Omaa napaa

Olen viimeaikoina tuijotellut aika paljon omaa napaani. Tai siis, olen miettinyt painonpudotusasioita, pukeutumisasioita ja sen sellaisia oman navan ympärillä (kirjaimellisestikin) pyöriviä juttuja. Se on varmaankin tuo horisontissa siintävä kevät, mikä sen tekee. Kohta kun on pakko kuoriutua pulskalta näyttävän toppatakin uumenista ihmisten ilmoille.

 Vaatekaapissani on edelleen liikaa mustaa. Tuokin pusero on vuodelta 2010, tai jotain.

Olen jo varmaan 2 vuotta noudattanut "en osta mitään mustaa"-periaatetta tarkoituksenani saada vaatekaappiini vähän väriä (sukat ja sukkahousut armahdettakoon), mutta kun sitä ylimääräistä rahaa ei ole ollut,en ole mitään ostanutkaan, eli kaappini on edelleen aivan yhtä synkeä kuin se oli vuosia sitten - ellei lasketa muutamia äidiltä saatuja vaatekappaleita (jotka ovatkin sitten lähinnä eri sävyisiä harmaita). Värianalyysin mukaan musta kuitenkin sopii minulle, koska olen niin kalpea ja omat värini ovat niin vahvat. Haluaisin silti kuitenkin pukeutua johonkin muuhunkin. Pahoittelen muuten tuota oikeanpuolimmaista kuvaa, en oikein hallitse näitä teinix-pissix-peilikuvia vieläkään. Ilmekin on sen mukainen. Kuvassa oleva tunika on tosiaan jostain vuodelta 2010 ja pöksyt taitavat olla vuodelta 2011. Vyön osti äitini minulle ehkä vuosi sitten alennusmyynnistä.

Niille, joilla on kaltaiseni vartalotyyppi (pieni yläosa, suuri alaosa) suositellaan näitä vyöhärpäkkeitä ja vyötärön korostamista, mutta yksi huono puoli tuossa on. Nimittäin se, että vyötärön korostaminen korostaa myös jättimäistä takamustani entisestään... Se jättimäinen takamus onkin se kuuluisin pukeutumisongelmani, sillä alaosia ja jopa hyvin istuvia takkeja/tunikoita on todella hankala löytää. 

Alkuviikon karseat kynnet & yksi suosikkikoruistani.

Olen viime aikoina lukenut erilaisia muotilehtiä silmät kiiluen. En ole koskaan osannut olla tyyppiä "sitten kun laihdun, haluan käyttää vaatetta x", koska vuosien saatossa olen jo hieman ehkä luopunut toivostakin tuon asian suhteen. Haluaisin uskoa, että voisin paksunakin näyttää ihan kivalta, mutta paksuillehan tehdään paljon sitten juuri mustaa, mustaa ja vielä vähän mustaa, ehkä ripauksella tumman harmaata. Joka kevät, etenkin, kaipaan elämääni väriä - mutta sitten esille nousee seuraava ongelma. Mitä värejä? En ole nimittäin värien suhteen nirso, enkä voi sanoa inhoavani ainuttakaan väriä, mutta en kyllä osaa pukeutua kovinkaan moneen väriin. Olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi vaan ostaa vaatteita niissä väreissä, joista pidän ja vain yksinkertaisesti pukeutua niihin, eikä analysoida asiaa sen enempää. Kaikkien pukeutumisoppaiden vastaisesti haaveilen myös tänäkin vuonna pirteän värisistä farkuista/twillihousuista. Meidän isoperäistenhän ei saisi pukeutua kuin siihen mustaan... Ja ehkä siihen tummanharmaaseen. Tiedostan, että jos isken jalkaani esim. vaaleankeltaiset farkut, ei jättitakamukseni varmastikaan jää keneltäkään huomaamatta... 

Koska en viihdy vaatekaupoissa, voipi olla, että laitan tilausta johonkin nettikauppaan lähitulevaisuudessa, taloudellisen tilanteen helpottaessa... Talouden tilanteen helpottaessa aion alkaa myös syömään enemmän salaatteja, joihin tulee helposti himo... Etenkin niihin Sokoksen salaatteihin... nams!

Eilen raaskin hemmotella itseäni päivän päätteeksi minimanikyyrillä ja käsien kuorinnalla, sillä Sokoksella palvelua satuttiin tarjoamaan 15 eurolla. En ole hoidattanut käsiäni ehkä 6 vuoteen, joten tuo pieni hetki tuntui tulevan tarpeeseen. Oikein mukava nuori nainen niitä käsihoitoja siellä teki - ja muistaakseni tekee lauantaihin asti, joten ei muuta kun hemmoteltavaksi! Minimanikyyriin kuului tälläkertaa kuorinta, kynsinauhojen ja kynsien siistiminen + lakkaus halutulla lakalla. Suosittelen! Itse valitsin lakakseni O.P.I.:n ihanan tumman, hieman lämpimän violetin lakan. Kaunis!

Nyt täytyy alkaa töihin, sillä työskentelen tänään kotoa. Ruokatunnilla saatan hieman vilkaista nettikauppojen valikoimia...

PS. Tajusin viimein, että tämän tekstin saa täällä blogissakin näyttämään hieman järkevämmältä, joten tällä mennään!

Nuhanenä täällä moi

Heipä hei vaan taas kaikki pikku tirriäiset! Kävin sitten maanantaina rokottautumassa ilkeää influenssapöpöä vastaan ja "nautiskelen" nyt sitten näistä rokotuksen jälkeisestä "flunssan kaltaisista oireista" = jatkuvasta nenän vuotamisesta, turvonneista silmistä, yskästä, hengitysvaikeuksista, lihassärystä ja vielä kaupan päälle hieman epämääräisestä olotilasta tuolla pääkopassa.

Käsivarsi ei ole enää ihan noin hurjan näköinen kuin kuvassa (vasemmalla), mutta sitä kuumottaa yhä ja onhan se vähän paisuksissakin. Hienoa.

