Pyllähdellen (Tumblr)

En kuitenkaan aivan kirjaimellisesti ole pyllähdellyt, mutta olen hurahtanut eilisen koulutuspäivän jälkeen aivan täysin Tumblr-nimiseen palveluun, joka on vähän kuin Twitter, Blogger ja Pinterest yhdessä. Tumblrin käyttö on helppoa ja todella koukuttavaa, koska sitä kautta pystyy näppärästi jakamaan vaikka mitä tuosta vain nopsakkaasti. Mobiilipostaukseen löytyy omat softansa (myös Windows-puhelimelle!), joten addiktiota voi ruokkia missä vain, milloin vain. Lisäksi Tumblrin etuna on se, että siellä pystyy jakamaan vaikka mitä todella helposti aina videoista ja ääniklipeistä valokuviin ja perustekstiin. Parhaimmillaan Tumblr on lyhyiden ja ytimekkäiden viestien välittäjänä, kuvablogina tai ylipäätään kaikenlaisen materiaalin uudelleenjakokanavana. Päädyin itse kirjoittamaan sinne englanniksi, kun palveluakin käytetään englanniksi. Samalla tämä antaa jonkinlaisen kanavan ei-suomalaisille kavereilleni seurata jollain tapaa kuulumisiani muutakin kuin avuttomien käännösohjelmien kautta.

 Vas. Vanha GOSH -huulipuna & uusi Maybelline huulikiilto / Oik. Kerrospukeutuneena töissä

Eilisen vietinkin koulutuksessa Technopoliksessa, missä ohjelmassa oli nettimarkkinointia. Ihan mukava päivä, mutta en harmikseni kyllä saanut siitä irti mitään ahaa-elämyksiä tai uusia ideoita - paitsi tuon Tumblr-addiktion. Tänään olin työpaikalla, missä hommaa olikin ihan kivasti ja sitä oli kiva tehdäkin, etenkin kun suuri osa viime viikosta meni enemmän tai vähemmän vaakatasossa. Ruokoton väsymys painaa kuitenkin yhä päälle ja otinkin tänään hieman vahingossa n. 2 tunnin päiväunet suunnitellut 45 minuutin sijaan... Silti varmasti yöllä nukuttaa. Syy tuohon omahyväiseen työpaikkailmeeseen lienee myös siinä, että sain aamulla meillä vierailleilta vanhemmiltani (tai oikeastaan isältäni) kyydin töihin ja pääsin vanhempieni kyydillä vielä sieltä kotiinkin ja vältin näin ollen bussiepisodit aivan täysin - mikäpä sen parempaa! Huomenna taas sitten takaisin siihen ankeaan arkeen, lumessa tarpomiseen ja liukasteluun kohti työpaikkaa... Argh! 

Käykäähän tsekkaamassa Tumblrini Somewhere Forward ja ilmoitelkaa (vaikka kommenttiboksiin, jos itsellänne on siellä blogia/kanavaa/tai mikä onkaan, kurkkaisin mielelläni!).  Lukisitteko pelkästään Tumblrista blogijuttuja (ehkä lyhyempiä), vai onko Blogger parempi 6-0..?

Jennin JÄNNITTÄVÄMPI elämä

Käytän Facebookia englanniksi, mutta kirjoitan yleensä statukseni suomeksi. Aikoinaan kirjoitin ne englanniksi, lähinnä Mikeä ajatellen, kun asuttiin erillään, mutta nyttemmin statuspäivitykseni ovat suuria mysteereitä lähinnä Atlantin toisella puolella majaileville tuttavilleni. Onneksi on kuitenkin olemassa Bing, joka tekee yhteistyöta Facebookin kanssa tarjoamalla automaattisesti mahdollisuuden kääntää omituisella kielellä laadittu statuspäivitys esim. englanniksi. Tämän mainion ominaisuuden vuoksi olenkin tarjonnut suomea ymmärtämättömille tuttavilleni jo pidemmän aikaa varsin hyviä nauruja - sekä paljon ihmetystä. Olen jopa alkanut itse kääntämään statuspäivityksiä Bingin avulla vain hekottaakseni itseni kipeäksi.

