Joulukuun 25.

Vanhempien luona on joulutunnelmaa! Eilen jaoimme lahjoja vanhempieni ja nuoremman isosiskoni kanssa ja tietysti söimme hyvin. Tänään syömingit ovat jatkuneet ja huomenna aletaan kuluttaa jouluruokakiloja (joojoo) hevosen selästä käsin... Saa nähdä vieläkö erotan etupään takapäästä kuukausien tauon jälkeen...

Lähettäjä: Mobiili-Jenni

Joulukuun 24.

 Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Me suuntaamme Pohjanmaan lakeuksille, palaillaan...

Joulukuun 23. - Maailman paras isä

Isäni komeana nuorena miehenä

Isäni täytti tänään 73 vuotta. Mietin, mitä oikein isästä kirjoittaisin, koska kirjoitettavaa olisi niin paljon. Millaista oli syntyä 1939 talvella, sekä maailmansodan, että talvisodan puhjettua? Millaista oli nähdä pommien putoavan kotikaupungissa? Tai naapurin pihalle? Millaista oli päätyä adoptoiduksi parivuotiaana? Millaista oli viettää kesiä Ruotsissa, poissa sodan jaloista? Millaista oli ehkä hieman salaakin kokeilla ratsastaa Marskin hevosella? Millaista oli heittää koulukirjat roskiin vain viiden kouluvuoden jälkeen, koska opettaja oli tuumannut hänen sopivan paremmin lapion varteen?

Entäpä millaista oli Suomen armeijassa 1950-luvulla, kun vain puoliksi vitsillä kehoitettiin iltavartiossa ampumaan ensin ja kysymään vasta sitten, kuka siellä kulkee? Millaista oli ajaa tankkia? Tai hiihtää kymmenien kilometrien metsälenkkejä täysissä varusteissa, painavan rinkan kera ja yöpyä talvisessa metsässä muiden armeijan poikien kanssa? Millaista oli tavata kaunis vaaleatukkainen "Liljankukka", kuten äitiäni nuorena tyttönä kutsuttiin (mummoni nimi oli Lilja) laulun sanojen mukaan... Millaista oli mennä naimisiin maistraatissa ja perustaa perhe 1960-luvulla? Millaista oli elää vakosamettihousuissa ja trumpettilahkeissa ajellen oranssilla Dodge Chargerilla, jonka kiihtyvyys olisi vielä tänäkin päivänä omaa luokkaansa?

Entä millaista on päätyä yrittäjäksi parikymppisenä ja rakentaa itselleen ja perheelleen tulevaisuus lähes tyhjästä? Millaista on nauttia elämästä ilman, että tarvisi murehtia rahasta? Millaista on tavata lopulta biologinen äitinsä vuosikymmenien jälkeen? Entä millaista on tavata isä, jota et koskaan ole nähnyt - ja joka ei koskaan tunnusta sinua lapsekseen? Millaista on olla kuuron tytön isä? Tai kolmen tytön isä? Millaista on omistaa koira, joka syö aivan kaiken lapsen kuulolaitteesta kesäsandaaleihin?

Millaista on päästä Italiaan ajamaan Porchea testimielessä kilparadalla? Tai millaista on olla rallikuski ja ajaa jäärataa? Millaista on lentää pienkonetta tyttären kiljuessa vierestä "SILMUKOITA!"? Millaista on olla rannikkolaivuri? Millaista on opettaa pikkutyttöään laskettelemaan Alpeilla?

Millaista on menettää lähes kaikki laman seurauksena ja joutua aloittamaan alusta paljon huonommilla korteilla, kuin mitä ensimmäisellä yrittämällä? Millaista on silti onnistua tarjoamaan perheelleen kaikki, mitä he voisivat koskaan kaivata? Millaista on jaksaa mennä aina vaan eteenpäin?

Ennen kaikkea haluaisin tietää, millaista on olla maailman paras isä? Se, joka aina tietää vastauksen kaikkiin hankaliin kysymyksiin. Se, joka osaa täyttää mitä vaikeimmat kaavakkeet. Se, joka on ylpeä tytöstään, vaikka hän kantaisi kotiin matikan kokeista vitosen toisensa perään. Isä, joka osaa tehdä mitä ihmeellisemmät ruuat, vaikka onkin koulutukseltaan jotain ihan muuta, vaikkapa vulkaniseeraaja. (Pienenä tyttönä uskoin aina sen tarkoittavan sitä, että isäni on tulivuorten siivooja, enkä uskonut muuta.) Millaista on olla se isä, joka vielä 16 tuntisen työpäivänkin jälkeen jaksaa viedä lapsensa laskettelemaan tai hiihtämään? Se isä, joka vie lapsensa ratsastamaan joka viikonloppu, eikä hirveästi pistä pahakseen sitä, jos auton takapenkille joskus tupsahtaa joku ponikin puolivahingossa. Entäpä se isä, joka olisi kernaasti antanut teini-ikäisen tyttärensä hankkia tarantella, jos tyttären äiti ei olisi ollut kauhusta kankea jo pelkästä ajatuksesta..?

