Joulukuun 3.

Saatoin hieman yliannostella vaahtokarkkeja...

Luksusta vai hyvää arkea?

Olen viime aikoina päätynyt lukemaan useampiakin artikkeleita, joissa on käsitelty luksusta ja sitä, mitä se oikeasti onkaan. Mitä ihmiset mieltävät nykyään luksukseksi? Onko luksukseksi luokiteltu jotain, mikä onkin oikeasti ihan normaalia, ehkä hieman parempaa arkea? Joku sanoo, että saunominen on luksusta, etenkin jos kyseessä on vanha savusauna. Toinen sanoo, että luksusta on Louboutinin kengät tai Hermesin silkkihuivi. Jonkun mielestä parasta luksusta on hiljaisuus ja rauha, jossain tunturin huipulla ja toisen mielestä luksusta on viiden tähden illallinen suositussa ravintolassa.

Itse olen jotenkin mieltänyt luksukseksi aina kaiken sellaisen, joka ei ole aivan jokaisen ulottuvilla. Toisaalta, jos ajattelet asiaa tarkemmin... pienituloiselle tai opiskelijalle luksusta voi olla ruokakaupassa käynti ilman, että joudut ostamaan jokaisen tuotteen alesta tai vain ne asiat, joita ilman et voi elää (kokemusta on). Mielestäni perustoimeentulon ei kuitenkaan pitäisi olla luksusta vaan perusoikeus. Elämme kuitenkin nk. hyvinvointivaltiossa (jossa silti on tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia köyhiä).

Olen yrittänyt tässä viime aikoina uudelleenohjelmoida aivojani ja kutsunkin tätä prosessia nimellä "Operaatio Parempi Elämä" eli lyhyesti OPE. Olen ihan aikuisten oikeasti yrittänyt sisäistää hetkeen tarttumisen ja siinä elämisen, pienestäkin iloitsemisen ja elämästä nauttimisen. Olen yrittänyt hyväksyä itseni tällaisena kuin olen ja jättää "sitten kun" -ajatukset. Elämä on oikeasti aika lyhyt ja nuoruus vielä lyhyempi. Näillä nappuloilla mennään ja ainakin yritetään olla mahdollisimman onnellisia, koska elämä on helpompaa onnellisena. Niin monella kuitenkin menee niin paljon huonommin kuin mitä itselläni, joten olisihan se noloa valittaa ja mököttää.

Kaikkein eniten hieman paranevassa (*koputan puuta*) taloustilanteessani on ehdottomasti se, että nyt pystyn jo vähän käyttämään rahaa muuhunkin kuin vain aivan välttämättömyyksiin. Onnellisena ostin Kooky Gems -verkkokaupasta puudelikaulakorun, joka on kiva itselle, mutta myös tukee SEY:n toimintaa. Arvostan suunnattomasti ja tuen mielelläni hyväntekeväisyyttä tekeviä yrityksiä - etenkin kun prosentit on kunnollisia, kuten nyt tuo Kooky Gemsin huikea 20%. Mielestäni joku "lahjoitamme tästä 5 euroa maksavasta tuotteesta sentin hyväntekeväisyyteen" on aika naurettavaa eikä oikein jaksa minua innostaa. Lahjoittakaa euro siitä vitosesta, niin lähden mukaan. Kyllähän niistä pienistä puroista joskus muodostuu suuri virta (ainakin teoriassa), mutta tuollaisissa on kyllä vedätyksen makua.

Itselleni luksusta on siis myös mahdollisuus auttaa muita. Eikä aina tarvitse auttaa rahallisesti (vaikka se onkin yleisempää). Joskus pienet eleet voivat tehdä toisen ihmisen onnelliseksi - joskus jopa niinkin pieni asia kuin oven auki pitäminen, vaikka se sitten söisikin huimat 5 sekuntia kiireisestä aikataulustasi...

Moni sanoo, että luksusta on oma aika. Rauhoittuminen, hiljaisuus, itseensä panostaminen. Onko se oikeasti luksusta? Eikö se ole enemmänkin perusasia elämässä? Oli mitä oli, tuntuuhan se mukavalta lojua hetki saunan lämmössä ja sen jälkeen levittää ihoa heleyttävää naamiota kasvoille...

Itselleni sitä hyvää arkea tai arjen luksusta on myös mahdollisuus joskus syödä jonkun muun laittamaa ruokaa! Vielä huipumpaa jos sitä voi vaikka syödä hyvässä seurassa jossain ravintolassa tai mielenkiintoisessa paikassa...