Statuspäivitykseni tänään: "Olis perjantai. Jos lähtis lenkille. Kävis kaupas. Pyykitkin on jo pesty ja ovat kuivumassa. Kämppä imuroitu miehen avustuksella ja lounasta nautittu. Polvea särkee, mutta ei se mitään." 

Bing-käännös: "'D be Friday. If you jog view chandru's friends on Netlog. Kävis kaupas. Pyykitkin has already been washed and are drying up. With the assistance of a man and my roommates downloaded lunch WarZone. Knee aches, but it's nothing."

Toisin sanoen elän Bingin mukaan varsin erilaista elämää! Ilmeisesti kehotan ihmisiä hölkätessään katselemaan jonkun poloisen intialaishepun kavereita Netlogissa, minulla on kämppis ja lataan lounaani - tai sitten syön lounaaksi sotatantereen. Vaikea sanoa.

Bingin mukaan olen viime aikoina myös ollut töiden sijaan puolustuskannalla ja ostanut tulppaaneita, en euroilla, vaan eurooppalaisilla maksaen. 

Tälle käännökselle saatoin myös hieman tirskahtaa:
Suomeksi: "Kuka valopää soittelee meidän ovisummeria klo 8 lauantaiaamuna???!"

Bing: "Ursuit pursuit x 3 dry suit who calls our ovisummeria at 8 am on a Saturday morning??!?"

...Ursuit pursuit x 3 dry suit, Google löysi hakusanoilla mm. tämän sivun, josta kuvakin tuli napattua! Bing tekee myös piilolinssien kokeilusta melkoisen "tripin": "Everything looks bigger and outdoors is unnaturally bright and somewhat still intoxicate..."

Mutta ettei perjantai menisi aivan haaskuun, painun nyt ulos jonkinlaiseen lumisateeseen puudelin kanssa ja toivon, että raikas ilma auttaisi tähän yskääni eikä pahentaisi sitä!

Baby B

 Vas. pelottava tyttövauva / Oik. pelottava poikavauva

Innostuin ehkä leikkimään jollain pelottavalla vauvamorphaus-sivustolla jonkun Williamin & Katen vauvauutisen jälkeen, missä lehdistön toimesta oli koitettu jo jonkun hurjan babymorphaus-ohjelman avulla hahmotella miltä pikkuinen mahdollisesti näyttäisi. Noh, meidän tenavat voisi hyvinkin näyttäää tuolta, tosin epäilen vahvasti että niillä olisi noin hailakat silmät, tosin kulmakarvat yms. varmasti tummenisivat iän myötä. Aika pelottavan näköisiä noista tulee, kun otetaan kaksi kuvaa, sekoitetaan ne keskenään ja sitten vielä muokataan vauvan näköiseksi... Tai jotain. Lähinnä tuo kampausten sekamelska on aika hämäävä. Huom. tyttövauva käyttää selvästi jo n. 2-vuotiaana (?) huulikiiltoa! Hahaha...

On muuten tenavia kulmakarvoilla paiskattu.

Mutta tämmöstä. Viikko on kyllä mennyt sellaisella vauhdilla, että japanitkin jäi välistä. Perjantaina kotiuduin töistä vasta puoli kuudelta ja tämän päivän olen lähinnä käyttänyt intensiiviseen siivoukseen ja järjestelemiseen... Meinasin lämmittää saunan, mutta enpä tiedä jaksanko mennä. Skonsseja olen luvannut leipoa, joten se on nyt seuraavana ohjelmassa. 

Sen verran muuten myös hyviä uutisia, että tästä tytöstä tulee (viimeinkin) (tunti)palkkatyöläinen 18.3. alkaen! Sopparia ei vielä ole kirjoitettu, mutta en nyt usko että ennätän tässä enää mokaamaan niin pahasti, että se jäisi kirjoittamatta... *koputan puuta*

Niin ja, älkää suotta säikähtäkö, ei meille ole perheenlisäystä tulossa - paitsi ehkä nelijalkaisia joskus tulevaisuudessa.

Joulukuun 22. - Lähes alaston totuus

 Sentään toppi päällä...