Maailman paras isä on opettanut tyttärilleen kaiken, mitä he ovat koskaan halunneet tietää tai oppia. Isä on kertonut, miten tulkitaan autojen oikkuja, miten niistä pidetään huolta. Isä on näyttänyt miten seilataan veneellä ja lennetään lentokonetta, mutta myös sen, miten tehdään maailman parasta appelsiinikanaa. Isä on käynyt vuokraamassa Nintendon kotiin kipeänä jääneelle tyttöselleen ja paistanut popcornia oikein kattilassa. Maailman parhaan isän työt eivät lopu koskaan, eivät edes 73-vuotiaana ja neljättä kertaa syöpäsairaana. Ne eivät lopu, koska isällä on aina jotain uutta annettavaa lapsilleen, vaikka ne ovatkin kaikki jo aikuisia. Mutta me tarvitsemme isää aina. Nyt, isä tarvitsee myös meitä, kun ei enää aina jaksa ihan kaikkea tehdä, kun painoakin on 176 senttisessä varressa jäljellä enää alle 60 kiloa ja aikoinaan melkein mustana kiiltäneet hiukset ovat harmaantuneet tyylikkään hopeisiksi. 

Maailman paras isä on sankari. Maailman paras mies. Selviytyjä. Lastensa silmissä tosielämän James Bond.

Kiitos isä kaikesta mitä olen Sinulta saanut. Kiitos jopa hassuista pikkuhampaistani, jotka sinulta sain jonkin geenivirheen seurauksena, vaikka siskoni onnistuivatkin saamaan aivan normaalit versiot. Kiitos näistä sinisistä silmistä, jotka myöskin sain sinulta, toisin kuin siskoni. Kiitos tästä nenästä, joka sekin on sinun perujasi. Kiitos näistä huulista, ne ovat kovin samanlaiset kuin sinunkin. Kiitos myös näistä kulmakarvoista, niitä on moni itselleen kadehtinut. Kiitos peräänantamattomasta ja itsepäisestä, mutta rehellisestä luonteesta ja halusta auttaa muita.

Kiitos. Olet rakas, isä. Hyvää syntymäpäivää.

Joulukuun 21. (Maailma ei loppunutkaan.)

Aamupäivää. 21.12. koitti tänäkin vuonna aivan kuten ennenkin, eikä maailma (ainakaan vielä) loppunutkaan. Tosin Gangnam Style -videolla ei ole aivan vielä miljoonaa katselukertaa YouTubessa. Viimeisin teoriahan oli, että Nostradamus on sekaantunut tähänkin jotenkin. Joka tapauksessa, huomasin tänään sitten jotain mielenkiintoista tähän bloggeriin liittyen. Taannoin järjestettyyn blogiarvontaan oli tullut vielä 2 kommenttia (ja aivan arvonnan ajan puitteissa), mutta blogger oli jostain mielenkiintoisesta syystä iskenyt ne spämmilaatikkoon, eikä ilmoittanut ennen kuin tänään, että siellä kaksi kommenttia odottaa tarkistusta... Huokaus. Ja arvonnathan suoritettiin 13 ihmisen kesken. Ja mikä parasta, sitten vielä selvisi, että hajuvettä ei voi postittaa... No eihän tähän varmaan auta mikään muu kuin lykätä jokin uusi arvonta vuoden alussa ja taata näille kahdelle edellisestä arvonnasta pois pudonneelle automaattinen osallistuminen siihenkin. Blogin asetukset kyllä kertovat, että kommentoida voi kuka tahansa, myös anonyymit, ja kommentteja tarkastetaan JOS ne ovat yli 7 päivää vanhoihin teksteihin tulleita... Mutta nuo kommentit olivat tulleet kyllä aivan oikeana päivänä (15.12.)... Yksi ystäväni joutuu mm. jatkuvasti spämmisyyniin, ilman mitään syytä. Ehkä olisi parempi, että laittaisin kommentit niin, että ne pitäisi kaikki tarkastaa, jos sillä tavoin niitä ei sitten jäisi huomaamatta? Onko kellään mitään infoa tästä asiasta?

Nyt kun tuosta sotkusta on selvitty... Mennäänpä kuulumisten pariin.