Joka tapauksessa, viikko on kotona työskentelystä huolimatta ollut kohtuullisen tapahtumarikas. Maanantaina rokotukseen kiirehtiessäni nimittäin laukkuni päätti hajota. Olen elämäni aikana omistanut monen monta laukkua, eikä niistä yksikään ole vielä hajonnut niin näyttävästi, kuin mitä maanantaina käyttämäni laukku. Itseasiassa laukkuni eivät yleensäkään ole juuri hajoilleet, ellet laske hajoamiseksi pientä kulumista tai saumojen rispaantumista... Pidän laukkujani hyvin ja hellästi, niitä turhaa paapomatta. Omituisinta tässä oli se, että ostin laukun alle kuukausi sitten ja sanoin Mikelle, että se on sitten mun joululahja häneltä. Hänkin tykkäsi laukusta, joten ei vastustellut... Kyseessä on tuo musta O.I.S.in tekonahkalaukku, joka löytyy kuvasta tuosta alta. Laukku tosiaan levähti jalkakäytävälle aika erikoisesti. Kahva vetti, siinä kiinnikkeenä ollut niitti lensi jonnekin hevonkuuseen, eikä siinä sitten auttanut muu kuin kantaa laukkua kainalossa ja pyörähtää Aleksi 13:sta rokotuksen jälkeen. Olinhan jo muutenkin reklamointimatkalla, sen huulipunani takia.

 Vas. "Joululahjalaukku" / Oik. Herkkuleivät, jotka piristävät arkea

Laukun kuitinhan olin muuten sopivasti heittänyt mäkeen juuri edellisenä päivänä työpöytäni laatikoita siivotessani! Mutta, eipä siitä tullut ongelmaa, kiva myyjätäti ei vängännyt ollenkaan vastaan vaan vaihtoi laukun saman tien uuteen vastaavaan. Toivotaan, että tämän kanssa nyt sujuu sitten vähän paremmin. Tämä laukku oli muuten sangen... erikoinen ostos, sinänsä. Omistan nimittäin entuudestaan tällä hetkellä kaksi mustaa laukkua. Toinen niistä on pienehkö ja siinä on eräänlaisia "röyhelöitä" ja ostin sen lähes ilmaiseksi KappAhlista pari vuotta sitten jostain alennuksesta. Lahjoin myös Miken irroittamaan siitä ärsyttävän ja turhan ketjun viime kesänä (koska en ole niin rock, että laukussani pitäisi olla sormen paksuista kettinkiä). Toinen laukku puolestaan on kuuluisa "terror of terminal" -laukku, joka on kooltaan massiivinen, ei mitenkään kauneudella pilattu, mutta todellinen tilaihme muistaakseni kahdeksalla taskulla varustettuna. Niinpä päätin ostaa tällaisen hyvän mustan peruslaukun, jossa olisi vähän jotain jujua ja jossa EI ole olkahihnaa (koska varmaan viimeiset 5 laukkuani ovat olleet olkahihnallisia cross-body tyyppisiä laukkuja). Tykkäsin tuosta punotun näköisestä etupuolesta ja vekkuleista vekeistä (tms) sivuilla, antavat laukulle vähän ilmettä! Muuten en ole hirveästi ollut viime aikoina innostunut mustasta vaatteissa, kengissä, laukuissa tai missään muutenkaan, mutta pitäähän sitä naisihmisellä olla yksi kunnollinen musta peruslaukku, joka käy kaikkeen. Mielestäni tämä nyt menee vielä jossain juhlassakin tarvittaessa - ja jos on tarve kantaa puoli omaisuutta mukana.

Sain muuten myös sen huulipunani vaihdettua, tosin sekin oli aika mielenkiintoinen elämys. Haistatin (hah) punaa ensin yhdellä kosmetiikkaosaston myyjällä ja kysyin, että kuuluuko tämän oikeasti haista tältä? Myyjä sanoi hetken haisteltuaan, että tässä merkissä ei ole tuoksuja, joten se haisee raaka-aineelle. Kysyin uudestaan, että haisevatko nämä punat oikeasti noin kamalalta, ihan vanhalta muovailuvahalta? Ensin hän sanoi hieman empien, että "noooh, kyyyllä..?", mutta onneksi hän suostui kanssani haistelemaan muita sarjan punia, jotka eivät todellakaan haisseet vanhalle muovailuvahalle vaan olivat todellakin enemmänkin tuoksuttomia. Sain vaihdettua sitten punani saman sävyn eri valmistuserään, joka ei haissut. Tosin, en oikein ole varma kannattiko tuosta ihmeestä maksaa 19 euroa, sillä tuoksuttomuus ei oikein hurmaa, eikä puna nyt muutenkaan mielestäni ole esim. Lumenen punaa parempi, mutta kai se on se tyylikäs pakkaus, joka siinä maksaa? En hirvittävän vakuuttunut ole... tuskin ostan samalta sarjalta muita punia. Sama pätee muuten myös Lancôme Hypnôse Doll Eyes -maskaraan. Vaikka se tuoksuu mielestäni hyvältä ja levittyykin hyvin, se ei kyllä kestä ainakaan omissa ripsissäni laisinkaan. Olen melko pettynyt huomattuani, että ripsari todellakin tuhraa silmänaluset jo parissa tunnissa, vaikka vaan istuskelisit kotona... En ymmärrä miten se niin huonosti pysyy. Ripset eivät myöskään pysy taivutettuna ollenkaan, vaikka myyjä väitti että se on taivutuksen kannalta jopa paljonkin parempi kuin tavallinen Hypnôse. No ei ole. Mutta 28 euron ripsari (alennuksessa) pitää käyttää loppuun, vaikka se sitten tarkoittaisikin sitä, että joudun kantamaan mukanani pumpulipuikkoja ja ripsentaivutinta... Plääh. Tehkää siis itsellenne palvelus ja ostakaa suosiolla se perinteinen Hypnôse, sillä ainakaan Doll Eyesin kohdalla laatu ei ole parantunut uutuuden myötä! 