Kyllähän kaikki nyt ovat jo kuulleet siitä blogihaasteesta. Tyyliä metsästämässä -blogistahan se kaikki lähti, tai no, haaste lähti. Kaikki alkoi MouMoun blogista. Noh, kannan nyt sitten suihkun raikkaana korteni kekoon kylppärin kivankeltaisen valon turvin. Niin ja pienensin kuvien kokoa, ne kun tulivat järjettömän suurena kamerasta. Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi. 98% blogini kuvista tulee tänä päivänä suoraan Windows-puhelimestani, joten kuvankäsittelyä en sinänsä harrasta sanan varsinaisessa merkityksessä (?), mutta tunnustan hurahtaneeni Lomogramin käyttöön... Sillä saa vähän jotain ilmettä blogin kuviin. Koska huikeassa ikiwanhassa digikamerassani on yhtä paljon poweria kuin puhelimenikin kamerassa, ei kuvausvälineellä mielestäni ole hirveästi väliä.

Joku 10 vuotta sitten olin aika innokas photoshoppaaja. Löydyin joskus noina aikoina vielä IRC-galleriastakin ja photoshoppailin sinne usein jos jonkinmoisia versioita naamataulustani. Nykyään en jaksa enää vaivautua perusasetusten säätöä pidemmälle, jos sitäkään. Yleensä ihoni on sen verran hyvässä kunnossa, että se sinänsä kestää meikittömyyden ja kuvankäsittelyn pois jättämisen, mutta tunnustan ahdistuvani meikittä siitä, miten paljon selvemmin rasittavat jättihuokoseni (etenkin nenän päällä) korostuvat ja siitä, miten epätasainen kasvojeni ihon väri on. Koska kulmakarvani ovat luonnostaan tummat, en tee niille muuta kuin nypin hajakarvat pois, ripsiväriä käytän, että ripseni eivät töröttäisi niin jäykkinä ja huomaamattomina... Nekin ovat suomalaisella mittapuulla tummat, mutta päistään vaaleat.

Olen ehkä ollut vähän sokea blogejen photoshoppailuille, koska se ei ole oikeastaan koskaan pistänyt silmääni missään blogissa. Toki olen tiedostanut että monet tunnetummat blogit ovat kovin... kiiltäviä (paremman sanan puutteessa) ja kauniita, mutta tutkistelen niitä samalla tavoin kuin esim. naistenlehtiä. Sinänsä tämä haaste on ehkä ollutkin juuri hyvä, että moni bloggaaja on tullut esiin aidompana, ihmisenä kiiltokuvien takana. Sehän tässä se kaiken juju onkin... olemme ihmisiä. Erilaisia, erinäköisiä. Minä nyt olen sitten tuon näköinen. Ja huom. lyhyemmät hiukset!

PS. Pahoittelen pientä sumuisuutta, en osaa kuvata tuossa surkeassa valossa...

MUSCH Jouluiloa kampanja

Maailman helpoin tapa auttaa eläinystäviä jouluna!

Osallistuin kampanjaan Facebookissa, Twitterissä ja blogissa

postaamalla sekä laittamalla bannerin tuonne sivupalkkiin.

Kaiken kaikkiaan lahjoitin siis 480g ruokaa eläimille!

Lahjoita sinäkin, sillä jo pienikin määrä auttaa.

http://www.musch.fi/jouluiloa

Kooky Gems Puudeli

Iiih! Ihana Kooky Gemsiltä tilaamani puudelikoru rymisteli tänään postiluukusta sisään! Ja 20% korun hinnasta (19 euroa + 1 euron toimituskulut) lähti tukemaan SEY:n toimintaa, mikä on aivan mielettömän hienoa. Nyt Miloni on aina lähelläni, vaikka olisikin sitten Pohjanmaalla vierailulla, kuten nyt. Olen jo rakastunut tähän! Vielä sinäkin ehdit mukaan kampanjaan ja tukemaan SEY:n toimintaa, joten klikkaa itsesi Kooky Gemsin sivuille (ja suoraan kampanjakoruihin) tästä.

Nyt jatkan töitä... oli vaan pakko päästä hehkuttamaan puudelikorua...!

Kyrönjoki tulvii (ja muutkin joet)

Kauhulla olen tässä pari päivää nyt katsellut kuvia lapsuuden kotikaupungistani Kauhajoelta, missä tulva on saartanut taloja, tunkenut sisälle rakennuksiin ja katkonut teitä. Pohjanmaallahan nyt perinteisesti tulvii vähintään joka kevät, niin että pellot muuttuvat järviksi, mutta koskaan en ole nähnyt mitään sellaista kuin nyt uutiskuvissa ja siskon (joka asuu lapsineen Kauhajoella) ja Pohjanmaalla asuvien kavereiden ottamissa kuvissa Facebookissa. Aivan mieletöntä. Lainasin siskoltani pari kuvaa...

