Jennin JÄNNITTÄVÄMPI elämä

Käytän Facebookia englanniksi, mutta kirjoitan yleensä statukseni suomeksi. Aikoinaan kirjoitin ne englanniksi, lähinnä Mikeä ajatellen, kun asuttiin erillään, mutta nyttemmin statuspäivitykseni ovat suuria mysteereitä lähinnä Atlantin toisella puolella majaileville tuttavilleni. Onneksi on kuitenkin olemassa Bing, joka tekee yhteistyöta Facebookin kanssa tarjoamalla automaattisesti mahdollisuuden kääntää omituisella kielellä laadittu statuspäivitys esim. englanniksi. Tämän mainion ominaisuuden vuoksi olenkin tarjonnut suomea ymmärtämättömille tuttavilleni jo pidemmän aikaa varsin hyviä nauruja - sekä paljon ihmetystä. Olen jopa alkanut itse kääntämään statuspäivityksiä Bingin avulla vain hekottaakseni itseni kipeäksi.

Statuspäivitykseni tänään: "Olis perjantai. Jos lähtis lenkille. Kävis kaupas. Pyykitkin on jo pesty ja ovat kuivumassa. Kämppä imuroitu miehen avustuksella ja lounasta nautittu. Polvea särkee, mutta ei se mitään." 

Bing-käännös: "'D be Friday. If you jog view chandru's friends on Netlog. Kävis kaupas. Pyykitkin has already been washed and are drying up. With the assistance of a man and my roommates downloaded lunch WarZone. Knee aches, but it's nothing."

Toisin sanoen elän Bingin mukaan varsin erilaista elämää! Ilmeisesti kehotan ihmisiä hölkätessään katselemaan jonkun poloisen intialaishepun kavereita Netlogissa, minulla on kämppis ja lataan lounaani - tai sitten syön lounaaksi sotatantereen. Vaikea sanoa.

Bingin mukaan olen viime aikoina myös ollut töiden sijaan puolustuskannalla ja ostanut tulppaaneita, en euroilla, vaan eurooppalaisilla maksaen. 

Tälle käännökselle saatoin myös hieman tirskahtaa:
Suomeksi: "Kuka valopää soittelee meidän ovisummeria klo 8 lauantaiaamuna???!"

Bing: "Ursuit pursuit x 3 dry suit who calls our ovisummeria at 8 am on a Saturday morning??!?"

...Ursuit pursuit x 3 dry suit, Google löysi hakusanoilla mm. tämän sivun, josta kuvakin tuli napattua! Bing tekee myös piilolinssien kokeilusta melkoisen "tripin": "Everything looks bigger and outdoors is unnaturally bright and somewhat still intoxicate..."

Mutta ettei perjantai menisi aivan haaskuun, painun nyt ulos jonkinlaiseen lumisateeseen puudelin kanssa ja toivon, että raikas ilma auttaisi tähän yskääni eikä pahentaisi sitä!

Milo-ilo

Sunnuntain riemua kohta 11 vuotta täyttävän villakoiraherran tyyliin...

Rakkaudenosoitus

Rautalankaa seinällä

BB-voiteista ja kosmetiikkaan investoimisesta

Kaupungille olikin jo hetki sitten ilmestynyt taas ihanat jouluvalot, tosin ne olivat osittain aika erikoiset tänä vuonna, sillä osa ei tuntunut esittävän mitään, paitsi ehkä korealaisia kirjainmerkkejä...? Kivasti valoa katukuvaan kuitenkin, vaikka lunta ei nyt olekaan. Lähdin käymään Sokoksella ja siinä samalla apteekissa. Tuli poimittua isäinpäiväksi vähän jotain ja itselle lähdin hakemaan uutta, laadukasta meikkivoidetta/BB-voidetta ja ripsiväriä.

Käytin pitkään Maybellinen BB-voidetta (kuvassa vasemmalla) meikkipohjana. Ihon kunto tuntui paranevan ja hetken pärjäsin jopa ilman puuteria (käytin meikinpohjustustuotetta jopa meikin päälle, lähinnä nenän kiiltelyä estämään). Kun tuo tuote alkoi vedellä viimeisiään, lähdin ostamaan uutta, mutta en silloin saanutkaan sitä vaaleinta sävyä tuosta Maybellinen voiteesta, joten lähdin kokeilemaan Garnierin vastaavaa.

Ostin rasvoittuvalle ja sekaiholle tarkoitetun Garnierin BB-voiteen vaaleimman sävyn, sillä kaupassa se näytti ranteen sisäpinnalle kokeiltuna olevan ihan ok. Kasvoille iskettynä... APUA! Voide oli mielettömän nestemäistä ja Maybellinen hyyyvin kevyeen BB-voiteeseen verrattuna tuhdimpaa peittävyydeltään kuin moni kokeilemani meikkivoide! Lisäksi se jumahti iholle paljon nopeammin ja jätti ihon kiiltäväksi. En ollut oikein vakuuttunut.

