Maanläheistä

Himoitsin nyt iltojen pimentyessä kotiin lämpimiä ruskeita sävyjä ja äiti ystävällisesti toikin sitten lainaan hieman "apuvoimia"... Lattialla komeilee nyt vanhempieni aikoinaan Marokosta hankkima matto, joka on olohuoneemme kokoon nähden melko pieni, mutta itseasiassa oikein sopiva. Nyt emme enää rullaa työtuoleillamme mattoa kasaan...

Kuvasta löytyvät pitkulaiset tyynyt liinoineen ovat myös äidiltä lainassa, kullanruskea-valkoiset puolestaan taitavat olla äidiltä joskus saadut, beige iso tyyny keskellä on myös äidiltä lainassa/saatu ja taaimmaisena olevat ruskean ja tumman turkoosin väriset tyynyt ovat puolestaan lahja Miken äidiltä. Huopa vasemmalla on Ikeasta. Orkidea oli myös lahja vanhemmiltani syntymäpäiväni kunniaksi ja lasipurkki (jossa lakua) sisälti aikoinaan Yankee Candle-kynttilän. (Ja puhelin pyödällä taitaa olla isän uusi...)

Makuuhuoneen puolelle äiti osti (myös syntymäpäivälahjaksi) ihanan ruskean päiväpeiton, joka on toiselta puolelta suklaanruskea ja toiselta puolelta maitokahvin värinen. Meillä oli melkein samanlainen aiemmin Usassa, mutta ikävä kyllä sille kävi vähän ohraisesti kun kissa oli ottanut sen "pesäkseen" kaapissa ja onnistuneesti oksentanutkin sille, enkä saanut tahroja siitä enää koskaan irti... Makuuhuoneeseen kaivettiin nyt myös esiin pari beigenharmaata tyynyä, jotka ovat samaa kangasta sohvan kanssa. Sen lisäksi viime vuonna joululahjaksi saatu ihanan pehmeä tummanvioletti viltti otettiin taas esiin pimeitä iltoja lämmittämään.

Koitan ottaa paremman sään sattuessa (kun täällä on hieman enemmän valoa) muutaman kuvan lisää kämpän tämän hetkisestä tilanteesta, mikäli se kiinnostaa jotakuta.

Viikonloppu meni ihan mukavasti vanhempien täällä kyläillessä, hyvin syödessä, koiran kanssa ulkoillessa ja Sokoksella pyörähtäessä - mistä ostin kummitädiltäni (ihana kummitäti muistaa vielä aikuistakin kummilastaan) saamillani rahoilla kauan himoitsemani Cliniquen Chubby Stick -huulipunan/-kiillon sävyssä Super Strawberry (jonka Mike valitsi). Aionkin ottaa sen heti käyttöön...

Tällainen sekava postaus tänään...

Orvokkeja! Puksipuu! Ihanaa!

Aah... parveke on nyt yrttejä vaille valmis. Niitä ei vielä voi laittaa ulos, etteivät palellu, mutta suunnitelmissa on myös yrttien lisäksi mm. amppelimansikkaa ja mahdollisesti tomaattia. Pensasmustikoista haaveilen myös.

Tänään lämpötila on kivunnut mukavaan 16 asteeseen, tosin kylmä tuuli ja auringon pilviin katoaminen säännöllisesti pilaa vielä hieman parvekenautintoa... Onneksi Reinot jalassa tarkenee hyvin, kun päätimme, ettemme ainakaan vielä laita tuonne mitään mattoakaan, avoparveke kun kuitenkin on.

Saa nähdä miten paljon ötököitä nuo keltaiset kalusteet houkuttelevat... mutta ihanan pirteät ne on joka tapauksessa ja kivat katsella. Eipä esim. turkoosikaan olisi varmaan ollut huonompi vaihtoehto... Väriä sen kuitenkin olla pitää!

