Milo-ilo

Sunnuntain riemua kohta 11 vuotta täyttävän villakoiraherran tyyliin...

Joulukuun 26.

 

Olipa tämän päivän ratsastus harvinaista herkkua! Sain nimittäin ratsastaa tasokkaalla kilpahevosella, jättiläistamna Rigmalla, joka on myös näyttäytynyt Helsinki International Horse Shown amatööriluokassa omistajansa Sanna Lahdensuon kanssa. Valtava tamma on myös valtavan mukava luonteeltaan ja tuntui itseasiassa todella sopivalta ratsastettavalta.

Mulla vaan aina sopii kuviot niin hyvin yhteen tammojen kanssa... Vaikka hermoilinkin tietysti rikkovani hienon hevosen jotenkin... Heh... Hyvin meillä meni, vaikka tytöt sanoivatkin, että laukan nostaminen on vaikeaa, mutta sehän nousi jo ajatuksesta! Ehkä meillä on molemmilla vaan jotenkin poikkeava laukannostotyyli..?

Joka tapauksessa meillä meni mielestäni aika kivasti yhteen, tosin olen aina tykännyt ratsastaa isoilla hevosilla...

...ja huomenna varmaan paikkoja särkee..!

Lähettäjä: Mobiili-Jenni

MUSCH Jouluiloa kampanja

Maailman helpoin tapa auttaa eläinystäviä jouluna!

Osallistuin kampanjaan Facebookissa, Twitterissä ja blogissa

postaamalla sekä laittamalla bannerin tuonne sivupalkkiin.

Kaiken kaikkiaan lahjoitin siis 480g ruokaa eläimille!

Lahjoita sinäkin, sillä jo pienikin määrä auttaa.

http://www.musch.fi/jouluiloa

Karvainen ja karvas totuus

Puudelin hidas aukirullautuminen käynnissä...

Milolla on pitkään jo ollut ihana, pehmeä peti, jonka äitini osti sille joululahjaksi jo pari vuotta sitten. Petiä ei kuitenkaan ole koskaan tullut käytettyä, paitsi kerran kun pyysin Milon siihen makaamaan, että sain napsaistua söpön kuvan. Nyt kuitenkin Milo on maannut paljon työpöytäni alla kun tässä istuskelen, koska sitä pelottaa ikkunoiden napsahtelut sateella (jep, normaali pelkohan se) ja se haluaa olla lähelläni. Koska kylmällä, kovalla lattialla makaaminen ei tee hauvalle mitenkään erikoisen hyvää (se alkoi nilkuttaa), keksin tunkea pehmeän pedin pöytäni alle. 

Noh, alkuunhan Milo makasi tietenkin uhmakkaasti aivan jaloissani, pehmeän petinsä vieressä. Pyysin sitä makaamaan pedissään ja kas, eipä ollut aikaakaan kun se viimein oivalsi, että siinä on kuin onkin ehkä oikeasti mukavampi maata. Nyt puudelirulla rullaantuu siihen melkein aina kun itse olen pöytäni ääressä. Herttainen näky...

