vuoden aikana?
- Haluaisin hankkia itselleni ammatin, koulutuksen. Haluaisin ratsastaa hevosilla. Haluaisin mahdollisuuden liittyä School of European Swordsmanship -kouluun (miekkailua). Haluaisin hankkia liskoja ja koiria. Haluaisin oman työhuoneen...

Voisitko ajatella asuvasi Suomessa loppu elämäsi?
- Kyllä. Toivon yhä voivani asua elämäni aikana useissa paikoissa, mutta uskoisin, että Suomi on vakaampi paikka asua kuin useimmat muut. Mutta kaikki mitä haluaisin nähdä on lyhen matkan päässä täältä.

Mitä ikävöit Usasta?
- Ikävöin muutamia asioita, joita sain helposti Usassa, mitä ruokaan tulee. Muutamia variaatioita ja valmistustapoja, joita en tunnu saavan Suomesta, jos tajuat mitä tarkoitan. Ruokaan liittyen ikävöin myös sitä, miten helppoa oli pistäytyä missä tahansa ruokakaupassa ja ostaa juuri leikattu, täytetty pihvi tai jotain sellaista.

Tietenkin ikävöin perhettäni ja ystäviäni. Voisin kuitenkin sanoa, että kaikki asiat mitä ikävöin Amerikasta on kuitenkin vain asioita, esineitä. Ikävöin sitä itsevarmuutta, mikä minulla siellä oli, esimerkiksi kun olin töissäni johtotehtävissä. Täällä minun täytyy tavallaan löytää se itsevarmuus uudestaan, lähinnä kielen takia. Amerikassa olin menestynyt, täällä oikeastaan aloitan aivan alusta.

Heikin päivä - Miken silmin

Miken kieliopinnot ovat lähteneet hyvin vauhtiin ja viimeisen 3 viikon aikana on opittu jo vaikka mitä... Ainakin kalan syömistä. Ohessa kuvasarja, josta Mike kirjoitti koulussa tarinaa, tosin se jäi vähän kesken. Tässä muidenkin riemuksi: Heikin koulupäivä.

Hän nousee aamulla. Kello on seitsemän aivan. Hän menee vessaan, sitten hän pesee. Hän pukee, mutta hän on nyt kiire. Koska kello on kymmenen yli seitsemän. Mutta, hän ei kiroile, koska hän on hyvin hyvä poika.

Nyt hän tekee hänen sänky. Hän menee keitiöön ja syö paljon kala. En tiedä miksi hän syö kala aamulla, mutta hän rakastaa hänen kala. Hän myös näytöä yksi muna, mutta hän ei syö se.

Nyt hän pakkaa hänen punainen reppu. Hän menee kouluun, mutta hän kävelee vieras, joskus. Hän ei ymmärrä numerot tai aakkoset. Hän opiskelee paljon ja sitten menee musiikki luokkaan. Hän ei laula, koska hän on arka. Mutta hän näyttelee hyvä. Tänään on perjantai. Hän ja hänen ystävä on hyvin iloinen. He menevät kotiin. Myös hän on iloinen koska hänen pipo lentää.

Sitten hän tulee kodiin, hän pestee vatia koska hänen äiti menee kauppaan. Hän lue paljon, mutta hän on ikävystyminen. Hän menee pihalle ja leikkii kuviteltu ystävä kanssa...

Vuoden (toiseksi) ensimmäinen

Iltapäivää Tampereen lumien keskeltä! Ulkona näyttää ilahduttavan talviselta näin tammikuun toisena päivänä. Uusi vuosi on sitten saatu kunnialla (?) käyntiin ja arjen aherrukset ovat alkaneet - ainakin Mikellä. Mike aloitti tänä aamuna maahanmuuttajille suunnatun kielikoulutuksen, joka opetetaan yllättäen suomeksi. Odotan mielenkiinnolla miten tämä menetelmä toimii. Tänään olivat saaneet muutaman sanan englantia irti kun olivat aikansa tuijottaneet opettajaa hölmistyneenä ymmärtämättä mitä kummaa lomakkeeseen piti oikein täyttääkään. Kaiken kurssimateriaalin Mike sai myöskin suomeksi, mutta nokkelana poikana oli jo suurimmaksi osaksi päätellyt, mistä on kyse, siinä vaiheessa kun pääsi sitä kotiin näyttämään.