Kämppä uusiksi, osa 1

 

Pohjanmaan reissu meni kutakuinkin odotetusti. Viikonloppuun kuului runsaasti ruokaa, lepoa ja jonkin verran heppailuakin (kuvassa Miken kanssa ruunapoika Gipsa), sekä matkoilla maisemien ihailua päivätorkkujen lomassa. Ajoin matkan Pohjanmaalle päin ja isä ajoi sitten eilen illalla takaisin tänne Tampesteriin, missä alkoi tänä aamuna klo 8:30 armoton siivous.

Matkustin muuten todella kevyesti. Mukana oli vain alkukeväästä muistaakseni Lindexiltä ostamani kanvaasilaukku, joka paljastuikin olevan paljon parempi viikonloppulaukkuna kuin arkipäivän käsilaukkuna jo ihan muotonsakin puolesta. Lisäksi otin mukaan joku aika sitten H&M:ltä hankkimani ihanan keltaisen (ja hyönteisiä houkuttelevan) laukkuni, joka on myös osoittautunut melkoiseksi tilaihmeeksi.

Toistaiseksi kämppämme on nyt kolmen ihmisen voimin imuroitu, pyyhitty, pesty ja uudelleen järjestelty. Aiemmin tulostimen alla palvellut pieni pyörillä liikkunut kärry siirtyi keittiöön ja keittiössä muhinut pikkuhylly siirtyi olohuoneen puolelle. Olohuoneen matto vaihtui, keittiön jätimme suurilta osin paljaaksi, vain hellan edessä on pieni raitamatto. Makuuhuoneeseen siirtyi kummitädiltä saatu sängynpeitto (tosin tyynyiksi ennätin kuvan oton jälkeen vaihtaa Miken äidin meille Usaan ostamat tyynyt, niistä kuvaa myöhemmin). Parvekkeen uudet räiskyvän keltaiset kalusteet ovat iiiihanat. Niihin on myös mustavalkoiset tyynyt nyt sitten... Tänään oli vielä niin järkyttävä tuuli, että päiväkahvit parvekkeella jäivät haaveeksi (eipä siellä ole vielä mitään kukkiakaan), mutta ehkä huomenna, jos sää vielä sallii?

Toukokuun ensimmäinen

Nukuimme pitkään ja autuaana ja pyöräyttelin aamupalaksi epämääräiseltä näyttäviä, mutta maukkaita marjaskonsseja (sekä teetä) ja kävin ihailemassa auringossa kylpevää siniristilippua. Mitään vappuhulinoita emme ole harrastaneet (en ole sitten lapsuuden vappua juhlinutkaan), ihan vaan ollaan oltu kotosalla ja tänään ahkerana siivottu, silitetty paitoja ja järjestelty tavaroita. Kuurasin samalla keittiönkin...

Latasin puhelimeen viimeinkin jonkinlaisen kuvanmuokkausohjelman ja siitä innostuneena napsin pari koekuvaa kämpästä. Eipä täällä mitään kovin suuria muutoksia ole tapahtunutkaan, sitten viime kuvien, mutta se täytyy sanoa, että ihanan valoisa tämä asunto on - suorastaan kylpee auringossa varhaisiltapäivästä pitkälle iltaan! Vielä tämä ei ole ainakaan tarkoittanut sitä, että hikoilisimme, mutta olemma kyllä pitäneet ikkunoita ja parvekkeen ovea auki ja nautiskelleet mukavan vilposesta ilmavirrasta. 

Toukokuu onkin nyt sitten jo menossa hyvää vauhtia ja ilmakin on mitä mainioin. Olisipa koko kesänkin vain tuossa +15 asteen tietämissä, niin olisin ikionnellinen! Ikävä kyllä, kuumaa kesää on taas luvattu... Mutta monihan siitäkin tykkää. Itse viihdyn parhaiten alle 20 asteessa ja vaikka rakastan aurinkoa, pyrin sitä parhaani mukaan välttelemään säästääkseni itseäni iho-ongelmilta... Nautin nyt näistä aurinkoisista, mutta vielä hieman viileistä päivistä täysin siemauksin!

Juuri nyt en jaksa masentua edes siitä, että unelmaduuni jäi taas saamatta...