Juuri muuten kun pääsin iloitsemaan saamastani työpaikasta (josta ensimmäiset 4,5 kk on palkatonta harjoittelua), minulle selvisikin aika karvaasti, että tämäkin oli periaatteessa kategoriaan "liian hyvää ollakseen totta" kuuluva tapaus. ECAMista (se "välikäsi") soitettiin tänään ja kysyttiin, onko mulle ok että menisinkin 6 kk koulutus/harjoittelujaksolla sen 4,5 kk sijaan. Ihmettelin vähän ja sanoin etten ollut tiennytkään että sellainenkin "mahdollisuus" on. Sain kuulla että yritys oli ensisijaisesti halunnut ottaa jonkun tällä menetelmällä töihin. Sanoin, että olisin mieluummin vain 4,5 kk harjoittelussa ja sitten töissä, kun taloudellinen tilanteemme on mitä on. ECAMista luvattiin ehdottaa asiaa työnantajalle. Sanoin kuitenkin, että mikäli se on ehdoton EI, suostun siihen 6 kk harjoitteluunkin, koska sittenhän lopussa kuitenkin saisin työsopparin. ECAMista myös lohduteltiin, että todennäköisesti työsopimus voidaan tehdä jo ennen koulutus/harjoittelujakson loppumista, jopa hyvin aikaisessa vaiheessa. Sieltä ilmoitettiin myös, että työnantajani soittaisi minulle kohta ja sopisi vielä jostain yksityiskohdista. Kun puhelu tuli, homman todellinen luonto alkoihin tosiaan selvitä. Työnantaja kertoi, että heillä tosiaan oli tarkoituksena mieluummin ottaa se 6 kk harjoittelija, koska sinä aikana ennättäisi enemmän ja se olisi heille taloudellisesti paras ratkaisu. Puhuimme siitä, miten ECAM puolestaan oli puhunut 4,5 kk jaksosta jo ikänikin puolesta. Kysyin sitten suoraan että oliko heillä siis mielessä että he ottavat harjoittelijan 6 kk ajaksi ja se on sitten siinä? Kyllä vaan, tämä oli suunnitelma. Mitään työpaikkaa ei ollut harjoittelijalle tässä vaiheessa suunniteltu, vain tämä harjoittelujakso. Työnantaja sanoi, että tokihan tämän tarkoituksena on työllistää minut, mutta se, työllistynkö heille on sitten asia erikseen, koska he eivät tiedä mitä tämä paikka tuo tullessaan ja onko töitä enää 6 kk jälkeen. Hän myös sanoi, että ei pahastu jos saan muualta työpaikan ja vaihdan heiltä sinne ennen kuin 6 kk on täynnä. Huh? Minä kun luulin, että tässä mennään sillä ECAMin systeemillä, että 4,5 kk harjoittelun jälkeen työnantaja tarjoaa työsopimuksen kyseessäolevaan työhön. Yritin hyvin kainosti ilmaista haluni saada oikeasti TYÖPAIKKA, mihin työnantaja tuumaili, että tokihan tässä saa hienoa työkokemusta ja täytettä CV:n... No miksipä ei, tottahan sekin, mutta kyllä mielestäni 29-vuotiaana voisi jo olla elämässä muutakin kuin työnteon harjoittelua!

Nyt en sitten ihan tiedä mitä tässä tekisin, mutta aion olla huomenna yhteydessä ECAMiin ja kysyä että mitäs ihmettä, sillä en usko että sielläkään tiedetään mistä nyt on kyse... Huoh. Ei taida ne nallekarkit tulla ollenkaan tähän osoitteeseen...

TALItintti

Talitiainen nauttimassa hyvällä ruokahalulla siskolta saatua kynttilää...

Kuvan laatu on vähän mitä puhelimella zoomaillessa nyt voikin odottaa, mutta siinä se nyt on itse teossa. Talitintti, joka röyhkeästi lennähti tuohon ikkunan toiselle puolelle ja alkoi pistellä poskeensa siskoltani saamaa kynttilää! Onneksi tuohon kynttiläpurkkiin on kansikin, pakko laittaa se paikoilleen, että on vielä jotain poltettavaakin. Vaikka tintin nimi sen jo kertookin, enpä olisi arvannut mokoman pistelevän kynttilöitä poskeensa...

Että tällaista tiistaiaamua täältä.

Kuin lastentarhassa

vas. Karvalapsi nimeltä Bessi, oik. Karvapappa nimeltä Milo

Meininki on kyllä eilisestä (perjantai) illasta saakka ollut vähän kuin lastentarhassa. Torstaina hauvat tapasivat ensimmäistä kertaa ja juoksivat kilpaa ulkona reilun tunnin, Milo yritti tehdä hieman turhan läheistä tuttavuutta ja Bessi ärähteli. Sisällä samanlainen meno jatkui. Eilen puolestaan Bessi tuli jäädäkseen viikonlopuksi ja meininki oli aiiivan eri. Roolit olivat vaihtuneet ja Bessi puolestaan kärtti nyt Milon seuraa, mihin pappa puolestaan ärähteli takaisin... Ota nyt näistä sitten selvää. Ilta meni koirilta pitkälti toisiaan vältellen, mutta ei kinattu ruuasta eikä leluista ja Milo on ollut erittäin hyvätapainen herrasmies ja tehnyt juuri niinkuin hyperaktiivisen nuoren koiran kanssa kannattaakin tehdä - olla välittämättä sen touhuista.