Luksusta, huvittavaa kyllä, on myös täydellisesti istuvat sukkahousut! En yleensä löydä sopivia, enkä näin ollen päädy koskaan pitämään hameita tai mekkoja, mutta nyt olen löytänyt yhdet erinomaiset sukkahousut, joissa on saumatkin kohdillaan (eikä niitä hirvittäviä tuplatakasaumoja mitä joissain "isompipeppuisten" sukkiksissa on). Eilen laitoin siis iltarientoon päälleni Zizzistä joskus ostamani mustan taskuilla varustetun hameen ja söin tuon hurjan burgeriaterian, mikä tuossa yllä näkyy... Se oli aika luksusta sekin.

Mutta arvatkaapa mikä on sitä kaikkein suurinta luksusta? Onnellisuus. Kaikki muu on vain astetta parempaa arkea.

Annos hyvää tuuria ja tee, kiitos

Hyvää maanantaita vaan kaikille. Aloitin oman maanantaini pyörähtämällä työhaastattelussa (mihin tuo vasemman puoleinen kuva viittaa) ja se meni oikein lupaavasti. Tällä kertaa 4,5 kk harjoittelun jälkeen kyseessä olisi ihan oikeasti vakituinen työpaikka, josta saisi ihan oikeasti palkkaakin, joten sormet ja varpaat ristissä odottelen seuraavat pari päivää uutisia... Samalla reissulla tein myös ruokaostokset ja nyt mietin mitä teen loppu päivän, kun heti aamusta jo tälläydyin ihmisen näköiseksi (ja jopa föönäsin ja suoristin hiukseni)... Hukkaanhan minä tässä menen jos koko päivän kotona yksin istun... vai? Pitkästä aikaa ulkona näkyy myös aurinko, jonka olinkin jo melkein kokonaan unohtanut...

Toisessa kuvassa komeileekin sitten Miken tekemä BLT, eli pekoni-tomaatti-salaattileipä (Bacon, Lettuce, Tomato), jota maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tuossa viikonloppuna. Oli muuten hyvää...

Mitenköhän päin nyt olisin tässä loppu päivän?

Humputellen

Vas. Aamupala & Bunnymode-blogi/ Oik. Aamupuudeli

Ehkä hieman karu aamiainen (vadelmakaurapuuroa), mutta talossa ei ollut tänä aamuna hedelmiä tai oikein mitään muutakaan houkuttelevaa puuronkaveria, joten menkööt. Hyväähän tuo on! Koska en käynyt juustopaketilla, ei koiraakaan kiinnostanut ateriointini mitenkään. Suunnitelmissa oli lähteä tänään hakemaan tilaamani kirjat Suomalaisesta Kirjakaupasta ja pyörähtää samalla Koskikeskuksessa. Mielessä pyörivät Zizzin alennushintaiset farkutkin... 

Vas. Lindexin kimalteinen musta paita (jossa vekkuli vetoketju takana) /

Oik. La Mammassa herkkupizzojen äärellä

Jo aiemmin tällä viikolla repäisseenä laitoin nyt ensimmäistä kertaa päälleni Lindexiltä hankkimani mustan paidan (toinen kuva alla Lindexin sivuilta), josta otin reilun koon ihastuttuani takana nököttävään vetoketjuun ja erikoiseen, jotenkin märän näköiseen tekstuuriin. Olin kyllä pettynyt Lindexin valikoimiin tällä kertaa - ja anteeksi, mutta suorastaan inhoan kaikkea sitä Missoni-kamaa mitä siellä on... Tulee vain mieleen jotkut wanhat perhealbumit! (heh) Yksi kivannäköinen musta nahkakassi miellytti, mutta ei sillä hintaa... Ostin sieltä kuitenkin tuon puseron lisäksi rentoilufarkut (huippupehmeät ja KUMINAUHAT lahkeensuissa!?!) ja käsittämättömän kivat sulkakorvikset x 2 (olen hieman jäljessä mitä tulee tähän sulkatrendiin) ja hiuspampuloita (tai mitä ovatkaan), koska ne tuntuvat koko ajan mystisesti katoavan johonkin. Ostin myös sukkahousut, mikäli erehdyn tässä hameitani pitämään.

Meidän piti Koskikeskuksessa ihan ensiksi mennä La Mammaan, koska Mike oli nääntymäisillään nälkään. Emme sitten kumpikaan silti jaksaneet mättää kokonaista pizzaa naamaamme. Ehkä ihan hyväkin! Käymme melkein aina La Mammassa, jos mielimme pizzaa, koska sieltä saa melkeinpä pizzan kuin pizzan vaivaiseen 6,50 euron hintaan + siihen sisältyy salaattipöytä ja niin paljon vettä kun jaksat juoda. Palvelu on nopeampaa kuin McDonald'sissa keskimäärin ja pizzat maistuvia. 