Day 22 - Kitchen Sink

Kuva: We Heart It

Huijasin taas vähän ja pöllin kuvan We Heart It -sivustolta koska, 1.) meidän keittiön lavuaarissa ei ole mitään erityistä katsottavaa ja 2.) toivoisin että se olisi tuollainen wanhanaikainen maalaistalon lavuaari... Ehkä vielä jonain päivänä?

Day 18 - A Corner Of Your Home

Makuuhuoneen nurkkaa

Jäin kiinni. Kuva on itseasiassa jo helmikuulta (tosin makkarissa ei ole mikään sen jälkeen muuttunut), mutta en yksinkertaisesti ole ennättänyt tänään tarttumaan kameraan ja ajattelin loppupäivän vetää lonkkaa. Ehkä jopa kirjaimellisesti... Kävin kuntosalilla jumppapalloilemassa, mikä oli hauskaa ja haastavaa kuten yleensä. Huomaan tasapainoni kehittyneen mielettömästi, jes! Sen jälkeen kotona odotti kylpyhuoneen peseminen, itseni peseminen ja ruuan laitto, paitsi että en jaksanut ja laitoin Miken hakemaan peille pizzan (sinne meni sen kuntoilun tulokset). Rojahdimme sohvalle tunniksi ja sitten alkoi taas hässäkkä. Mike kävi Milon kanssa ulkona, pesin keittiön ja kun Mike ja koira kotiutuivat, pesin koiran. Nyt olo on aika loppu ja luumumainen (iho kurttuuntuu) ja aion istahtaa tästä sohvalle uusimman KG-lehden kera...

Day 4 - Bedside

Sängyn viereltä - ennen pölyjen pyyhkimistä...

Meillä ei ole makuuhuoneessa yöpöytiä, vaan ainoastaan Ikeasta hankittu (jollain 20 eurolla) korkea verkkomainen kirjahylly, jossa esittelen aarteitani ja johon jemmaan yöksi puhelimeni, voiteeni ja silmälasini. Nämä esineet ovat samalla tasolla noiden kuvassa näkyvien kanssa, mutta ehkä hieman kiehtovampaa katsottavaa (pölyisyydestä huolimatta). Lontoon punainen Harrods-linjuri sisälsi joskus kauan sitten karkkeja ja nyt se voisi toimia pikkuisena rahalippaana, mutta taitaa parhaillaan loistaa tyhjyyttään sekin. Joskus siinä on säilötty myös teetä.

Purkka-automaatti (aikoinaan kirppikseltä parilla eurolla hankittu) sisältää tällä hetkellä karkkeja ja ne saavatkin olla rauhassa, koska meillä ei kummallakaan tunnu koskaan olevan yhtään kolikkoa... Ikävä kyllä karkit yleensä myös murskaantuvat ikävästi jos sattuvat änkeämään ulos väärällä tapaa...

Pikkuiset hajuvesipullot hankin Tampereelle muuton aikoihin Yves Rocherilta ja ne sisältävät jasmiinin, ruusun ja iiriksen-tuoksun - ihania kaikki.

Kaunis ja aurinkoinen sunnuntai on ikävä kyllä kulunut sisätiloissa pyykkiä pesten, sillä nilkkani on viimeinkin hippusen verran parempi ja elän (jossain utopistisessa) toivossa, että huomenna sillä voisi nilkuttaa salille - edes venyttelemään...

Day 1 - Up

Päivä 1 - Olohuoneen kattolamppu

"Kuva päivässä" -haasteena tänään oli "up", joten, katseet kattoon ja sieltähän se löytyi, tämä jo aiemminkin blogissani näkynyt Ikean lamppu, johon olemme muuten olleet erittäin tyytyväisiä. Tänään on ylöspäin lentänyt myös pallo, sillä koska en ole juuri uskaltautunut koiran kanssa lenkille, olen tyytynyt pallottelemaan ulkosalla - mikä on kyllä ainakin koiran mieleen. 

Nilkkani ei vieläkään ole entisellään, mutta kipu on lievittynyt (*koputan puuta*) sen verran että enää ei tarvitse hyppiä yhdellä jalalla. Mieli tekee ulos, kuntosalille, kaupungille, ihan mihin vaan, mutta ehkä olisi parasta ottaa vielä yksi ilta rauhallisesti, jos vaikka kokisin huomiseksi ihmeparantumisen? Mikelläkin on huomenna vapaata, joten voisimme sitten riehua vaikka yhdessä.

