Omaa napaa

Olen viimeaikoina tuijotellut aika paljon omaa napaani. Tai siis, olen miettinyt painonpudotusasioita, pukeutumisasioita ja sen sellaisia oman navan ympärillä (kirjaimellisestikin) pyöriviä juttuja. Se on varmaankin tuo horisontissa siintävä kevät, mikä sen tekee. Kohta kun on pakko kuoriutua pulskalta näyttävän toppatakin uumenista ihmisten ilmoille.

 Vaatekaapissani on edelleen liikaa mustaa. Tuokin pusero on vuodelta 2010, tai jotain.

Olen jo varmaan 2 vuotta noudattanut "en osta mitään mustaa"-periaatetta tarkoituksenani saada vaatekaappiini vähän väriä (sukat ja sukkahousut armahdettakoon), mutta kun sitä ylimääräistä rahaa ei ole ollut,en ole mitään ostanutkaan, eli kaappini on edelleen aivan yhtä synkeä kuin se oli vuosia sitten - ellei lasketa muutamia äidiltä saatuja vaatekappaleita (jotka ovatkin sitten lähinnä eri sävyisiä harmaita). Värianalyysin mukaan musta kuitenkin sopii minulle, koska olen niin kalpea ja omat värini ovat niin vahvat. Haluaisin silti kuitenkin pukeutua johonkin muuhunkin. Pahoittelen muuten tuota oikeanpuolimmaista kuvaa, en oikein hallitse näitä teinix-pissix-peilikuvia vieläkään. Ilmekin on sen mukainen. Kuvassa oleva tunika on tosiaan jostain vuodelta 2010 ja pöksyt taitavat olla vuodelta 2011. Vyön osti äitini minulle ehkä vuosi sitten alennusmyynnistä.

Niille, joilla on kaltaiseni vartalotyyppi (pieni yläosa, suuri alaosa) suositellaan näitä vyöhärpäkkeitä ja vyötärön korostamista, mutta yksi huono puoli tuossa on. Nimittäin se, että vyötärön korostaminen korostaa myös jättimäistä takamustani entisestään... Se jättimäinen takamus onkin se kuuluisin pukeutumisongelmani, sillä alaosia ja jopa hyvin istuvia takkeja/tunikoita on todella hankala löytää. 

Alkuviikon karseat kynnet & yksi suosikkikoruistani.

Olen viime aikoina lukenut erilaisia muotilehtiä silmät kiiluen. En ole koskaan osannut olla tyyppiä "sitten kun laihdun, haluan käyttää vaatetta x", koska vuosien saatossa olen jo hieman ehkä luopunut toivostakin tuon asian suhteen. Haluaisin uskoa, että voisin paksunakin näyttää ihan kivalta, mutta paksuillehan tehdään paljon sitten juuri mustaa, mustaa ja vielä vähän mustaa, ehkä ripauksella tumman harmaata. Joka kevät, etenkin, kaipaan elämääni väriä - mutta sitten esille nousee seuraava ongelma. Mitä värejä? En ole nimittäin värien suhteen nirso, enkä voi sanoa inhoavani ainuttakaan väriä, mutta en kyllä osaa pukeutua kovinkaan moneen väriin. Olenkin miettinyt, että ehkä pitäisi vaan ostaa vaatteita niissä väreissä, joista pidän ja vain yksinkertaisesti pukeutua niihin, eikä analysoida asiaa sen enempää. Kaikkien pukeutumisoppaiden vastaisesti haaveilen myös tänäkin vuonna pirteän värisistä farkuista/twillihousuista. Meidän isoperäistenhän ei saisi pukeutua kuin siihen mustaan... Ja ehkä siihen tummanharmaaseen. Tiedostan, että jos isken jalkaani esim. vaaleankeltaiset farkut, ei jättitakamukseni varmastikaan jää keneltäkään huomaamatta... 

Koska en viihdy vaatekaupoissa, voipi olla, että laitan tilausta johonkin nettikauppaan lähitulevaisuudessa, taloudellisen tilanteen helpottaessa... Talouden tilanteen helpottaessa aion alkaa myös syömään enemmän salaatteja, joihin tulee helposti himo... Etenkin niihin Sokoksen salaatteihin... nams!

Eilen raaskin hemmotella itseäni päivän päätteeksi minimanikyyrillä ja käsien kuorinnalla, sillä Sokoksella palvelua satuttiin tarjoamaan 15 eurolla. En ole hoidattanut käsiäni ehkä 6 vuoteen, joten tuo pieni hetki tuntui tulevan tarpeeseen. Oikein mukava nuori nainen niitä käsihoitoja siellä teki - ja muistaakseni tekee lauantaihin asti, joten ei muuta kun hemmoteltavaksi! Minimanikyyriin kuului tälläkertaa kuorinta, kynsinauhojen ja kynsien siistiminen + lakkaus halutulla lakalla. Suosittelen! Itse valitsin lakakseni O.P.I.:n ihanan tumman, hieman lämpimän violetin lakan. Kaunis!

Nyt täytyy alkaa töihin, sillä työskentelen tänään kotoa. Ruokatunnilla saatan hieman vilkaista nettikauppojen valikoimia...

PS. Tajusin viimein, että tämän tekstin saa täällä blogissakin näyttämään hieman järkevämmältä, joten tällä mennään!

Violetinpunaista

 Rock 'n' Roll!

Siis tämmöstä tuli tänään parturissa. Olin kyllä positiivisesti yllättynyt sekä työn laadun, että hinnan suhteen, kiitos vaan Tiia, jos satut tänne jostain syystä joskus eksymään! Kävin naapurin Hiusmestassa operoitavana hakien hiuksia "punaisempaan suuntaan". Koska pohja oli melko tumma, lähdettiin siitä, että heitetään siihen tumma, kylmä punainen (vähän violetti) väri ja vedetään pirteyttä tuomaan räiskyvän kylmänpunaisia raitoja. Lisäksi tasoitetaan otsis ja siistitään latvat. Hiuksista tuli ehkä tummemmat ja violetimmat, kun mitä olin ajatellut niistä tulevan, mutta mageet ovat, jopa Mike tykkäsi kovasti, vaikka on aina vastustanut mun violettiin suuntaavia hiusajatuksia. Hiuksissa oli sen verran paljon rock-henkeä näin suorana, että oli pakko ottaa tuollainen naurettava kuvakin... Mitäs muut sanoo?

Joulukuun 22. - Lähes alaston totuus

 Sentään toppi päällä...

Kyllähän kaikki nyt ovat jo kuulleet siitä blogihaasteesta. Tyyliä metsästämässä -blogistahan se kaikki lähti, tai no, haaste lähti. Kaikki alkoi MouMoun blogista. Noh, kannan nyt sitten suihkun raikkaana korteni kekoon kylppärin kivankeltaisen valon turvin. Niin ja pienensin kuvien kokoa, ne kun tulivat järjettömän suurena kamerasta. Mitäpä tuohon nyt sitten sanoisi. 98% blogini kuvista tulee tänä päivänä suoraan Windows-puhelimestani, joten kuvankäsittelyä en sinänsä harrasta sanan varsinaisessa merkityksessä (?), mutta tunnustan hurahtaneeni Lomogramin käyttöön... Sillä saa vähän jotain ilmettä blogin kuviin. Koska huikeassa ikiwanhassa digikamerassani on yhtä paljon poweria kuin puhelimenikin kamerassa, ei kuvausvälineellä mielestäni ole hirveästi väliä.