Tutustuimme myös Faunattaren valikoimiin, kuten yleensä, ja näimme siellä nyt varsin mielenkiintoisia kummitussirkkoja, jotka olisivat kyllä kieltämättä helppoja ja hauskoja lemmikkejä, tosin, kuten edesmennyt keisariskorpionimmekin, melkolailla koriste-esineitä vastaavia aktiivisuudeltaan... Mutta tuoksuvat kuulemma uhattuna TOFFEELTA.

Vas. Ostokset / Oik. Mike & "joko nyt voidaan mennä" -ilme

Mikelle löytyi kiva valkoinen neuletakki ja oranssinpunainen t-paita, sekä Game of Thrones -kirja. Itse sain Zizzistä mielettömän hyvin istuvat farkut (normaalikokoani pienempänä?!) ja tietenkin tilaamani kirjat Suomalaisesta. Ostin Suomalaisesta samalla kivan kangaskassin, joka vähän tuolta takkini alta pilkistääkin... Kaiken tämän päätteeksi istahdimme kahvilaan ja joimme järkyttävän hinnakkaat kahvijuomat (Mike otti valkosuklaajäätelölaten ja minä jäisen Chain) ja pullon hirvittävän hintaista kivennäisvettä. Sitten suuntasimme kotiin.

Kotona menin melkein heti ahmimaan ensimmäiset n. 55 sivua Suljettu maa -kirjaa, jonka jälkeen pakottauduin suihkuun. Kirja huhuileekin tuolla jo yöpöydällä, joten kai sen kutsuun on taas kohta vastattava. Todella mielenkiintoista luettavaa!

Viikon (hyvät) kuulumiset

Se olis sitten perjantai ja Mikellä vapaapäivä. Puolipilvinen syksyinen aamupäivä kirpeällä tuulella varustettuna ja ikkunan edessä nököttävä vaahtera muuttuu koko ajan punaisemmaksi. Antibioottikuuri teki tehtävänsä ja paransi hampaani - jes! Kaiken muun hyvän lisäksi, pääsen vielä työhaastatteluunkin, mistä työmarkkinatuetun koeajan jälkeen saatan saada ihan oikean työpaikan! Ja mikä parasta, olen mielettömän kiinnostunut kyseisestä hommasta... joten sormet ja varpaat ristiin nyt!

Japanin kielen alkeet ovat alkaneet hyvin ja eräänlainen kouluun palaaminen on ollut melko jännittävää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa etsiessäni uutta vihkoa kurssia varten... Silmät kiiluen valitsin sitten A4-kokoisen muovikantisen Marimekon vihon Akateemisesta Kirjakaupasta yllättävän halvalla (oliko 4,50 euroa). Vihko on suuri ja siitä puuttuu täysin rivit ja ruudut, pelkkää valkoista paperia. Valinta osoittautui heti hyväksi, sillä kanji-merkkejä on paljon helpompi harjoitella puhtaalle valkoiselle paperille kuin yrittää tunkea niitä ruutujen tai viivojen sekaan.

Tällä viikolla on tullut myös herkuteltua enemmän tai vähän syksyisillä herkuilla, kuten esimerkiksi...

Ihanilla kotimaisilla omenoilla...

... joista saa herrrkullista piirakkaa.

Lisäksi olen saanut huippuaamiaisen à la Mike

ja nauttinut kaupungin parasta vuohenjuustosalaattia Sokoksella.

Syntymäpäiväkin hiippailee jo jossain tuolla nurkan takana ja taas pitäisi jaksaa vanhentua vuodella. Tietenkin, jos joku kysyy, täytän taas kerran 21. 

Viikko on muutenkin ollut aika onnentäyteistä aikaa sinänsä, sillä kahden ystäväni perheet kasvoivat tässä viimeisen 7 päivän sisällä. Onnea vaan molemmille vauveleiden johdosta!

Sain tässä myös juuri ilmoituksen, että tilaamani kirjat löytyvät nyt myymälästä, joten ehkä käyn hakemassa viikonloppuluettavat kotiin... Niistä sitten lisää.

Hyvää viikonloppua!

Sukoshi dake

Pieni vihreä laukku tupaten täynnä / Koskikeskus

Eilen tuli käytyä heti aamusta lääkärissä näyttämässä jalkaa, josta ei lääkäri osannut sanoa sen enempää, mutta kortisonivoide tuntuu viimein auttavan ja jalka on paranemaan päin. Sitten kipaisin kotiin ulkoiluttamaan koiran ja haukkaamaan evästä ennen kun syöksyin poliisiasemalle hoitamaan Miken ajokorttijuttuja. Sitten olikin Mikellä nälkä ja lähdimme Koskikeskukseen, mielessä La Mamman herkulliset pizzat ja pastat...