Teloin muuten siinä reklamaatioreissulta kotiutuessani vielä bussissa reitenikin niin taitavasti, että vasemmalla kyljellä makaaminen on nyt kokonaisvaltaisesti tuskainen elämys (käsivarsi + reisi)...

Ensi viikolla ryhdistäydyn ja rehaudun sinne hemmetin Postiin, käyn kampaajalla ja ehkä jopa kirjaudun naapurin kuntosalille, jos tuo budjetti antaa myöden. Nyt aion jatkaa niistämistä ja sen jälkeen yrittää nukkua, jos limaisuudeltani viimein pystyn... Yhhh.

Kooky Gems Puudeli

Iiih! Ihana Kooky Gemsiltä tilaamani puudelikoru rymisteli tänään postiluukusta sisään! Ja 20% korun hinnasta (19 euroa + 1 euron toimituskulut) lähti tukemaan SEY:n toimintaa, mikä on aivan mielettömän hienoa. Nyt Miloni on aina lähelläni, vaikka olisikin sitten Pohjanmaalla vierailulla, kuten nyt. Olen jo rakastunut tähän! Vielä sinäkin ehdit mukaan kampanjaan ja tukemaan SEY:n toimintaa, joten klikkaa itsesi Kooky Gemsin sivuille (ja suoraan kampanjakoruihin) tästä.

Nyt jatkan töitä... oli vaan pakko päästä hehkuttamaan puudelikorua...!

Humputellen

Vas. Aamupala & Bunnymode-blogi/ Oik. Aamupuudeli

Ehkä hieman karu aamiainen (vadelmakaurapuuroa), mutta talossa ei ollut tänä aamuna hedelmiä tai oikein mitään muutakaan houkuttelevaa puuronkaveria, joten menkööt. Hyväähän tuo on! Koska en käynyt juustopaketilla, ei koiraakaan kiinnostanut ateriointini mitenkään. Suunnitelmissa oli lähteä tänään hakemaan tilaamani kirjat Suomalaisesta Kirjakaupasta ja pyörähtää samalla Koskikeskuksessa. Mielessä pyörivät Zizzin alennushintaiset farkutkin... 

Vas. Lindexin kimalteinen musta paita (jossa vekkuli vetoketju takana) /

Oik. La Mammassa herkkupizzojen äärellä

Jo aiemmin tällä viikolla repäisseenä laitoin nyt ensimmäistä kertaa päälleni Lindexiltä hankkimani mustan paidan (toinen kuva alla Lindexin sivuilta), josta otin reilun koon ihastuttuani takana nököttävään vetoketjuun ja erikoiseen, jotenkin märän näköiseen tekstuuriin. Olin kyllä pettynyt Lindexin valikoimiin tällä kertaa - ja anteeksi, mutta suorastaan inhoan kaikkea sitä Missoni-kamaa mitä siellä on... Tulee vain mieleen jotkut wanhat perhealbumit! (heh) Yksi kivannäköinen musta nahkakassi miellytti, mutta ei sillä hintaa... Ostin sieltä kuitenkin tuon puseron lisäksi rentoilufarkut (huippupehmeät ja KUMINAUHAT lahkeensuissa!?!) ja käsittämättömän kivat sulkakorvikset x 2 (olen hieman jäljessä mitä tulee tähän sulkatrendiin) ja hiuspampuloita (tai mitä ovatkaan), koska ne tuntuvat koko ajan mystisesti katoavan johonkin. Ostin myös sukkahousut, mikäli erehdyn tässä hameitani pitämään.

Meidän piti Koskikeskuksessa ihan ensiksi mennä La Mammaan, koska Mike oli nääntymäisillään nälkään. Emme sitten kumpikaan silti jaksaneet mättää kokonaista pizzaa naamaamme. Ehkä ihan hyväkin! Käymme melkein aina La Mammassa, jos mielimme pizzaa, koska sieltä saa melkeinpä pizzan kuin pizzan vaivaiseen 6,50 euron hintaan + siihen sisältyy salaattipöytä ja niin paljon vettä kun jaksat juoda. Palvelu on nopeampaa kuin McDonald'sissa keskimäärin ja pizzat maistuvia. 

Tutustuimme myös Faunattaren valikoimiin, kuten yleensä, ja näimme siellä nyt varsin mielenkiintoisia kummitussirkkoja, jotka olisivat kyllä kieltämättä helppoja ja hauskoja lemmikkejä, tosin, kuten edesmennyt keisariskorpionimmekin, melkolailla koriste-esineitä vastaavia aktiivisuudeltaan... Mutta tuoksuvat kuulemma uhattuna TOFFEELTA.

Vas. Ostokset / Oik. Mike & "joko nyt voidaan mennä" -ilme

Mikelle löytyi kiva valkoinen neuletakki ja oranssinpunainen t-paita, sekä Game of Thrones -kirja. Itse sain Zizzistä mielettömän hyvin istuvat farkut (normaalikokoani pienempänä?!) ja tietenkin tilaamani kirjat Suomalaisesta. Ostin Suomalaisesta samalla kivan kangaskassin, joka vähän tuolta takkini alta pilkistääkin... Kaiken tämän päätteeksi istahdimme kahvilaan ja joimme järkyttävän hinnakkaat kahvijuomat (Mike otti valkosuklaajäätelölaten ja minä jäisen Chain) ja pullon hirvittävän hintaista kivennäisvettä. Sitten suuntasimme kotiin.

Kotona menin melkein heti ahmimaan ensimmäiset n. 55 sivua Suljettu maa -kirjaa, jonka jälkeen pakottauduin suihkuun. Kirja huhuileekin tuolla jo yöpöydällä, joten kai sen kutsuun on taas kohta vastattava. Todella mielenkiintoista luettavaa!

Heppatytöt, muodin edelläkävijät

Me heppatytöt ollaan jo vuosia kuljettu selkeästi trendien edellä. Pikkuhiljaa muotiin on tupsahtanut ratsastushousujen näköisiä pöksyjä, kilparatsastustakkeja imitoivia jakkuja ja tietenkin sitten jodhpur-ratsasuskenkiä muistuttavia jalkineita, kuten nyt tänä syksynä.