Joku 10 vuotta sitten olin aika innokas photoshoppaaja. Löydyin joskus noina aikoina vielä IRC-galleriastakin ja photoshoppailin sinne usein jos jonkinmoisia versioita naamataulustani. Nykyään en jaksa enää vaivautua perusasetusten säätöä pidemmälle, jos sitäkään. Yleensä ihoni on sen verran hyvässä kunnossa, että se sinänsä kestää meikittömyyden ja kuvankäsittelyn pois jättämisen, mutta tunnustan ahdistuvani meikittä siitä, miten paljon selvemmin rasittavat jättihuokoseni (etenkin nenän päällä) korostuvat ja siitä, miten epätasainen kasvojeni ihon väri on. Koska kulmakarvani ovat luonnostaan tummat, en tee niille muuta kuin nypin hajakarvat pois, ripsiväriä käytän, että ripseni eivät töröttäisi niin jäykkinä ja huomaamattomina... Nekin ovat suomalaisella mittapuulla tummat, mutta päistään vaaleat.

Olen ehkä ollut vähän sokea blogejen photoshoppailuille, koska se ei ole oikeastaan koskaan pistänyt silmääni missään blogissa. Toki olen tiedostanut että monet tunnetummat blogit ovat kovin... kiiltäviä (paremman sanan puutteessa) ja kauniita, mutta tutkistelen niitä samalla tavoin kuin esim. naistenlehtiä. Sinänsä tämä haaste on ehkä ollutkin juuri hyvä, että moni bloggaaja on tullut esiin aidompana, ihmisenä kiiltokuvien takana. Sehän tässä se kaiken juju onkin... olemme ihmisiä. Erilaisia, erinäköisiä. Minä nyt olen sitten tuon näköinen. Ja huom. lyhyemmät hiukset!

PS. Pahoittelen pientä sumuisuutta, en osaa kuvata tuossa surkeassa valossa...

Joulukuun 5.

Koulutukset ovat nyt takana päin ja on aika vetäytyä viettämään itsenäisyyspäivää kaikessa hiljaisuudessa. Kämppää pitää hieman siivota, mutta muuten aion ottaa kyllä rennosti ja nukkumisen kannalta! Jotenkin nämä pari koulutuspäivää ovat vieneet mehut aika yllättävän tehokkaasti. Silmäni huutavat myös yhä hoosiannaa, kiitos Teknopoliksen superkuivan huoneilman.

Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi jokseenkin valaistunut olo. Moni asia oli entuudestaan jollain tapaa tuttua, mutta useimmat asiat olivat settiä "no noinhan se on, miksen nyt itse ollut tätä oivaltanut?" ja sitä rataa. Sain hyödyllistä palautetta/vinkkejä koskien CV:täni ja työhakemuksiani ja opin samalla että ilmeisesti minulla on "proosallinen sydän" ja jonkinlainen tarve kirjoittaa kaikki mahdollisimman kaunopuheisesti tai ainakin jotenkin värikkäästi. Minä kun olin ajatellut, että esim. työhakemuksessa on ihan hyvä kirjoittaa vähän eläväisemmin kuin peruskuivaa faktaa. Jokin pehmeä tasapaino olisi löydettävä, sillä hakemuksistani ei kuulemma myöskään välity persoonani tai oikeastaan edes se, että olen ihminen... Reilukerho. Mutta ehkä näin, koska työminäni on kuitenkin yleensä hyvin erilainen arkiminästäni, enkä halua sekoittaa noita kahta keskenään kovinkaan helposti. Pidän luontaisesti etäisyyttä työnantajaan ja työkavereihin, enkä puhu sen kummemmin elämästäni, jos ei sitä kysytä. Töissä teen töitä, en hengaile kavereiden kanssa.

Paitsi että tämä nykyinen työ onkin sitten vähän eri settiä, kun meitä on niin vähän ja meininki on niin mielettömän rento. Oikeasti aika hurja tilanne...

Rakkaudenosoitus

Rautalankaa seinällä

Paljastuksia, tunnustuksia, skandaali!?

Pitäiskö uskaltaa?

Olen miettinyt viime aikoina muutamaan otteeseen sitä, että pitäisikö tässä itsekin joskus "uskaltautua" laittamaan blogiin jotain asukuvaa. Suunnilleen kaikki sitä harrastavat, niin s- kuin xxl-kokoisetkin. Tosin kaikilla näillä bloggaajilla lienee yhteistä se, että he ovat sinut itsensä ja kuvajaisensa kanssa... minä en. En muista koska olisin ollut. Olen kuitenkin viime aikoina urheasti yrittänyt löytää itsestäni jotain minkä kanssa olisin sinut tai mistä jopa pitäisin.

Olen onnistunut tässä itseasiassa ihan kivastikin. Miten? Olemalla vertaamatta itseäni äitiini tai siskoihini, jotka ovat kaikki melkoisen hentoisia ja itseäni jonkin verran lyhyempiäkin. En tiedä miksi, mutta nämä kolme ovat kuin keijukaisia rakenteltaan verrattuna jo siihen, mistä "olosuhteista" itse lähden. Olen aina ollut kauniisti sanottuna "pyöreämpi", lapsesta saakka, vaikka eihän se silloin kovin vakavaa ollut. Siskoni ja äitini eivät ole koskaan varsinaisesti joutuneet murehtimaan painostaan. Itse olen välillä murehtinut, välillä antanut olla. Mitään himodieettejä en ole harrastanut, mutta aina olen pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti, silloinkin kun rahat ovat tiukilla. Niin asiantuntijat, kuin Mikekin ovat kaikki sanoneet, että en ainakaan vaikuta syövän mitenkään suuria annoksia tai keskimäärin epäterveellistä ruokaa. Olen tämän vuoden puolella opetellut tekemään uusia ruokia ja laajentamaan muutenkin ruokatottumuksiani entisestään, sekä lisännyt kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon. Olen liikkunut enemmän kuin koko aikuisiälläni, mutta... en ole saanut aikaan tuloksia. Kunto on parantunut juu, mutta siinä se sitten onkin. Kilot eivät lähde, ei sitten millään. 1-2 kilon vaihtelut painossa ovat aika normaaleita, eikä sitä juuri käytännössä huomaakkaan.

Olen puhunut painostani lääkärille omasta aloitteestani useaan kertaan. Vasta tänä vuonna viesti meni viimein perille - jollain tasolla. Lääkäri ehdotti ravintoterapeutilla käyntiä ja pian sainkin kutsun sellaisen puheille. Tosin, ravintoterapeutti olikin oikeasti terveydenhoitaja, eikä varsinainen ravintoekspertti... Täyttelin hänelle ruokapäiväkirjaa ja kerroin elämästäni sitä sun tätä ja ohjeeksi sain jotakuinkin seuraavaa:

- Älä mieti ruokaa liikaa.

- Älä laske kaloreita.

- Älä kiellä itseltäsi mitään ruokia.

- Liiku sen verran kuin jaksat ja mikä sopivalta tuntuu.

- Syö monipuolisesti (kotimaisia) ruokia.

- Osta enemmän tuoretta kalaa.

- Hitaasti hyvä tulee.

Inhottaa sanoa näin, mutta käynneistä ei oikeastaan ole ollut mitään hyötyä. Olen kokeillut tässä vuoden aikana kaloreiden laskemista, hillitöntä hikijumppaa, hiilareiden vähentämistä rankalla kädellä... oikeastaan kaikkea mahdollista. Mikään ei vaikuta mitenkään. En myöskään kyllä liho. En sitten millään. Ei ole mitään väliä istunko viikon sisällä syöden pizzaa (kokeiltu Usassa) vai syönkö viikolla lähinnä kasviksia ja proteiinia ja liikkuen hikijumpat 3-4 kertaa viikossa + koiran kanssa lenkit. Lopputulos on sama +-0.