La Mamma / Bijou Birgitte

Ennen pizzaan iskemistä bongasin yläkerrasta rekrytapahtuman ja suuntasinkin sinne heti syöpöttelyn (ja Faunattaren lemmikeiden ihailujen) jälkeen, sillä olenhan aktiivinen työnhakija! Samalla nappasin kuvan nätistä näyteikkunasta, joka kuului Bijou Birgittelle. Rekryssä pyörinkin sitten sellaisen pari tuntia, Miken jo poistuessa kotia kohti. Luulen, että tästä rekrytapahtumassa käynnistä saattaa vielä jotain poikiakin, pidetään sormia ja varpaita ristissä!

Tänään kuitenkin päädyin viimein selailemaan kansalaisopistojen kurssitarjontaa ja kas vain, ehkä joku jo otsikosta arvasikin, ilmoittauduin sitten japanin alkeiskurssille! Tarkoituksena olisi myös hakeutua vielä englanniksi toimivaan teatteriryhmään, mikäli sinne huolivat... Jännittävää! Tähän saakka japanin taitoni ovat rajoittuneet sopivasti muutamaan lauseeseen, mitä aikoinaan poimin katsomistani anime-sarjoista (kyllä vaan). Mutta nyt! Nyt, aion ihan aikuisten oikeasti opiskella sitä. Se on kiva kieli. Uskoisin. Toivoisin. Apua!

Sekametelisoppaa

Tänään meillä syötiin pastaa. Edellisestä kerrasta olikin jo hetki ehtinyt kulua ja olin sattumoisin viettänyt aamupäivän pastareseptikirjaani selaillen, joten niinhän siinä sitten kävi. En kuitenkaan tehnyt kirjan reseptillä pastaa, vaan ostin summissa jotain aineksia ja iskin kaiken sekametelisoppa-periaatteella pataan ja odottelin jännityksellä mitä siitä tulee.

Pohjana oli täysjyväpenne, jota keitin kokonaisen pussillisen. Sen kaveriksi heitin purkillisen basilikaista pestoa, sekä purkillisen kolmen juuston ruokakermaa (ilmankin olisi näin jälkikäteen pärjätty). Päälle nakattiin hieman valmiiksi paistettuna kaupan lihatiskiltä ostettua kananrintaa, tuoretta basilikaa ja koristeellisesti asetellut kirsikkatomaatit. Mike tuntui tykkäävän ja tykkäsin minäkin, tosin jonkinlainen toinen juustohässäkkä olisi ehkä sopinut paremmin. Emmental-gouda-cheddar-ruokakerma oli hilppasen erikoinen. Pelkällä pestollakin olisi tosiaan selvitty, olisi tullut varmaan ihan maukas. Tuota Rainbown täysjyväpenneä ostan kyllä toistekin, koska siinä oli itsessäänkin jo tosi hyvä maku ja kaiken lisäksi pussillinen maksoi vain euron ja siitä teki ison kattilallisen.

Eilen nautiskelin kotimaisia kirsikkatomaatteja mozzarellasalaatin kera...

Saattaa olla, että siskoni (nuorempi isosisko) tulee huomenna täällä pyörähtämään, sillä oli kiinnostunut menemään asuntomessuille (tykkäsin pienenä (!) käydä niissä ahkeraan) kaverinsa kanssa. Ensi viikon alussa toisen siskon poika kihlattuineen puolestaan on tulossa vierailulle pariksi päiväksi ja viikon lopulla olemme itse menossa syömään Miken esimiehen luo - ja samalla tapaamaan heidän pientä terrieriään, jota todennäköisesti tulemme hoitamaan omistajien lähdessä viikonloppureissulle syksymmällä.

Lauantaina onkin jo Miken viimeinen työharjoittelupäivä (tosin vain pari tuntia) ja maanantaina koittaa paluu koulun penkille. 13. elokuuta Mike aloittaa osa-aikatyöt nykyisessä harjoittelupaikassaan, mutta jatkaa samalla osan viikkoa koulussa. Mukavaa, että edes toinen meistä saa vähän jalkaa oven rakoon, mitä töihin tulee... Työkokemus on valttia!

Perjantaita

Viikko on hujahtanut jotenkin ohi ja nyt ollaan jo perjantaissa. Viikonlopulle ei ole sen kummemmin mitään suunnitelmia (yllätys), jänskätetään vähän miten Miken koneen kanssa käy kun isompi kovalevy (jolla on kaikki olennainen) vetelee viimeisiään... Se on sitten 80 euroa repäistävä jostain uuteen kun se lopulta tuosta poksahtaa...