Garnierin BBstä (kuvassa oikealla) oli puhuttu hyvää muistaakseni Costumessa tai Oliviassa, suomalaisten rankattua sen parhaimmaksi BB-voiteeksi, mikä ehkä inspiroi kokeilemaan. Kyseessä taisi kuitenkin olla se aito ja alkuperäinen, eikä tämä sekaihon tuote, koska sekaihon tuotteesta en kyllä keksi oikein mitään hyvää sanottavaa. Tuote ei kyllä rasvoittuvalla/sekaiholla toimi mitenkään, ellet sitten halua todella pakkeloitua lopputulosta lykättyäsi päälle vielä puoli kiloa puuteriakin, että saat kiillon kuriin kasvoilla. Vaalein sävy ei myöskään meille "lumikeille" sovi. Tai sitten olen vaan yksinkertaisesti vaaleaakin vaaleampi. Aika montaa meikkituotetta muuten markkinoidaankin "suomalaiselle vaalealle iholle sopivana" (esim. Maybellinen Cream Matte Mousse -meikkivoide), mutta omalla ihollani lopputulos vastaa jotain sellaista miltä näyttäisin 3kk Karibian matkan jälkeen - jos edes ruskettuisin.

Ajattelin antaa Garnierille vielä uuden mahdollisuuden ja pari päivää käytinkin sitä n. 1/3 yhdistäen 2/3 kosteusvoidetta (ihan vaan Erisanin joku superkevyt perusvoide) ja sillä sain koostumuksen ja sävyn vähän vähemmän ahdistavaksi, mutta lopetin melko pian tajuttuani saaneeni tästä kasapäin NÄPPYJÄ! En ole koskaan elämässäni kokenut moista kasvojen "kukintaa" kuin tätä tuotetta kokeiltuani, hrrr hrrr... Onneksi otsani lymyää otsatukan alla, sillä pahimmillaan siitä löytyi varmaan 20 melko pientä, mutta ärsyttävää näppyä - ilmeisesti talirauhaset menivät tukkoon ja heittivät protestin. Olen nyt reilun viikon ajan yrittänyt kuoria/kosteuttaa/puhdistaa/korjata ihoani, mutta Garnierin BBtä en kyllä enää iholleni laita...

Niinpä lähdin sitten metsästämään Sokokselta jotain todella hyvää meikkivoidetta (tai BB-voidetta), joka auttaisi ikiaikaiseen ongelmaani: jättihuokosiin, pelastaisi otsani ja vielä kaiken lisäksi olisi oikean värinen. Nappasin avukseni ensimmäisen myyjän ja kerroin hänelle mitä haen. Sanoin, että meikkivoiteeseen en mielelläni heittäisi kymppitolkulla rahaa, koska mielestäni se ei ehkä ole niin kannattava investointi kuin mitä toinen hakemani tuote - oikeasti hyvä ripsiväri.

Aivan ensimmäikseksi myyjä esitteli Lancômen Hypnose -mascaran. Olin luullut sitä kalliimmaksi, mutta kyllä tuo 35 euron hintakin vielä pisti nenäni nyrpistymään, vaikka taisi se liikkua samoissa numeroissa kuin joskus kokeilemani Cliniquen ripsivärikin. Myyjä kertoi Hypnosen olevan ehkä juuri se, mitä haen, kun kerroin etsiväni ripsiväriä, joka ei pidennä ripsiäni (koska muuten ne ovat silmälasien linsseissä kiinni), ei paakkunnu ja kestää kosteassa säässä ilman pesukarhu-efektiä ja vielä lähtee poiskin helposti. Myyjä sanoi, että Hypnosea pystyy myös lykkäämään silmiin lisää vaikkapa kesken päivän, jos haluaa esim. illaksi lisää tehoa. Ripsiväri ei paakkuunnu, eikä varise, vaikka hieroisitkin silmiäsi, sillä se jättää ripset pehmeiksi. Myyjä esitteli samalla myös Hypnose Star -mascaran, sekä vedenkestävän version, mutta suositteli juuri perus Hypnosea omiin tarkoituksiini. Nyt odottelen innolla huomista, että pääsen testaamaan onko tuote hintansa väärti ja tuleeko siitä viimein nyt SE elämäni ripsiväri, josta en enää luovu.

Siitä myyjätär sitten kätevästi kiepsahtikin toiselle puolelle esitelläkseen sen "täydellisen meikkivoiteen" omiin tarpeisiini, nimittäin Lancômen Teint Idole Silky Mat -meikkivoiteen. (Argh, hinta! Argh!) Kauhuissani mietin miten meikkivoide voi maksaa yli 40 euroa... ja onko se sen arvoista? Olen kyllä kuullut/lukenut paljon hyvää sarjan tuotteista, etenkin juuri Teint Idole -meikkivoiteesta, tosin en tästä mattapinnan lupaavasta mallista. Toinen epäilykseni olikin sitten se, että löytyykö ranskalaiselta oikeasti "lumikki-iholleni" (kosmetiikkamyyjän kuvaus) sopivaa sävyä. Ihme kyllä, sävy 010 sulautui leukaani täydellisesti. Epäilin ja epäilin, en oikein ollut varma kannattaisiko moiseen investoida, vaikka se sitten kestäisikin käytössä jonkun pari kuukautta... Myyjätär sitten huomautti iloisesti että Sokoksella on nyt asiakasomistajapäivät ja kaikki on -15% alennuksessa ja sanoi, että jos otan sekä mascaran, että meikkivoiteen, hän heittää mukaan vielä 100 euron arvoisen pussukan Lancômen matkakokoisia tuotteita ja yhden ylimääräisen seeruminäytteenkin, tajuttuaan, että en olekaan 20-vuotias, vaan lähempänä 30 vuotta ja voisin käyttääkkin jo jotain seerumia... Heh, heh... Noh, kaupathan siinä sitten tuli...