 "Tango Kauhajoen Kasinolla soi..." - No ei ainakaan nyt soi.

(Kuva: Taina Hautala)

Kauhajoen ylittävä silta keskustassa uimahallin paikkeilla...

(Kuva: Taina Hautala)

Mainittakoon että karkean arvioni mukaan Kasino on arviolta ainakin 10 metriä joen pintaa korkeammalla ja tuossa uimahallin kohdalla joki on yleensä sen verran matalammalla, että alta mahtuisi helposti pienehköllä laivalla... Tuossa kuuluisi myös olla eräänlainen porrastus jokea kohti...

En ole tällaisia tulvia nähnyt edes keväällä. Äitikin sanoi että heillä joki tulvii niin, että alkaa nousta pyöräteille ja sillalle lähipuistossa... Kaveri puolestaan raportoi Jalasjärveltä että veneelle alkaa olla käyttöä... 

Meillä on Tampereella onneksi vielä tähän kaikkeen nähden melko kuivaa, tosin ilmankosteus lienee 100% ja sen lisäksi vesisade on ollut päivittäinen "ystävämme" jo varmaan kolme viikkoa, tasaiseen tahtiin. Alkaisi kyllä jo riittää.

...Käsi ylös kaikki, jotka eivät usko mihinkään ilmastonmuutokseen..?

Vazquez Sounds

Laulaja Angie on 10-vuotias, kitaristi/pianisti/basisti Abelardo on 15 

ja rumpali Gustavo 13. Ryhdyin heti fanittamaan söpöjä meksikolaislapsia.

Kenkäunelmia

Vagabond Code 109,00 euroa @ Brandos

Sivuvetoketju on huippukätevä!

Olen jo pidemmän aikaa kaipaillut itselleni sellaisia välikauden kenkiä, joita voisi pitää kun on liian kylmä kesäkengille ja liian kuuma talvikengille. Jotain mikä ei näyttäisi tennarilta... Ehtona uusille kengille olisi se, että ne olisivat ruskeat. Mielellään mahdollisimman lähellä nk. konjakin ruskeaa, jota löytyy mm. lempparilaukustani. Samalla kenkien tulisi olla matalat, mutta ei aivan tasapohjaiset. Niissä saisi olla vähän vartta, niin märällä kelillä ei heti jalat kastuisi. Vagabondeissa tiedän olevan omalle jalalleni sopivat lestit, joten tämä malli on tällä hetkellä ykköskilpailija. Tietenkin ongelmana on sitten se, että millaisia operaatioita tässä pitää suorittaa, että saisin itselleni 109 euron kengät? Tarkoituksena olisi muuten lähinnä käyttää kenkiä tummansinisten farkkujen kaverina.

Buffalo ES 11070 87 euroa @ Brandos

Ylläoleva kenkä olisi ihan varteenotettava kilpakumppani, etenkin nyt kun niiden alkuperäishinnasta (109 euroa) on alennettu reippaasti. Hätätilanteessahan voinkin sitten lähteä näillä ratsastamaan, sillä ovat ihan samanlaiset kuin ratsastaessa käyttämäni jodhpur-kengät, mutta vaan ruskeana! Näistä löytyy vähän enemmän kantaa ja sen näköiset pohjat, että näillä voisi varmaan tepsutella vähän jäisemmilläkin keleillä - toisin kuin noilla Vagabondeilla, joissa näkyy olevan ihan sileät pohjat. Kumia kuitenkin molemmissa - mikä on ehdoton.

Näiden lisäksi tarvitsisin vielä kumisaappaatkin... Ja niilläkin on nykyään uskomattomat hinnat!

19. vuosi

Moni juhlii tänään. Valmistumisia, koulun päättäjäisiä ja ehkä jotain muutakin. Meillä ei ollut menoa mihinkään kekkereihin ja lauantai on muutenkin valunut melkoisen hitaasti eteenpäin. Suurimman osan aikaa satoi, mutta iltakävelylle saatiin kivan raikas (ja hieman kuivempi) sää.