Vuodenvaihde meni meillä rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla. Naapurit tarjoilivat jonkin verran ilotulituksia, mutta kaupungin näytöstä emme lähteneet katsomaan. Pidän raketeista kyllä, mutta herkkäkorvaisena se pauke tuntuu kyllä aivan liian tuskaiselta joten ihailen raketteja mieluummin neljän seinän sisältä käsin. Ehkä ensi vuonna hankin jonkinlaiset korvatulpat ja lähden katselemaan posahduksia tarkemmin..?  Söimme pizzaa ja tortilla-sipsejä ja litkimme 7UPia mikä onkin lähin vastine Sierra Mistille, joka on toistaiseksi ainoa limu johon olen toden teolla ihastunut, eikä sitä pirulaista tietenkään Suomesta saa. Katsoimme uusimman Star Trek -leffan, johon naapurin raketit tarjosivat vähän ylimääräisiä erikoisefektejä...

Naapureiden jouluvaloja 31.12.2011

Eilinen meni mahdollisimman lunkisti ottaen, lettuja paistellen ja saunoen. Nyt pitäisi saada rehauduttua ruokakauppaan ja leipomoon... Voisi muuten olla kohta aika rehautua myös vähän kauemmas ihmisten ilmoille ja lähteä vaikka kahvittelemaan, koska en ole tainnut kotoa poistua mihinkään muutamaa sataa metriä kauemmas ainakaan puoleentoista viikkoon - mitä nyt Pohjanmaalla käväisin... Uusi Sherlock Holmes-leffakin pitäisi nähdä!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Voisin nimetä tämän joulublogiksi...

...tai ainakin siltä alkaa tuntua kun jokainen bloggaus nykyään on jotenkin jouluun liittyvä. Oli miten oli...

Mike on hurahtanut joulutorttuihin - omena-kanelihillolla. Luumusta herra ei perusta. Ihmetteli vaan että miksi me syömme näitä Natsi-Saksan symboleita muistuttavia torttuja erityisesti joulun aikaan... Kieltämättä olisi kyllä kiva tietää miksi juuri tuo on se perinteinen muoto ja miksi uskottelemme itsellemme niiden näyttävän tähdiltä..? Oli miten oli, herkullisia ne olivat ja herra B kiskaisikin sitten kerralla VIISI menemään... Sokeroituaan ne ensin. Valitteli tosin jälkikäteen, ettei se ehkä ollut hänen paras ideansa koskaan...

Joulutortut ovat kyllä kieltämättä herkullisia - missä tahansa muodossa.

Joulutorttujen lisäksi viikonloppu meni katsoessa Terry Pratchettin kirjoista tehtyjä elokuvia: "Going Postal" ja "Colour of Magic" (jälkimmäisen olemme jo aiemminkin katsoneet). Voin suositella kyllä kumpaakin. Ennen joulua katsomme vielä "Hogfather"-leffan, jonka uskon tuovan hieman erilaista joulun tunnelmaa tänne... Kirjasta pidin kovasti, kuten muistakin Pratchettin kirjoittamista. Leffoja piristää myös kirjailijan tekemät pienet cameot.

Sää on ollut melko tasaisesti erilaisia lumen muotoja tarjoileva ja vuorotellen ulkona on saanut uida loskassa, kahlata hangessa ja luistella jäätiköllä. Olipa luvassa mitä hyvänsä, toivon että jouluna on lunta tai muuten en ala mitään!