Lääkäri antoi jopa reseptin laihdutuslääkkeisiin. Ihan totta. Kokeilin hetken, mutta ei sillä ollut mitään muuta vaikutusta kuin jatkuvasti epämukava olo. Lääke toimii niin, että se sitoo ruuasta rasvaa, sen sijaan että rasva jäisi elimistöön kummittelemaan. Ilmeisesti ruokavalioni ei alunperinkään ollut kovin rasvainen (eikä sen pitäisikään olla), sillä paino ei lääkkeilläkään pudonnut mihinkään. Lopetin lopulta, koska en jaksanut enään sitä oloa mikä lääkkeestä tuli.            Vuosien varrella lääkärit ovat kommentoineet paino-ongelmiani seuraavasti: "Ethän sä edes näytä mitenkään lihavalta.", "Sähän olet ihan terve.", "Ei sulla ole ongelmia." jne. Myös terveydenhoitaja tuumi, ettei tilanteeni ole mitenkään paha. Eipä niin, mitä nyt oikeastikin on ylipainoa sen verran ettei puhuta muutamista kiloista vaan mennään kymmenien puolelle. Jos tästä skenaariosta hyvää haetaan, niin se, että olen todellakin melkoisen terve. Astma löytyy, mutta se on hyvin kurissa ja tuskin muistan sitä, mutta muuten ongelmia ei ole. Kolesteroli on huippuhyvä, samoin verensokeri. CPR on ollut jo vuosia jossain 34-37 hujakoilla, mikä viittaisi johonkin tulehdukseen, mutta kukaan ei tiedä mistä on kyse, eikä sitä ilmeisesti pystytä edes selvittämään, kun nyt kuitenkin yleisesti vaikutan terveeltä. Hyvän terveyden lisäksi olen varastoinut rasvani ovelasti lähinnä takamukseen ja reisiin, joten yleensä ihmiset arvaavat painoni (ei sillä että sitä kovin usein kehdattaisiin arvuutella) semmoisen 20 kiloa alakanttiin. Vyötäröni on kapea lantiooni verrattuna ja ylävartaloni onkin 3-4 kokoa alavartaloani pienempi. Toisin sanoen rasvani ovat varastoituneet "sillä terveellisemmällä tavalla". 

Ajattelin, että kun tässä nyt on viime aikoina tullut tunnustettua kaikenlaista (ja ilmeisesti tämä blogi on muutenkin ollut vähemmän hilpeää luettavaa - anteeksi siitä), päätin heittää kehään viimeinkin myös sen tunnustuksen, että olen lihava, vaikka sitä onkin uskomattoman vaikea myöntää itselleen, saati sitten muille. Noin ihan vakavissaan. Vitsiksihän se on helppo lyödä. En ikävä kyllä osaa "nauttia kurveistani" (ehkä siksi, kun ne ovat väärissä paikoissa), enkä riemuita tästä uhkeasta (?) olomuodostani, kuten muutamat kanssasisareni. Olen tässä asiassa vähän kahden vaiheilla, koska toisaalta haluaisin heittäytyä tuohon onnelliseen veneeseen, mutta samalla tiedän, mitä kaikkia vekkuleita sairauksia saatankaan tässä itselleni kerätä (etenkin sukurasitteet huomioon ottaen), jos siihen veneeseen hyppään ja päätän olla autuas tässä painossa ja näissä housuissa.

Mutta, onneksi! Onneksi minulla on kauniit sääret ja hoikat nilkat (mielestäni), hyvät hiukset ja sirohkot ranteet, sekä kauniit silmät. Kyllähän sekin jo on jotain!

Eteenpäin, sano mummo lumes!

33 kysymystä

Yksi suosikkiblogini/-bloggaajani haastoi minutkin mukaan kysymystulvaan vastailemiseen, joten tässä pärähtää kokonaiset 33 kysymystä vastauksineen. Tosin, saattaa olla, että tarkoitus oli vain vastata Buttermilk Bisquitsin 11 kysymykseen, mutta hei, olkoon nyt 33 kipaletta, koska kaikkia varmasti kiinnostaa tämä matka mieleni syövereihin!

Ensimmäiset kysymykset laati Millamainen:

1. Keräätkö muumimukeja? 

En. Mielestäni ne ovat suuremmalta osalta söpöjä - mutta kalliita, sekä omaan makuuni liian pieniä. Jos markkinoille tulisi (tai korjatkaa, jos niitä jo on) 0,4L muumimukeja, voisin ostaa Pikku Myyn, joka olikin oikeastaan ainoa muumi-hahmo josta oikeasti tykkäsin.

2. Mikä on luottokosmetiikkatuotteesi ja miksi?

Uusi tuttavuus, L'Oreal Studio Secrets Professional Smoothing Resurfacing Primer, tulee todennäköisesti tulee viihtymään meikkilaukussani pitkään. En kylläkään käytä tuotetta nykyisin sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa (meikin pohjustamiseen), vaan olen korvannut sillä puuterin! Lisäilen tuotetta (puhtain sormin) päivän mittaan etenkin kiiltelevälle nenälleni ja huokoseni kiittävät!

3. Mikä on lempipuuhasi kesällä ja miksi?

Tuoreista marjoista ja vihanneksista nauttiminen, ehdottomasti. Tosin, jos mahdollista, viettäisin kaikki kesäpäivät mieluiten hevosen selässä pelto- tai metsätiellä.

4. Paljasta vähintään yksi paheesi.

Suklaa... siitä on vaikea pysyä erossa.

5. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Yhdestä makuuhuoneesta lisää. Siitä tulisi Miken työhuone, mikä tekisi meidät molemmat onnelliseksi!

6. Mistä iloitset tällä hetkellä?

Uudesta työpaikasta - vaikka uskonkin homman olevan henkisesti melko rankkaa. Iloitsen myös siitä, että en tällä hetkellä saa allergiaoireita mistään - jee!

7. Mansikat, herneet vai jäätelö?

Saako valita kaikki?

8. Listaa kolme suosikkiblogiasi. 

Tuosta lukemieni blogien listalta voi vapaasti valita kolme!

9. Oletko viherpeukalo? Saatko viherkasvit/kukat pysymään hengissä? 

En ole koskaan ollut hääppöinen kasvienhoitaja, mutta olen ilmeisesti kehittynyt tässä asiassa, sillä en ole vieläkään onnistunut tappamaan makuuhuoneeseen syksyllä ostamaamme viirivehkaa - se jopa kukkii uudelleen!

10. Mikä on lempikesävaatteesi?

Useamman vuoden ikäinen maksimekko, jossa on valkoisella pohjalla voimakkain värein lintuja ja kukkia tms härpäkettä... Se on sellainen, mikä miellyttää kesäkuumalla. Pidän myös mustista caprihousuistani - tosin en kuumimmalla ja aurinkoisimmalla säällä!

11. Kerro mottosi/elämänohjeesi.

Kaikkea (järkevää) kannattaa kokeilla kohtuudella!  

Seuraavat kysymykset laati Kommentteja:

1. Missä ja millaisena näet itsesi 60-vuotiaana?

Toivottavasti asun silloin maalla, jossain rauhallisessa paikassa, missä pihalla kasvaa omenapuita ja ruohoa mutustaa jokunen lammaskin. Tekisin jotain luovaa hommaa, hoivailisin yrttejäni ja nautiskelisin maastossa ratsastamisesta omalla hevosella. 

2. Jos joutuisit valitsemaan itsellesi uuden kansalaisuuden nykyisen lisäksi, mikä se olisi?
Käytännön syistä ottaisin varmaan USAn kansalaisuuden, jotta siellä vierailu, tai ehkä jopa tilapäinen muutto onnistuisi helpommin. En kuitenkaan usko että haluaisin asua siellä pidempään, ottaen huomioon maan nykyisen tilanteen.

3. Jos teet/tekisit hyväntekeväisyystyötä, mikä aihe kutsuu sinua eniten?
Eläinten parissa työskentely, esim. koiratarhalla auttaminen, hevosten parissa työskentely tms.

4. Missä on sielunmaisemasi?
Varmaan siellä maalla, omenapuiden katveessa. Tonttia pitää olla, näkyvyyttä, metsää jossain lähistöllä ja miksei jotain vesistöäkin. Kyllä nuo laajat peltoaukeakin aina sykähdyttävät jollain tapaa...

