Kämppä uusiksi, osa 1

 

Pohjanmaan reissu meni kutakuinkin odotetusti. Viikonloppuun kuului runsaasti ruokaa, lepoa ja jonkin verran heppailuakin (kuvassa Miken kanssa ruunapoika Gipsa), sekä matkoilla maisemien ihailua päivätorkkujen lomassa. Ajoin matkan Pohjanmaalle päin ja isä ajoi sitten eilen illalla takaisin tänne Tampesteriin, missä alkoi tänä aamuna klo 8:30 armoton siivous.

Matkustin muuten todella kevyesti. Mukana oli vain alkukeväästä muistaakseni Lindexiltä ostamani kanvaasilaukku, joka paljastuikin olevan paljon parempi viikonloppulaukkuna kuin arkipäivän käsilaukkuna jo ihan muotonsakin puolesta. Lisäksi otin mukaan joku aika sitten H&M:ltä hankkimani ihanan keltaisen (ja hyönteisiä houkuttelevan) laukkuni, joka on myös osoittautunut melkoiseksi tilaihmeeksi.

Toistaiseksi kämppämme on nyt kolmen ihmisen voimin imuroitu, pyyhitty, pesty ja uudelleen järjestelty. Aiemmin tulostimen alla palvellut pieni pyörillä liikkunut kärry siirtyi keittiöön ja keittiössä muhinut pikkuhylly siirtyi olohuoneen puolelle. Olohuoneen matto vaihtui, keittiön jätimme suurilta osin paljaaksi, vain hellan edessä on pieni raitamatto. Makuuhuoneeseen siirtyi kummitädiltä saatu sängynpeitto (tosin tyynyiksi ennätin kuvan oton jälkeen vaihtaa Miken äidin meille Usaan ostamat tyynyt, niistä kuvaa myöhemmin). Parvekkeen uudet räiskyvän keltaiset kalusteet ovat iiiihanat. Niihin on myös mustavalkoiset tyynyt nyt sitten... Tänään oli vielä niin järkyttävä tuuli, että päiväkahvit parvekkeella jäivät haaveeksi (eipä siellä ole vielä mitään kukkiakaan), mutta ehkä huomenna, jos sää vielä sallii?

Jäätelökesän korkkaus

Eilen korkattiin jäätelökesä koko nelikon (minä, vanhemmat ja puudeli) voimin. Tarjosimme kaikin omistamme ainakin tötteröt karvakaverille ja hyvin maistui, kuten kuvista näkyy.

Kävelimme pari tuntia ympäri Tamperetta ja kävimme mm. Ratinan koirapuistossa, jossa oli tuolloin vain ja ainoastaan yksi whippet, nimeltään Rocket (osuvaa). Aivan mielettömän kiltti ja suloinen koira - jota meidän pikkupuudeli yritti alistaa. Huoh. Huvitti sinänsä, kun Rocket paineli menemään karkuun ja Milo yritti perään mutta luovutti ensimmäisen 30 metrin jälkeen kun Rocket oli kirinyt jo saman verran etumatkaa! Yleensä Milo on se joka juoksee ja lujaa, mutta whippetin kanssa jäädään kyllä kakkoseksi.

Oli muuten sen verran mukava hauva, että jäin miettimään olisiko semmoinen kiva itselläkin joskus tulevaisuudessa... Helppo turkinhoito, rauhallinen luonne, kerrostaloon sopiva... ja nukkuu lähes 18h/päivä. Irroittelemaan pitää välillä päästä.

Ilmat ovat suosineet ja nappasinkin Ratinasta pari kuvaa... Siltä vekkulilta kävelysillalta, joka johtaa stadionille.

Vanhemmat ovat ihan kohta lähdössä kotiin, koska äiti kärsii äitienpäivän kunniaksi jostain mystisestä allergiasta, joka tuntuu turvottavan silmiä varsin iloisesti. Ikävä juttu...

Noin muuten viikonloppu on mennyt syöden hyvin, ulkoillen, koiran kanssa leikkien ja vähän on ehditty jo uudesta tietokoneestakin nauttia - se nimittäin tuli perjantaina!