 Mike ja paha katse / Miken joululahja vaimolta

Saimme kivan yllätyksen alkuviikosta, kun Mike sai töistä joululahjaksi herkkulahjakortin, jolla päätimme sitten lähteä Rossoon herkuttelemaan samalla reissulla kun yritimme käydä hoitamassa Miken pankkiasioita - tosin sitten selvisi, että koska Mike ei ole Suomen kansalainen, ei ajokortti, kelakortti ja oleskelulupakorttikaan yhdessä riitä henkilöllisyystodistukseksi, vaan tarvitaan passi... Huoh. Mutta hei, kuka bongasi tuosta lauseesta jotain jännää..? Oleskelulupa. Se tuli itseasiassa jo marraskuun puolivälissä - seuraavaksi neljäksi vuodeksi! Ensimmäisestä oleskeluluvasta poliisilaitokselta soitettiin suoraan mulle, nyt olivat laittaneet Mikelle SUOMEKSI sähköpostia, eikä poloinen ollut edes avannut sitä, kun oli luullut, että se oli vaan taas jotain viestiä wanhalta koululta. Katsoimme jotain aivan toista sähköpostia Miken laatikosta, kun bongasin tuon viestin poliisilta... 

Mike sai sitten toisenkin kivan yllätyksen tällä viikolla, kun hän sai joululahjansa jo hieman etukäteen (että ennättää nauttia siitä, ennen kuin suuntaamme Pohjanmaalle joulun pyhiksi). Mike on reilun vuoden toivonut piirtopöytää ja etenkin Wacom Intuos 5 -piirtopöytää keskikokoisena. Nyt toive kävi toteen ja herran ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun kannoin tämän hänen tietokoneensa eteen tiistaiaamuna... Nyt sitten odotellaan, mitä sieltä rustaillaan... Osamaksullahan tuo mokoma tuli hankittua, kalliita kun ovat. Vanhempani lupautuivat ottamaan riesakseen pari ensimmäistä maksua, noin niinkun joululahjamielessä.

Mutta, herkuttelimme siis.

Rossossa Koskipuistossa / Omassa annoksessa kanaa vuohenjuustolla ja peruna-kasvis gnocchit

Jälkiruoka pannacotta mansikkakastikkeella

Melko mainiot ateriat saimme, etenkin kun itselle jäi maksettavaksi alle neljä euroa! Kieltämättä aika huippu joululahja. Saimme samalla oikein kunnolliset "hääpäiväateriat"! Hääpäivänähän söimme Koskikeskuksen La Mammassa, jossa käymme melkein aina, kun menemme "ulos syömään", koska siellä on todellakin hinta-laatu-suhde kohdillaan... Juhlimme jo 14.12., kävimme katsomassa Hobitin (melkoinen action-pläjäys & kääpiöprinssi Thorin Oakenshield oli mahtava) ja söimme sen jälkeen massumme täyteen ja käväisimme vielä Jugissa jälkiruualla. Ihan hyvä, että juhlimme jo silloin, koska Mike ei sitten 15. päivä ollutkaan töiden jälkeen kovin hyvässä hapessa ja viettikin suurimman osan päivästä pedissä...

Viikko on mennyt melko ripeästi töiden parissa (niitä teen tänäänkin, tosin täältä kotoa) ja parit lahjatkin on vielä tullut hankittua - mielenkiintoisin niistä ehkä isän syntymäpäivälahja: pala ikimetsää. Luonnonperintösäätiön kautta (linkki sivupalkissa) pystyy nimittäin lahjoittamaan haluamalleen henkilölle palan ikimetsää, joka tullaan sitten suojelemaan pysyvästi. Hyvä lahja sellaiselle, jolla oikeasti on jo kaikkea.

Tänään aion tehdä vähän siivouksia ja leipoa piparkakkuja! Maanantaina lähdemme Pohjanmaalle, joten on melko todennäköistä, että täällä tulee olemaan enemmän tai vähemmän blogihiljaisuus 24.-27.12., tosin saatan ainakin yrittää laittaa menemään muutamia kuvia... Puudelinkuvia...

Iloa on siitä piirtopöydästä Jennillekin...

Joulukuun 6.

Nyt ollaan jo 7. päivässä, mutta unohdin kokonaan eilen postata, kun katsoimme myöhään leffaa (Safety Not Guaranteed), minkä jälkeen painelin petiin, sillä tänään oli herätys 6:30 (epäinhimillistä), koska töihin lähtö tapahtuu 7:45... Kuten (pimeät) kuvat ehkä kertovat, eilen sain viimein reippausvaihteen päälle ja hain kuusen varastosta, kokosin ja koristelin sen, minkä jälkeen sytyttelin kynttilöitä ympäri asuntoa ja vetäydyin maailman pehmeimmän viltin alle viettämään elokuvailtaa... Sitä ennen kuitenkin tuli myös valmistettua päivälliseksi lohimedaljongit & keitetyt perunat + porkkanoita ja perus kermaviilikastike. Oli aivan huippuhyvää, vaikka itse sanonkin. Jälkiruuaksi söimme suklaahippukeksejä... Saunassa tuli myös käytyä.