Keltainen Invaasio

Päätin sitten lähteä kokeilemaan bloggerin uutta formaattia ja huhheijaa... Hetken meni ennen kun aloin oivaltamaan mistä mikäkin löytyy. Ulkoasu on kuitenkin nyt siistimpi ja modernimpi - ei siis huono ollenkaan (siis blogger interface). Tämä aamu olisi voinut kieltämättä lähteä paremminkin käyntiin. Heräsinkin kohtuullisen virkeänä klo 5:30 ja lähdin salille spinningiin seitsemäksi - mutta jo lyhyt spinnailu paljasti, että siitä ei tule mitään pehmeäpohjaisilla Espritin tennareilla, joita olen käyttänyt paremman puutteessa... Sen verran otti päähän että menin sitten hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä hetkeksi ja tepastelin loppuajan juoksumatolla. Ähhh. Jostain pitäisi repiä rahat ainakin lenkkareihin tai muihin kovempipohjaisiin kenkiin, että pääsisin mukaan tunneille. Mahdollisimman monipuoliset kengät pitäisi saada.

Onneksi kotosalla voi nyt ihailla mm. kasoittain kauniita kukkia. Tulppaaneita löytyy kolmestakin astiasta ja keittiön pöydän päästä ikkunanäärestä löytyy kauniin keltainen (yllätys?) tulilatva. Saa nähdä saanko sen kukkimaan pitkäänkin.

Keltaiset tulppaanit ovat kivan pirteät, mutta nuo hennon "pinkinpersikat" ovat suosikkini.

 Kuten ehkä huomaatte, on taloon hiipinyt muutakin keltaista (taas)...

Nyt alkaa jo hieman helpottaa enkä tunne enää tarpeelliseksi hamstrata kotiin kasoittain kaikkea keltaista. Kieltämättä pelkkä olohuoneen keltaisten pikkuasioiden katseleminen tuntuu piristysruiskeelta. Ja nyt ulkona paistaa aurinkokin upeasti - ainut vaan, että pakkasta on taas siellä -25 asteen hujakoilla, joten se ulkoilu on aika nihkeää astmaatikolle.

Keltaista!

Tänään minussa heräsi jokin mystinen himo keltaista väriä kohtaan. Se ei ole koskaan ollut niitä suosikkejani, mutta nyt yhtäkkiä haluan sitä kaikkialle. Ehkä tämä himo on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa... Ensin aloin suunnitella Lemon Curdin tekoa (mitä en ole vielä saanut aikaan, koska sopiva purkki valmiille tökötille on vielä hakusessa) ja ostin kaupasta sitruunamehua, jota olen juonut veden kanssa joka päivä, melkein jatkuvasti. Sen jälkeen kaupasta tarttui aivan huomaamatta mukaan keltainen vaseliinirasia, jolla olenkin nyt korvannut huulirasvan täysin ja huuleni ovat jopa ihme kyllä yllättävän hyvässä kunnossa nyt...

Tyynyliina, Casa Stockmann (12,50€) ja Mavalan kynsilakka, 68 Sorrento (n. 5€)

Karamellirasia huutaa tyhjyyttään... kiitos uudistetun ruokavalion.

Kylpyhuone sai uudet saippua-astiat tänään, molemmat Stockmannilta.

Tänään siis himoni keltaista kohtaan meni siihen pisteeseen, että ostin nuo ihanat (on ne) sitruunankeltaiset tyynyliinat, vaikka vasta kassalla tajusin etteivät ne olleetkaan ihan 3,50€/kpl (olen selvästi ollut liikaa Ikeassa). Samalla reissulla ostin myös keltaisen kynsilakan. En tiedä miltä se tulee näyttämään iloisenkalpeaa ihoani vasten, mutta jo purkin tuijottelu työpöydällä tuntuu auttavan.

Mainitsinko myös että himoitsen banaaneja?