Yö meillä meni hieman hulinaksi, kun Bessi kerrostalon ääniin tottumattomana intoutui haukkumaan melkoisesti 20 min - 2 h välein, herättäen luonnollisesti ainakin meidät joka kerta. Milo olisi varmasti pyöritellyt silmiään jos olisi osannut, mutta tyytyi sen sijaan könyämään itsensä parempaan paikkaan meidän välissä ja huokaisemaan erittäin syvään... Iltaa kohden täällä meno rauhoittui aikalailla kun Milo vetäytyi makuuhuoneeseen unille ja Bessi levittäytyy milloin mihinkin kohtaan olohuonetta. Nyt ollaan oltu haukkumattakin. Toivottavasti tämä jatkuu yön yli...

Hieman ollaan saatu komenella molempia, tosin lähinnä vierailijaa, joka himoitsee Milosta leikkikaveria vähän turhankin innokkaasti. Pappa puolestaan haluaa rötköttää kintut suorana sängyssä. Kaiken kaikkiaan tämä on kuitenkin onnistunut paremmin kuin odotimme - tosin uskon, että Milo tulisi paremmin toimeen vanhemman ja rauhallisemman koirakaverin kanssa.

Day 24 - An Animal

Milo, 10v

Ette varmaan olisi ikinä arvanneetkaan mikä eläin tänne tupsahtaa? Milohan se. Suomen kenties kuvatuin puudeli? Tampereen ainakin? Oli miten oli, karvahauva on aina hyvä kuvauskohde.

Tänään käväisin kuntosalilla polkemassa vähän kuntopyörää ja soutamassa, sekä 30 minuutin ohjatussa venyttelyssä. Katselin myös hetken miten reggaetonia väännetään ja päätin, että sitä kokeilen ensi lauantaina, sen verran vekkulia ketkutusta näytti olevan...

Noin muuten päivä on mennyt pelaten aivan ensimmäistä Mass Effect -peliä ja katsoen Start Trek Generations -leffa, eli varsin futuristisissa (joskin retroissa) tunnelmissa. Nauroinkin sitten itseni kipeäksi katsoen viitisen kertaa repeatilla miten Data (androidi) lauloi iloisesti tunteet ensimmäistä kertaa koettuaan...

Day 19 - Funny

Milo eilen...

...katse kertoo enemmän kuin mitkään sanat.

Meidän mielestä yksi hassuimmista näyistä ikinä - Milon mielestä ei ehkä niinkään. Kuvasta kiitokset Mikelle. Näemmä puolet puudelista on pelkkää pöyheää villaa...

Day 11 - Someone You Talked To Today

Suttuinen puudelikuva

Puudelin kanssa on tänään tullut käytyä toinen toistaan henkevämpiä keskusteluja esim. kävelyvauhdista ja suunnasta, sekä siitä onko soveliasta nuoleskella keltaista lunta. Sain vaivoin herran istumaan sekunniksi sisällä (yritin kuvata juuri kun Mike tuli kaupasta ja puudeli oli innoissaan), mutta kännykkää kohti se ei sitten katsonut millään, joten tässä tämä. Ehkä hyväkin kuvakulma... symboloikoot tämä sitä, että kaikki kehotukseni kaikuvat kuuroille korville!

Koira kaupan edessä

Tänään saimme lähemmäs 15 senttiä (auton katoista päätellen) lunta päivän aikana ja johonkin aikaan iltapäivästä ulkona näytti jo noinkin mahtavalta. Ruokakauppaan sai käytännöllisesti katsoen kahlata.