Kaiken kaikkiaan ehkä yksi sinänsä onnistuneimmista itsenäisyyspäivistä, mitä olen viettänyt. Toivottavasti muillakin oli mukava itsenäisyyspäivä!

Ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää!

Ostin jokin aikaa sitten itselleni pienen, noin hiirimaton kokoisen digitaalisen piirtoalustan, jolla olenkin ahkerasti leikkinyt siitä saakka. Muutama tekele on sillä kokeiltu, tänään tällaista ystävänpäivän kunniaksi.

Tunnelmat eivät oikein ole olleet tänään katossa perhesyistä johtuen, mutta Mike pääsi tänään koulusta jo puolilta päivin, mikä oli mukavaa. Ystävänpäivän kunniaksi tein kunnon herkkupizzan (kun en oikein ollut fiiliksissä lähtemään mihinkään) ja sen lisäksi olemme istuneet alkuiltaa sohvalla Star Trek-jaksojen parissa, kuten kunnon nörttien kuuluukin.

Huomenna lisää kuulumisia!

Vuoden lopetus

(Koivun rangan takaa kuvattu naapurin rakettiviritelmä.)

Joulun jälkeen

Kai se on nyt uskottava, että joulu on ohi ja seuraavaan on taas melkein vuosi aikaa... Uusi vuosi häärii nurkan takana, mutta mitään varsinaisia suunnitelmia ei vuoden vaihtumiselle ole. Mike sai joulun alla kirjeen, että hänellä alkaisi maahanmuuttajille suunnattu koulutus 10.1. ja tervetuloa vaan, mutta nyt kun tänään saavuimme Pohjanmaalta kotiin, oli vastassa kirje, jossa sanottiin että koulutus alkaa 2.1. klo 9:30, tervetuloa vaan. Öh? Mike on hakenut kahteen koulutukseen, joista toinen, lyhyempi, alkaisi 16.1. ja toinen, pidempi, alkaisi 2.1. alkuperäisen suunnitelman mukaan. Mikeä suositeltiin ensisijaisesti lyhyemmälle kurssille, jolle hän itsekin haluaisi, mutta sinne valintoja ei ole vielä tehty.

Aaton vietimme tosiaan ihan kotosalla kahden kesken ja koiran kera, joka innokkaana avasi pakettejaan, joista paljastui herkkuja ja uusi vinkulelu. Milo on se joulun suurin odottaja kyllä...

Vas. wanha piparipurkki-kynttilälyhty, oik. purkka-automaatti, joka viimein sai namuja...

Jouluaaton ohjelmaan kuului toki joulusauna ja kasapäin ruokaa, sekä namuja ällötykseen saakka. Piparkakkutaloon maltoimme vielä olla koskematta...

Aaton jälkeen suuntasimme siis Pohjanmaalle ja säästyimme kaikilta VR:n ongelmilta kiitos aktiivisesti meitä kyydinneen isukin (ajoin itse meidät takaisin Tampereelle tänään). Äiti oli laittanut kaiken aivan upean jouluiseksi, jotta kyllä todellakin kelpasi...

Tunnelmaa vanhempien luota...

Kuvien laatu on taas jotain fantastista, mistä voimme syyttää tripodin puuttumista, noin ensialkuun. Pikkupokkarillahan ei hämärässä selkeitä kuvia näillä tärinäkäsillä oteta. Mutta kaunista oli kuitenkin... ja tuomani (ja tekemäni) pieni kuusikin pääsi heti sohvapöydälle. Tarjolla oli paljon pikkuleipiä, kakkuja, pullia, torttuja, karkkeja ja tietenkin jos jonkinlaista jouluruokaa. Mike maistoi elämänsä ensimmäisen kerran silliä ja silakkaa ja siitähän me muut sitten sitä riemua revimmekin..! Silli oli sipuli-etikkaliemessä muhitettua islanninherkkua, joka Mikelle vielä pienen palan verran maistuikin, mutta valkosipulikastikkeessa uiskennelleen silakan "kylmä ja limainen tekstuuri" oli amerikkalaiselle jo liikaa... Mutta kaikkea pitää kokeilla?