Nilkkurit, Dinsko 44,90 €

Nahkajohdpurit, Horze 55,00 €

Huom. Dinskon nilkkurit ovat synteettistä materiaalia ja näin ollen heppatytöksi ryhtyminen kannattaa, jos arvostaa pitkäikäisiä nahkakenkiä, sillä vain 10 euroa lisää ja saat trendikenkäsi nahkaisina - ellet välitä Horze-logosta. 

Tietenkin tämä on vain yksi esimerkki. Heppatytön kenkiä saa tänä syksynä melkein mistä vaan!

Hyvin käytetty kaksi euroa ja muutama arvaus

Ihana vihreä - ja astetta typerämpi, mutta onnellisempi ilme...

Kävin ensimmäistä kertaa tänään Bonus Kirppiksellä, mistä mukaan tarttui ehkä elämäni paras kahden euron ostos, nimittäin H&M:n herkullisen vihreä pikkulaukku! Tällaiset heräteostokset vielä sopivat omallekin kukkarolleni... ja kukkarosta puhuttaessa mainittakoon, että Bonus Kirppiksellä käy ainoastaan käteinen, mitä piti tietenkin hakea, kun en sitä normaalisti kanna mukana ja nekin vähät mitä oli, olivat kätevästi kotona. 

Pyörähdin kirpparilla ihan hetken mielijohteesta, koska pyörähtelin samalla reissulla terveys(arvaus)keskuksessa näyttämässä erikoista jälkeä jalassani. Siihen on kai (?) purrut jokin, mutta mikä, se selviää ehkä vasta huomenna. Perjantai-illasta saakka jalassani on kuitenkin ollut erikoinen punainen jälki, jota ympäröi vaaleamman punainen jälki ja nyt koko komeuden keskellä on myös pieni punainen viiva. Iho ei ole rikki, eikä sitä edes kutita, mutta se tuntuu omituiselta, kuumalta ja kovaltakin... Iik.

Kirpparilta tarttui mukaan myös kuudella eurolla H&M:n ruskea kahdella puolipitkällä kantokahvalla varustettu "nahkalaukku", josta koitan muistaa ottaa myös kuvan lähitulevaisuudessa. Oikein kiva ja pehmoinen laukku sekin, joka oli hyvässä kunnossa. Yhtä isoa, komeaa vihreää laukkua myös himoitsin, mutta 12,50 euron hinnan vuoksi se ei kotiin lähtenyt. Ja olisi se oikeasti ollut omiin tarpeisiini aivan liian suurikin. Kirppis oli kyllä muuten aika sotkuisen oloinen, eikä sieltä silmääni pistänyt oikein mikään sen kummemmin. Harmi sinänsä. Ymmärrettävää tosin, sillä ilmeisesti paikassa on töissä vain yksi ihminen. Ja siellä oli kuuma. Tai sitten olen vaan rikki. Tänään on nimittäin ollut vuorotellen kylmä ja kuuma, höystettynä lähes jatkuvilla vilunväristyksillä ja tunteella siitä, että poskien untuvatkin töröttävät pystyssä. Eh... 

Nyt pitäisi vielä jaksaa tiskit tiskata ja käydä suihkussa. Mike on iltaa töissä. Nakkasin tänään kaihoisasti orvokkini menemään, sillä niissä on nyt jo parisen viikkoa ollut härmää, sellaista vaaleaa, tomusokeria muistuttavaa homesientä (tms), eikä niitä ole oikein kiva katsella, vaikka vielä jotenkin kukkivatkin. Pelargonia kuitenkin vielä kukkii ja on vapaa kaiken maailman itiöistä. Puksipuu myös rehottaa, jes. Ei taida tässä taloudessa juuri onnistua muut kuin nämä "ikivihreät" kasvit, sillä työpöydälläni majaillut Saintpaulia ei enää juuri kukilla juhli ja äidin tuoma ruukkuruusukin sai heti alkuun ilmeisesti liikaa vettä, sillä en usko, että siitä tulee enää mitään, vaikka vaihdoinkin sen uuteen multaan... Nyyh...

Kenkäunelmia

Vagabond Code 109,00 euroa @ Brandos

Sivuvetoketju on huippukätevä!

Olen jo pidemmän aikaa kaipaillut itselleni sellaisia välikauden kenkiä, joita voisi pitää kun on liian kylmä kesäkengille ja liian kuuma talvikengille. Jotain mikä ei näyttäisi tennarilta... Ehtona uusille kengille olisi se, että ne olisivat ruskeat. Mielellään mahdollisimman lähellä nk. konjakin ruskeaa, jota löytyy mm. lempparilaukustani. Samalla kenkien tulisi olla matalat, mutta ei aivan tasapohjaiset. Niissä saisi olla vähän vartta, niin märällä kelillä ei heti jalat kastuisi. Vagabondeissa tiedän olevan omalle jalalleni sopivat lestit, joten tämä malli on tällä hetkellä ykköskilpailija. Tietenkin ongelmana on sitten se, että millaisia operaatioita tässä pitää suorittaa, että saisin itselleni 109 euron kengät? Tarkoituksena olisi muuten lähinnä käyttää kenkiä tummansinisten farkkujen kaverina.

Buffalo ES 11070 87 euroa @ Brandos

Ylläoleva kenkä olisi ihan varteenotettava kilpakumppani, etenkin nyt kun niiden alkuperäishinnasta (109 euroa) on alennettu reippaasti. Hätätilanteessahan voinkin sitten lähteä näillä ratsastamaan, sillä ovat ihan samanlaiset kuin ratsastaessa käyttämäni jodhpur-kengät, mutta vaan ruskeana! Näistä löytyy vähän enemmän kantaa ja sen näköiset pohjat, että näillä voisi varmaan tepsutella vähän jäisemmilläkin keleillä - toisin kuin noilla Vagabondeilla, joissa näkyy olevan ihan sileät pohjat. Kumia kuitenkin molemmissa - mikä on ehdoton.