Matkakokoisia tuotteita sisältävässä pussukassa onkin jokin "varttuneemman naisen" seerumi, päivävoide, yövoide ja silmänympärysvoide herkälle iholle. Toki tuotteet houkuttelevat kokeilemaan, mutta en kyllä viitsi niitä omaan käyttöön ottaa, koska en kuitenkaan pysty ostamaan Lancômen mielettömän hintaisia voiteita tulevaisuudessa. Tai no, ehkä pystyisinkin joskus, mutta en koe järkeväksi maksaa moisia hintoja kosteusvoiteista kun iho tuntuu pysyvän ihan hyvänä jollain 5 euron perusvoiteellakin. (Sitten onkin järkevää heittää 35 euroa ripsariin!) Taidan ilahduttaa pussukalla äitiäni, joka on aina rakastanut Lancômen tuotteita!

Nyt olenkin tässä jauhanut kosmetiikka-asioista jo varmaan kuukauden edestä, joten eiköhän tämä tästä. Työt alkavatkin muuten virallisesti vasta huomenna, koska yritys on tehnyt tässä muuttoa uusiin tiloihin ja sitä ennen pomokin oli useita päiviä työmatkalla ulkomailla, joten hän on hukkunut kiireeseen... Odottelen kuitenkin innolla! On niin mukavaa päästä vihdoinkin tekemään jotain!

Kysymys muuten teille... Mihin kosmetiikkatuotteisiin te investoitte - vai investoitteko mihinkään?

Töitä!

Kuva-arvoitus...

Nyt loppuu lekottelu, sillä työpaikka on hankittu. Ensimmäiset 4,5 kk huhkitaan työmarkkinatuella, mutta nyt tarkoituksena olisi ihan oikeasti sen jälkeen saada sopimus vakituisesta työpaikasta. Toimenkuvaan kuuluu käännöstyöt ja erilaiset nettikauppahommaan liittyvät työt. Suurimman osan voin tehdä kotoa käsin ja alustavasti onkin suunniteltu, että 4 päivää viikossa tekisin töitä kotoa käsin ja yhtenä kävisin sitten toimistolla tarpeen vaatiessa. Virallisesti aloitan 5.11., mutta firma tarvitsee auttavaa käsiparia NYT, joten he toivoivat, että voisin jo nyt aloittaa käännöstöiden tekemisen ja saisin nuo tunnit sitten vapaaksi myöhemmin. Sopiihan se, koska esim. joulun aikaan olisi mukava vähän lomailla.

Tänään kävin taas opiskelemassa japania ja tulin samalla reissulla myös siihen tulokseen, että alkaa olla tämän vuoden pyöräilyt pikkuhiljaa omalta osaltani pyöräilty, kun vesilätäköt alkavat jäätymään ja alamäkeen pyöräillessä kasvot meinaavat tyystin jäätyä... Ja iltojen pimetessä näköjään nuo kanssaliikkujat alkavat yhä idiootimmiksi. Nytkin kun pääsin kurssipaikan pihasta kadulle, joku keski-ikäinen ukko harhaili siinä aivan keskellä tietä puolelta toiselle, väistin sitä aivan tien reunaan niin ukko mulkaisi ja läpsäytti kätensä yhteen melkein mun naaman edessä, kuin jonkinlaisena pelotteena. Saatoin sitten karjua perästä päin jotain tyyliin "Ja kivat sulle kanssa!"... Ehkä se on se hullu pohjalaisuus, mutta perus "mullehan ei vittuilla"-asenne näemmä kytee sydämessäni edelleen, vaikka Nääsvillessä vaikutankin. Toisaalta, 10 vuotta sitten olisin karjaissut kyllä jotain paljon vulgaarimpaa... Ärsyttää tuollainen.

Samaan sanon myös, että sekin ärsyttää, että ellen halua huvikseni jonotella kahdesti huonosti vaihtuvissa liikennevaloissa ja ylitellä isoa tietä matkalla, johon menee normaalisti ehkä 5min pyörällä, joudun ajamaan joko autotiellä tai sitten jalkakäytävällä ja kumpikin vaihtoehto ärsyttää kanssaliikkujia suunnattomissa määrin. Ei ollut meillä Pohjanmaalla näin pyöräilijävastaista!

Nyt pitäisi vielä jaksaa inspiroitua kuuraamaan kylppäri, kun sen menin lupaamaan, ja suihkussakin olisi hyvä sitten sen jälkeen käydä. Tämä pimeys vaan saa olon tuntumaan siltä, niinkuin kello olisi jo ainakin yksitoista, mistä johtuu se, että olen lähinnä valmis kaatumaan sänkyyn. Blörgh. Toivottavasti tulee oikein muikean luminen talvi, ettei tarvi täyspimeydessä kupata! 

PS. Olen rakastunut uusiin viininpunaisiin kapealahkeisiin pehmokangasfarkkuihini! (Vaikka ne keräävätkin tonneittain nöyhtää.)

Karvainen ja karvas totuus

Puudelin hidas aukirullautuminen käynnissä...

Milolla on pitkään jo ollut ihana, pehmeä peti, jonka äitini osti sille joululahjaksi jo pari vuotta sitten. Petiä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytettyä, paitsi kerran kun pyysin Milon siihen makaamaan, että sain napsaistua söpön kuvan. Nyt kuitenkin Milo on maannut paljon työpöytäni alla kun tässä istuskelen, koska sitä pelottaa ikkunoiden napsahtelut sateella (jep, normaali pelkohan se) ja se haluaa olla lähelläni. Koska kylmällä, kovalla lattialla makaaminen ei tee hauvalle mitenkään erikoisen hyvää (se alkoi nilkuttaa), keksin tunkea pehmeän pedin pöytäni alle. 