Keskimäärin Pohjanmaanreissu meni syöden ja lepäillen, sekä elokuvia katsoen, kuten joulun kuuluukin sujua. Ainut asia mikä jäi harmittamaan, oli se, että emme ennättäneet lähteä käymään tallilla. Talli oli toki kiinni joulunajan, mikä vähän rajoitti sitä aikataulua muutenkin. Toin kuitenkin talviratsastuskenkäni tänne, sillä arvelin niiden olevan erinomaiset kurakelin koiranulkoilutuskengät... Tosin, nyt koira jäi Pohjanmaalle (nyyh), missä herra suuntaa parturoitavaksi pikapuoliin...

Missasimme muuten aika hyvin koko legendaarisen talvimyrskyn, mutta vanhimman siskoni luona sähköt olivat poikki ruhtinaalliset 18 tuntia ja toisen siskon luona puita kaatui naapurista. Me lähinnä odottelimme, että koska nuo katuvalot rysähtävät nurin, semmoista myräkkää oli! Toivottavasti kaikilla meni joulu mukavasti ja uusi vuosi tuo mukanaan uudet kujeet!

Aaton alla

Ilmassa on juhlan tuntua, vaikka ulkona näyttääkin ihan muulta kuin joululta... Mutta ei se mitään, koti on kutakuinkin valmis ottamaan joulun vastaan - samoin me kolme (minä, Mike ja Milo). Juhlintoja jo vähän aloiteltiinkin kun korkattiin taas uusi satsi jouluruokia (johan noita on syötykin) ja koirakin sai kokonaisen nakin ja vähän kinkkua kaveriksi... Kyllä sekin tietää...

Piparkakkutalo, vuosimallia 2011

Sain jopa aikaan viimeinkin kasata ja koristella piparkakkutalon, mikä osoittautuikin sitten vähän haastellisemmaksi, kuin olisi ollut tarve, kiitos jokseenkin hajonneen pakkauksen. Onneksi valmiista talosta ei näy liimauskohtia! Lopputulos on kuitenkin mielestäni ihan OK noin niinkun ensimmäiseksi omin käsin liimailluksi/koristelluksi piparkakkutalokseni. Mike toki auttoi pystytysvaiheessa.

Blogin puolella on ollut aika hiljaista, myönnetään, näitä (yllättäviäkin) joulunaluskiireitä kun on pukannut ihan kivasti. Onneksi nyt on kaikki kylppärin pyyhkeiden vaihtamista lukuun ottamatta valmiina, jotta voi vaan köllähtää sohvalle rentoutumaan, kunnes 25. päivä suuntana on Pohjanmaa. Uskoisin, että on ihan mukavaa rentoutua aatto vaan ihan kahdestaan... kerrankin meillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin vain olla möllöttää YHDESSÄ jouluaattona. Fantastista! Ja mikä parasta, saimme tänään tiedon, että Mike on hyväksytty mukaan suomen kielen kielikurssille tammikuusta alkaen tehtyään hyvää työtä kokeissa ja haastattelussa. Tästä se lähtee!

Oikein ihanaa joulua kaikille!

Yöllisiä tunnelmia

Keittiö pelkän jouluvalaistuksen loisteessa joskus keskiyön jälkeen...

Joulupuu ja maailmalle lähtevät paketit ulko-oven luona.

Sotkun keskellä

Täällä meidän pukinpajassa on varsin sotkuista. Myönnän auliisti, että sotku on vain ja ainoastaan omaa syytäni. Ensinnäkin olen levittänyt keittiön pöydän täyteen tekemiäni joulukortteja ja lähiympäristöstä löytyy myös tekemäni joulupuu.

Keittiön jääkaapissa lojuu piirakka-astia täynnä pieniä suklaanamuja, joita teimme tänään oikein kahden ihmisen voimin Miken saatua hieno idea siitä, että jospa alkaisimme omana jouluperinteenämme tekemään itse namuja ystäville ja sukulaisille. Siinä samalla sotkimme hellan, työtasot, lattian, itsemme ja toisemme, sekä myös tuon piirakka-astian. Namut itsessään ovat erittäin suklaisia, mutta Mariannerouhe antoi niihin kivasti tekstuuria, vaikka ovatkin kyllä mielestäni melkoisen tujua tavaraa. Mutta, tämä oli vasta ensimmäinen kokeiluerä.

Joulupuun molemmat puolet.

(Kuusi ja tarvikkeet (puiset tähdet, kävyt, kanelitangot ja pikkuiset pallerot) Tiimarista)

Olohuoneen sohvan alueen on puolestaan vallannut joululahjat. Niitä on tänä vuonna melko niukasti sinänsä; pienellä budjetilla ja vain perheelle + parhaimmalle ystävälleni Ivaloon.