Näiden lisäksi tarvitsisin vielä kumisaappaatkin... Ja niilläkin on nykyään uskomattomat hinnat!

Askarrellen

Sylissä, parvekkeella

Nyt kun lääkitykset alkavat olla kohdillaan (hehe) niin jaksaa taas paremmin nautiskella hyvistä ilmoista. Tänään on ollut lämmin, mutta kevyt tuuli on vilvoittanut ihanasti, joten paljon paremmasta kelistä ei väliä... Alkuiltapäivään saakka aika kului tänään askarrellessa äidin lahjoittamista risakoruista uusia ja siinä samalla värkäten kasoittain (7kpl) pieniä origamilaatikoita, jotka päätyivät lopulta järjestämään meikkilaatikkoani... Värkkäsin myös huvikseni yhden ompunvihreän puurannekorun + siihen yksinkertaiset korvakorut.

Vas. erikokoisia muovihelmiä epäsymmetrisesti

Oik. muovi- ja puuhelmiä ja kullanvärisiä koristeita

Koiran kanssa on tullut myös telmittyä ulkosalla, eikä ainakaan vielä kukaan naapureista ole valittanut siitä, että meillä on tuo hurja uros irti tuolla pihalla... Kun sillä on pallo, ei se näe, eikä kuule eikä haistakaan mitään muuta... Saavat naapurit olla rauhassa.

Alkuilta kului sitten rattoisasti parvekkeella lehtiä lueskellen ja sen jälkeen Star Trek Deep Space Nine -jaksoja katsellen ihan sisätiloissa. En ole tainnut pariin viikkoon poistua täältä kilometriä kauemmas..? Ehkä sitä voisi käydä vähän haistelemassa kaupunginkin tuulia jossain vaiheessa... Tällä hetkellä eilinen jumppaaminen kuitenkin koittelee lihaksistoa melkoisesti ja nuo Miken tekemät herkkupannukakut kehoittavat lähinnä käymään vaakatasoon...

Sinistä ja vihreää

Hillitön tuuli on piinannnut (ainakin kirjoittajaa) tamperelaisia jo muutamia päivä, vaikka sää onkin muuten ollut suorastaan upea. Tänään lähdin käymään laboratoriossa ja sillä reissulla oli sitten vähän ylimääräistä aikaa joten käppäilin Hatanpäällä rantaan ja nappasin pari kuvaa, koska vesi oli niin fantastisen musteensinistä ja taivas mitä kuvauksellisin... Uskomatonta kyllä, tuntuu että puhelimella saa tällaisissa "normaalioloissa" parempia kuvia kuin vanhalla digijärkkärilläni... Pikseleitähän molemmista löytyy saman verran!

Kaulassani roikkuva huivi on muodostunut yhdeksi kevään hittituotteista omassa kaapissani. Eipä sillä, että huivi ennättäisi kaapissa nököttää, sillä olen iskenyt sen kaulaani joka päivä siitä saakka, kun sen lauantaina ostin. Huivi on vaaaaltavan suuri (siitä saisi helposti viitan tai vaikkapa sarongin...) ja vaaaaltavan värikäs. Kuvassa huivista näkyy vain sinisen ja vihreän sävyjä mustan rinnalla, mutta huivista löytyy myös huikeita oranssinpunaisia sävyjä. Olen rakastunut tämän huivin ja keltaisen laukun yhdistelmään... Ja toinen asia mihin olen rakastunut on tuo Yves Rocherilta hankkimani minikynsilakka. Kuvassa sävy on vähän oranssimpi ja tummempi kuin luonnossa, mutta luonnossa lakan sävy on aivan ihana vadelmanpunainen, enkä saa siitä tarpeekseni!

Olen myös tänään ollut aivan perjantaifiiliksissä koko päivän, enkä tunnu pääsevän niistä millään eroon. Toinen asia, mistä tuntuu olevan hankala päästä eroon on tuo iki-ihana katupöly, joka ujuttautuu hiuksiin, silmiin, nenään, korviin, iholle, vaatteisiin... ja keuhkoihin. Tämä ei nyt ole ollenkaan astmaatikolle otollista aikaa, joten toivoisinkin yöksi ihan pikkuista sadetta, joka vähän parantaisi tilannetta...

Keltaista keltaista keltaista

Laukku H&M 19,90€ / Huivi lainassa äidiltä

Askartelin seinälle jonkinlaiset minimäyrikset

Keltaisen nälkä ei ota laantuakseen millään. Omituista, sillä en ole koskaan aiemmin keltaisesta ollut kovin innostunut ja nyt en saa siitä tarpeekseni. Havaitsin myös, että en omista nykyään minkäänlaisia pirteänvärisiä laukkuja, joten... noh, yllätys yllätys, keltainen väriläiskä keikkuu nyt sitten mukanani lähes tulkoon kaikkialle. Lainasin äidiltä keltaista huiviakin ensihätään... 

Askartelin samalla olohuoneen seinälle pari keltaista minimäyristä, tosin joudun kehittämään niille varmaankin jonkinlaisen taustan, sillä mäyrikset eivät meinaa erottua valkoisesta seinästä kovinkaan hyvin.

Kevät näyttää nyt saapuneen ryminällä. Aurinko paistaa, nurmikkokin yrittää paikoin vihertää ja meidän takapiha on viimeinkin lähes täydellisesti vapaa lumesta, kun sitä vielä viime viikolla peitti ainakin 30cm kerros. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Odotan malttamattomana äitienpäivän jälkeistä aikaa, jolloin saan Pohjanmaalta apuvoimia parvekkeen siistimiseen (ja varmaan tulee samalla kämppääkin siivottua) ja samalla heitetään rytinällä räiskyvän keltaiset (yllätys) puutarhakalusteet parvekkeelle, jotta päästään nauttimaan näistä lämpimistä iltapäivistä uloskin... Ihmiset näyttävät liikkuvan enemmän ulkona ja kaikki ovat keskimäärin paremmalla tuulella - toisin kuin minä kiirehtiessäni tänään kuntosalille. Tuntui siltä, että matkantekoani hidastaakseen tielleni osui avuttomia autoilijoita, hitaita pyöräilijöitä ja kaikkea muutakin mahtavaa...