Kotosalla

Vas. Kauan himoitsemani kiiltävän krominen valaisin Ikeasta

Oik. Näkymää ruokailutilasta kohti makuuhuonetta

Kotosalla on joskus kiva olla, kun ei ole kiirettä mihinkään. Siellä on parasta olla juuri silloin kun on siivottu ja joka paikassa on puhdasta, eikä uudesta urakasta tarvitse murehtia vielä moneen päivään. Sohvalle on mukava käydä lukemaan lehtiä valkoisen teen höyrytessä mukissa vieressä... En ole vuosikausiin oikein tuntenut olevani kotona missään, mutta nyt kun istun sohvalle ja katselen ikkunasta avautuvaa kaunista talvista metsää... tuntuu siltä kuin olisin kotona. Se on mukava tunne.

Jouluvalot ja muita tunnustuksia

Tunnustan. En ole raaskinut luopua jouluvaloista. Ja sen sijaan, että tuntisin asiasta häpeää, aion kertoa kaikille, että valot saavat jäädä hamaan tulevaisuuteen asti - tosin nyt olohuoneen kauniista paperitähdestä sammuu valo päivän ajaksi ja keittiön ikkunan valot muuttivat lasimaljaan eteiseen (kuvassa oikealla). Ne saattavat saada vielä seurakseen kiviä - ehkä... Ajattelin kivien lisäämistä jo silloin, kun siirsin valot keittiön ikkunasta tuohon kulhoon, mutta en sitten ryhtynyt operaatioon kaiken muun kiireen keskellä. Tänään Mike puolestaan ehdotti kivien lisäämistä vatiin ja nyt kypsyttelen ideaa uudelleen...

Tunnustan samalla myös että maustehyllyprojekti on yhä vaiheessa, mutta tarralappujen sijaan olen kiinnittänyt (toistaiseksi) post-it lappusia hyllyyn, joihin olen kirjoittanut yrtin nimen ja käyttötarkoitukset - ja siinä samalla opettanut Mikelle suomea. Kaikki muut yrtit ja mausteet olivatkin itsestäänselvyyksiä, mutta timjami herätti kysymyksiä...

Tämä päivä meni vaihtelun vuoksi suurelta osin töitä tehdessä (sillä rintamalla on ollut todella hiljaista - liian hiljaista) ja pyykkiä pestessä siinä samalla. Kevyt keittolounas ei oikein pitänyt nälkää loppupeleissä joten illalla Star Trekiä katsoessa kiskoimme napaamme pussillisen tortilla chipsejä chili con carnen kera. Odotettavissa lienee aromikas yö...

Maanantaimutinoita

Maustehyllyprojekti eteni, mutta ei valmistunutkaan. Tarralappuja pitääkin lähteä hakemaan jostain ruokakauppaa kauempaa, mutta mausteet sentään löytyivät.

Sain kuitenkin tänään kotityöt tehtyä siihen malliin, ettei niihin varmaan tarvitsekaan muutamaan päivään palata. Jotain sentään.

Olen lukenut ahminut sisustuslehtiä viimeiset pari viikkoa, mistä on seurannut se, että mieli tekee jatkuvasti laittaa uutta ja askarella ja ideoida ja käännellä tavaroita ja niin edelleen. Makuuhuone on tällä hetkellä vielä vähän vaiheessa, mutta sinne on lainattu äidiltä kaikkea ihanaa (taas), joilla porskutetaan varmaankin kesään saakka - ellei kauemminkin. Sävymaailma on lähinnä punaista ja valkoista... ja tähtiäkin löytyy.

Olohuone puolestaan on tällä hetkellä hillitty ja melkeinpä minimalistinen, mutta muutamat tavarat hakevat vielä vähän paikkojaan siellä sun täällä. Sama kuin keittiössä... Kuvassa vasemmalla uusi sohvapöytämme koivun sävyssä (kuten työpöytäni laatikotkin). Kieltämättä sohvapöytä on rahiin verrattuna vähän niin kuin luksusta, koska nyt niitä mukeja ei enää tarvitse tasapainotella kaiken maailman tarjottimien päälle... Ah, pieniä iloja.