Jotenkin onnistuin silti imuroimaan ja pyykkäämään tänään täällä kaaoksen keskellä ja ennätin vielä käydä koirankin kanssa kunnon lenkillä ihanan raikkaassa säässä. Nyt ulkosalla satelee hiljalleen taas lunta, mikäpä sen mukavempaa! Omat fiilikseni ovat huipussa nyt kun ulkonakin on taas valoisampaa!

PS. Toivottavasti kaikilla oli mukava itsenäisyyspäivä!

Valoja, poroja ja tiukuja talo täynnä

Vas. perusmallinen pipariukko. Oik. Miken veitsen avulla taiteilema pipariukko.

Vas. hopeanhohtoinen tähti-valo, oik. valopyramidi makuuhuoneessa.

Keittiön ikkunassa epämääräiset led-valot, kuusessa led-valoja on n. 80.

Vas. itse "askarreltu" joulukoriste punaisesta metallinhohtoisesta langasta,

pyykkipojista ja tiu'uista. Oik. Ikeasta ostettuja porokoristeita keittiössä.

PS. Pahoittelen kuvien karmivaa laatua...

Kiitospäivän jälkimainingit

Unohdimme ensin torstaina, että on kiitospäivä (Thanksgiving). Muistimme sen vasta illalla kauppaan lähtiessämme, mutta olimme sentään nauttineet maukkaan päivällisen (hunajamarinoitua broilerinrintaa ja riisiä) aiemmin. Äiti ja isä sitten ilmoittivatkin, että ovat jo perjantaina (Black Friday) tulossa tänne ja tuovat tullessaan kiitospäivän aterian - tai pikkujoulumurkinat.

Kun vanhempani perjantai-iltapäivänä saapuivat, oli heillä mukanaan pieni kinkku, porkkana-, lanttu- ja perunalaatikkoa, perunoita ja äidin tekemä kiitospäivän tekstein koristeltu suklaa-kahvikakku aprikoosimarmeladitäytteellä. Ähky seurasi välittömästi.

Vanhemmat toivat tullessaan myös kuusen, joka paljastui liian pieneksi puuttuvan osan vuoksi, ja koristeita. Emme siis kuitenkaan päässeet kuusta koristelemaan ennen kuin tänään lauantaina, kun isä oli käynyt kipaisemassa City Marketista uuden. Mutta sitä ennen pyörähtelimme muutaman tunnin Ikeassa, jonka saldoa voinkin sitten vilauttaa vaikkapa huomenna (jos nyt taas saan aikaiseksi).

2,10m korkeasta kuusesta löytyy valkoisenhopeisia käpyjä, polkkatankoja, punaisia ja hopeisia (kiiltävä, matta, kimalle) palloja, muutama äidiltä peritty hopeinen tähti ja pari isompaa ja näyttävämpää hopeatähteä sekä hopeista nauhaa. Mike nauhoitti ja minä koristelin ronskilla kädellä. Kuusesta löytyy 68 palloa, joku 12 piparminttutankoa, ehkä 8 hopeista tähteä, 2 isoa hopeista tähteä ja 4 x 2m pitkää hopeista nauhaa. Valot täytyy vielä jonkinlaiset hankkia, että kuusta kelpaa ihailla hämärässäkin. On melko jenkkikuusen hengessä värkätty, vaikka itse sanonkin. Tykkään "täysistä" kuusista.

Joulu on nyt meidän talossa avattu. Vielä kun sitä lunta ja pakkasta löytyisi jostain...

Piparihuuruissa

Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroooo! Paitsi ettei ne vielä ole. Pikkuleipiä on kyllä tehty vähän turhankin tiheään tahtiin ja tänään on jo harjoiteltu koristelemistakin. Nyt vaan pitäisi saada ne hemmetin piparimuotit, ettei tarvisi juomalasin pohjalla pyöreitä vaan tehdä...

Ostin lähikaupasta valkoista sokerikuorrutetta (mielestäni valkoinen on ainoa oikea joulupipareille) ja sellaisen vekkulin "winter" koristepakkauksen, missä oli hopea-valkoisia ja kulta-valkoisia koristerakeita, perinteisiä helmiä ja lumihiutaleita pipareita koristamaan. Niiden taiteilu pipareille olikin sitten oma hommansa... Vaikka pipareita oli vain 9 tänään, koristeluun vierähti silti aikaa puolisen tuntia kun oikein väkertelin. Valtavan pitkät kynteni toimivat osittain pinsetteinä ja olivat sitten taas toisaalta tiellä. Voisi olla aika leikata nämä?

Hirmuinen joulufiilis vainoaa koko ajan nykyään. Yleensä joulufiilikseni eivät starttaa vielä näin aikaisin, mutta syytän joulutunnelmia huokuvia sisustuslehtiä ja kauppoja... Onhan tässä vielä kiitospäiväkin tulossa!