Kuntoilun jälkeen maailma näytti kuitenkin paremmalta (kävin hakemassa pomppufiilistä) ja pyöräilin kotiin kaupan kautta. Nyt on jääkaapissa evästä ainakin keskiviikkoon ja sauna odottaa lämpimänä saunojaansa... Simaa on kaapissa ja yhdet tippaleivätkin on hankittuna.

Ei muuta kun rentoutumaan...

Leidin hansikkaat

Sormikkaat Sokokselta

Tuhlasin sitten S-Etukortin myötä saamani -20% alennusta Sokoksen vaatteista & asusteista näihin hansikkaisiin. Tajusin hetki sitten että en omista mitään muita kuin täysin talvikäsineitä ja kun pihalla on muutama aste plussaa, ne ovat melko lämpimiä. Niinpä sitten ostin todennäköisesti elämäni toisiksi kalleimmat käsineet (kerran aiemmin olen ostanut superlämpimät nahkakintaat alesta), jotka nyt sitten jatkavat tätä luonnonvalkoisen kevätkokoelmani sarjaa... Ovat jo muuten osoittautuneet aivan verrattomaksi bussissa, missä saa joskus roikkua tangoissa kiinni kaikin voimin pysyäkseen pystyssä kun kuskiksi sattuu rallikuski...

Hyvää pääsiäistä muuten!

Se oli pakko saada

Joskun jokin asia on vain yksinkertaisesti pakko saada. Viime perjantaina tämän bloggaajan oli pakko saada kuvassa komeileva laukkukaunotar, vaikka olikin vain viikkoa aiemmin hankkinut itselleni toisen kanvaasia ja "nahkaa" olevan (tosin täysin eri mallisen) laukun. Nyt mietinkin, mitä sille toiselle teen, koska vaikka se onkin mainio laukku (tosin Miken mielestä se on 70-luvulta), ei se ole yhtä sopiva arkipäivän tarpeisiin kuin tämä uusi ihanuus. Hintaakin tällä uutukaisella oli toki tuplasti se, mitä aiemmin hankkimallani, mutta en yksinkertaisesti voinut jättää sitä kauppaan. Laukku on vaalean beigeä kanvaasia (miltei luonnonvalkoinen) ja tummaa konjakinväristä "nahkaa" ja siihen saa kiinni kankaisen kantohihnan halutessaan, mutta parhaimmalta tämä näyttää kyllä kahvasta kannettuna. Mikä parasta, laukku näyttää sopivan uuteen kevättakkiini täydellisesti. Väri on aivan sama. Ah!

Olenkin tässä viime päivinä lähinnä surkutellut kahta asiaa, mitä tähän laukkuun tulee. Ensinnäikin sitä, että taas yön aikana on satanut 10-15cm uutta lunta ja pakkastakin on vähän liikaa uudelle takille. Toisekseen sitten olen surkutellut sitä, että arkielämäni on tällä hetkellä varsin tapahtumaköyhää, minkä vuoksi laukkukaunokainen pääsee pyörähtelemään lähinnä ruokakaupassa, jos sielläkään.

Työrintamalla on jonkinasteista toivoa ilmassa, suhteiden (joskin etäisten) kautta pyritään etenemään... Toivottavasti pian tärppäisi, sillä rahalle olisi kyllä käyttöä. Ensinnäkin tähän asuntoon tarvittaisiin kipeästi niinkin simppeli perusasia kuin kokovartalopeili. Täällä ei valmiiksi sellaista ollut, vaan ainoa peili on wc:n pikkuinen seinäpeili. Blah. On jokseenkin noloa ajaa 1. kerroksesta hissillä alas, vain jotta voit tarkistaa asusi hissin peilistä!

Day 29 - Feet

Dockersit odottaa kevätkelejä...

Vaikuttaa siltä, että dockersit kaipaavat kenties uudet kantalaput vielä ennen kesää... tai ehkä näitä voisi jo kohta käyttää kun kadut alkavat olla kuivia - jos sitä takatalvea ei tulekaan. Olen tainnut ostaa nämä kengät vuonna 2006, sillä muistan ostaneeni ne ollessani aikoinaan Taidehallissa työharjoittelussa koulun ohella. En ole käyttänyt näitä hirmuisesti, koska olen aina huono pitämään kenkiä joissa on korko (koska olen nössö), vaikka näissä sitä ei paljon olekaan. Ihanat jalassa... Pitääpä samalla käydä läpi muutkin kengät ja katsoa tarvitaanko huoltoa. Bonusta näissä on muuten mahtavat, paksuhkot, kuvioidut kumipohjat, joten pitoa löytyy.

Kuva (huoh) päivässä...

Tänään (siis perjantaina) olisi pitänyt kuvata kuuta. Mistä kummasta sellaisen hankkisin, kun sitä ei taivaalla (ainakaan parvekkeelta katsottuna) näy? Teenpä siis vähän samat kuin Matkantekijätär blogissaan ja heitän tähän väliin vähän jotain kuulumisia - ja samalla kuvia viikolta, jotka eivät liittyneet haasteeseen.

Tullintori tiistai aamuna / Vuohenjuustosalaatti ja minikevätkääryleet

Mike autuaana / Jennin uusi kevättakki

toim. huom. Jenni näyttää todella lyhyeltä ja paksulta

(tosin jälkimmäinen seikka pitää todellisuudessakin paikkansa).

Siispä olen tällä viikolla pyörähdellyt jopa oman pikku asuinalueeni ulkopuolella - hurjaa! Tajusin tässä samalla että kuvahaasteen vuoksi en olekaan sitten juuri kertonut kuulumisia tai kuvannut ostoksia (niitä ei tosin hirveästi ole viimeaikoina tullut tehtyä), mutta korjaantukoon tuo asia nyt sitten vähäsen. Kaikki kuvat onkin sitten otettu Nokian Lumialla, joka kokemukseni mukaan toimii perus arkimeiningeissä ihan kelvollisena kuvausvälineenä. Ja ei, Nokia ei (ikävä kyllä) sponssaa blogiani mitenkään... Saisi kyllä!