Noh, alkuunhan Milo makasi tietenkin uhmakkaasti aivan jaloissani, pehmeän petinsä vieressä. Pyysin sitä makaamaan pedissään ja kas, eipä ollut aikaakaan kun se viimein oivalsi, että siinä on kuin onkin ehkä oikeasti mukavampi maata. Nyt puudelirulla rullaantuu siihen melkein aina kun itse olen pöytäni ääressä. Herttainen näky...

Juuri muuten kun pääsin iloitsemaan saamastani työpaikasta (josta ensimmäiset 4,5 kk on palkatonta harjoittelua), minulle selvisikin aika karvaasti, että tämäkin oli periaatteessa kategoriaan "liian hyvää ollakseen totta" kuuluva tapaus. ECAMista (se "välikäsi") soitettiin tänään ja kysyttiin, onko mulle ok että menisinkin 6 kk koulutus/harjoittelujaksolla sen 4,5 kk sijaan. Ihmettelin vähän ja sanoin etten ollut tiennytkään että sellainenkin "mahdollisuus" on. Sain kuulla että yritys oli ensisijaisesti halunnut ottaa jonkun tällä menetelmällä töihin. Sanoin, että olisin mieluummin vain 4,5 kk harjoittelussa ja sitten töissä, kun taloudellinen tilanteemme on mitä on. ECAMista luvattiin ehdottaa asiaa työnantajalle. Sanoin kuitenkin, että mikäli se on ehdoton EI, suostun siihen 6 kk harjoitteluunkin, koska sittenhän lopussa kuitenkin saisin työsopparin. ECAMista myös lohduteltiin, että todennäköisesti työsopimus voidaan tehdä jo ennen koulutus/harjoittelujakson loppumista, jopa hyvin aikaisessa vaiheessa. Sieltä ilmoitettiin myös, että työnantajani soittaisi minulle kohta ja sopisi vielä jostain yksityiskohdista. Kun puhelu tuli, homman todellinen luonto alkoihin tosiaan selvitä. Työnantaja kertoi, että heillä tosiaan oli tarkoituksena mieluummin ottaa se 6 kk harjoittelija, koska sinä aikana ennättäisi enemmän ja se olisi heille taloudellisesti paras ratkaisu. Puhuimme siitä, miten ECAM puolestaan oli puhunut 4,5 kk jaksosta jo ikänikin puolesta. Kysyin sitten suoraan että oliko heillä siis mielessä että he ottavat harjoittelijan 6 kk ajaksi ja se on sitten siinä? Kyllä vaan, tämä oli suunnitelma. Mitään työpaikkaa ei ollut harjoittelijalle tässä vaiheessa suunniteltu, vain tämä harjoittelujakso. Työnantaja sanoi, että tokihan tämän tarkoituksena on työllistää minut, mutta se, työllistynkö heille on sitten asia erikseen, koska he eivät tiedä mitä tämä paikka tuo tullessaan ja onko töitä enää 6 kk jälkeen. Hän myös sanoi, että ei pahastu jos saan muualta työpaikan ja vaihdan heiltä sinne ennen kuin 6 kk on täynnä. Huh? Minä kun luulin, että tässä mennään sillä ECAMin systeemillä, että 4,5 kk harjoittelun jälkeen työnantaja tarjoaa työsopimuksen kyseessäolevaan työhön. Yritin hyvin kainosti ilmaista haluni saada oikeasti TYÖPAIKKA, mihin työnantaja tuumaili, että tokihan tässä saa hienoa työkokemusta ja täytettä CV:n... No miksipä ei, tottahan sekin, mutta kyllä mielestäni 29-vuotiaana voisi jo olla elämässä muutakin kuin työnteon harjoittelua!

Nyt en sitten ihan tiedä mitä tässä tekisin, mutta aion olla huomenna yhteydessä ECAMiin ja kysyä että mitäs ihmettä, sillä en usko että sielläkään tiedetään mistä nyt on kyse... Huoh. Ei taida ne nallekarkit tulla ollenkaan tähän osoitteeseen...

Pulska tikku on pulskan tikku!

Vas. Cliniquen Chubby Stick / Oik. Chubby Chick

Ostin tosiaan viime viikonloppuna ihanilta kummeiltani saamallani synttärilahjarahalla jotain, mitä olen salakavalasti haaveillut jo useamman vuoden ajan, mutta 22,50 € on etenkin työttömänä ollut melko suolainen hinta huulipunasta, joten on jäänyt ostamatta. Nyt sitten kotiutin Cliniquen Chubby Stick huulipunan (tai oikeastaan tuote on Lip Colour Balm eli kaiketi huulivärivoide) sävyssä 07 Super Strawberry, jonka Mike valitsi - koska Mike on aina valinnut mulle ne parhaat huulipunasävyt (outoa kyllä).

Arvatkaa vaan mitä punaa (ja mitä punaa ainoastaan) olen käyttänyt koko tämän viikon? No tätäpä tietenkin. Olen aivan umpirakastunut. Tämä päivä ei ehkä ollut paras päivä minkäänlaisen meikkausaiheisen postauksen kirjoittamiseen, koska en saanut edes aikaiseksi laittaa ripsiväriä silmiin, koska ulkona sataa suunnilleen vaakatasossa, joten ne ripsarit olisivat poskilla kuitenkin. Lisäksi olen koko viikon ollut melko vatsavaivainen, joten en ole hirveästi jaksanut edes luomiväriä ottaa esiin, mutta se ei onneksi haittaa, sillä tämä pulska puna käy meikistä sellaisenaankin. Tänään sitä löytyy myös poskilta ja näin illan tullen olen melkoisen kiiltäväkin, pahoitteluni siitä.