Sain myös tänään aikaiseksi raivata taas vaihteeksi meikkikokoelmani ja nakkasin samalla melkoisen kasan luomivärejä menemään tajutessani, että osan niistä olin omistanut jo suorastaan ällöttävän pitkän ajan - eivätkä kaikki enää tuoksahtaneetkaan miellyttävältä... Laitoinpa muuten reippaana tyttönä kasvonaamionkin tänään hetkeksi suihkun jälkeen... ensimmäistä kertaa ehkä kolmeen kuukauteen.

Niin ja, blogin ulkoasukin on taas kokenut jotain muodonmuutosta...

Maustehyllyprojekti

Kävimme eilen joukolla Ikeassa, missä vierähtikin muutama tunti. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. arsenaali kuvassa (oikealla) näkyviä maustepurkkeja, joihin pitäisi saada vielä tarrat hankittua, jotta voisin ne asetella sievästi maustehyllyyn. Tähän saakka mausteemme ovat nimittäin olleet suurelta osin kuivatavarakaapissa, tungettuna tuohon epämääräiseen purnukkaan, epämääräisissä pakkauksissaan - sikäli mikäli ne edes sinne mahtuivat. Osa on myös kaupan pakkauksissa maustehyllyssä, joten näin ollen mausteita oli vähän siellä sun täällä.

Melko suuriahan nämä purkit ovat, mutta mahtuvat kyllä hyllyyn hyvin. Luulen, että 8 mausteella päästään jo aika hyvin meidän keittiössä alkuun, etenkin kun suola, pippuri ja sokeri jäävät todennäköisesti omiin sirottimiinsa.

Samalla ostin myös yhden tuollaisen suuren lasipurkin taas kerran ja kippasin suosikkimuroni (Kellogg'sin mansikka-suklaa) sinne. Myslit meillä olikin jo vastaavassa purnukassa. Keittiön pikkuhyllystä muutti muutamat punaiset esineet muualle ja tilalle astui äidiltä peritty Arabian kahvallinen tarjoiluastia ja Ikeasta haalittu kori, jossa nököttää muutama hassu keittokirja ja reseptivihko tällä hetkellä.

Huomiselle olisi siis suunnitelmissa maustehyllyprojektin loppuunsaattaminen... ja pyykkiä.

Pöydällä

Työpöytä on saanut mukavasti raikkaampaa, keväisempää ilmettä mustan tekonahkalokerikon vaihduttua pirteämpään koriin ja kynät ovat muuttaneet vanhaan nutella-purnukkaan. Pöydälle tuppaa kerääntymään aina kaikenlaista turhaa, mutta nyt se on pysynyt siistinä ennätykselliset puolitoista viikkoa! Pöydällä nököttää tällä hetkellä myös kynsilakkakokoelma, joista kynsissä tällä hetkellä etualalta löytyvä Mavalan 152 Mauve Cendré (todellisuudessa keskitumma lilaan taittava harmaa). Tällä hetkellä suosikkikoruina toimii vihkisormuksen lisäksi Vatne Designsin korvakorut (mistä itseasiassa odotan juuri uutta tilausta...), sekä pitkä, simppeli hopeaketju, johon olen kiinnittänyt kaksi avainta, jotka löysin... en enää muista edes mistä. Bath & Body Worksilta viime Usan reissulla hankitut HandiBac-käsidesit ovat riittoisia ja helppoja sujauttaa käsilaukkuun... En itseasiassa lähde kaupungille ilman käsidesiä - jos vaikka tulee syötyä jotain.

Uutta kotiin

Lähdin tänään Miken kanssa kaupungille etsimään herralle talvitakkia ja koululaukkua ja siinä sivussa oli tarkoituksena itsekin vähän vilkaista alennusmyyntejä, etenkin Indiskan juttuja. Indiskaanhan me sitten ensin suunnattiinkin, mutta tietenkään en ostanut yhtään mitään, mikä oli oikeasti alessa. Näinhän siinä aina käy...