Oli tosiaan aika villiä olla tiistaina liikenteessä niin aikaisin, että kauppakeskuksen kaupatkaan eivät olleet vielä auki. Syynä tähän labrareissu. Olin suunnitellut pyörähtäväni Tiimarissa samalla, kun samoilla seuduilla pyörisin, mutta olinkin sitten Tullintorilla aiiiivan liian hyvissä ajoin. Aikani istuin ja selailin nettiä, kunnes päädyin vaeltamaan hieman ympäriinsä. Harkitsin kahville pysähtymistä, mutta blongasin avoinna olevat kampaamon ovet ja suuntasin sisälle ja kysyin ennättäisikö rouva leikata otsikseni tässä saman tien... Ja ennättihän hän. Sen jälkeen oli se Tiimarikin sitten jo avaamassa, joten homma meni ihan putkeen. Sieltä mukaan tarttui muutamia korutarpeita - muovi- ja puuhelmiä, joita ajattelin kokeilla kivien sijaan. Päädyinkin sitten kotona tekemään loppuun sen ikuisuusprojektini... Ja illemmalla hipsin kuntosalille nauttimaan kuntopalloilusta, sekä venyttelystä - ah! 

Ikävä kyllä olen tällä viikolla sittemmin ollut melko alavireinen, koko ajan väsyttää ja paikkaa jos toistakin pukkaa särkemään, kurkkua etenkin. Yskä on nyt helpottanut ja olen ensimmäistä kertaa sitten maanantain (?) hereillä vielä näinkin myöhään. Huomenna kuntosali kutsuu jo aamusta (eli petiin on syytä vetäytyä NYT) ja ohjelmassa on ainakin 30 minuuttia ohjattua venyttelyä. Sen lisäksi taidan kokeilla mitä jalkani tykkäisi kuntopyörästä, soudusta tai ehkä PT:n laatimasta ohjelmasta... Sunnuntainakin olisi nimittäin kuntosalia suunnitteilla, joten sitä mukaa mennään. Kyllä se kolme kertaa per viikko on ainakin saatava!

Kevättakin hankinta tuli aika yllättäen aiheelliseksi kun mentiin pikkupakkasista reippaasti plussalle. Paras kevättakkini (violetti trenssi) on Seinäjoella vielä pari päivää ja muutenkin aika jämpti (pitää tätä läskiä vähentää) ja täällä majaileva Zizzistä syksyllä alennuksella hankkimani harmahtava takki on toiminut lähinnä koiraa ulkoiluttaessa ja kuntosalimatkalla. Siitä puuttuu yksi nappi (irtosi melkein heti ja katosi) ja toinen taskun vetoketjuista on jumittunut tehokkaasti paikoilleen. Huoh. Sitten jäljellä onkin enää maitokahvin värinen kevättakkini, jolla ei kuitenkaan oikein vielä tarkene ulkona, se vain suojaa hieman tuulelta. Haaveilin alunperin värikkäästä kevättakista, mutta sitten tuumin, että omistanhan kuitenkin sen violetin ja sen lisäksi... neutraali takki kävisi kaikkeen. Niinpä ostin Lindexiltä luonnonvalkoisen (vai kittikö lienee) hieman polven ylle ulottuvan vuorillisen kevättakin, jossa on pieni pystykaulus (kuten violetissa trenssissäkin) ja leikkaus vyötäröllä ja vekit takana... Vekkien ansiosta takamukseni näyttää ehkä "hivenen" barokki-henkiseltä, mutta menkööt. Ehkä se takamuskin pienenee ja yleisilme siitä modernisoituu..? Takilla oli hintaa 69,90€, mikä olikin sitten enemmän kuin olisin halunnut investoida, mutta se oli silti rakkautta ensisilmäyksellä - barokkivekeistä huolimatta.

Samalla reissulla lankesin myös haalimaan itselleni neutraalinsävyisen kanvaasilaukun tekonahkavahvikkeilla samaisesta osoitteesta. Laukku on erilainen kuin mitkään muut omistamani (jo kanvaasin vuoksi), mutta myös klassinen ja todennäköisesti monikäyttöinen. Koitanpa napsaista siitä kuvan tässä vielä jossain vaiheessa...

Nyt kellahdan kyllä petiin, tuli tätä tekstiäkin jo ihan kivasti...

Day 20 - Before & After

Ennen...

...jälkeen.

Olin ostanut lähes kaikki osat tähän "projektiin" jo yli vuosi sitten, mutta tänään hankittuani muutaman helmen lisää, sain inspiraation tehdä korusta valmiin. Kaikki lähti tuosta hopeisesta kala-aiheesta. Tiedänkin jo kenen kaulaa tämä (toivottavasti) tulee koristamaan...

Kolmen tunnin päästä huhkin taas kuntosalilla reippaasti jättipallon kanssa. Toivottavasti vatsalihaksetkin pysyvät mukana, sillä tällä hetkellä niitä särkee sunnuntain jäljiltä yhä siihen malliin, että sängystä nouseminenkin sai aikaan tuskan karjahduksia... Ja toivotaan samalla, että jokseenkin oudolta tuntuva käsivarteni (kävin aamulla labrassa) jaksaa myös jumpata.

Day 16 - Sunglasses

Ray-Ban 4068

En omista aurinkolaseja, mutta jos omistaisin, ne voisivat olla nämä. Yhdet silmälaseistani tummenevat, mutta eivät vaalene enää niin nopeasti kuin haluaisin ja se on aika turhauttavaa. Eipä sillä, ne kuitenkin tummuvat hyvin ja suojaavat silmiä - tosin näyttävät tummana vähän hassuilta kun kehykset ovat läpinäkyvät ja muoviset ja linsseistä tulee erittäin tummat auringossa...