Suihkussa käytyäni en oikein keksinyt, että mitä tekisi, joten ajauduin sattumalta vilkaisemaan Hesaria (netistä) ja pienen mutkan kautta löysin tieni tähän juttuun. Ensin pelotti tekstin pituus, sillä en mielelläni lue koneelta kovin pitkiä juttuja kerrallaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olen mielissäni siitä, että luin mitä Heikillä oli sanottavana - ja mitä Heikistä sanottiin.

Heikki halvaantui vuonna 1992, eikä ole sen jälkeen voinut liikkua tai puhua laisinkaan. Urheilijamiehen elämä muuttui täydellisesti silmänräpäyksessä sähköiskun seurauksena. Tämä juttu Heikistä kosketti ja pisti ajattelemaan. Kestäisinkö itse samanlaista elämää ja jos en, niin mitä voisin tehdä sille? Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan en juuri mitään.

Aina välillä tulee näitä juttuja, jotka muistuttavat siitä, miten tärkeää olisi tarttua hetkeen ja elää täysillä... ja sitten unohdan koko jutun päivän tai viimeistään parin päästä.

Miten siihen hetkeen oikeasti tartutaan? Täytyykö elämässä tapahtua jotain maailmaa mullistavaa, että voisi tarttua siihen hetkeen, vai riittääkö jokin ihan arkipäiväinen juttu? Tulisiko tarttua hetkeen harjatessa hampaita tai harjatessa hiuksia? Ei sillä, että Heikki voisi tehdä kumpaakaan, vaikka haluaisikaan. Hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään muuta, kuin tarttua hetkeen, sillä hän on koko ajan kaukana kaikista ulkomaailman ärsykkeistä. Miten onnellisia olemmekaan me, jotka voimme kävellä, syödä, katsoa elokuvia tai leikkiä koiran kanssa?

Glamouria ja kansanmusiikkia

Nyt ulkona on lähinnä harmaata ja märkää, mutta parvekkeesta on jo ehditty jonkin verran nauttia mm. jäätelön ja uusimman UK Glamourin kera. Viikonlopulle on luvassa kauniitakin säitä, joten elän toivossa, että ulkosalla saa taas istuskella enemmänkin. Kirkkaan keltaiset kynnet mätsää kivasti parvekekalustoon, eikö vaan..?

Tänään popsimme perjantaipäivälliseksi nam nam lohta (ihan itse maustoin ja paistoin) kermaviilikastikkeella, rosmariini-yrttiperunoita & rakuunalla ja hunajalla maustettuja baby porkkanoita (nam!)... Onnistuin myös ehkä ensimmäistä kertaa napsaisemaan naamastani suhteellisen kelpokuvan uudella kännykällä (jostain syystä se on hirmuisen haastavaa). Samalla nakkasin kuviin vähän lisätunnelmaa kännykän kuvankäsittelyohjelmalla (paitsi ruokakuvaan, sitä ei ole käsitelty). Olen kyllä edelleen mielettömän tyytyväinen tähän luuriin - vaikka sen saakin ladata ainakin joka toinen päivä.

Näin illan lähetessä yötä, täällä soi The High Kings & irkkuaksenttikin, satunnaisesti kera säkkipillien... Tunnustan samalla, että pyydän Mikeä joskus heittämään kehiin vähän irkkuaksenttia, koska se on niin söpöä! Ja Mike on melkoinen aksenttimestari... Olen varmaan salaa irlantilainen, kun kaipaan sinne niin kovasti ja rakastan irlantilaista kansanmusiikkia luonnostaan...

(P)interest

Homes & Decor / Food

Ihmettelin pitkään, että mikä kumma tämä Pinterest-sivusto oikein on. Kuulin vähän väliä jonkun jossain mainitsevan siitä jotain ja ilmestyipä sieltä bongattuja kuvia Facebookkiinkin. Aikani pällisteltyäni hakeuduin sitten itsekin sivustolle ja kummastelin moista elitistimeininkiä, että mitäs mitäs, tänne pitää oikein hakea liittymislupaa, mitä se sellainen on! Jonkin aikaa ihania, inspiroivia kuvia tuijoteltuani annoin kuitenkin periksi ja pyysin liittymislupaa. Sitä sainkin odottaa hieman kauemman kuin muutaman minuutin - muutaman päivän, nimittäin! 