Itse repäisin eilen tekemällä herkullisen fetasalaatin Lidlistä aiemmin ostamastani fetasta (oli muuten huippu hyvää), sekä lähimarketin rucolasta, kirsikkatomaateista, punaisesta paprikasta ja kurkusta, sekä perus ruukkusalaatista ja kuorituista auringonkukansiemenistä höystettynä oliiviöljyllä ja valkoviinietikalla. Siitä olikin jo ainakin kuukausi, kun olin viimeksi nauttinut (vanhempieni tarjoamaa) salaattia. Salaatit maistuisivat päivittäiseksi lounaaksi erinomaisesti, mutta ainekset parin päivän salaatteihin maksavat kuitenkin vähintään 7 euroa (jos mukaan ei lasketa juustoa), joten kallistahan tuo meidän budjetilla on.

Muuten viikkoon on kuulunut jonkin verran photoshoppailua (kaveria autellen), lukemista, työpaikkahakemusten kirjoittelua ja ruokakauppareissuja. Vielä olisi tänään suunnitelmissa mennä piipahtamaan Lidlissä jonkun tarjouksen perässä ja kylppäri pitäisi siivota. Eilen otin urakaksi tyhjentää & pestä jääkaapin ja järjestellä sen uuteen uskoon. Pesin samalla keittiön ja järjestin vähän muitakin kaappeja, jotka olivat päässeet epämääräiseen kuntoon. Päivä on ollut kaunis, sopivan lämmin ja aurinkoinen - kunnes yhtäkkiä taivas avautui ja sieltä putosi muutama tonni vettä niskaan... Piha lainehti viidessä minuutissa, mutta kylläpä ilmakin raikastui. Kohta tuo tihkukin kai loppuu niin pääsen pyörän selkään - sitä ennen viimeistelen Miken CV:n...

Hyvää viikonloppua!

Herkut halvemmalla

Kävin eilen Lidlissä ostoksilla. Meiltä on lähimpään Lidliin matkaa aika tarkalleen 2 km ja kun sateessa sattui viimein tulemaan tauko, painelin sinne pikapikaa pyörällä. En ollut käynyt tuossa Lidlissä vielä koskaan ja yllätyin positiivisesti, koska kaupassa oli oma leipomo! En voinut vastustaa kiusausta napata mukaan paria uunituoretta maalaisvoisarvea... Ah... Noin muuten sain hassattua reissuun n. 34 euroa ja kaiken kotiin roudaaminen olikin sitten vähän haasteellisempaa...

Pyörä on lastattu.

Sainkin muuten sotkea aika ripeästi kun ukkonen alkoi jyrähtelemään ja taivas ripautteli taas vähän vettä, uhaten avautumisellaan. Reppu oli kyllä aivan mainio idea ottaa mukaan, koska sinne sai kätevästi sullottua kylmälaukun ja kaiken painavimman materiaalin. Tuo reppu on muuten ollut yksi parhaista 10 euron ostoksista ikinä, sillä se on todella mukava selässä (pehmusteita löytyy) ja sen saa tukevasti kiinni myös etupuolelta, rinkan tapaan.

Ja tämän kaiken sillä rahalla sitten sai.

Yritin ostaa pääasiassa niitä, mitä joko ei saa naapurista tai sitten ei saa noin halvalla. Ostin siis jopa kaiken maailman herkkujakin tänne, kuten Jenkkityylistä Cookie Dough -jätskiä, Suklaahippukeksejä (joihin Mike kävi käsiksi heti kun ne tulivat kassista ulos), vohveleita, jonkun riisisuklaalevyn ja vanukasta... Lidlin pekoni on myös vaivaiset 75 senttiä pussukka, joten ostin sitä pari pakkausta. Ostin myös jotain cappucino-jauhetta, kun oli edullista, mutta se ei kyllä ollut mitenkään järin herkullista (eikä kyllä muistuttanut kahvia mitenkään)... Ostin myös juustoa, kevytrahkaa, jogurttipönikät, appelsiininektaria, mozzarella- ja fetajuustot, raejuustoa, hampurilaiskastiketta (Mike kaipaili sitä tehdessään joku aika sitten cheese burgereita) ja Fair Trade Darjeeling-teetä.

Se on muuten kiva kun on kaikkia herkkuja taas talossa, niin mun ei yhtään tee mieli syödä niitä... Tämä on sitä varsin erikoista käänteispsykologiaa kai. Ostinkin sitten pitkästä aikaa ruokakaupasta tänään salaattiainekset huomiselle silläkin uhalla että loppu kuusta olemme päivän sitten syömättä lounasta... Todennäköisesti teen fetasalaatin joko erikseen tai sitten päivällisen kaveriksi.