Pääsiäistunnelmia Pohjanmaalta

Pohjan koulun kokko, Seinäjoella

Kokko ehti palaa vasta n. 30 min kun se oli jo polttanut puolet pellosta...

... ja palokunta pelasti tilanteen.

 

Liikkeellä oli herttaisia pikku-trulleja

(kysyin vanhemmilta saako ottaa kuvan)

"Anna pallo anna pallo anna anna anna!"

Tänään toteutin koiran suurimman unelman: lähdin ulos (+20 asteen säässä) heittämään palloa. Mikäpä voisikaan olla ihanampaa? Täytyy sanoa, että musta neuletakki ei ollut paras valinta, mutta aurinkovoidetta en älynnyt ottaa mukaan matkalle, kun en uskonut että KESÄ tulee... Olen sen verran herkkä auringolle, etten uskalla hihoitta tuolla pyörähdellä.

Huomenna aamusta lähden vielä ratsastelemaan kaverin hevosella ennen kun suuntaan kulkuni kohti Tamperetta, missä toivottavasti en joudu heti imuroimaan...

PääsiäisLOMAlla

Äidin pääsiäisasetelma parvekkeella

Saavuin siis torstai-iltana tänne Pohjanmaan aroille jälleen kerran. Äiti oli pääsiäisen kunniaksi pyöräytatänyt mahtavan Briitan tortun ja sitä maisteltiinkin heti ensi tilassa. Eilen vietin tallilla reilut 2 tuntia mitä mainioimmassa säässä; aurinko paistoi ja lämmintä oli juuri täydellisesti n. 17 astetta. Ratsastin pitkästä aikaa Kaptalla, mikä oli ihan mukavaa. Tallilla oli vuokrauspäivä ja tupa täynnä porukkaa, mutta sain silti suurimman osan tuntiani ratsastaa ihan ylhäisessä yksinäisyydessä maneesissa. Kentällä oli sen verran porukkaa, etten sitten sinne lähtenyt, vaikka sää olisi suosinutkin.

 

Kapta (hikisenä)

Kuuma oli kyllä sekä hevosella, että ratsastajalla kuten kuvasta (ainakin hevosen osalta) näkee. Osa porukasta ratsasti ihan vaan t-paita päällä ja mulla oli vielä kevyt takkikin... Virheliike siis.

Tänään lähden pyörähtämään vähän keskustassa, sillä pääsiäinen ei kyllä ole pääsiäinen ilman kunnon yllätysmunaa! Sitä lähden hakemaan ja samalla saatan pyörähtää jossain muuallakin. Noin muuten olen ottanut rennosti ja lomaillut, puuhastellut puudelin kanssa ja nukkunut melko hyvin.

(Vastapesty puudelini ja iskän sukat)

Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Hullut Päivät

Saattelin juuri hetki sitten kylässä olleet vanhempani ja puudelini autolle ja he lähtivät suuntaamaan takaisin Pohjanmaalle. Radio jäi päälle, että saataisiin "pehmeä lasku arkeen", eli hiljaisuuteen. Kun yksiössä on kaksi päivää kolme aikuista ja yksi koira, on tunnelma melko tiivis. Tällä kertaa vanhemmat eivät myöskään tuoneet omaa kannettavaa mukanaan vaan he vuorottelivat tällä kannettavallani, vertaillen kumpi teki parempaa tulosta Spider-pasianssissa...

Mukanaan äiti toi tänne sisustuslahjoja, kuten tuossa oikealla olevassa kuvassa näkyvän korkean lasipullon (jossa kukkakuvioita), ikkunalaudalla nököttävän sukupuuta muistuttavan valokuvakehyksen, sekä aamiaispöydässä odottavat kiinalaiset posliinilautaset, jotka äiti toi 90-luvulla Kiinasta, missä hän opiskeli 2,5 kuukautta. Koko astiasto ei tuolloin selviytynyt kuljetuksesta, mutta hyvä osa kuitenkin. On hyvin mahdollista, että tätä astiastoa muuttaa luokseni vielä enemmänkin. Tuossa pöydällä takana erottuu hieman huonosti myös saman setin (valtaisa) sokerikulho. Sain myös kerma-/maitokannun tänne jo, sekä teepannun. Ihania astioita kaiken kaikkiaan!