Kierrätysmateriaalista (sanomalehtipaperi) valmistettu kori 4,90

 Turkoosit kupit 6,90 kpl, harmaat kupit 7,90 kpl

Hasselpähkinäkahvi 4,90, koriste 4,90

Ja kuvien winksin wonksin menneet tulppaanit sain Mikeltä muutama päivä sitten. Tarvitsisin kipeästi korkeamman, kapeamman maljakon! Kori pääsi heti käyttöön ja toimittaa toistaiseksi erinäisen johto- ja laturikasan säilytyspaikan virkaa tässä työpöydän tuntumassa. Omistankin entuudestaan jo yhden vastaavanlaisen korin, jossa Mike säilyttää pipoja, lapasia ja huivejaan tuolla eteisessä. Rakastuin itse noihin turkooseihin mukeihin palavasti ja Mike puolestaan himoitsi harmaita. Ostin sitten molemmat Usasta saatujen joululahjarahojen inspiroimana... Mukaan tarttui myös paketillinen taivaallista hasselpähkinäkahvia (keitimme siitä kupit heti kotona) ja tuommoinen vekkuli koristekillutin. Täytyy muuten sanoa että se intialainen musiikki oli varsin tanssittavaa...

Nyt pitäisi ihan oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni ja raivata tuo joulukuusi tuosta pois!

PS. Saatiin muuten Mikelle erittäin komea takki puoleen hintaan... ja sitten järjettömän hintainen Espritin laukku, joka on kyllä kieltämättä hieno...

Joulun jälkeen

Kai se on nyt uskottava, että joulu on ohi ja seuraavaan on taas melkein vuosi aikaa... Uusi vuosi häärii nurkan takana, mutta mitään varsinaisia suunnitelmia ei vuoden vaihtumiselle ole. Mike sai joulun alla kirjeen, että hänellä alkaisi maahanmuuttajille suunnattu koulutus 10.1. ja tervetuloa vaan, mutta nyt kun tänään saavuimme Pohjanmaalta kotiin, oli vastassa kirje, jossa sanottiin että koulutus alkaa 2.1. klo 9:30, tervetuloa vaan. Öh? Mike on hakenut kahteen koulutukseen, joista toinen, lyhyempi, alkaisi 16.1. ja toinen, pidempi, alkaisi 2.1. alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mikeä suositeltiin ensisijaisesti lyhyemmälle kurssille, jolle hän itsekin haluaisi, mutta sinne valintoja ei ole vielä tehty.

Aaton vietimme tosiaan ihan kotosalla kahden kesken ja koiran kera, joka innokkaana avasi pakettejaan, joista paljastui herkkuja ja uusi vinkulelu. Milo on se joulun suurin odottaja kyllä...

Vas. wanha piparipurkki-kynttilälyhty, oik. purkka-automaatti, joka viimein sai namuja...

Jouluaaton ohjelmaan kuului toki joulusauna ja kasapäin ruokaa, sekä namuja ällötykseen saakka. Piparkakkutaloon maltoimme vielä olla koskematta...

Aaton jälkeen suuntasimme siis Pohjanmaalle ja säästyimme kaikilta VR:n ongelmilta kiitos aktiivisesti meitä kyydinneen isukin (ajoin itse meidät takaisin Tampereelle tänään). Äiti oli laittanut kaiken aivan upean jouluiseksi, jotta kyllä todellakin kelpasi...

Tunnelmaa vanhempien luota...

Kuvien laatu on taas jotain fantastista, mistä voimme syyttää tripodin puuttumista, noin ensialkuun. Pikkupokkarillahan ei hämärässä selkeitä kuvia näillä tärinäkäsillä oteta. Mutta kaunista oli kuitenkin... ja tuomani (ja tekemäni) pieni kuusikin pääsi heti sohvapöydälle. Tarjolla oli paljon pikkuleipiä, kakkuja, pullia, torttuja, karkkeja ja tietenkin jos jonkinlaista jouluruokaa. Mike maistoi elämänsä ensimmäisen kerran silliä ja silakkaa ja siitähän me muut sitten sitä riemua revimmekin..! Silli oli sipuli-etikkaliemessä muhitettua islanninherkkua, joka Mikelle vielä pienen palan verran maistuikin, mutta valkosipulikastikkeessa uiskennelleen silakan "kylmä ja limainen tekstuuri" oli amerikkalaiselle jo liikaa... Mutta kaikkea pitää kokeilla?