Budjetti: 2,50 euroa päivä

Sanoisin, että tämä tuleva viikonloppu vaati jo hieman luovuutta, mitä tuli ruokaostoksiin. Perjantain, lauantain ja sunnuntain ruokiin oli nimittäin jäljellä 16 euroa, tarkoittaen hieman reilua 2,50 euroa per henkilö päivää kohden. Se ei ole kovin paljon.

vas. Huhtikuussa kerättyjä ruokien hintoja / oik. Findus Classic Wok valmistumassa

Olimme nyt sen verran onnekkaassa asemassa, että kotoa löytyi jo useammat, hintavammat perusjutut, sekä täysjyvämakaronia, joten selvisin tänään kaupasta ostamalla vain 1,5 L appelsiinimehua, 1,5 L kevytmaitoa, 400g naudan jauhelihaa (edullisinta sellaista), hunajaa, mansikkahilloa, juurespihvejä sekä bonuksena hyvässä tarjouksessa olleita vihreitä viinirypäleitä ja aterian jälkkäriksi vielä Miken herkkua, suklaavanukasta, joka ei muutenkaan maksa kuin 0,53 senttiä purkki, mutta oli nyt -30% alessa, päiväyksen lähestyessä. Koko hommalle tuli hintaa 15,59 euroa, eli aika tarkalle meni.

vas. Valmis kasvisateria / oik. Jääkaapin vakioasukkaat: appelsiinimehu & maito

Tälle päivälle oli ateriana juurespihvien kaveriksi jo aiemmin viikolla ostamani wokki (se oli tarjouksessa) ja loppu viikonlopun olisi tarkoitus syödä lihamakaronilaatikkoa, jonka teen huomenna. Aion myös jossain vaiheessa tehdä joko skonsseja tai pannukakun (tai molempia), sillä kummatkin ovat maistuvia, edullisia ja ihan täyttäviäkin ja niihin löytyy yleensä aina kotoa aineksia. Toki myönnän suoraan, että mikään laihduttajan ruokavaliohan tämä ei nyt ole, mutta ironista kyllä, kun lakkasin laskemasta kaloreita ja murehtimasta turhia, putosi painokin itsestään 1,5 kiloa... taas vaihteeksi. Eli pannaridieettiä sitten vaan kehiin?

Ja vaatteina ei mitenkään maailman parhaiten istuvat farkut (ainakaan näissä kuvissa)

ja ikisuosikkini, Usasta hankittu hulmuhihainen sininen, rento t-paita.

Olen kyllä oppinut viime aikoina hyvin säästelijääksi ja harkitsevaksi kuluttajaksi! Ehkä oli jo aikakin? Olen yleensä aina ollut hyvin pitkälti "tili tuli, tili meni" -tyyppiä, mutta ehkä meistä kahdesta huolehtiminen on hieman opettanut tuota rahan hallintaakin, kun enään ei ole vain omista syömisistä kiinni. Nykyään vertailen paljon hintoja ja tuotteiden laatua, mutta pyrin silti samalla ostamaan myös esim. luomua tai Reilun Kaupan tuotteita, siinä missä voin. Suosin kuitenkin paljon noita lähikaupan Rainbow (ja joskus Xtra) -tuotteita, jotka mielestäni ovat melkeinpä yhdeksässä tapauksessa kymmenestä yhtä hyviä, kuin kalliimmat kaverinsa. Kokeilen mielelläni uusia tuotteita, mutta muutamia vakioita on, joista en aivan hevillä luovu ja sitten taas muutamia sellaisia, joista voisin ostaa halvempaakin, mutta mistä en halua pihistää. Maanantaina aionkin juhlia ja ostaa ainekset kunnon salaattiin! Hurjaa!

Mutta näillä mennään nyt ja hyvää viikonloppua!

PS. Mainittakoon vielä, että säästämme kyllä pienen omaisuuden ostamalla nykyisin -aina- kaikki leipämme suoraan leipomon tehtaanmyymälästä!

Kaupungin paras salaatti

Koskahan tälle löytyy haastaja? Söin nimittäin tänään ehkä jopa elämäni parhaimman salaatin. Paikkana oli se "kaupungin paras paikka", KRS, eli Sokoksen yläkerta, mistä käsin ihailin maisemia joku aika sitten. Kahvila on (mielestäni) melko tyyris paikka, enkä siellä ole koskaan aiemmin mitään croissanttia kummempaa syönyt, mutta kun äiti nyt tarjosi... Niin valkkasin sitten 8,90€ kustantaneeseen isoon ja täyttävään salaattiannokseeni vuohenjuuston, aurinkokuivatun tomaatin, melonin (söin ne sieltä erikseen) ja yrttivinaigretten kastikkeeksi. Mukana oli myös tomaatteja, krutonkeja, sekä kurpitsan ja auringonkukan siemeniä. Aivan mainio salaatti!