 Clothes & Accessories / Flowers

Pääsin kuitenkin pian "pinningin" vauhtiin ja nyt noita inspiroivia kuvia onkin sitten jo useammalla eri "boardilla" jos jonkinlaista. Nyt tsekkaan uusimmat kuvat heti aamusta intoa puhkuen... Addiktoivaa, jos jotakin. Liitin tähän postaukseen muutamia suosikkejani omalta Pinterest-sivultani, minne jemmaan pääasiassa sisustuksiin, asusteisiin ja ruokaan liittyviä juttuja, mutta myös kukkia, söpöjä eläimiä... Milloin mitäkin. Oiva tapa ammentaa hieman värikkyyttä päivään (ihan ilmaiseksi!) ja saada siinä samalla jotain uusia ideoitakin... Ja ostokuumetta, silloin tällöin.

Onko lukijoiden joukossa Pinterest-addikteja?

Day 22 - Kitchen Sink

Kuva: We Heart It

Huijasin taas vähän ja pöllin kuvan We Heart It -sivustolta koska, 1.) meidän keittiön lavuaarissa ei ole mitään erityistä katsottavaa ja 2.) toivoisin että se olisi tuollainen wanhanaikainen maalaistalon lavuaari... Ehkä vielä jonain päivänä?

PaaPiin Pöllöarvonta!

Nyt kannattaa lapselliset, lapsenmieliset ja lapsettomatkin osallistua arvontaan! PaaPii-blogi täyttää 2 vuotta ja haluaa juhlistaa tapahtumaa iloisesti arpomalla pöllöjä! Kyseessä on ensinnäkin uniikkituote, mustavalkoiset pöllölakanat aikuisten koossa (esitelty vain kerran aiemmin (viime Asuntomessuilla)) ja sen lisäksi, mikäli osallistut blogin lukijapaneeliin voit lisäksi voittaa ihanan pienen Pu-Puu Pöllön haluamassasi värissä! Ja jos kerrot arvonnasta omassa blogissasi, voi voittopottisi kasvaa vielä isolla samanlaisella pöllöllä! Samanlainen lisätään pottiin vielä, jos osallistut myös Facebookissa.

Lohdutuspalkintona on vielä kaksi ihanaa Pöllöt-pussukkaa (jollaisen olen itsekin ajatellut hankkia)!

Nyt kipin kapin osallistumaan ja pöllöilemään!

PS. Huom. päivän toinenkin postaus.

Wan shang hao (Hyvää iltaa)

Joskus on tylsää, eikä inspiraatiokaan iske ja tuntuu että jokainen päivä on maanantai. Ei tee mieli lähteä edes kauppaan, vaan asettuu mielummin sänkyyn/sohvalle kannettavan ja Emmerdalen kanssa ja juo litroittain teetä ja sanoo itselleen, että huomenna on uusi päivä ja olen aktiivinen. Tämä on ollut niitä päiviä. Sen verran sain aikaiseksi, että lähettelin sähköpostia potentiaaliselle työnantajalle kera CVn ja pääsin viimeinkin tekemään läheistä tuttavuutta Gilletten kanssa suihkussa (jo oli aikakin), uuden eilen ostettuani. Liikaa infoa?

Olen viime päivinä ammentanut itseeni kaikenlaista, todennäköisesti jokseenkin turhaa tietoa, ihan vaan koska ei ole parempaakaan tekemistä ollut kuin googletella juttuja, jotka sitten johtavat toisiin juttuihin. Jutustelin WoW-tuttujen (se peli) kanssa jotain lumesta ja innostuin sitten lukemaan tietoa igluista. Pienenä tykkäsin hirmuisesti kaivautua lumihankeen nukkumaan (tervettä), kunnes äiti tuli huutamaan jotain tyyliin "saat kuoleman taudin" tai jotain vastaavaa. Yksi talvi siskon ex-miehen veli värkkäsi komean lumiluolan kotitalonsa  eteen ojaan ja voi että meillä oli lystiä sen kanssa. Se oli ehkä paras lumiluola ikinä. Meillä taisi olla siellä kynttilöitäkin. Olimme siis melkoisen pieniä tuolloin kumpikin, hän hilppasen vanhempi. En lapsena kamalasti pojista välittänyt enkä niiden kanssa kaveerannut, mutta tämä poika oli "ihan cool", etenkin kun laitettiin pulkka sen pyörän perään, mut pulkan kyytiin ja ei kun menoksi! Olen ollut vähän vauhtihullu tenavasta asti...