Oli miten oli, Chubby Stick on siis ihana. Se antaa hyvin peittävyyttä ja väriä ja tuntuu pehmeältä levitettäessä. Sitä on kuitenkin paljon helpompi käyttää kuin perinteistä huulipunaa vahaväriä muistuttavan ulkonäkönsä ansiosta. Huulilla Stick tuntuu hyvin samalta kuin vaseliini (jota käytän öisin). Tunnet, että huulilla on jotain, mutta olo ei ole tahmainen alkuunsakaan, vaan huulet tuntuvat pehmeiltä ja hoidetuilta. Chubby Stick ei myöskään maistu miltään, mikäli huuliasi lipaiset, eikä siinä ole juuri tuoksuakaan, mistä puikko saa ainakin omalla kohdallani suuret lisäpisteet, koska esim. joissain Lumenen punissa on etenkin tuoksu jota en jostain syystä voi sietää. Pullukka myös tuntuu kestävän hyvin! Tämä sävy antaa ainakin omalle iholleni myös poskilla kivasti tervettä punaa, eikä tunnu juuri sen kummemmalta kuin normaalisti käyttämäni Maybellinen voideposkipunakaan. 

Aion kyllä jatkossa säästää rahani, jotka käyttäisin muihin puniin ja hankkia yhden jos toisenkin Chubby Stick -punan, ainakin heti ensimmäisenä prioriteettina on jokin hyvin kevyt ja neutraali joka käy kaikkeen... Samoin Sokoksella näkemäni voimakas fuksian värinen puna jäi vähän kaihertelemaan... Nyt kun hiukseni ovat taas tummemmat (ja näytän Pocahontasilta letteineni) uskallan vähän käyttää enemmän väriäkin...

Ja sitten muihin uutisiin...

...Sain kuin sainkin himoitsemani työpaikan (pienen kujeilun ja suuren jännityksen jälkeen) ja virallisesti aloitan näillä näkymin 15. päivä. Tulen ainakin ensi alkuun työskentelemään pääasiassa kotoa käsin ja viimeinkin työssä, joka vastaa koulutustani. Kerron paikasta lisää kun kaikki olennainen on järjestetty ja selvitetty. Jännittävää!

Viikon (hyvät) kuulumiset

Se olis sitten perjantai ja Mikellä vapaapäivä. Puolipilvinen syksyinen aamupäivä kirpeällä tuulella varustettuna ja ikkunan edessä nököttävä vaahtera muuttuu koko ajan punaisemmaksi. Antibioottikuuri teki tehtävänsä ja paransi hampaani - jes! Kaiken muun hyvän lisäksi, pääsen vielä työhaastatteluunkin, mistä työmarkkinatuetun koeajan jälkeen saatan saada ihan oikean työpaikan! Ja mikä parasta, olen mielettömän kiinnostunut kyseisestä hommasta... joten sormet ja varpaat ristiin nyt!

Japanin kielen alkeet ovat alkaneet hyvin ja eräänlainen kouluun palaaminen on ollut melko jännittävää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa etsiessäni uutta vihkoa kurssia varten... Silmät kiiluen valitsin sitten A4-kokoisen muovikantisen Marimekon vihon Akateemisesta Kirjakaupasta yllättävän halvalla (oliko 4,50 euroa). Vihko on suuri ja siitä puuttuu täysin rivit ja ruudut, pelkkää valkoista paperia. Valinta osoittautui heti hyväksi, sillä kanji-merkkejä on paljon helpompi harjoitella puhtaalle valkoiselle paperille kuin yrittää tunkea niitä ruutujen tai viivojen sekaan.

Tällä viikolla on tullut myös herkuteltua enemmän tai vähän syksyisillä herkuilla, kuten esimerkiksi...

Ihanilla kotimaisilla omenoilla...

... joista saa herrrkullista piirakkaa.

Lisäksi olen saanut huippuaamiaisen à la Mike

ja nauttinut kaupungin parasta vuohenjuustosalaattia Sokoksella.

Syntymäpäiväkin hiippailee jo jossain tuolla nurkan takana ja taas pitäisi jaksaa vanhentua vuodella. Tietenkin, jos joku kysyy, täytän taas kerran 21. 

Viikko on muutenkin ollut aika onnentäyteistä aikaa sinänsä, sillä kahden ystäväni perheet kasvoivat tässä viimeisen 7 päivän sisällä. Onnea vaan molemmille vauveleiden johdosta!

Sain tässä myös juuri ilmoituksen, että tilaamani kirjat löytyvät nyt myymälästä, joten ehkä käyn hakemassa viikonloppuluettavat kotiin... Niistä sitten lisää.

Hyvää viikonloppua!

Syksyn merkkejä...

Ensimmäiset punaiset vaahteranlehdet

Vaikka lämpömittari onkin vielä parhammillaan kivunnut 16 tai jo 18 asteen paikkeille, ilmassa on selkeästi syksyä. Tuulikin on jo kipakka ja kylmä. Tekee mieli ottaa jo villasukatkin kaapista ja nököttää viltin alla lehtiä lukemassa... Syyskuu on suosikkikuukauteni, eikä edes syntymäpäiväni vuoksi. Syyskuussa on yleensä mielyttävin sää (omaan makuuni) ja alkava ruskan väriloisto on joka vuosi aivan yhtä fantastinen näky - etenkin tuo ikkunasta näkyvä vaahtera muuntautuu vallan upeaksi tulevien viikkojen kuluessa.