 

J & M

Joulutuksen alkumetreillä

Tiimarista.

Parit jouluiset rasiat, jouluisia pyykkipoikia ja kulkusia (en tiedä mitä niistä teen), korttipaperia ja kulta- ja pronssitussit. Tuloksena kaaos keittiössä. Ostin myös paketointipaperia ja jouluisia kirjekuoria... Menin siis hakemaan vain jotain sopivaa korttipaperia/pahvia isäinpäiväkorttiin... jota vilahtaa tuolla taustalla, ellen sitten ole tekemässä uutta. Ja kyllä, siinä on pöllö.

Samaan syssyyn piirtelin vielä pienen joulutervehdyksenkin aikani kuluksi...

(PS. Nuo kynsitarrat eivät pysy kynsissä sellaisenaan yhtään.)

Blogeissa on pyörinyt jo jonkin verran joulua - samoin kuin kaupoissa, että +9 lämpöasteesta ja toppatakin täydellisestä tarpeettomuudesta huolimatta jouluhenki on hiipimässä pikkuhiljaa tännekin... Ostin nimittäin myös joulutorttu- ja piparitaikinaa ja glögiähän täällä on litkitty jo varmaan kuukauden päivät... Ja nyt ensimmäistä kertaa 11 vuoteen (?) saan nauttia joulusaunasta ihan omassa saunassa!

Viikonloppuvieraita

Täällä on täyden oloinen talo, vaikka lukumäärämme lisääntyikin vain kolmella. Vanhempani ja nuorempi isosiskoni tulivat yökylään puudelipojan suureksi riemuksi. Amerikkalainen puolestaan riemuitsee 2 valtavan piparkakkupurkin, 48 pullan ja Britan tortun vuoksi... Pakastimesta löytyy nyt myös isän tekemä lasagne, 20 lihapullaa, 8 ruisleipää (reikäleipää) sekä pari kiloa (?) kaurapaloja... Ei varmaan tarvi aivan heti ostaa leipää.

Ulkona on upea aurinkoinen ilma ja syksyn värit pääsevät valossa oikeuksiinsa. Olen (laiskana) napsinut muutamia kuvia parvekkeelta ja koiraa ulkoiluttaessani nautiskellut syksyn raikkaan kirpeästä ilmasta. Eilinen oli poikkeuksellisen lämmin, muka 20 astetta, mutta ei se samalta tuntunut kuin kesällä. Lämmin silti! Kävelin koiran kanssa tunnin pitkin rauhallisia puistopolkuja ja nautiskelin ihanasta punakeltaisesta maisemasta... Kyllä tämä syksy on ihmisen parasta aikaa - kun ei sada ihan jatkuvasti.

Päivällinen on pian valmis, kiitos isän. Herkullinen lohi appelsiinikastikkeella ja perunoilla kutsuu aivan tuota pikaa... Mmmm... Maanantaina pitää kyllä alkaa ottamaan kurinpalautusta tämän kaiken mässyttämisen jälkeen... Varmaan tuo viimeisen kuukauden tai parin  aikana kadotettu 4,5 kg on tullut jo takaisin, en uskalla enää vaa'alle mennä...

Sain muuten todella huomaavaisia ja käytännöllisiä syntymäpäivälahjoja (näin jälkikäteen), vaikka niitä nyt en kyllä enää odottanutkaan saavani. Ihanat kummini ostivat kätevän sähkövatkaimen (kenen kummit muistavat kummilastaan vielä 28-vuotiaana?) ja vanhempani ja siskoni ostivat yhdessä todella vinkeän (matkailuaiheisen) silityslaudan ja hienon turkoosi-valkoisen silitysraudan! Saimme myös kaikenlaista muuta kätevää, kuten pastakauhan ja kahvipaketin, sekä kätevät pihdit, joilla voi esim. käännellä lihaa pannulla.

Hyvää viikonloppua!

Hyvää juhannusta!

6-1 Den glider in i mål igen - igen, igen!

Kiitos Leijonille ikimuistoisesta yöstä!
Kuva: Suomi jääkiekon maailmanmestari 2011 -sivu Facebookissa

Klara vappen, hela natten bara vatten

Tuttuun tapaan "juhlistan" vappua vesilinjalla. Tai siis en juhlista. Yksin täällä asumuksessani olen iltaa viettänyt ilman sen kummempaa fiilistelyä. Naapurit ja muut lähiympäristön pikku hippiäiset ovat juhlistaneet sitä puolestani ihan tarpeeksi. Ulkoa on kuulunut jodlausta ja jotain rukoukseen kutsua muistuttavaa ääntelyä, hillitöntä ja äärimmäisen kovaäänistä kikatushuutoa (aika erikoista) ja muuta älämölöä. Rappukäytävässä joku harjoitteli steppausta äänistä päätellen. Onneksi puudelini ei ole nyt täällä, sillä se olisi poloinen saanut paskahalvauksen viimeistään siinä vaiheessa kun joku valopää sattui saamaan käsiinsä vuvuzelan.