Oli miten oli, osaisin nyt todennäköisesti suunnitella ja toteuttaa iglun. Tänä vuonna se ei taida enää onnistua...

Igluista siirryin sujuvasti inuiitteihin ja opin, että Jordin Tootoo, ikätoverini, oli (ja on yhä) ensimmäinen inuiitti, joka pelaa NHL:ssä.

Tylsyyden puuskassa selailin myös blogeja, painelemalla bloggerin "next blog" -nappulaa ja päädyin yllättävän moneen blogiin nukkekodeista. Mielenkiintoista. Luonani hetki sitten vieraillut vanha tuttavani oli kaupungissa juuri käsityömessuilla, joissa oli myös nukkeja ja nukkekoteja, joihin hänkin etsi jotain uutta. En tiennytkään, että nuket ja nukkekodit ovat niin suuressa suosiossa ihan meidän "vanhempienkin ihmisten" keskuudessa. Mulla vähän tihkaisi luopua viimeisestäkin Barbiesta joku 3 vuotta sitten... Mutta ei ne kai ole sama asia?

Opin samalla myös, että Kanadassa asuva, Venäjältä lähtöisin oleva Marina Bychkova tekee käsityönä varsin anatomisesti korrekteja nukkeja (Enchanted Doll), joilla on parhaimmillaan hintaa huikeat 15000 dollaria! Mitäh? Noh, kuten isä aina sanoo, "Ei se ole hullu joka pyytää, vaan se, joka maksaa." Niinpä. Itse en kai sitten vielä niin hullu ole. Vaikka nuket ovat kauniita ja taitavasti maalattuja, en voisi kuvitella tuollaista summaa maksavani, vaikka olisin lottomiljonääri... Mutta voi miten kauniita ne ovat... (Kuvassa Beauty and the Beast)

Kaiken muun lisäksi, olen myös aikani kuluksi opiskellut "kiinaa matkailijoille" netistä löytämäni sivuston avulla, jossa on mukana kätevät ääntämisohjeetkin. Täytyy kyllä sanoa, että tuo on kamala kieli, sillä monet sanat näyttävät kirjoitettuna todella samanlaisilta, mutta sitten kuulostavatkin aivan erilaisilta. En oikein usko, että koskaan oppisin ääntämään tuota oikein...

Katselin myös kaihoisasti puhelimen muistiin taltioitunutta kuvaa Usalaisista leipomuksista...

Mmm...

Olen lueskellut blogini vanhempia merkintöjä, matkan ajalta, muka ikävää lievittämään, mutta enpä tiedä ovatko ne nyt ihan siihen auttaneet. Lähinnä ärsyttää se, että Mike oli koko ajan yövuorossa, eikä meidän aikataulut meinanneet kohdata ollenkaan. Mutta silti se oli jotenkin ehkä paras Usan reissuni tähän asti... Muutenkin ärsyttävän hempeitä ajatuksia täällä tällä hetkellä! Niin hempeitä, että aloitin kirjoittamaan blogia ihan vaan Mikeä varten, joka harmittelee sitä, ettei pysty lukemaan tätä suomeksi kirjoitettua...

Eilen seikkailin myös Pyynikin terveysasemalle ihan ensimmäistä kertaa (reseptiä uusimaan) ja seikkailu se olikin kun meinasin matkalla nyrjäyttää nilkkani jäisellä kadulla auringon sokaistessa silmäni rakennuksen takaa. Onneksi päivä oli kaunis.

Vas. Hämeenpuistosta Hämeenkadulle... Oik. terveysasemaa vasemmalla puolella etualalla.

Tässä luppoajalla ajattelin muuten tutustua tähän "uuteen" kotikaupunkiini vähän enemmänkin ja lähteä joku päivä vaikka Sorsapuistoon... Ja tietenkin aion tutustua oikein läheisesti niihin Pyynikin näkötornin kuuluisiin munkkeihin...

Salsa-hauva!