Ruokakaupasta poistuessamme huomasimme kaupan pihalla söpön koiran, todennäköisesti nuoren labradorinnoutajan. Kävellessämme koiran ohi, huomasimme, että sen flexi makasi maassa koiran vieressä ja koira oli täysin irti - ja söi autuaana lunta. Mielestäni olin nähnyt miehen poistuvan koiran luota hetki sitten kauppaan, joten arvelin, ettei omistaja ole ehkä aivan heti tulossa takaisin. Mietimme mitä tässä nyt pitäisi tehdä... odottaa vieressä omistajan tuloa vai yrittää sitoa koira takaisin aitaan kiinni?

Päädyin sitten jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Erikoista kyllä, koira ei kiinnittänyt meistä kumpaakaan juuri mitään huomiota, enkä minä koiraan sen kummemmin, vieras eläin kun on kyseessä. Koira ei kuitenkaan ollut millään tavalla aggressiivinen, ainoastaan rento ja paikalla, mutta se ei myöskään tehnyt tuttavuutta. Olin väkertämässä hihnaa takaisin aitaan kiinni kun koiran omistajaksi ilmoittautunut mies saapui paikalle ja kysyi oliko koira päässyt irti. Kerroin fleksin olleen maassa koiran vieressä, mutta onneksi koira ei ollut lähtenyt mihinkään. Mies ihmetteli miten se oli mahdollista (no jaa, mies oli ilmeisesti kiepauttanut hihnan pari kertaa kaiteen ympärille sen kummemmin sitomatta) eikä kiittänyt millään tavalla. Hän oli erittäin ärsyyntyneen ja kireän oloinen, mistä jäi itselle sellainen tunne, että aivan kuin hän olisi odottanut meidän kahden englantia puhuvan varastavan hänen koiransa... Noh, eipä kestä. Ajatelkoot nyt sitten mitä haluaa, mutta mieluummin kiinnitän irrallaan olevan koiran johonkin, kunnes omistaja ilmaantuu, kun otan sen riskin että se karkaa - mahdollisesti suoraan kaiteen toisella puolella olevalle parkkipaikalle, missä se saattaisi jäädä auton alle.

Kenties se olisi hyväkin jos hän olisi ajatellut, että yritin varastaa koiran... Ehkä jatkossa hän ei enää jättäisi lemmikkiään ulos pakkaseen shoppailunsa ajaksi?

En ole koskaan ymmärtänyt miksi jotkut ihmiset ottavat koiransa mukaan kaikkialle. Miksei, jos koira olisi tervetullut noihin paikkoihin, mutta eipä sillä varmaan kovin hauskaa ole nököttää ulkona jopa pari tuntia yksikseen sillä aikaa kun omistaja on shoppailemassa tai ravintolassa syömässä. Pahin kuitenkin ehkä oli se kerta, jolloin todistimme kaverini kanssa nuorisojoukkoa joka oli rehannut mukaansa koiran ulkoilmakonserttiin, jonka desibelit olivat sitä luokkaa, ettemme itsekään voineet jäädä paikalle...

Omaa koiraani en jättäisi kaupan eteen edes vaikka näkisin sen koko ajan ikkunasta. Pelkäisin, että joku varastaisi sen tai vaikkapa potkaisisi sitä tai syöttäisi sille jotain sopimatonta (tosin Milo ei onneksi huoli herkkuja ventovierailta). Nykyisin kun on kaikenmaailman koiravihaajia siellä sun täällä... Järki käteen!

Turvassa talven tuiskuilta

Puudeli Tampereella

Mitä, kai tässä saa vähän riehua?

Lempipuuhaa

Anna mulle ruokaa NYT.