Tässä pitäisi vielä päättää missä me joulua vietämme ja miten. Äitini on pyydellyt meitä viettämään Pohjanmaalla kokonainen viikko, mutta jotenkin uskon että se olisi meille nörteille (tai ainakin toiselle, vähemmän heppahullulle nörtille) liikaa. Samalla haluaisimme toisaalta viettää joulun omassa kodissamme, missä pääsisimme myös joulusaunaan... Pian pitäisi kyllä jo päättääkin!

Mitäs suunnitelmia teillä on jouluksi?

Kiitospäivän jälkimainingit

Unohdimme ensin torstaina, että on kiitospäivä (Thanksgiving). Muistimme sen vasta illalla kauppaan lähtiessämme, mutta olimme sentään nauttineet maukkaan päivällisen (hunajamarinoitua broilerinrintaa ja riisiä) aiemmin. Äiti ja isä sitten ilmoittivatkin, että ovat jo perjantaina (Black Friday) tulossa tänne ja tuovat tullessaan kiitospäivän aterian - tai pikkujoulumurkinat.

Kun vanhempani perjantai-iltapäivänä saapuivat, oli heillä mukanaan pieni kinkku, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, perunoita ja äidin tekemä kiitospäivän tekstein koristeltu suklaa-kahvikakku aprikoosimarmeladitäytteellä. Ähky seurasi välittömästi.

Vanhemmat toivat tullessaan myös kuusen, joka paljastui liian pieneksi puuttuvan osan vuoksi, ja koristeita. Emme siis kuitenkaan päässeet kuusta koristelemaan ennen kuin tänään lauantaina, kun isä oli käynyt kipaisemassa City Marketista uuden. Mutta sitä ennen pyörähtelimme muutaman tunnin Ikeassa, jonka saldoa voinkin sitten vilauttaa vaikkapa huomenna (jos nyt taas saan aikaiseksi).

2,10m korkeasta kuusesta löytyy valkoisenhopeisia käpyjä, polkkatankoja, punaisia ja hopeisia (kiiltävä, matta, kimalle) palloja, muutama äidiltä peritty hopeinen tähti ja pari isompaa ja näyttävämpää hopeatähteä sekä hopeista nauhaa. Mike nauhoitti ja minä koristelin ronskilla kädellä. Kuusesta löytyy 68 palloa, joku 12 piparminttutankoa, ehkä 8 hopeista tähteä, 2 isoa hopeista tähteä ja 4 x 2m pitkää hopeista nauhaa. Valot täytyy vielä jonkinlaiset hankkia, että kuusta kelpaa ihailla hämärässäkin. On melko jenkkikuusen hengessä värkätty, vaikka itse sanonkin. Tykkään "täysistä" kuusista.

Joulu on nyt meidän talossa avattu. Vielä kun sitä lunta ja pakkasta löytyisi jostain...

Lähileipomon pauloissa

Päivän saalis

Rohkaistuimme sitten viimein astumaan sisään lähileipomon tehtaanmyymälään ja tulimme siihen  tulokseen, että ruokakaupasta emme kyllä enää lähde leipää hakemaan. Inspiraation saimme kun vanhempani toivat tullessaan omasta paikallisesta Vaasan leipomostaan kasoittain huippuedullista leipää tänne meille. Vieläkin on siltä reissulta varrasruisleipiä pakkasessa, joten me ostimme vain vaaleaa leipää - ja viinereitä.

Leipomosta ostimme vitosella viisi pussia valinnaista vaaleaa leipää joihin kuului: 2 pussia Kaurapaloja (sinisävyinen pussi), pussi Maalaisviipaleita, Juustosämpylöitä, sekä 100% Kaura -leipää (paloja). Lisäksi ostimme pussin jotain paahtopaloja, joissa on päällä pellavansiemeniä, pussin Isoäidin karjalanpiirakoita ja pussin karhuntassuja (bear claw) muistuttavia omenaviinereitä. Koko komeudelle hintaa tuli 12,75 euroa! Viinerit maksoivat tuosta 4 euroa (6 kpl pussi). 