Vanhempani tulivat tosiaan eilen illalla tänne vähän kyläilemään tarkoituksenaan tuoda meille viimein peili (äidiltä löytyi ylimääräinen), viedä täältä pois laittamani vaatteet + kuluttaa äidin äitienpäivälahjaksi saama Sokoksen lahjakortti. Kaikessa on tähän saakka onnistuttu ja vähän muussakin. Äiti tarjosi ystävällisesti salaatin/pastan Sokoksen reissulla ja valitsin tällä kertaa salaatin - eikä kaduta! Arvostin todella suurta ja monipuolista salaattiannosta ja sitä, että siihen saa sitten vapaasti mättää noita lisukkeita (krutongit, siemenet yms.) miten haluaa ja vaikka läträtä vielä lisää kastikettakin. Täytyy muuten sanoa että jälkiruuaksi tarjottu pannacotta oli myös aiiiika nams...

Samalla reissulla pyörähdin Yves Rocherilla käyttämässä 10 euron etusetelini, minkä turvin lähdin lähinnä hakemaan matkakokoja uudesta Hydra Végétal -sarjasta ja päädyin sitten samalla myös hankkimaan sinisen ripsivärin. Tällä kertaa kyseessä ei ole edes veden kestävä ripsari, koska olen niiden suhteen jo aikalailla luovuttanut, koska tuntuu että jokainen, jota kokeilen, on joko parin tunnin kuluttua rapissut poskille tai iloisesti tummentanut silmänaluseni... Plääh. Tai sitten on niitä, mitkä lähtee vain lämpimällä vedellä - ja hillittömällä hinkkauksella. Ei ole kohden koskaan.

Mikellä on työharjoittelua vielä yksi päivä ennen herran muhkeaa 10 päivän kesälomaa... Mitään suunnitelmia meillä ei tosin ole - paitsi nukkuminen, sillä puudelikin lähtee nyt taas Pohjanmaan visiitille ja samalla trimmattavaksi. Huvittaisi lähteä Helsinkiin, mutta kallistahan tuo on, joten haaveeksi jäänee...

Päivän paras ateria

...jonka voisi toki nauttia muuallakin kuin tietokoneen ääressä.

501

Ei, kyse ei ole nyt Leviksistä, vaan siitä, että tämä tässä näin on tämän blogin 501. kirjoitus! Levi's "viisnollaykköset" oli kyllä kuumaa kamaa joskus yläasteella, pidin ainakin yhden tummanharmaan parin ihan rikki ja haaleaksi ja olipa niissä pysyvästi permanenttitussilla (vahingossa?) piirretty sydänkin ja kaikkea muuta mukavaa... Yleensä kaverit niihin rustasivat jotain uutta ja jännittävää joka siinä sitten säilyi seuraavaan pesuun saakka... Taisi niissä muutamat Oasiksetkin varmaan joskus lukea.

Olenkin tämän juhlallisen tapahtuman kunniaksi miettinyt vähän jonkinlaista blogiarvontaa (itseasiassa jo pidemmänkin aikaa), mutta koska raha on todella tiukilla on tuo arvonta siirtynyt aina vaan tuonnemmaksi... Rahatilanne ei tällä hetkellä kovin paljon paranemisen merkkejä osoitakaan, sillä tajusin jo tämän päivän koulutuksessa, että en pysty tekemään tuota puhelinmyyntityötä, sillä se ei kyllä sovi luonteelleni ja persoonalleni mitenkään. Niinpä vietinkin sitten seuraavat 6 tuntia uudistaen CV:täni (kiitos vaan Matkantekijätär avusta!) ja hakemuksia täytellen/lähetellen ja parasta toivoen. Hain kaikkia vähänkin sopivia avoimia paikkoja ja täytin kasan avoimia hakemuksia... Toivotaan, että edes joku ottaa haastatteluun asti.

Lähitulevaisuudessa koitan kuitenkin puuhata sen arvonnan, sillä sopiva (ja itsellenikin himoitsemani) juttu on jo kiikarissa...

Työnhakuprojektin jälkeen piti vielä vääntäytyä kauppaan kipeällä kantapäällä (siinä on muhkea halkeama), mutta ostin sieltä sitten vähän aineksia, joista syntyi... Lemon Blueberry Cheesecake Cookies! Sitruunan kuoren raastettuani päätinkin sitten viipaloida sitä sitruunaa veden joukkoon... Kesän parhaita juomia sekin.