Herra Puudeli on viihtynyt kaiken kaikkiaan hyvin alun ihmetyksestä päästyään. Uni, leikki ja ruoka maittavat taas ja lenkkeily uusissa maisemissa on ekstrakivaa kun hajuja on niiiiin paljon enemmän. Lokakuun alussa Herra Puudeli lähtee varmasti taas "mummolaan", eli Pohjanmaalle, jossa poikaa on kaipailtu jo kovasti. Hän elää vähän avioerolapsen elämää, oleskellen vuorotellen meillä ja vanhemmillani, koska kaikki kaipaamme hänen pörröistä seuraansa kun olemme sitä vailla...

Rakkaat urokset

Kummatkin urokset elementissään tänä aamuna.

Mike alkaa kotiutua saatuaan tietokoneensa paikoilleen ja nautiskelee nyt uudesta, isosta työpöydästään. Kajareita pitäisi vielä lähteä hakemaan. Puudeli puolestaan nautiskelee uudesta pehmeästä pedistä. Nukkui muuten koko yön meidän välissä autuaasti tuhisten. Jenni nautiskelisi kaikesta enemmän, mikäli saisimme aikaiseksi rehata loputkin epämääräiset laatikot ja matkalaukut säilöön alakerran koppiin ja saisin jostain energiaa kynsien siistimiseen...

Hyvää viikonloppua!

Virallinen valvoja

Muuttopuuhat käynnissä (vielä täällä Pohjanmaalla) ja kuvassa virallinen valvoja, jonka tehtävänä on mm.:
- Täristä vimmatusti (puudelimaisesti) ja tekohaukotella paniikinomaisesti
- Haukahdella aina kun joku rapahtaa ovella tai rapussa
- Murista siltä varalta, että naapurin iso uros kulkee oven ohi
- Maata pehmeimmällä matolla ja mulkoilla muuttokasoja alta kulmain halveksivaan tyyliin
- Pyöriä kaikkien jaloissa jatkuvasti, niin että kävely ja tavaroiden kantaminen olisi mahdollisimman vaikeaa
- Näyttää täysin syrjityltä ja hylätyltä jos ei saa silitystä kerran 10 minuutissa kun ihmisiä kiinnostaa nuo typerät kalusteet enemmän

Postaus, jonka piti olla täällä jo ajat sitten

En voinut vastustaa kiusausta. Maanantaina olin muka menossa vain ruokakauppaan, mutta sitten kohtasin jotain, jota olikin pakko saada. Anttilan alelaarissa nimittäin nökötti ihana sinisiä patakintaita hintaan 3 € / kpl. Ostin kaksi, koska joskus tarvii kahta. Vahingossa kävin vielä yläkerrassakin, missä kohtasin saman sarjan pyyhkeitä. Pakko oli siis ostaa myös pari uutta keittiöpyyhettä samalla. Koskahan tämä "sinisenhimo" oikein laantuu? Koskaan ennen en sitä muista näin himoinneeni...

Tiistaina puolestaan himoitsin suklaata niin kovasti, että oli pakko lähteä kauppaan ihan vaan sen takia. Maraboun minttukrokantti teki tehtävänsä vielä eilenkin, kun nautin sitä Runsaudensarvesta ostamani hasselpähkinäkahvin kanssa. Kahviahan en paljon juo (korkeintaan pari kuppia viikossa), joten kannattaa sitten edes juoda maukasta kun juo.

Eipä sillä, olisin kaivannut kahviini ehkä hieman vielä jotain lisää... Ensi kerralla kokeilen ehkä sitä Irish Cream -kahvia... Usassa makukahvit ovat mielestäni olleet maukkaampia. Yksi vaihtoehtohan olisi ostaa makusiirappia... Mieli vähän tekikin, kun niitäkin oli myynnissä... 7,50 € hinta per pullo kuitenkin vähän hirvitti, vaikka tokihan siitä riittää pitkäksi aikaa, etenkin kun on tällainen sunnuntaikahvittelija, kuin minä.