5. Tunnetko koskaan syyllisyyttä mistään?

Kyllä. Tunnen paljon syyllisyyttä siitä, miten huonosti ihmiset kohtelevat eläimiä, toisiaan ja elinympäristöään. Vaikka itse pyrin olemaan avulias, hyvä eläimille ja huolehtimaan ympäristöstäni, koen silti syyllisyyttä asiasta ja epäilen että voisin tehdä enemmänkin.

6. Jos voisit tehdä elämässäsi yhden suuren muutoksen, mikä se olisi?
Olisin opiskellut ammattiin, joka työllistäisi minut helposti missä vaan, koska vaan, esim. sairaanhoitoala. En ole neula- tai verikammoinen, enkä hätkähdä helposti, joten olisin todennäköisesti ihan hyvin voinut mennä tuollaiselle alalle. Eipä se vieläkään ihan puskista haettu idea ole...

7. Minkä asian et haluaisi koskaan muuttuvan elämässäsi?
Haluaisin pysyä aina terveenä ja hyväkuntoisena - ja olisihan se mukavaa jos aina elämässä riittäisi rakkautta ja onneakin.

8. Mitä arvostat itsessäsi eniten?

Kykyä nähdä asiat monelta kantilta, sekä oikeudentajua.

9. Entäpä muissa ihmisissä?
Rehellisyyttä, kaunistelemattomuutta ja päättäväisyyttä.

10. Jos loppuelämäsi ruokavalio saisi koostua vain kolmesta ruoka-aineesta, mitkä ne olisivat?
Ymmärtäisin ennemminkin kai että ruuasta... eli juustosta, hapankorpuista ja pensasmustikoista koostuisi loppuelämäni ruokavalio! (Toivottavasti saisin silti juoda teetä...)

11. Viimeiseksi lainaan Tessan ideaa: Minkä ohjeen antaisit 25-vuotiaalle itsellesi?  
Unohda viisumin hankkiminen Yhdysvaltoihin ja järjestä se mies suosiolla Suomeen!

Ja sitten vielä Buttermilk Bisquitsin kysymykset:

1. Jokainen on ennakkoluuloinen jotain asiaa kohtaan, mitä kohtaan sinä olet ennakkoluuloinen?

Heh, vanha klassikko... "Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti on." Eli jos kaikki on vaan liian hyvää ja täydellistä, hiipii mieleen pelko ja ennakkoluulo... Olen myös ennakkoluuloinen jotain epämääräisiä ruokia kohtaan.

2. Kumman kaa: Henry Saari vai Matti Nykänen? ;-) 

Yök, toivottavasti ei kumpaankaan tarvi koskea pitkällä tikullakaan, mutta jos pakko on valita, voisin tavata Matti Nykäsen pikaisesti ihan vaan saadakseni sanoa tavanneeni hänet.

3. Millaiseksi kuvittelisit elämäsi nyt, jos olisit vielä yhdessä ensimmäisen vakavan poikaystäväsi kanssa?

Huh, vaikea arvuutella. Luulen, että taloudellinen tilanteeni olisi parempi, mutta en olisi nähnyt kovinkaan paljon maailmaa tai hankkinut kovinkaan paljon uusia kokemuksia. Elämäni olisi varmasti aika tasaista, mutta mukavaa. Olisin varmasti ihmisenä aikalailla erilainen.

4. Mikä on kummallisin tilanne (esim. saamasi kommentti tai muualla tapahtunut asia), joka sinulle on tapahtunut blogisi ansiosta?

Ei minulle kai ole mitään kovin kummallista blogin tiimoilta tapahtunut? Paitsi kerran joku mies pisti sähköpostia, jossa kertoi vain sen, että minulla on kauniit kynnet...

5. Millainen olit 17-vuotiaana?

Nuori kapinallinen. Muistaakseni pukeuduin paljon mustaan (ja jokseenkin dramaattisestikin), hiukseni olivat lyhyet ja tummat ja ajoin kirkkaan keltaisella skootterilla, joka kyllä aika hyvin karisti kaiken goottiuden allekirjoittaneesta... Luin jonkun 12 kurssia historiaa lukiossa ja sen lisäksi kaikki mahdolliset maantiedon kurssit. En tainnut harrastaa juuri mitään.

6. Voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi ulkomailla (jos olet ulkosuomalainen, voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi Suomessa)?

Voisin, mutta harkitsisin kyllä tarkkaan, minne ihan pysyvästi pysyvästi muuttaisin, sillä esim. toimiva terveydenhuolto on aika olennainen osa elämää. Esim. astmalääkkeistä pitäisi myös pystyä saamaan jotain alennusta vielä ulkomaillakin.

7. Kuka on ihannenaisesi julkkisten joukosta?

Tunnustan heti etten kyllä seuraa yhdenkään julkkiksen elämää kovinkaan aktiivisesti tai mielenkiinnolla, mutta heitetään tähän vaikka Alyssa Milano, josta olen aina pitänyt ja joka on toiminut paljon hyväntekeväisyydessä ja josta ei juuri löydä negatiivista julkisuutta.

8. Oletko unelmatyössäsi ja millainen on / olisi unelmatyösi?

En. Unelmatyöni olisi todennäköisesti jotain, missä saisin joko toteuttaa luovuuttani jollain tapaa - tai olla eläinten, etenkin hevosten, parissa.

9. Mainitse yksi asia, jota olet elämässäsi myöhemmin katunut.

Sitä, etten lukion aikaan lähtenyt Usaan vaihto-oppilaaksi, vaikka siihen olisi mahdollisuus tullutkin. Ylipäätään vaihtoon lähtemättä jättäminen kaduttaa.

10. Aiotko vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessa opiskella?

Jos voin sitä välttää niin en. En ainakaan mitään monivuotista projektia haluaisi enää opiskelusta tehdä. Voi tosin olla, että mikäli en ala kohta löytämään töitä omalta alaltani, joudun harkitsemaan toista talaa.

11. Milloin ja millaisessa tilanteessa olet viimeksi itkenyt?

En itke kovinkaan helposti, enkä kovin usein. En yleensä itke omia murheitani, vaan toisten. Viimeksi taisin hieman niiskutella kuultuani erään läheiseni raskaasta päivästä ja masennuksesta. 

Ja... heitän vielä mukaan omat 11 kysymystäni:

1. Millaiset ovat suosikkikenkäsi?

2. Huulipuna vai huulikiilto? Miksi?

3. Paras kesäjuoma?

4. Mitä teknologian ihmettä ilman et haluaisi olla?

5. Minne matkustaisit, jos sinun pitäisi lähteä huomenna?

6. Paras tapa viettää sunnuntaita?

7. Rakkain lapsuusmuistosi?

8. Oletko allerginen millekään? Jos, niin mille?

9. Millainen oli ensimmäinen poika-/tyttöystäväsi?

10. Hyvin palkattu työ vai hyvin mukava työ?

11. Suosikkikasvisi?

Heitän haasteen kaikille "Näitä luen" -listallani oleville suomalaisille bloggaajille (myös ulkosuomalaisille), paitsi Buttermilk Bisquitsille tietenkin. Muutkin saa tehdä!

11 kysymystä

Satu haastoi mukaan vastailemaan 11 kysymykseen. Haastanpa siis myös mukaan kaikki ne, joita vähänkin kiinnostaa tämä tehdä. Valkkasin Satun kysymyksistä ne 11, joihin osasin edes jotenkin vastata, joten tässäpä ne...

1. Jos ihmisten pitäisi kuvailla sinua yhdellä värillä, minkä toivoisit sen olevan ja miksi? 
- Turkoosi. Väriterapiaa jonkin verran lueskelleena lainaan seuraavaa: "Turkoosin on sanottu vahvistavan immuniteettia. Väriterapiassa viilentävää ja rauhoittavaa turkoosia suositellaan ujoille ja aroille ihmisille; turkoosin värin sanotaan lisäävän itsevarmuutta ja auttavan keskustelun aloittamisessa. Turkoosin rauhoittavaa vaikutusta on käytetty myös hyperaktiivisten ihmisten hoitamiseen. Sillä on puhdistava ja tyhjentävä vaikutus.