Mike oli aivan haltioissaan leipomovisiitistä ja julisti olevansa nyt vielä enemmän suomalainen. Hän tuumi, ettei Amerikassa laadukkaita kauraleipiä yms. olisi tällä hintaa tätä kasaa saanut, puhumattakaan siitä, että siellä pääsisi edullisesti ostamaan leipää suoraan nurkan takaa lähileipomosta. Mike on muutenkin innoissaan siitä, miten melkeinpä kaikki ostamamme ruoka on lähialueilta, toisin kuin Usassa, jossa monet tuotteet tehtiin vaikkapa Californiassa tai Texasissa ja rehattiin sieltä sitten Wisconsiniin. Tietenkin eri puolilla Usaa on erilainen meininki, mutta Wisconsinissa läheltä ei tullut juuri muu kuin juusto - joka sekin usein oli pakattu jossain muualla.

Eilen söimme muuten taas Miken herkkua, lihapullapyttipannua... ja karjalanpiirakat katosivat jo parempiin suihin iltapäiväkahvin yhteydessä. Herra itse ilmoittaa viihtyvänsä Suomessa erinomaisesti. Missähän se kulttuurishokki viipyy?

Hämärissä tunnelmissa

Illan istuminen kynttilänvalossa kuulostaa romanttiselta, kunnes siihen yhdistetään kahden tietokoneen näytön kylmänkelmeä valo ja tasaisin väliajoin kuuluvat "klik" -äänet (tai vaihtoehtoisesti erilaiset karjahtelut, sotahuudot ja miekkojen kalahtelusta syntyvät sulosoinnut). Ehkä tässä pitääkin tosiaan säästää sähköä kun toinen näistä tehomyllyistä on päällä 24/7..? Toisaalta, kumpikohan tulee kalliimmaksi, sähköt vai kynttiläkokoelmat?

Tämä päivä meni aika pitkälti nukkuessa. Yöllä en meinannut saada millään unta. Ei nukuttanut. Tai sitten nukutti, mutta oli kylmä. Tai kuuma. Hikoilin, palelin, näin hämäriä unia, pyörähtelin ympäriinsä ja aloinpa siivota keittiötäkin jossain välissä, vaikka tarkoitukseni oli vain juoda lasillinen vettä. Tämä muutaman viikon kestänyt on-off-flunssa saisi puolestani lähteä paremmille maille, sillä alan olla todella kyllästynyt rohisevalta tuntuvaan hengitykseen, yskään ja santapaperikurkkuun. Yritän varata lääkärille aikaa torstaina, kun silloin se kuulemma on mahdollista. En kyllä tiedä onko siitä mitään hyötyä. Etenkin kun en halua mitään antibioottikuureja kun ne ovat aina oma riskinsä (olen allerginen monille aineille mitä antibiootit yleensä sisältävät).

Eilen kävimme reippaana hakemassa Miken oleskeluluvan passiin ja pyörähdimme maistraatissa ja Kelalla samalla reissulla. Kelakortti on tulossa pian ja asumistukea saamme sitten viimeinkin molemmat. Paljon on vielä tehtävää Miken osalta, kuten pankkitilin avaaminen, työnhakijaksi ilmoittautuminen, opiskelupaikkojen katseleminen ja muut sen sellaiset, mutta onneksi perusasiat alkavat nyt olla kunnossa!

Jos sairastelua ei lasketa, alkaa tilanne näyttää kaikin puolin aika mukavalta... näissä hämärissä tunnelmissa.

Riemunkiljahduksia!

Tänään meillä oli pizzaperjantai sen kunniaksi, että saimme viimein jotain hyviäkin uutisia - eivätkä ne paljon parempia olisi voineet ollakaan. Mike sai nimittäin oleskelulupansa!