Enpä olisi muuten uskonut, miten jumiin sitä ihminen saa itsensä tunnin venyttelyllä. Kaikkia lihaksiani särkee tänään - paitsi vatsalihaksia. Ilmeisesti se tunti ei siis mennyt aivan hukkaan kuitenkaan...

Day 8 - Window

Wanha ikkuna & krysanteemit

Päivän kuvahaasteena oli ikkuna (krysanteemit naistenpäivän kunniaksi) ja muistinkin haasteen juuri silloin kun kävelin tämän wanhan ikkunan ohi (jonka ohi olen kyllä kävellyt aiemminkin) ja nappasin siitä sitten kuvan hienossa iltapäivän auringossa. On muuten ollut mahtavasti aurinkoisia päiviä viime aikoina, sitä jaksaa itsekin pysyä positiivisena kun kelit on hienot!

Wanha ikkuna on uskoakseni toiminut joskus jonkinlaisen teatterin tms. lippuluukkuna, mutta olipa sen alkuperäinen tarkoitus mikä tahansa, nuo haikeat pitsikoristeiset verhot näyttävät olleen paikoillaan vuosia. Tämä on ehkä ainoa hieman persoonallisempi ikkuna tässä lähialueilla, joten onneksi reittini kulki tänään sen ohi. 

Mietittekin ehkä, mitä jalalleni kuuluu, koska mainitsin kävelleeni. No, nilkkatuki ja geeli ovat auttaneet aika paljon ja rauhallinen (lue: toisista kävelijöistä rasittavan hidas) kävely onnistuu oikeastaan kivutta. Jalasta ei vielä löydy samalla tavalla liikkuvuutta kuin terveestä kaveristaan, mutta yleisesti ottaen tuntuu paremmalta. JES!

Kävelin tänään lähimpään Siwaan, jonne Ellokselta tilaamani paketti tupsahti jo nyt, vaikka tein tilauksen vasta viime perjantaina. Olin tilannut aivan ihanan sinisen kevättakin, tummansiniset farkut, sekä kaksi 3/4 -hihaista paitaa (joiden luulin kyllä olevan pitkähihaisia), toisen vaaleansinisen ja toisen valkoisen. Takki (kuten jo twiittasinkin) oli suunniteltu jollekin kehonrakentajalle. Vaikka olkasaumat näyttävät kuvassakin olevan jossain vähän muualla kuin olkapäillä, olivat ne tässä tapauksessa suunnilleen hauiksen puolivälissä, kun taas takki oli lantiolta niin tiukka, että hyvä jos mahtui päällekään. Ja kyllä, ylävartaloni on alavartaloa pienempi, mutta ei sentään noin paljon! Iso pettymys, ikävä kyllä, sillä olin odottanut takin saapumista kuin kuuta nousevaa... Onneksi farkut istuivat puolestaan upeasti ja olivat todella, todella tummat - mitä toivoinkin. Puseroihinkin Mike ihastui heti, vaikka olivat ihan semmoisia tavallisia peruspaitoja pienillä nappiriveillä varustettuna. Harmittaa vaan kun pitää alkaa häsläämään tuon takin palautuksen kanssa. Saa nähdä, voisiko sitä vaihtaa johonkin toiseen malliin, vai pidänkö sitten vain farkut ja puserot?

Vatne Designs Love

Sain eilen postia Washingtonista, Yhdysvalloista! Kauan odottamani Vatne Designs -korut saapuivat aamulla postitytön tuomana ilahduttamaan päivääni. Tilasin itselleni kaulakorun ja korvakorut joulun alla tarjouksia hyödyntäen ja n. kuukauden kuluttua korut olivat kotiovellani. Koko homma oikeastaan sai alkunsa jo varhain syksyllä kun kerroin korujen suunnittelijalle, Neallie Walvatnelle aikovani blogata Vatne Designs -koruista, koska pidän niistä niin kovasti. Syksyllä koko homma unohtui muuton ja muun sekasotkun yhteydessä, mutta nyt kun joulun alla tilasin itselleni korut, muisti Neallie puheeni bloggauksesta ja lupasi laittaa mukaan vähän jotain ekstraa...

Pahvilaatikosta paljastui suloinen pieni pahvirasia...

...jonka sisällä oli näppärästi pakattuna tilaamani korut.

Vasemmalla extrana saamani koru...

...ja oikealla tilaamani koru.

Tilaamani korvakorut ($ 35) ja kaulakoru ($ 38).

Olen ollut rakastunut Vatne Designs -koruihin siitä saakka kun ystäväni halusi tilata niitä häitään varten noin vuosi sitten, eikä koruja vielä silloin toimitettu Suomeen - ja itse olin tuolloin Usassa. Tein siinä samalla tilauksen yksinkertaisista, kauniista korvakoruista itsellenikin. Vatne Designs -korut ovat todella kauniita ja sopivat niin arkeen kuin juhlaankin ja Neallie valmistaa niitä erityisesti kauniissa harmaan ja hiekan sävyissä, jotka sopivat käytettäväksi kaikenlaisten vaatteiden kanssa. 

Rannekorukuvat, Sheila Carson Photography

Vatne Designs valmistaa korva-, ranne- ja kaulakorujen lisäksi myös hiuskoruja, sekä koristeita kenkiin, joista kummatkin ovat erityisesti morsiamien suosiossa. Vatne Designs -koruja onkin usein näkyvillä hääblogeissa ja jos itse olisin menossa nyt naimisiin, tilaisin itselleni ehdottomasti jotain kaunista hiuksiini Vatne Designs -nettikaupasta.

Molemmat kuvat, Sheila Carson Photography

Vatne Designs toimittaa siis nykyään myös Suomeen ja maksu onnistuu niin yleisimmillä luottokorteilla kuin PayPalinkin kautta. Firma löytyy myös Facebookista ja mikäli korut kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti fanittamaan Facebookissa, sillä sitäkautta saat usein nopeasti vihiä tarjouskoodeista ja uutuuksista. Suosittelen myös tutustumaan Vatne Designs Blogiin - etenkin jos tulevaisuudessasi odottaa hääpäivä...