Turkoosit värisävyt liittyvät kehittymiseen, muutokseen, metamorfoosiin, transmutaatioon; sisäiseen opettajaan; meditaatiossa turkoosia käytetään mielen avartamisessa ja pyrittäessä yhteyteen universumin kanssa. Väri nostaa henkisen kommunikaation tasoa.

Aurassa turkoosi väri ei ole normaali, mutta saattaa tulla esiin runoilijoilla ja mystikoilla. Se kertoo totuuden etsijästä, joka pyrkii puhtauteen, ei vain oman itsensä vuoksi vaan auttaakseen koko ihmiskuntaa."(Coloria.net)

Nuorempana minuun yhdistettiin usein punainen tai oranssi väri, enkä näin ollen oikein usko, että turkoosi on vieläkään se väri, jonka tuttavani liittäisivät minuun...


2. Tapaatko ennemmin a) lukea b) katsella maisemia c) kuunnella musiikkia ja fiilistellä matkustaessasi?
- Riippuu paljon matkustustavasta ja matkan pituudesta. Junissa luen (tosin yleensä lehtiä), autossa katselen maisemia, joskus musiikin tahdissa fiilistellen. Lennoilla katselen maisemia mahdollisuuksien mukaan, joskus luen, mutta yleensä katson leffoja, mikäli jotain siedettävää pyörii sillä hetkellä. Parasta kaikissa kulkuvälineissä on kuitenkin nukkuminen!

3. Vapaaehtoistyöhön ulkomaille, minne lähtisit?
- Jos se olisi mahdollista, lähtisin mielelläni vapaaehtoistyöhön jonnekin, missä voisin auttaa eläimiä tai vaikkapa hengailla vanhusten kanssa. Eurooppaan kuitenkin, todennäköisesti. Esim. Italia, Romania, Espanja tms.

4. Oletko mukana sosiaalisissa medioissa (FB, Twitter...)?
- Twitterin jaankin blogissani, FB on hieman yksityisempi. Blogillani ei ole FB-sivua, eikä varmaan tule olemaankaan, sillä en katso sitä tarpeelliseksi. Pinterestiä selailen säännöllisesti.

5. Telkkarin lempiohjelmasi?
- Emmerdale! (Tosin en katso sitä TV:stä..)

6. Minne matkustaisit uudestaan?
- Lähtisin mielelläni uudestaan Maltalle. Olin siellä aika nuorena ja haluaisin sinne nyt uudestaan, kun olen "vähän vanhempi". Se on pieni ja historiallinen saari, missä olisi mukava kuljeskella. Lähtisin uudestaan myös Portugaliin ja Itävaltaan, koska en muista niiltä reissuilta juuri mitään (olin pieni).

7. Siivoatko usein?
- Yleensä kerran viikossa tulee tehtyä isompi siivousurakka, muuten vähän tarpeen mukaan. Pölyä tuntuu tuppaavan koko ajan joka tuutista, joten enemmänkin varmaan voisi siivota...

8. Missä olet vuonna 2013?
- Todennäköisesti Tampereella ja vielä todennäköisemmin Suomessa. Haluaisin ehkä olla esim. Irlannissa, mutta tällä hetkellä kaikki riippuu aika paljon työtilanteesta ja siitä, miten Mike haluaa kouluttautua.

9. Mikä on pitkäaikaisin haaveesi?
- Pitkäaikaisin, jatkuvasti vaikuttanut haaveeni on oma hevonen. Muistaakseni toivoin sellaista ensimmäistä kertaa päiväkerhoikäisenä... Se on ehkä vielä saavutettavissa oleva unelma. Lisäksi haaveilen yhä ulkomaille (ainakin tilapäisesti) muutosta, maailman näkemisestä, matkustamisesta ja ylipäätään pitkästä ja onnellisesta elämästä, mutta toki oma hevonen + matkustelu/ulkomaille muutto voi olla hieman haasteellista sovittaa yhteen.


10. Lempivaatteesi?
- Hyvin istuvat, mutta silti mukavat tummansiniset farkut + rennohko paita, jossa on silti jokin juju.


11. Asutko nyt paikassa tai maassa missä voisit kuvitella asuvasi lopun elämääsi? Jos et, mikä olisi se unelmapaikka?
- En usko, että asuisin loppu elämääni ainakaan tässä asunnossa. Haluaisin nähdä vielä maailmaa, ennen kuin asetun mihinkään pysyvästi. En myöskään usko, että haluaisin asua aina kerrostalossa. Haaveilen yhä omasta talosta "maalla"...

Minä tahtoisin...

Ioanna haastoi mukaan listaamaan viisi hankinta- tai toteutuslistalla olevaa asiaa. Vastaukseni haasteeseen irtosi ehkä hieman hitaasti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan... Nämä asiat eivät muuten ole missään varsinaisessa tärkeysjärjestyksessä.

1. Operaatio Uusi Elämä

Kuntosalille on liitytty jäseneksi, personal trainer tavattu, ruokailutottumuksia muutettu. Nyt lähtee läskit kävelemään. Samalla toivottavasti kehitän itselleni myös tyylitajun ja jonkinlaisen kiinnostuksen liikuntaharrastuksiin. Tähän operaatioon kuuluu myös vaatekaapin hidas, mutta varma kehittäminen ja kaikenlaisen turhan pois antaminen/heittäminen.

2. Euroopan näkeminen

 

Olen oikeastaan nähnyt yllättävän vähän Eurooppaa. Olen matkustanut melko paljon, mutta samoihin paikkoihin ja nekin ennen aikuisikää. Haluaisin oikeasti kierrellä vähän Euroopassa, rennossa tunnelmassa. Haluaisin nähdä wanhoja kaupunkeja, istuskella katukahviloissa ja kierrellä toreilla. Olla vaan. Aivan ensimmäiseksi lähtisin varmastikin Irlantiin. Parhaassa seurassa, eli miehen kanssa.

3. Oman luovuuden kehittäminen

Tahtoisin resursseja oman luovuuteni kehittämiseen ja sen tekemiseen, mistä todella nautin. Voisin tehdä jotain luovaa työtä tai vaihtoehtoisesti sitten jotain asteen yksinkertaisempaa ja puuduttavampaa, vaikkapa osa-aikaisesti, jotta minulle jäisi sitten aikaa tehdä vapaa-aikanani sitä, mistä todella nautin. Haluaisin piirtää ja maalata enemmän, tehdä enemmän koruja, ottaa enemmän valokuvia paremmilla laitteilla... ja haluaisin kirjoittaa. Tarvikkeet kuitenkin maksavat rahaa ja joistainhan sitä pitäisi saada.

4. Oma hevonen

Pisimpään haavelistallani ollut asia on tietenkin oma hevonen. Ensimmäisen kerran olen moista toivonut jo joskus kerhoikäisenä, mutta vieläkään en ole sitä saanut. Tämänkin haaveen toteuttaminen edellyttää melkoista pääomaa ja jatkuvia tuloja, sillä hevosen pitäminen ei ole mitenkään halpaa lystiä... Oman hevosen sijoittaisin tietenkin vielä ideaalitilanteessa omaan talliini, joka löytyisi...

5. Maalaistalo

Mieheni ei taida jakaa kanssani unelmaani maalla asumisesta, mutta saahan sitä haaveilla. Oma, kaunis, wanha tai wanhanhenkinen maalaistalo pihapiireineen, omenapuineen ja maisemineen on myös ollut yksi haave lapsuudesta saakka. Olen peltojen ympäröimänä kasvanut ja siellähän se sielu lepää... Voisin samalla harkita jotain B&B -palvelua tai kenties tarjota jotain tiloja esim. erilaisten kurssien käyttöön.

Haastan mukaan kaikki lukijani, joilla on blogi! (Hahaa!)