Runsaudensarvesta tarttui mukaan myös vihreää irtoteetä, joku päärynä-greippi. Ennätin sen koemaistaa illalla, hyvää oli - tosin mielestäni jotenkin todella samanoloista kuin rakastamani Nippon Green. Ostin myös ekologisen Ole Hyvä -sarjan käsitiskiaineen, jonka tuoksu oli huumaavan ihana appelsiininen... Mmm... Koetiskasin sillä yhden teekupin ja tykkäsin! Yhden sitruunalimonadipullon ostin myös, koska se tuli somassa, yksinkertaisessa lasipullossa sievän etiketin kera. Sille on suunnitteilla jatkokäyttöä...

Noin muuten päivät kuluvat tulevaa pohtien ja mielessä onkin monta asiaa. Kahden kuukauden kuluessa meitä onkin täällä kaksi + jotain eläimiä. Olen hakenut töitä ja suunnitellut omaa bisnestäni ahkerasti ja tulevana viikonloppuna alankin täytellä papereita. Ensimmäinen oikeasti kiinnostunut asiakaskin on löytynyt. Asuntoasiat pitäisi jotenkin ratkaista, mutta sitä varten tarvittaisiin myös jotain haisua rahantulosta... Ja nyt stressiä lisää vielä se, että Miken äiti ei ole ottamassa Ivania (kissaamme), ja mirrihän pelkää (vieraita) ihmisiä noin keskimäärin... Jostain syystä astmani pahenee kissan kanssa, mutta en tiedä johtuuko se vaan niistä hemmetin kokolattiamatoista, sillä kavereiden kissat eivät ole tuottaneet ongelmia enää vuosiin. Mike on sanonut että yrittää vielä saada kissille hyvän kodin, mutta tiedän että mirristä luopuminen tulee olemaan tuskaa. Itsekin olen täällä vollottanut silmät punaisena asian tiimoilta, vaikka meillä onkin aika usein ollut "napit vastakkain" (siis mulla ja kissalla). Vuokra-asuntoja on lemmikittömänä helpompi löytää, mutta en haluaisi sellaiseen kuin hätätilanteessa. Haluaisin pitää Miloa enemmän täällä ja Mike haluaisi lisää hauvoja... Nykyisessä kämpässänihän oli "ei lemmikkejä"-kielto, mutta sain puhuttua Milolle vierailuoikeudet mainostamalla sitä miten se on niin pieni, söpö, hiljainen ja hypoallergeeninen...

Eilinen (torstai) meni siis taas (vaihteeksi) blogin kanssa tapellessa. En päässyt edes kirjautumaan sisään ennen kuin vasta iltamyöhällä ja silloin havaitsin koko pitkän postaukseni kadonneen, vaikka se vielä päivällä vaikutti sen tallentaneenkin. Muistin kuitenkin että olin ottanut siitä kopion tänne työpaikan koneelle (hätä ei lue lakia) ja lykkäsin sen nyt sitten täältä ulos. Aloittelinkin tänä aamuna jo poikkeuksellisesti aikaisemmin, sillä illemmalla matka käy kohti Pohjanmaata. Säätiedotusta katsellessa havaitsin bisnes-luokkaan siirtymisen olleen hyvä veto, sillä lämmintä on luvassa n. 30 astetta... Bisneksessä on ainakin tähän asti ollut aina ihanan viileää - enkä joutunut maksamaan siitä kuin n. 3,5 euroa enemmän per suunta.


Nyt sitten vaan flyereiden kimppuun...

Veljesrakkautta valvovan silmän alla

Jäätelökesän korkkaus

Eilen korkattiin jäätelökesä koko nelikon (minä, vanhemmat ja puudeli) voimin. Tarjosimme kaikin omistamme ainakin tötteröt karvakaverille ja hyvin maistui, kuten kuvista näkyy.

Kävelimme pari tuntia ympäri Tamperetta ja kävimme mm. Ratinan koirapuistossa, jossa oli tuolloin vain ja ainoastaan yksi whippet, nimeltään Rocket (osuvaa). Aivan mielettömän kiltti ja suloinen koira - jota meidän pikkupuudeli yritti alistaa. Huoh. Huvitti sinänsä, kun Rocket paineli menemään karkuun ja Milo yritti perään mutta luovutti ensimmäisen 30 metrin jälkeen kun Rocket oli kirinyt jo saman verran etumatkaa! Yleensä Milo on se joka juoksee ja lujaa, mutta whippetin kanssa jäädään kyllä kakkoseksi.