Poliisilaitokselta soitettiin iltapäivällä, että lupa on valmis ja sen voisi hakea koska vaan. Oli jo sen verran myöhä ja olemme sen verran kaukana, että päätimme lähteä sitä maanantaina hakemaan. Vähän toista meininkiä Suomessa, kuin mitä Usassa? Käsittelynhän piti kestää 4-5 kuukautta, mutta ilmeisesti kirjoittamani hoputtelukirje oli sen verran vetoava, että päätös napsahti suunnilleen kolmessa viikossa. Aika mahtavaa kaikin puolin, sillä nyt se, mitä olen ainakin itse pitänyt surrealistisena tavoitteena, on toteutunut. Kukaan ei Mikeä enää Suomesta pois lähde ajamaan ja voimme nyt ihan oikeasti sanoa asuvamme yhdessä ja Suomessa. Aah, meinasin seota jo puhelimessa, mutta onneksi onnistuin pidättelemään riemuani kunnes sain puhelun lopetettua...

Riemumme ei laantunut edes siinä vaiheessa kun raahustimme läheiseen kotipizzaan kaatosateessa ja myrskyssä kastuen onnistuneesti läpimäräksi. Pizza oli kuitenkin hyvää - vaikka Mike parka kärsii yhä kivuliaasta rakostaan eikä pysty juuri edes hymyilemään ilman tuskaista jälki-irvistystä...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Lupa oleskeluun

@ La Mamma

Pienimuotoisen työsumani päätyttyä kävimme sitten eilen kaupungilla hoitelemassa oleskelulupa-asioita ja siinä samalla söimme itsemme ähkyyn La Mammassa Koskikeskuksessa. Saimme ehkä puolet noista annoksista syötyä ennen kuin ymmärsimme luovuttaa ja viedä loput kotiin.

Passikuvat onnistuivat hyvin ja homma hoitui nopeasti. Pelkäsin, että emme ennätä tehdä kaikkea, mutta lopulta meillä oli reilu 20 minuuttia aikaa ennen ajanvaraustamme poliisiasemalla. Luulin, että oleskelulupahakemuksen kanssa olisi enemmän hässäkkää, mutta kaikki oli ohi jo ehkä 10 minuutissa, vaikka aikaa olikin varattu 30 minuuttia... Mikeltä ei kysytty mitään, eikä oikeastaan multakaan, kerrottiin vain miten homma toimii - ja ilmoitettiin, että kannattaa varautua 4-5 kuukauden käsittelyaikaan... Ugh... Jonossa on yli 1000 pelkästään Suomen kansalaisen puolisoiden hakemuksia, kuulemma. Mitähän ihmettä me tehdään se 4-5 kk, jos Mike ei siltä ajalta saa mitään tukia eikä voi edes olla töissä ja itse elelen 95% starttirahan turvin..?

Onneksi ensi viikollekin on luvassa töitä, mutta Mikellä lienee aika käymässä vähän pitkäksi jo, kun ei ole tottunut vain oleskelemaan. Äiti sanoikin, että Mike saa nyt sitten pitää kaikki viimeisten 8 vuoden lomat kerralla... Onneksi saa sentään odottaa oleskelulupapäätöstä Suomessa!

Kevyt iltapala kello kahdeksan

Pasta Carbonara & fetasalaatti

En ole häävi kokki. Eikä ole tuo mieskään. Hän haluaisi George Foreman -grillin, jotta voisimme näpsäkästi kypsentää lihat, joita herra mielellään söisi. Ostin tänään kaupasta hunajamarinoitua broileria, jota yritän EHKÄ huomenna paistella - mitä lie siitäkin tulee... Eilen tein tomaatti-mozzarella-basilika pizzaa, josta mieskin tykkäsi kovasti ja oli yllättynyt siitä miten hyvää sitä saikaan ihan omin pikku kätösin aikaan... Seuraavat pizzat on jo tilauksessa, kuulemma. Tänään söimmekin sitten toisen eilen tekemistäni pizzoista lounaaksi ja nautimme illalliseksi (?) tekemäni fetasalaatin ja pastaa Carbonara. Mike vihaa tomaatteja (tuoreena), joten teen aina salaatin ilman sitä ja sitten lisään itselleni tomaatit jälkikäteen...