Perjantaina pääsin jo uuden työni makuun ja vääntelemään kotisivuja. Töiden jälkeen kirmasin kiireellä postiin, missä samalla ennakkoäänestinkin, kun se niin kätevästi kävi siinä samalla. Kotimatkalla piti rientää kaupan kautta ja hakea vielä olennaisimmat vieraita varten. Ehdin juuri mättää suuhun yhden kolmioleivän ja laittaa tiskit likoamaan kun vanhempani tupsahtivat kylään ja hässäkkä alkoi. Leikin koiran kanssa koko illan, väsymyksestä huolimatta.

Lauantaina (Miken syntymäpäivänä) pyörähtelimme Stockan Hulluilla Päivillä (ilman Mikeä, ikävä kyllä) pari tuntia. Isä hetti meidät oven tuntumaan ja parkkeerasi autoa NOIN TUNNIN. Parkkihalli oli tupaten täynnä. Niin oli Stockakin. Onneksi emme kärsi ahtaan paikan kammosta... Lämmin kyllä tuli. Ostin ne, mitä lähdin hakemaankin (silmänympärysgeeliä, meikkivoidetta, magnesiumia yms.) ja kesätakin... Globalin tumman beigen (!) röyhelöisen (?) tenssi-tyyppisen takin, jota koeajoinkin jo iltapäivällä lenkittäessäni koiraa tunnin verran. Villapusero alla tarkenin ihan loistavasti, vaikka tuuli niin, että tukka meinasi lähteä.

Tänään kävimmekin sitten jonottelemassa Pyynikin näkötornin herkullisia munkkeja ja kävimme vielä uudestaan Hulluilla Päivillä (hulluja kun olemme) ja haimme kotiin vähän kasveja. Äiti osti itselleen ruukkukukkia ja mulle haaveilemani suloisen minisitruunapuun! En ole vielä ehtinyt maistamaan puun sitruunoita, mutta suloisia ne kyllä ovat. Omassa puussanikin on jo pari ihan kypsää hedelmää!

Päivällisellä kävimme tänään Nepalilaisessa Katmandu-ravintolassa. Ruokaa oli runsaasti ja se oli hyvää, vaikka olisinkin nauttinut siitä enemmän ilman curryä. Luulenpa, että kaikkeen nepalilaiseen ruokaan tulee curryä, mikä on ikävää, sillä en voi sietää sitä. Naan-leipä oli erinomaista ja nepalilainen tee oli mukava jälkiruoka, vaikka kuppi olikin pieni ja sillä oli hintaa huimat 3 euroa. Mausta päätellen kyseessä oli lämmin chai-tee. Pitipä sekin kokea!

Vas. kiinalainen sokeriastia / oik. Hulluilta Päiviltä haettu minisitruunapuu!

Lauantaina kuvailin Stockan Hulluilla Päivillä vekkuleita Cow Parade -lehmiä.

Lehmien koristelua.

Taide- ja afrolehmät, sekä vilahdus seepralehmää.

 Rentolehmä!

Kuvasin yhden omista suosikeistani ihan erikseen. Hintaa tällä lehmällä oli 95,90 euroa...

 Tänään vaelsimme joukolla Pyynikille ja kävimme maistamassa näkötornin 

kuuluisia munkkeja - kuten näköjään myös puoli kaupunkia!

Haudutettu tee ja iso munkki.

(Oli muuten hyvää!)

 Söimme Katmandussa nepalilaista, joka oli herkullista, mutta curry-pitoista.

Naan-leipä teki kauppansa.

Tuttu näky tänä viikonloppuna - koira omi joka käänteessä lattialla olleen patjani.