Kaikki kuvat: WeHeartIt

Keltaista!

Tänään minussa heräsi jokin mystinen himo keltaista väriä kohtaan. Se ei ole koskaan ollut niitä suosikkejani, mutta nyt yhtäkkiä haluan sitä kaikkialle. Ehkä tämä himo on kasvanut kaikessa hiljaisuudessa... Ensin aloin suunnitella Lemon Curdin tekoa (mitä en ole vielä saanut aikaan, koska sopiva purkki valmiille tökötille on vielä hakusessa) ja ostin kaupasta sitruunamehua, jota olen juonut veden kanssa joka päivä, melkein jatkuvasti. Sen jälkeen kaupasta tarttui aivan huomaamatta mukaan keltainen vaseliinirasia, jolla olenkin nyt korvannut huulirasvan täysin ja huuleni ovat jopa ihme kyllä yllättävän hyvässä kunnossa nyt...

Tyynyliina, Casa Stockmann (12,50€) ja Mavalan kynsilakka, 68 Sorrento (n. 5€)

Karamellirasia huutaa tyhjyyttään... kiitos uudistetun ruokavalion.

Kylpyhuone sai uudet saippua-astiat tänään, molemmat Stockmannilta.

Tänään siis himoni keltaista kohtaan meni siihen pisteeseen, että ostin nuo ihanat (on ne) sitruunankeltaiset tyynyliinat, vaikka vasta kassalla tajusin etteivät ne olleetkaan ihan 3,50€/kpl (olen selvästi ollut liikaa Ikeassa). Samalla reissulla ostin myös keltaisen kynsilakan. En tiedä miltä se tulee näyttämään iloisenkalpeaa ihoani vasten, mutta jo purkin tuijottelu työpöydällä tuntuu auttavan.

Mainitsinko myös että himoitsen banaaneja?

"Älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää."

Lähdin tänään kaupungille hakemaan itselleni kalenteria, jota ikään kuin himoitsin ja johon lopulta ajattelin tyytyä, kun täydellistä ei mistään tuntunut löytyvän. Tietenkin se melkohyväkin vaihtoehto oli nyt sitten kadonnut Akateemisen Kirjakaupan hyllyiltä... Äh. Korvikkeeksi löytyi sitten Lontoo-henkinen muistikirja, josta löytyy myös peruskartta, sekä metrokartta ja muutama hyödyllinen muukin tieto. Aion käyttää tätä päivyrinä, koska tajusin että samaa funktiota ne kalenteritkin usein omassa käytössäni toimittavat. Kaikenlaiset isommat jutut rustaan muistiin seinäkalenteriimme...

Mukaan tarttui samalla pari kynää, sekä mielenkiintoinen Citykoira -kirja, joka mainostaa olevansa opas tyytyväisen ja tottelevaisen kaupunkikoiran kasvatukseen. Kuulostaa melko hauskalta, mutta kirjasta löytyi itseasiassa varsin mielenkiintoisia faktoja, jotka eivät kaikki nyt suoranaisesti liittyneet koiran kasvatukseen. Esimerkiksi; "Koirienpito kiellettiin Reykjavikissä vuonna 1924 sen jälkeen, kun kaupungissa oli puhjennut koiriin liittyviä sairauksia. 88000 asukkaan kaupunki eli ilman koiria vuoteen 2003 asti, jolloin niiden palauttamista taas kokeiltiin." Vaikka tein Islannista ja muutamista sen eläimistäkin esitelmän vain muutama vuosi sitten, ei minulla ollut tällaisesta asiasta harmainta haisuakaan. Uskomatonta! On vaikea kuvitella kaupunki ilman koiria... Ilmeisesti koiranomistajat eivät kuitenkaan vieläkään pääse Reykjavikissä helpolla, sillä koirista joutuu maksamaan melkoisia lisämaksuja ja sen ohella koirien pitoa koskevia säännöksiä on lukuisia - joita koiranomistajat tietenkin aktiivisesti vastustavat. Hurjaa!

Tajusin toden teolla tänään, miten isän jo vuosia tuhlaajatytön mieleen iskostamat ajatukset ovat viimeinkin ilmeisesti uponneet perille. Isä aina sanoo "älä osta sitä mitä tarvitset, vaan vain sitä, mitä ilman et voi elää", mikä nyt on Miken mukaan alkanut muodostua jopa ongelmaksi - huvittavaa sinänsä. Ruokakauppa lienee ainut paikka missä tämä filosofia ei vielä pääse niskan päälle. Siellä ostan joskus esim. kroissantteja, vaikka ilmankin toki voisi elää... Uusia vaatteita olen ostanut ennätyksellisen niukasti. ...Paitsi sukkia, joita tajusin tarvitsevani kun jäljellä oli keskimäärin noin kolme reiätöntä paria... ja jotka kuluvat yllättävän tiheään tahtiin! Uuden pipon tosin ostin hetki sitten, kun omasta kokoelmastani ei vielä löytynyt kunnolla viimalta korvia suojelevaa mallia. Ulkoiluhousut ostin syksyllä, koska tajusin lopulta että farkut eivät ehkä oikeasti olekaan ne parhaimmat lenkkeilyhousut. Samoihin aikoihin hankin myös syksyn ulkoiluihin paremmin sopivan kevyttakin alennuksesta. Mitään "voi kun kiva/nätti!"-vaatteita en ole aikoihin hankkinut, enkä aina vain rahatilanteen vuoksi. En vaan ole enää osannut ostaa. Muutamia kertoja olen vaatekaupoissa käynyt ja sitten vaan lähtenyt tyhjin käsin kotiin kun en ole koennut enää rakastuvani mihinkään tarpeeksi palavasti - etten voisi elää ilman tuota riepua.

Tänään olin vallan hurja ja hassasin 20 euroa ostaessani harmaan perusneuletakin - pienellä lisämausteella (vekkulit napit hihoissa, kuva yllä ja sivulla) varustettuna, Ja vielä 10 euroa alennuksesta napattuun hieman erisävyiseen harmaaseen, ohueeseen neuletakkiin - jonka voi kiinnittää mukana tulleella lakritsinauhaa muistuttavalla vyöllä... Himoitsin aluksi takkia ruskeana, mutta jostain syystä tuo väri ei päälläni ollutkaan kovin hyvä, vaikka muuten se miellytti sekä itseäni, että makutuomariani (Mike). Mustaa olen päättänyt olla tänä vuonna ostamatta (kuinkahan käy), mutta harmaa vielä sallittakoon. Ruskea neule olisi ollut mukava, mutta väri oli muutenkin kalpealle iholleni turhan vaalea - harmi.

Tuntuu jotenkin omituiselta ostaa vaatteita nykyään. Aina kaappia katsoessa tuntuu siltä, ettei siellä ole oikeastaan mitään päällepantavaa, mutta sitten en kuitenkaan osaa tiedostaa mitä sinne pitäisi hankkia, että pukeutumisahdistus vähän helpottaisi. Ärh! Kevätvaatteet näyttävät jo niin kutsuvilta - mutta samalla en osaa kuvitella itseäni oikein mihinkään niistä. Vaatekaappini kaipaa kenties lisää väriä. Mutta mitä värejä? Perusvärejä? Murrettuja? Pastelleja? Kenties vaatteita joissa on jotain jujua. Mutta minkälaista jujua? Pystyykö semmoisia oikeasti käyttämään? Entäpä housuja, jotka eivät ole farkkuja? Mutta osaisinko niitä pitää? Yhdet mustat suorat housut omistan - ja niitä olen käyttänyt vain ja ainoastaan parissa juhlissa ja oikeussalissa... Apua! Kenties tässä olisi syytä kääntyä jonkun ammattihenkilön puoleen... vaiko vain kokea olevansa parempi ihminen kun ei muka tarvitse kaikkea tuota materiaa?

Olipa kerran 2011...