Tänä aamuna bongasin maasta syksyn ensimmäisen, tulipunaisen vaahteranlehden... tästä se alkaa.

Ihmisten ilmoilla

Arnoldsilla aamupalalla

Tässä onkin melkein viikko vierähtänyt viime postauksesta jotenkin kummasti. Viikonloppuna täällä oli tosiaan siskoni kylässä, mutta muuten olemme viettäneet melkoista hiljaiseloa. Viikon kohokohta oli varmaan eilisen labrareissu, hehe... Pääsin ihmisten ilmoille nimittäin samalla, kun pyörähdin tiimarissa ja Arnoldsissa aamupalalla paaston jälkeen. Oli muuten herkullinen toast!

Tiimarista

Tiimarista mukaan tarttui pöydälle uudet tabletit, vai miksi niitä suomeksi kutsutaankaan. Mike tosin tuumasi "Oh, I see you bought some nipples for the table", huomattuaan että kaikki tabletit kohoavat vähän epäilyttävästi tuosta keskeltä... Haha... Oli miten oli, kivan rauhallisen väriset (ruskeat). Aivan paras löytö oli kuitenkin tuo n. 4-5 euroa maksanut pöllöpenaali, joka saa nyt toimittaa laukussani meikkipussin virkaa. Siihen mahtuu oikein kivasti tavaraa ja se on paljon söpömpi (ja edullisempi) kuin varsinaiset kaupoista löytämäni meikkipussit.

Ärsyttävä kurkkukipu on nyt jatkunut vaihtelevalla menestyksellä kokonaisen viikon ja alkaa ottaa pikkuhiljaa jo päähän. Kannattaisi ehkä hieman keskittyä sen paranteluun, sen sijaan että jatkaisi vain ongelman huomiotta jättämistä..?

Sukoshi dake

Pieni vihreä laukku tupaten täynnä / Koskikeskus

Eilen tuli käytyä heti aamusta lääkärissä näyttämässä jalkaa, josta ei lääkäri osannut sanoa sen enempää, mutta kortisonivoide tuntuu viimein auttavan ja jalka on paranemaan päin. Sitten kipaisin kotiin ulkoiluttamaan koiran ja haukkaamaan evästä ennen kun syöksyin poliisiasemalle hoitamaan Miken ajokorttijuttuja. Sitten olikin Mikellä nälkä ja lähdimme Koskikeskukseen, mielessä La Mamman herkulliset pizzat ja pastat...

La Mamma / Bijou Birgitte

Ennen pizzaan iskemistä bongasin yläkerrasta rekrytapahtuman ja suuntasinkin sinne heti syöpöttelyn (ja Faunattaren lemmikeiden ihailujen) jälkeen, sillä olenhan aktiivinen työnhakija! Samalla nappasin kuvan nätistä näyteikkunasta, joka kuului Bijou Birgittelle. Rekryssä pyörinkin sitten sellaisen pari tuntia, Miken jo poistuessa kotia kohti. Luulen, että tästä rekrytapahtumassa käynnistä saattaa vielä jotain poikiakin, pidetään sormia ja varpaita ristissä!

Tänään kuitenkin päädyin viimein selailemaan kansalaisopistojen kurssitarjontaa ja kas vain, ehkä joku jo otsikosta arvasikin, ilmoittauduin sitten japanin alkeiskurssille! Tarkoituksena olisi myös hakeutua vielä englanniksi toimivaan teatteriryhmään, mikäli sinne huolivat... Jännittävää! Tähän saakka japanin taitoni ovat rajoittuneet sopivasti muutamaan lauseeseen, mitä aikoinaan poimin katsomistani anime-sarjoista (kyllä vaan). Mutta nyt! Nyt, aion ihan aikuisten oikeasti opiskella sitä. Se on kiva kieli. Uskoisin. Toivoisin. Apua!

Uudet korut ja uusi otsis

Torstai oli sinänsä huippu päivä, että aamusta postimies toi ovelleni pienen paketin, jonka tunnistin heti Vatne Designsin pakkaukseksi. Voitin kesäkuussa (muistaakseni) Vatne Designsin Facebook-arvonnasta kauniit, hennot hopeiset korvarenkaat (kuvassa vasemmalla), joissa on mintun vihreät Swarovskin kristallit. Entuudestaan en mitään tallaista ole omistanutkaan ja nyt olenkin miettinyt mitä kummaa näiden kanssa käytän, mutta käyväthän nämä nyt melkein mihin vaan, ovat sen verran hentoiset (ja ihanat). Samassa paketissa sain myös uudet korut eräiden aikoja sitten hankkimieni korvakorujen tilalle, joiden liima oli karannut sen verran, että "piikki" irtosi taustasta. Melko mahtavaa asiakaspalvelua, sanoisin!