Koiran lenkitys kosteassa illassa on huomattavasti mukavampaa miesseurassa - ja vielä parempaa kun kotona odottaa lämmin sauna! Mies tosin on yhä väsynyt ja heräsi päiväuniltaan vain koiraa ulkoiluttamaan (kun oli seurakseni lupautunut) ja paineli sen jälkeen takaisin sänkyyn. Ollaan vähän eri rytmeissä täällä, mutta eiköhän se tästä tasoitu. Huomenna olisi ajatuksena vähän pyörähtää kaupungilla kun kaveri kutsui tätä pariskuntaa kahvittelemaan. Missään omia apajia kauempana ei viikkoon ollakaan käyty, joten ehkä pieni maisemanvaihdos tekee hyvää..?

Nyt taidan tästä itsekin hiippailla pedin puolelle...

Maanantain piirakka

Mustikka-vaniljapiirakka tekee hyvää maanantaina.

VANILJARAHKAPIIRAKKA

400 g valmismurotaikinaa
200-250 g marjoja
1 purkki vaniljarahkaa
1 kananmuna
0,5 dl sokeria


Voitele piirakkavuoka, painele taikina siihen. 
Levitä päälle (jäiset) marjat.
Sekoita rahka, muna ja sokeri yhteen ja kaada marjojen päälle.
Paista uunissa alatasolla 200 asteessa n. 30 min.


MUROTAIKINA


4 dl vehnäjauhoja
4 rkl sokeria
125 g margariinia
0,5 dl kylmää vettä
(vaniljasokeria maustamiseen)


Sekoita ensin jauhot, sokeri ja rasva.
Nypi taikina "muruiseksi" ennen kuin lisäät veden.
Sekoita huolella taikinamaiseksi.

Olin luvannut Mikelle piirakan kun hän saapuu ja siitä on nyt jo aikalailla aikaa. Piirakan leipomiseen ei ikävä kyllä ole ollut aikaa (ja energiaa) ennen kuin nyt, kun keplottelin pois ruuanlaittovuorosta ostamalla lähikaupasta valmiit broilerleikkeleet ja muusit, sekä jauhelihacreppejä, kun Mike halusi tietää miltä ne oikein maistuvat. (Vastaus: Herkulliselta.) Piirakka kruunasi hyvän aterian ja sainpa samalla käytettyä aikoinaan vahingossa ostamiani erikoisvehnäjauhoja johonkin.

Miken unirytmi on vielä ollut aika sekava, päiväunet (jopa 5h) maistuvat ja yönukkuminen on puolestaan vähän niin ja näin. Koiran suosikkipaikka on edelleen Miken kainalossa - tai oikestaan pepun takana.

Tänään ruokakaupassa vierähti melkein tunti, kun Mike koitti hahmottaa suomalaista ruokaa ja sitä, mitä kaikkea täällä on tarjolla. Ruokakaupassa vuosia työskenneenä hän näkee paljon, mihin en edes itse kiinnitä huomiota. Lähin ruokakauppamme on kuitenkin valikoimaltaan erittäin hyvä, mikä ilahduttaa, sillä sinne kävelee parissa minuutissa. Ostimme muuten perunarieskaa ja kanelikorppuja, muun muassa.