Koska moni muukin on tämän nyt blogiinsa uuden vuoden kunniaksi lätkäissyt (ja koska itsekin tein saman viime vuonna), kerrattakoon nyt vielä hieman tapahtumia vuodelta 2011. (Ja samalla opimme, että muistini ei ole hääppöinen.)

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
En, mutta olen ollut enemmän tekemisissä vanhempien ystävien/kavereiden kanssa, kuin aikoihin.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Muuttanut vihdoin virallisesti yhteen tuon siipan kanssa! Aikuistunut... pikkuisen. Ollut ensimmäisessä oikeassa palkkatyössä - ajatella, vasta 27-vuotiaana tuli sekin koettua. (Tähän mennessä olen ollut palkattomana, harjoittelijana, osana koulutusta tms...)

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Kenties.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Usan matka oli aika mukava, vaikka alkoikin jo 2010. Sieltä jäi erityisesti mieleen 39 osavaltiota lamaannuttanut lumimyrsky, joka oli mielestäni äärimmäisen upea - jenkit eivät ehkä olleet aivan samaa mieltä kansalliskaartin raivatessa teitä... Parasta oli ehkä kuitenkin saada mies viimein ihan aikuisten oikeasti samaan maahan kanssani - asia jonka toteutumista epäilin moneen kertaan.

Helmikuun 2. päivän myrskyn jälkimainingeissa...

Miken Lancer lumeen hautautuneena myrskyn jälkeen...

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En.

MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Viimeisen kolmen kuukauden aikana varmaan eniten, koska olen ollut vastuussa kahden ihmisen (ja koiran) hyvinvoinnista. Koen myös ehkä jollain tavalla kasvaneeni pikkaisen.

2. Oletko lihonut?
En ole uskaltautunut joulun jälkeen vielä vaa'alle...

3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En.

4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En.

5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En.

RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Taidekeskuksen vahtimestari-Arja!

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Lupasin asioita vasta helmikuussa ja aika hyvin kaikki on tullut pidettyä - paitsi että en oikeastaan hankkinut itselleni uutta harrastusta...

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Apua? Ei aivan lähipiirissä ainakaan. (Seuraan ilmeisesti huiman suurella mielenkiinnolla Facebook-kavereideni jälkikasvun maailmaansaapumista...)

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei... ellei paria hevosystävää lasketa... (Laskisin, koska pidän monista hevosista enemmän kuin joistain ihmisistä.)

5. Missä maissa kävit?
Kävin vain Usassa. (Ja siinä matkalla Saksassa.)

6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
(Vakituisen ja mielenkiintoisen) työpaikan.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
1.9., virallinen muutto Uuten Kotiin.

                                               Nykyistä kotia katsomassa heinäkuussa...

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Viimeisestä kolmesta kuukaudesta selviäminen.

9. …ja suurin epäonnistuminen?
Työrintamalla ei edelleenkään tärpännyt.

10. Kärsitkö vammoista?
Kärsin mystisestä, pitkästä flunssasta, johon ei koskaan oikein löytynyt ratkaisua...

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uusi tietokone!

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Perheeni, Miken, työkkärin tytön...

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Miken perhe jossain määrin ja omakin.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ruokaan. Oikeasti. Ja ehkä muuttoon.

15. Mistä innostuit eniten?
Miken muutosta.

16. Vuoden 2011 ihmiset:
Lähipiiri.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi, mutta tulevaisuus on vielä sen verran epävarma, etten voi aivan täysin vain hymyillä autuaana...

18. Lihavampi vai laihempi?
Ehkä jonkin verran laihempi.

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Aikalailla samoissa mennään, ehkä enemmän tuon jälkimmäisen suuntaan.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Olisin halunnut ratsastaa paljon enemmän.

Koin tarpeelliseksi sensuroida upean ilmeeni lämmittelykavalettejen hyppelystä...

21. …entä vähemmän?
Stressaantumista olisi voinut olla vähemmänkin.

22. Miten vietit joulun?
Aaton Miken ja Milon kanssa omassa kodissa ja sen jälkeiset päivät Pohjanmaalla vanhempien luona Miken kanssa. Aattona saunoimme, söimme, katsoimme elokuvaa ja rentouduimme. Muut pyhät menivät syöden, leffoja katsellen ja oleskellen.

Piparkakkutalomme, 2011

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Ei ole mitään tiettyä.

24. Rakastuitko vuonna 2011?
Aina uudelleen?

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtäkään.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Emmerdale.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Terry Pratchett - I Shall Wear Midnight.

29. …entä musiikillinen löytö?
Musiikkimakuni on hyvin monipuolinen ja vaihteleva, harva suosikki pysyy suosikkina kauan. En ole viimeaikoina tehnyt musiikillisia löytöjä.

30. Mitä halusit ja sait?
Pääsin saman katon alle Miken kanssa.

                                                                        15.12.2011

31. Mitä halusit, muttet saanut?
Töitä, hevosen, oman kodin, RAHAA. Olen näemmä hirvittävä materialisti.

32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Katsoin oikeasti todella vähän elokuvia (joita en olisi jo nähnyt) viime vuoden aikana. Taisin katsoa "The King's Speech"-leffan lennolla takaisin Suomeen ja se on jäänyt kyllä mieleen hyvänä, erilaisena elokuvana.

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Blogini kertoo, että vedin Emmerdale-maratonit, söin hyvää ruokaa ja yritin nollata aivojani. "Paremmat juhlat" vietin vanhempieni ja siskoni tullessa kylään pari päivää myöhemmin.

34. Ketä kaipasit?
Mikeä, kunnes, kunnes!

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Sama vanha tuttu: hevoset, ratsastus, tallilla olo. Milo ja Mike myös omalta osaltaan.

Rakkaimpia.

MUUTA:
1. Oletko joutunut tappeluun?
En.

2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Hyvin todennäköisesti.

3. Oletko juonut ”perseitä”?
En.

4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
En.

Hairahduksia

Hairahduin ostamaan H&M:ltä laukun eilen, käveltyäni sisään pikaisesti kurkkaamaan olisiko siellä jotain vekkulia. Laukku oli niin edullinen (19,95€) ja sopivasti melkein täysin pitkävartisten talvisaappaideni värinen, että ostin sen vähän niinkuin impulssiostoksena - minkä jälkeen fiksusti kävelin suorinta tietä ulos.

Laukun materiaali on ihan hyväntuntuista tekonahkaa, mutta en varmaankaan suosittelisi käyttämään tämän sisällä mitään hirvittävän painavaa tavaramäärää, jotta laukku pysyy kiinni, koska kyseessä on vain simppeli magneettikiinnitys. En myöskään usko, että kantokahva itsessään tukee mitään kovin suurta painoa. Itse en ajatellut koko maallista omaisuuttani tässä raahata enkä myöskään ostanut laukkua välttämättä millään 10 vuoden tähtäimellä, mutta tuumailin sen olevan ihan kiva arkilaukku, koska tykkään muutenkin olkalaukuista, koska ne jättävät kätöset vapaaksi... Tänne nyt kuitenkin voi vaikka tunkea ylimääräisen huivin tai villapuseron mukaan tarvittaessa. Ensimmäinen ostamani laukku muuten tänä vuonna, mikä on aika hyvin kun ollaan kuitenkin jo marraskuussa! Usastahan toin tullessani 2 laukkua, mutta toisen niistä osti Mike ja toisen ostin lahjakortilla, jonka olin saanut Miken isoisältä ja hänen vaimoltaan joululahjaksi... (Ovelaa.)

Toinen hairahdukseni onkin sitten tee. Miken muuttaessa Suomeen naureskelimme sitä, miten jokainen pieni purnukka joita Mike toi Usasta oli täynnä teetä, jota olin jenkkilässä jemmaillut ympäri keittiötä pieniin peltirasioihin jossain ihme vimmassa. Teetä pitää aina olla paljon. Useita laatuja, värejä ja koostumuksia! Olen juonut teetä ihan tenavasta asti, mikä ehkä selittää sen, miksi olen immuuni kofeiinille näin aikuisena...