Keskimäärin Pohjanmaanreissu meni syöden ja lepäillen, sekä elokuvia katsoen, kuten joulun kuuluukin sujua. Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että emme ennättäneet lähteä käymään tallilla. Talli oli toki kiinni joulunajan, mikä vähän rajoitti sitä aikataulua muutenkin. Toin kuitenkin talviratsastuskenkäni tänne, sillä arvelin niiden olevan erinomaiset kurakelin koiranulkoilutuskengät... Tosin, nyt koira jäi Pohjanmaalle (nyyh), missä herra suuntaa parturoitavaksi pikapuoliin...

Missasimme muuten aika hyvin koko legendaarisen talvimyrskyn, mutta vanhimman siskoni luona sähköt olivat poikki ruhtinaalliset 18 tuntia ja toisen siskon luona puita kaatui naapurista. Me lähinnä odottelimme, että koska nuo katuvalot rysähtävät nurin, semmoista myräkkää oli! Toivottavasti kaikilla meni joulu mukavasti ja uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet!

Valoja, poroja ja tiukuja talo täynnä

Vas. perusmallinen pipariukko. Oik. Miken veitsen avulla taiteilema pipariukko.

Vas. hopeanhohtoinen tähti-valo, oik. valopyramidi makuuhuoneessa.

Keittiön ikkunassa epämääräiset led-valot, kuusessa led-valoja on n. 80.

Vas. itse "askarreltu" joulukoriste punaisesta metallinhohtoisesta langasta,

pyykkipojista ja tiu'uista. Oik. Ikeasta ostettuja porokoristeita keittiössä.

PS. Pahoittelen kuvien karmivaa laatua...

Kiitospäivän jälkimainingit

Unohdimme ensin torstaina, että on kiitospäivä (Thanksgiving). Muistimme sen vasta illalla kauppaan lähtiessämme, mutta olimme sentään nauttineet maukkaan päivällisen (hunajamarinoitua broilerinrintaa ja riisiä) aiemmin. Äiti ja isä sitten ilmoittivatkin, että ovat jo perjantaina (Black Friday) tulossa tänne ja tuovat tullessaan kiitospäivän aterian - tai pikkujoulumurkinat.

Kun vanhempani perjantai-iltapäivänä saapuivat, oli heillä mukanaan pieni kinkku, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, perunoita ja äidin tekemä kiitospäivän tekstein koristeltu suklaa-kahvikakku aprikoosimarmeladitäytteellä. Ähky seurasi välittömästi.

Vanhemmat toivat tullessaan myös kuusen, joka paljastui liian pieneksi puuttuvan osan vuoksi, ja koristeita. Emme siis kuitenkaan päässeet kuusta koristelemaan ennen kuin tänään lauantaina, kun isä oli käynyt kipaisemassa City Marketista uuden. Mutta sitä ennen pyörähtelimme muutaman tunnin Ikeassa, jonka saldoa voinkin sitten vilauttaa vaikkapa huomenna (jos nyt taas saan aikaiseksi).

2,10m korkeasta kuusesta löytyy valkoisenhopeisia käpyjä, polkkatankoja, punaisia ja hopeisia (kiiltävä, matta, kimalle) palloja, muutama äidiltä peritty hopeinen tähti ja pari isompaa ja näyttävämpää hopeatähteä sekä hopeista nauhaa. Mike nauhoitti ja minä koristelin ronskilla kädellä. Kuusesta löytyy 68 palloa, joku 12 piparminttutankoa, ehkä 8 hopeista tähteä, 2 isoa hopeista tähteä ja 4 x 2m pitkää hopeista nauhaa. Valot täytyy vielä jonkinlaiset hankkia, että kuusta kelpaa ihailla hämärässäkin. On melko jenkkikuusen hengessä värkätty, vaikka itse sanonkin. Tykkään "täysistä" kuusista.

Joulu on nyt meidän talossa avattu. Vielä kun sitä lunta ja pakkasta löytyisi jostain...