Perjantaina puolestaan leikkasin otsahiukseni taitavasti Fiskarsin yleissaksilla ja hyväthän niistä tuli! Säästyipä siinäkin hommassa muutama euro... Samalla askartelin itselleni epämääräisen sivunutturan. Tuohon kuvan paitaan minulla puolestaan on viha-rakkaus-suhde. Sen alla on valkoinen perus "alustoppi", koska jos satun kumartelemaan, paljastan yhtä sun toista. Paidassa on myös aavistus jonkinlaista pientä pussihihaa, joka tahtoo aina pömpöttää miten sattuu. Väri on hento vaaleaanpunaiseen taittuva beige, melkein ihoni värinen, mutta ei aivan. Rakastan sitä väriä, mutta yleensä yhdistän tuon puseron mustaan, koska se on tosiaan aika haljun näköinen päälläni. Olen hankkinut paidan vuosikausia sitten H&M:ltä, muistaakseni Seinäjoelta... Heh...

Tänään olen reippaana tyttönä pyöräyttänyt maukkaan mustikkarahkapiirakan ja Mike puolestaan on tehnyt meille kotitekoiset (ja maistuvat) juustohampurilaiset, joten kaloreissa löytyy.

Hyvää viikonlopun jatkoa vaan kaikille!

Oh Danny Boy

Naapurin selkeästi uhmaikäinen pikkutyttö innoitti allekirjoittaneen tänään hakemaan huilun kellarista ja puhaltelemaan siihen ensimmäistä kertaa ehkä 15 vuoteen. Voisin sanoa, että kyseessä oli melkoinen elämys.

Heräsin tosiaan n. 8:20 siihen, että ikkunan alta alkoi kuulua verta hyytävää kirkumista. Ei tarvinnut edes mennä katsomaan, kun arvasin kuka siellä oli... Naapurin pikkutyttö on vetänyt nyt viimeisen viikon ajan jotain aivan käsittämättömiä itkupotkuraivareita, joilta ei säästy kukaan missään. Tänä aamuna vedettiin pohjat, kun "konsertti" alkoi jo ennen kuin keskivertolomalainen edes sai silmänsä auki.

Se ääni, mikä siitä lapsesta lähtee on jotain aivan käsittämätöntä. Se ei ole itkua eikä kiljuntaa, vaan jonkinlaista rähinällä tulevaa kirkumista. Sellaista ääntä ei tulisi yhdenkään pikkutyttösen päästää suustaan. Lapsen vanhempia tämä ei ilmeisesti häiritse, sillä he eivät siihen mitenkään puutu - mitä nyt vapauttamalla lapsensa tuonne luonnon helmaan, niin että kaikki 4-5 rappua saavat noista sulosoinnuista nauttia sen sijaan että lapsukaisen kapasiteetti kahlittaisiin neljän seinän sisään. Nukumme etenkin kesäaikaan ikkuna auki, joten täytyy sanoa, että tämän aamun herätys ei ollut sieltä parhaasta päästä. Sain jo uudestaan unen päästä kiinni, kunnes 20 minuuttia myöhemmin mekkala alkoi taas. Laitoin ikkunan kiinni, mutta eipä se paljon auttanut kun tenava oli parkissa tuossa ikkunan alla kirkumassa täyttä kurkkua. Luovutin sitten ja nousin ylös.

Lapsukaisen aariasta intoutuneena lähdin sitten kellariin tutkimaan, josko sieltä löytyisi vielä wanha huiluni, johon en ole koskenut sitten yläasteiän. Löytyihän se. Hipsin takaisin asuntoon ja pistin huilun kasaan. Sitten ihmettelin hetken aikaa että mites ne sormet taas tulikaan. Sain puhallettua yhden oktaavin huilusta ulos, joten siitä inspiroituneena aloin etsiä "Easy Sheet Music for the Flute" hakusanoilla googlesta nuotteja. Kaikenlaista sieltä sitten löytyikin, tosin ne menuetit, joita joskus 13-vuotiaana soitin ulkomuistista muotoilivat naamani kysymysmerkin muotoon, joten aloitin sitten suosiolla Irlantilaisesta kansanmusiikista ja Danny Boysta. Naapurit ovatkin varmaan nyt hyvin kiitollisia kuunneltuaan tänään suunnilleen 2 tuntia kun etsiskelin huilusta 2. oktaavia ja yritin päästä Danny Boyn kunnialla läpi. Pääsin lopulta aika hyvin... Huomenna sitten lisää. Täytyy kyllä tunnustaa, että taidot on aika iloisesti ruosteessa. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, että huilun soittaminen on melkein kuin pyörällä ajoa... Kyllä se siitä.

Kukkapenkin yllätys

Mikäs se siellä parvekkeen kukkalaatikossa mönkii?

Parempi kysymys lienee... miten ihmeessä etana pääsi 1. kerroksen parvekkeen kukkalaatikkoon? Mikäli se todellakin kiipesi sinne, on sen täynyt taittaa matkaa päivä jos toinenkin ja suoriutua melko uskomattomista haasteista. Tosin, aikani tätä tutkittuani tulin siihen tulokseen, etten edes yllättyisi, sillä sen verran erinomaisesti tämä jättietana (tai kotilo, todennäköisesti jonkinlainen lehtokotilo) kiipeili jos jonkinlaisella korrella, varrella ja lehdellä. 

Etanakin näyttää kesällä ruskettuvan. Kotelon alla normaalisti suojassa nököttävä osa on paljon vaaleampi, kuin muu etana... Mielenkiintoista.

Venyy, muttei katkea.

Täytyy kyllä myöntää että koin melkoisen järkytyksen kun orvokeita leikatessani tämä sattui lötköttämään yhden kukkasen varrella... Olenhan nyt ennenkin etanoita nähnyt, mutta en kyllä ihan äkkiä odottanut niitä parvekkeellani näkevän. Kysymys kai kuuluukin nyt... onko niitä tuolla useampia? Lisääntyykö tämä yksikseen vai tarviiko ystävän?