Itse olen viettänyt iltaa pelailemalla simppeleitä nettipelejä ja laskeskellut, mistä repäisen 559 euroa uuten tietokoneeseen. Huoh. Vietin perjantai-illasta n. 3h kätöset syvällä tietokoneeni sisällä milloin kera kameran, milloin kera kännykän, joka toi lisävaloa hankaliin paikkoihin... Eipä tuo tuosta ole iloksi muuttunut. Ongelma on jotain suurempaa kuin näytönohjain, mutta Mike ei oikein messengerin avulla pysty asiaan pahemmin vaikuttamaan.

Kävin kaupassakin, mutta unohdin tyystin ostaa simaa ja munkkeja (millä nyt ehkä olisin voinut vappua juhlia) ja jätit kiltisti himoitsemani pizzankin kauppaan ja ostin sen sijaan wokkia, joka lupasi sisältää vain 75 kaloria per 100 grammaa. Se näytti tältä:

Eilen istuin iltaa ex-kurssikavereiden kanssa, ensin kahvilassa ja sen jälkeen terassilla ilta-auringon kyseenalaisessa lämmössä, kunnes tuli vilu ja istuimme sisällä. Emme hirvittävän myöhään olleet reissussa, mutta suunnittelemani pikainen kahvilla pyörähtäminen jäi suunnitelmaksi, koska juttu luisti hyvin. Väki väheni, pidot parani. Maksoin terassilla pienestä appelsiinimehusta 1,30€. Ei se nyt ihan paha ollut.

Kaupunki vaikutti olevan jo eilen vapputunnelmissa ja terasseilla nautti virvokkeista kirjava joukko lähinnä nuorempaa väkeä. Toisaalta, serpentiiniä on näkynyt siellä sun täällä jo keskiviikosta.

Illalla suuntasin kaverini kanssa kotia kohti ja jäin seuraksi odottamaan bussia, koska eipä tuossa kiirekään ollut. Joku teinipoika (jotain epämääräistä nauttinut sellainen) hengaili myös samaisella bussipysäkillä naureskellen ensin kännykälleen, sitten metsästäen serpentiiniään, joka lenteli tuulessa. Juttelin kaverini kanssa eduskuntavaalien jälkimainingeista ja tämä ihastuttava nuorukainen intoutui toki mukaan poliittiseen keskusteluun, eikä sitten ymmärtänyt minkäänlaista vinkkiä siitä, että hänen seuransa ei välttämättä ollut järin tervetullutta. Hän yritti urheasti ärsyttää meitä typerillä kommenteillaan, mutta ikävä kyllä hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, miten rautaiset hermot ja viileä ulkokuori meillä kahdella olikaan...

Huomisen suunnitelmat ovat vielä jokseenkin auki, vähän säästä riippuu viitsinkö lähteä todistamaan esim. teekkareiden koskeen upottamista. Kaippa siinäkin oma viehätyksensä olisi. Pitänee kyllä käydä hakemassa pari munkkia ja pullo simaa ja vähän irrotella... Kevät on haasteellista aikaa yrittää painonvähennys -operaatioita, kun joka viikonloppu on joku juhla. Seuraavaksi onkin jo äitienpäivä. Äääääh.

Pääsiäistunnelmia Pohjanmaalta

Pohjan koulun kokko, Seinäjoella

Kokko ehti palaa vasta n. 30 min kun se oli jo polttanut puolet pellosta...

... ja palokunta pelasti tilanteen.

 

Liikkeellä oli herttaisia pikku-trulleja

(kysyin vanhemmilta saako ottaa kuvan)

"Anna pallo anna pallo anna anna anna!"

Tänään toteutin koiran suurimman unelman: lähdin ulos (+20 asteen säässä) heittämään palloa. Mikäpä voisikaan olla ihanampaa? Täytyy sanoa, että musta neuletakki ei ollut paras valinta, mutta aurinkovoidetta en älynnyt ottaa mukaan matkalle, kun en uskonut että KESÄ tulee... Olen sen verran herkkä auringolle, etten uskalla hihoitta tuolla pyörähdellä.

Huomenna aamusta lähden vielä ratsastelemaan kaverin hevosella ennen kun suuntaan kulkuni kohti Tamperetta, missä toivottavasti en joudu heti imuroimaan...