Asuntoon olemme molemmat olleet todella tyytyväisiä. Täällä on rauhallista ja luontokin lähellä, mutta myös ruokakauppa kulman takana, mikä helpottaa autottomien arkea kummasti. Naapurit ovat vaikuttaneet kaikki ystävällisiltä ja mukavilta, täällä pidetään ihmisille ovia auki ja otetaan mukaan hissiin, jos lähellä ollaan, toisin kuin vanhalla asunnollani. Koiria näissä taloissa asuu paljon, emmekä olekaan tainneet olla vielä yhdelläkään lenkillä ilman ettemme olisi vähintään yhteen hurttaan törmänneet - samalla tulee kommunikoitua naapureiden kanssa. Vielä kun Mikenkin sanavarasto kehittyisi tästä "kukkakoirakone" -linjasta, hehe...

Rakkaat urokset

Kummatkin urokset elementissään tänä aamuna.

Mike alkaa kotiutua saatuaan tietokoneensa paikoilleen ja nautiskelee nyt uudesta, isosta työpöydästään. Kajareita pitäisi vielä lähteä hakemaan. Puudeli puolestaan nautiskelee uudesta pehmeästä pedistä. Nukkui muuten koko yön meidän välissä autuaasti tuhisten. Jenni nautiskelisi kaikesta enemmän, mikäli saisimme aikaiseksi rehata loputkin epämääräiset laatikot ja matkalaukut säilöön alakerran koppiin ja saisin jostain energiaa kynsien siistimiseen...

Hyvää viikonloppua!

Oon mä täällä!

Näköjään taas tullut joku blogitauko tähän. Todennäköisesti siksi, koska elämäni on ollut melkoisen yksitoikkoista viimepäivät. Onneksi Ivan-kissa sai kodin kuitenkin Miken äidin luota ja rakas Karma-liskokin menee samaan osoitteeseen Miken äidin yllättävän liskoällötyksestä toipumisen tuloksena. Miken luona on jo melkeinpä tyhjää. Oikeastaan kaikki on pakattu ja postitettu/myyty/annettu pois ja enää jäljellä on kämpän siistiminen ja maalailu. Mike siirtyykin kohta äitinsä luo viimeisiksi Usan päivikseen ja kommunikaatiomme tulee tästä syystä olemaan ennen Miken tänne tuloa aika nihkeää, koska rouvalla ei siellä ole internettiä... Onneksi puhelimessa sellainen on, kunnes Mike joutuu senkin palauttamaan.

Nyt, kun jäljellä olevat päivät voi laskea yhden käden sormilla, surrealistinen olotila vain vahvistuu. Tulin eilen tänne Pohjanmaalle viikonlopuksi, katsomaan mitä täältä on uuteen kämppään lähdössä ja samalla toki vähän ratsastelemaankin. Maanantaina koittaa paluu Tampereelle ja muuttohommat alkavat samalla kun hoidan yritystoimintaani liittyvät viimeiset paperihommat kuntoon ennen syyskuun alkua.  Tuntuu kyllä kieltämättä hurjalta kaikki. Ja jänskättää. On jotenkin hankala hahmottaa, että ensi viikolla tähän aikaan Mike on jo täällä ja voimme leikkiä avioparia! Hehe...

Käväisin eilen sen verran parturissa, että tukkaa vähän siistittiin ja muutama sentti lähti poiskin. Pyysin vähän lisää kerrostusta jne. Aika vaikea sanoa vielä miltä lopputulos näyttää, koska eilen se ei vielä kummoinen ollut, koska parturi vain leikkasi sen ja kampasi sen suoraksi = pörrö. Tällä hetkellä istun vielä n. 30min kiharaisena (nukuin yön tukka nutturalla), kunnes on aika letittää se tallille, minkä jälkeen koittaa operaatio värjäys. Punaista taas ja sävy 6.66... Huhhuh. Toivotaan, että lopputulos on taas ihmismäinen.

PS. Mike sai nyt oman "amerikkalainen" taginsa blogipostauksiin, jotka koskevat häntä... hih!