Kuvassa uusin hankintani teen varastoinnin saralla - Clas Ohlsonilta erittäin edullisesti bongattu teelaatikko! Rakastan metallirasioita yli kaiken (kuten varmaan kaikki kodissani joskus käyneet voivat todistaa) ja niinpä iso, metallinen teerasia olikin oikein ekstraihana löytö. Siellä ne nyt ovat sulassa sovussa, muutamat musta tee -jämät, "nukkumattitee", kokoelma Nordqvistin mustia maustettuja teelaatuja ja saman valmistajan Nippon Green ja Lady Green -pusseja... Vieressä haahuilee tuore paketti Liptonin vihreää mandariini-appelsiiniteetä, joka on tällä hetkellä meidän molempien suosikki - etenkin aamuisin. Tämä tässä on kuitenkin vain ehkä kolmasosa teekokoelmastani, jos edes sitä. Kaapista löytyy myös viittä eri irtoteetä (mustaa, valkoista, vihreää x 2 ja rooibosta), ne Earl Greyt jotka eivät mahtuneet kuvassa taustalla kuikuilevaan harmaaseen teelaatikkoon (Earl Grey on toinen meillä yleisesti juotu - ja aina Twiningsia jos vaan mahdollista) ja jämiä, kuten Lipton Yellow Label -teetä ja pari London Cuppaa. Tuolla taustalla vähän näkyvässä rasiassa on Earl Greyn lisäksi Twiningsin vihreää sitruunateetä ja tavallista vihreää teetä (äidilleni).

Muutamasta pikkurasiasta löytyy vielä Usan jämäteetä, esim. vihreä tee jossa granaattiomenaa ja karpaloa...

Oma teekauppa olisi varmaan unelmien täyttymys?

Yrittäjän mielenkiintoiset työajat

"Normaalit" ihmisethän työskentelevät keskimäärin klo 8-17 välillä, mitä toimistohommiin tulee. Omat työaikani tuntuvat olevan oikeastaan ihan mitä tahansa - eikä tämä oikeastaan tunnu harmilliselta lainkaan. Olen istunut oikeussalissa tulkkaamassa lähemmäs ilta kuutta, vääntänyt kotisivuja aamuyöllä neljän aikaan ja kirjoitellut käännöksiä sunnuntaina. Jonain päivinä mitään hommia ei ole kun taas seuraavana päivänä tekemistä pursuaa ovista ja ikkunoista.

Syy siihen, miksi olen hereillä nyt (klo 1:24 yöllä) keskellä viikkoa, on se, että innostuin kyhäämään yritykselleni pikaiset Facebook-sivut ja samalla hieman säätelemään yrityksen kotisivuja noin yleisesti ottaen. Aloitin tuossa puoli kahdentoista aikaan, saunasta päästyäni. Päivästä suurin osa meni tulkkaustehtävissä kaupungilla. Onnistuin myös käymään ruokakaupassa ja ulkoilutin koiraa sateessa. Tiedostin jo pari päivää sitten bloggauslaiskuuteni, mutta en silti saanut mitään aikaan. Tämä viikko on taas mennyt erinäisiä paperihommia pyörittäessä ja samalla myös paikoissa juoksemisessa.

Odotin vähän kauhulla sitä, miltä täällä mahtaa näyttää viikonloppuna, kun amerikkalainen muusikkovieraani oli tulossa kylään, mutta nyt hän joutuikin lykkäämään tuloaan lokakuun puolelle - mikä sopii meille kyllä mainiosti, koska toivon, uskon ja odotan, että lokakuussa rahatilanteemme on jo paremmalla kannalla. Tällä hetkellä odotan kieli pitkällä laskutuksesta saatavia tuloja - ihan vaan ostaakseni ruokaa...

Mike on viihtynyt hyvin ja ihastellut Tamperetta ja pannut mieleensä kohteita, joihin hän haluaisi tutustua vielä tarkemmin. Olisi toki mukava päästä vähän kiertelemään ja katselemaan ennen lumen tuloa.

Ensi viikolla "ohjelmassa" on syntymäpäiväni, Miken nimipäivä (hehe), sekä isäni nimipäivä ja tarkoituksena olisi lauantaina (ensi viikolla) juhlia koko sumaa kerralla pienellä porukalla. Oma syntymäpäiväni on keskiviikko, eikä budjetti taida sallia suurempia juhlallisuuksia, mutta jos hyvän aamupalan tekisi (kun aamupala on suosikkiateriani)...

Vuosi sitten

Viime vuonna näihin aikoihin olin ollut reilun kuukauden työharjoittelussa Ylellä. Olin alkanut päästä päivärytmiin kiinni ja nautin työstäni 99% ajasta. Oli mukavaa kun päivissä oli vaihtelua ja hommia oli riittämiin. Asuin yksin yksiössäni Tampereen keskustassa enkä olisi tuolloin osannut aavistaa että nyt, vuotta myöhemmin jokin olisi viimeinkin muuttunut... ja näinkin mukavasti.

Vuosi sitten syyskuussa tapahtui mm. seuraavaa:

- Sain nykyisen puhelimeni vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi (he halusivat minulle puhelimen jossa on GPS, että en soittelisi isukille jostain Tampereen laitamilta ja kyselisi että missähän ihmeessä mahdan olla jos näköpiirissä on sitä ja tätä).
- Taistelin aktiivisesti internetin kanssa kun mokkulani alkoi toden teolla takkuilla koulujen alkaessa. Kävin läpi Elisan/Saunalahden, DNAn ja Soneran mokkulat ennen kuin hyväksyin sen tosiasian, että mokkulalla ei kämpässäni pelitettäisi. Tilasin 24 megaisen laajakaistan. (Jonka saaminen olikin sitten tarina erikseen...)
- Ärsyynnyin siitä, kun en ennättänyt ilmoittautua kansalaisopiston kursseille, mutta lohduttauduin sillä, että ei kyllä olisi ollut varaakaan. (Samoin tänä vuonna.)
- Samalla katkeroiduin siitä, että olin edelleen teknisesti ottaen työtön ja tein töitä kolmannesosalla siitä rahasta, mitä oikeasti palkkaa saava ihminen olisi saanut. (Nyt olenkin sitten (lähes työtön) yrittäjä...)
- Tykkäsin silti työstäni niin paljon, ettei se kamalasti haitannut.
- Olin täystohelo keittiössä (enkä vieläkään osaa tehdä hyvännäköistä munakasta).
- Kävin kuntosalilla joku aamu kello kuusi. (Sitä intoa ei kyllä kauan riittänyt.)
- Nautin ruskasta suunnattomasti.
- Tein elämäni ensimmäisen piirakan. (Sittemmin olen kehittynyt tässä lajissa mielestäni jo melko taitavaksi piirakanvääntäjäksi.)
- Sain viimeinkin ihan (tai melkein) oman vihkisormuksen, äidin vanhan, vuodelta 1961. Sormus on ehkä rakkain aarteeni, sillä vaikka se kuuluikin äidilleni eikä sitä minulle ollut valittu, se sopii silti itselleni mielestäni täydellisesti, sillä se on kaunis, mutta yksinkertainen eikä tartu koskaan mihinkään kiinni.
- Pukeuduin punaiseen 23.9. (Tänä vuonna missasin täysin koko tapahtuman!)
- Päätin lähteä koulutukseni ja työharjoitteluni päätyttyä (joulukuussa) Usaan ja olla siellä joulun yli ja vielä ystävänpäivänkin. (Ensimmäinen jouluni poissa Suomesta - ja ensimmäinen poissa vanhempieni luota.)
- Kuvasin innolla upeita vaahteroita (ja tammia ja koivuja ja ja ja...) aina tilaisuuden tullen ja kahlailin syksyn lehdissä kuin pikkulapsi konsanaan...