Oli muuten sen verran mukava hauva, että jäin miettimään olisiko semmoinen kiva itselläkin joskus tulevaisuudessa... Helppo turkinhoito, rauhallinen luonne, kerrostaloon sopiva... ja nukkuu lähes 18h/päivä. Irroittelemaan pitää välillä päästä.

Ilmat ovat suosineet ja nappasinkin Ratinasta pari kuvaa... Siltä vekkulilta kävelysillalta, joka johtaa stadionille.

Vanhemmat ovat ihan kohta lähdössä kotiin, koska äiti kärsii äitienpäivän kunniaksi jostain mystisestä allergiasta, joka tuntuu turvottavan silmiä varsin iloisesti. Ikävä juttu...

Noin muuten viikonloppu on mennyt syöden hyvin, ulkoillen, koiran kanssa leikkien ja vähän on ehditty jo uudesta tietokoneestakin nauttia - se nimittäin tuli perjantaina!

Pääsiäistunnelmia Pohjanmaalta

Pohjan koulun kokko, Seinäjoella

Kokko ehti palaa vasta n. 30 min kun se oli jo polttanut puolet pellosta...

... ja palokunta pelasti tilanteen.

 

Liikkeellä oli herttaisia pikku-trulleja

(kysyin vanhemmilta saako ottaa kuvan)

"Anna pallo anna pallo anna anna anna!"

Tänään toteutin koiran suurimman unelman: lähdin ulos (+20 asteen säässä) heittämään palloa. Mikäpä voisikaan olla ihanampaa? Täytyy sanoa, että musta neuletakki ei ollut paras valinta, mutta aurinkovoidetta en älynnyt ottaa mukaan matkalle, kun en uskonut että KESÄ tulee... Olen sen verran herkkä auringolle, etten uskalla hihoitta tuolla pyörähdellä.

Huomenna aamusta lähden vielä ratsastelemaan kaverin hevosella ennen kun suuntaan kulkuni kohti Tamperetta, missä toivottavasti en joudu heti imuroimaan...

PääsiäisLOMAlla

Äidin pääsiäisasetelma parvekkeella

Saavuin siis torstai-iltana tänne Pohjanmaan aroille jälleen kerran. Äiti oli pääsiäisen kunniaksi pyöräytatänyt mahtavan Briitan tortun ja sitä maisteltiinkin heti ensi tilassa. Eilen vietin tallilla reilut 2 tuntia mitä mainioimmassa säässä; aurinko paistoi ja lämmintä oli juuri täydellisesti n. 17 astetta. Ratsastin pitkästä aikaa Kaptalla, mikä oli ihan mukavaa. Tallilla oli vuokrauspäivä ja tupa täynnä porukkaa, mutta sain silti suurimman osan tuntiani ratsastaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä maneesissa. Kentällä oli sen verran porukkaa, etten sitten sinne lähtenyt, vaikka sää olisi suosinutkin.

 

Kapta (hikisenä)

Kuuma oli kyllä sekä hevosella, että ratsastajalla kuten kuvasta (ainakin hevosen osalta) näkee. Osa porukasta ratsasti ihan vaan t-paita päällä ja mulla oli vielä kevyt takkikin... Virheliike siis.

Tänään lähden pyörähtämään vähän keskustassa, sillä pääsiäinen ei kyllä ole pääsiäinen ilman kunnon yllätysmunaa! Sitä lähden hakemaan ja samalla saatan pyörähtää jossain muuallakin. Noin muuten olen ottanut rennosti ja lomaillut, puuhastellut puudelin kanssa ja nukkunut melko hyvin.

(Vastapesty puudelini ja iskän sukat)

Mukavaa pääsiäistä kaikille!