Tämä oli varsin sosiaalinen etana, joka ei turhia ujostellut.

Koska etanat saattavat herkutella kasvien juurilla (mistä ehkä johtuu parin orvokin epämääräinen rötköttäminen), katsoin parhaaksi viedä etanan alas nurmikolle. Mike tarjoutui heittämään sen sinne, mutta en ollut ihan vakuuttunut, että poloinen selviytyisi lennosta kolhuitta, joten lähdin Miken kanssa valikoimaan sille uutta asuinpaikkaa sellaisesta paikasta, jossa ihmiset eivät kulje, niin ei jää ainakaan ihan heti kenenkään kengän alle. Tuostapa oltaisiin saatu mukava lemmikki, jos meillä olisi ollut sille joku sopiva uusi koti...

Vas. Jennin nimipäivän kunniaksi / Oik. Oman parvekkeen antimia

Ostin eilen itselleni sievän sinivioletin Saintpaulian, joka pääsi edustuspaikalle työpöytääni somistamaan. Toivottavasti osaan huolehtia siitä niin, että se kukkii vielä uudestaankin ja pitkälle syksyyn. Omalta parvekkeelta leikkasin valtavaksi kasvaneista orvokkipuskistani kasan keltaisia (ja keltapinkkejä) isoja orvokkeja ja kimpun pieniä syvän sinisiä orvokkeja. Samalla napsaisin myös pelargoniasta pari komeaa kukkaa kotia kaunistamaan. 

Täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni paras asia kesässä on ehdottomasti kauniina kukkivat kukat - sekä kotona, että luonnossa! ...Ja yllättävät etanat?

Juhannusyön ajatuksia

Aurinkoinen ja lämmin päivä on viilentynyt melko kylmäksi juhannusyöksi, mutta onneksi koko asunto tuoksuu yhä syreeneiltä, jotka saatoin ehkä nipistää takapihan puskista kera muutamien muidenkin kauniiden sinisävyisten kukkasten...

Juhannusta "juhlitaan" ihan vaan täällä kotona, Tampereella, vaikka pikkuisen kaipailenkin ehkä jopa wanhaa kesämökkiä... sillä aika kultaa muistot ja unohdan autuaana sen, että siellä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa, mutta hyttysiä senkin edestä. Vanhemmiten nukuin mökin rantasaunassa, missä puolestaan vaivana oli usein mitä mielenkiintoisemmat hämähäkit... Mutta siellä sai (esi)teininä kuunnella cd-soittimella (!) ihan mitä vaan, vaikka keskellä yötä.

Jotain maagista oli myös kaivosta nostetussa vedessä, muurinpohjaletuissa, juhannussaunassa koivuvihtojen ja syreenisaippuan tuoksussa, sekä pulahduksessa vilpoiseen järveen... 

Ehkä vielä jonain päivänä omistan itsekin kesämökin, jonka rauhasta ja hiljaisuudesta osaan nyt vanhemmiten nauttia, sen sijaan, että kaipaisin jotain muuta. Omaan mökkiini kuitenkin haluaisin sen sisävessan ja juokseva vesikin olisi ihan kiva sinänsä, että pyykinpesu helpottuisi... Mutta oma kaivo ja rantasauna... mikä ettei?

Jos totta puhutaan, asuisin kyllä helposti jossain maaseudun rauhassa vaikka ympäri vuoden - mikäli johonkin kaupunkiin pääsisi silti tarvittaessa vaikkapa puolessa tunnissa...

Oman parvekkeen orvokkeja

Nyt on aika myös tämän yökukkujan vetäytyä petiin ja uskon, että uni maittaa reippaan 15,5 km pyörälenkin ja pyykinpesun jälkeen...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Iidesjärven ympäri

Perjantai-iltana kaunis ja lähes tyyni sää houkutteli lähtemään pienelle pyörälenkille. Pyöräilin ensin ympäri lähialueen puistoja, kunnes päätin lähteä vielä vähän kauemmas. Ajoin pitkin Hervannan valtaväylää, kunnes saavuin Nekalantielle ja jatkoin ympäri Iidesjärven ensin pyöräteitä ajellen ja sitten rantapolulle siirtyen. Ilta olisi ollut aivan täydellinen ilman valtavia määriä pikkuötököitä ja hyttysiä (joista pari purikin), mutta siitä selvittiin ja tuloksena oli myös muutamia kivoja kuvia muistoksi.

Näin hyvällä (ja ei vielä liian kuumalla säällä) ulkona liikkuminen houkuttaa kovasti ja harrastankin mielelläni arkisempaa liikuntaa kuntosalin sijaan, kun ilmat suosivat. Eilen kävelin kaupungilta kotiin, bussilla matkustamisen sijaan, eikä sekään ollut huonompi ajatus... Olen miettinyt voisinko kenties joinain päivinä kulkea töihinkin pyörällä ja miksipä ei... vain takaisin tullessa on yksi melko messevä ylämäki... Joskus sitä voisi kävelläkin kotiin tietenkin.

Maanantaina se sitten alkaa. Arkinen aherrus. Murehdin hieman sitä, miten totun heräämään niin aikaisin pitkästä aikaa, mutta onneksi valoisat aamut auttavat asiaa kummasti. Ensimmäiset kolme päivää sujuvatkin erinäisten teoriaopintojen parissa, saas nähdä...


Hyvää viikonloppua kaikille!