Oli muuten sen verran tuhtia tavaraa nuo keksit, että edes mies ei niitä pystynyt kolmea enempää syömään kerralla, mikä sai tietenkin leipurin hykertelemään tyytyväisenä, sillä yleensä mitkään pikkuleivät eivät tässä talossa ennätä emännän teekupin kaveriksi kuin korkeintaan kaksi kertaa... Näillä varmasti kyllä lähtee makeannälkä jo yhdestä, eikä ihme kun vilkaisee mitä ne sisältävät.

Eipä täältä tänä iltana varmaan muuta, on tuo kellokin jo melkein puolessa yössä, joten ehkä peti kutsuu kun silmät ovat jo pidemmän aikaa tässä lupsahdelleet kiinni... Pahoittelen siis mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muuta sekavuutta!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Glamouria ja kansanmusiikkia

Nyt ulkona on lähinnä harmaata ja märkää, mutta parvekkeesta on jo ehditty jonkin verran nauttia mm. jäätelön ja uusimman UK Glamourin kera. Viikonlopulle on luvassa kauniitakin säitä, joten elän toivossa, että ulkosalla saa taas istuskella enemmänkin. Kirkkaan keltaiset kynnet mätsää kivasti parvekekalustoon, eikö vaan..?

Tänään popsimme perjantaipäivälliseksi nam nam lohta (ihan itse maustoin ja paistoin) kermaviilikastikkeella, rosmariini-yrttiperunoita & rakuunalla ja hunajalla maustettuja baby porkkanoita (nam!)... Onnistuin myös ehkä ensimmäistä kertaa napsaisemaan naamastani suhteellisen kelpokuvan uudella kännykällä (jostain syystä se on hirmuisen haastavaa). Samalla nakkasin kuviin vähän lisätunnelmaa kännykän kuvankäsittelyohjelmalla (paitsi ruokakuvaan, sitä ei ole käsitelty). Olen kyllä edelleen mielettömän tyytyväinen tähän luuriin - vaikka sen saakin ladata ainakin joka toinen päivä.

Näin illan lähetessä yötä, täällä soi The High Kings & irkkuaksenttikin, satunnaisesti kera säkkipillien... Tunnustan samalla, että pyydän Mikeä joskus heittämään kehiin vähän irkkuaksenttia, koska se on niin söpöä! Ja Mike on melkoinen aksenttimestari... Olen varmaan salaa irlantilainen, kun kaipaan sinne niin kovasti ja rakastan irlantilaista kansanmusiikkia luonnostaan...

Kämppä uusiksi, osa 1

 

Pohjanmaan reissu meni kutakuinkin odotetusti. Viikonloppuun kuului runsaasti ruokaa, lepoa ja jonkin verran heppailuakin (kuvassa Miken kanssa ruunapoika Gipsa), sekä matkoilla maisemien ihailua päivätorkkujen lomassa. Ajoin matkan Pohjanmaalle päin ja isä ajoi sitten eilen illalla takaisin tänne Tampesteriin, missä alkoi tänä aamuna klo 8:30 armoton siivous.

Matkustin muuten todella kevyesti. Mukana oli vain alkukeväästä muistaakseni Lindexiltä ostamani kanvaasilaukku, joka paljastuikin olevan paljon parempi viikonloppulaukkuna kuin arkipäivän käsilaukkuna jo ihan muotonsakin puolesta. Lisäksi otin mukaan joku aika sitten H&M:ltä hankkimani ihanan keltaisen (ja hyönteisiä houkuttelevan) laukkuni, joka on myös osoittautunut melkoiseksi tilaihmeeksi.

Toistaiseksi kämppämme on nyt kolmen ihmisen voimin imuroitu, pyyhitty, pesty ja uudelleen järjestelty. Aiemmin tulostimen alla palvellut pieni pyörillä liikkunut kärry siirtyi keittiöön ja keittiössä muhinut pikkuhylly siirtyi olohuoneen puolelle. Olohuoneen matto vaihtui, keittiön jätimme suurilta osin paljaaksi, vain hellan edessä on pieni raitamatto. Makuuhuoneeseen siirtyi kummitädiltä saatu sängynpeitto (tosin tyynyiksi ennätin kuvan oton jälkeen vaihtaa Miken äidin meille Usaan ostamat tyynyt, niistä kuvaa myöhemmin). Parvekkeen uudet räiskyvän keltaiset kalusteet ovat iiiihanat. Niihin on myös mustavalkoiset tyynyt nyt sitten... Tänään oli vielä niin järkyttävä tuuli, että päiväkahvit parvekkeella jäivät haaveeksi (eipä siellä ole vielä mitään kukkiakaan), mutta ehkä huomenna, jos sää vielä sallii?