Nyt aion lössähtää sohvantapaiselle katselemaan Emmerdalea, kun jotenkin unohdin sitäkin tällä viikolla seurata. Kaikkien painajaisten näkeminen ilmeisesti vaati veronsa. Nyt viikonloppuna nukuin kuitenkin jo hieman paremmin, mutta uneni jäivät lyhykäisiksi aamuvirkun seurani (enkä nyt tarkoita koiraa) vuoksi.

Mitä olenkaan puuhastellut?

Aloitin tänään klo 10 uudessa työssäni assistenttina taiteen ympäröimänä. Seuraavat 3,5 kuukautta työskentelen 9-16 tehden pääasiassa erilaisia toimistotöitä ja emännöiden näyttelyiden avajaisia. Tänään päiväni koostui lähinnä kierroksesta, minkä aikana tutustuin paikkaan paremmin ja vilkaisin taidetta. Jonkin verran pääsin jo työnkin makuun oikolukiessani uudistuville nettisivuille tulevaa tekstiä. Kaikki vaikuttivat todella mukavilta, mikä on ehdottomasti hyvä alku!

Töiden aloittamisen (ja hivenen parantuneen rahatilanteen kunniaksi) kävin vihdoin ja viimein ostamassa itselleni tarjouksesta OBH Nordican monitoimikoneen, jollaisesta olen haaveillut jo vuosia. Testasin laitetta tekemällä mustikka-banaani-smoothien ja nams, ihanaa oli. Alan tehdä smoothieita nyt joka päivä, se on helppoa, herkullista ja nopeaa. Nyt pääsen myös vihdoinkin postittamaan jo kuukausi sitten arvotut arpajaisvoitot! Ärsyttää, mutta tähän asti joka sentti on mennyt välttämättömyyksien ostoon. Vielä kuukausi tässä nyt muutenkin pitää sinnitellä, ennen kun tilille napsahtaa ensimmäinen Ihan Oikea Palkka.

Ostin myös hedelmä- ja marja-arsenaalin lisäksi jo perinteeksi muodostuneet 2 Reilun Kaupan tulppaanikimppua, tällä kertaa hennon vaaleanpunaisia ja voimakkaan violetteja. Wanhat lattemukit toimivat yllättävän hyvin tulppaanimaljakoina!

Pohjanmaanreissu meni hyvin ja aktiviteettiäkin riitti. Lauantai-illan ja sunnuntain puuhastelin lähinnä koiran kanssa niitä näitä, maanantaina kävin moikkaamassa ja ratsastamassa kaverin hevosta, tiistaina kävin tallilla ja ratsastin Hornet-heppaa, joka oli miellyttävä tuttavuus tallissa sähläämisestä huolimatta. Keskiviikkona ajelin Kaustisille navigaattorin turvin, enkä edes eksynyt. Reitti oli tosin aika erikoinen ja kävinkin mm. Kauhavalla, Teerijärvellä ja Evijärvellä siinä samalla. Ruotsin kieliset kyltit hämmensivät Kaustista lähestyttäessä.

Ystäväni tuore (reilu 3kk) vauva oli kaiken kaikkiaan suloinen, vaikka vauvelilla paha päivä olikin ja kirkua piti oikein urakalla. Sain kuitenkin jossain vaiheessa vauvan hypnotisoitua uniseksi helistimen avulla... Jotain hyötyä siis tästäkin akasta on, mitä tulee lasten kaitsemiseen. Vauva sai lahjaksi sievän mekon ja koristeelliset sukkahousut, jotka otettiin hyvin vastaan. Usan tulijainen jäi tietenkin Tampereelle, joten sekin pitää vielä laittaa postiin menemään. Hyvä minä.

Torstaina puuhastelin vielä puudelin kanssa ennen lähtöä ja kipitin vähän ennen viittä junaan, joka oli vain 10 minuuttia myöhässä - ihme kyllä.

Viikonlopulle ei ole mitään sen suurempaa ohjelmaa, koska tietokoneeni ei EDELLEENKÄÄN ole saapunut Tampereelle asti, missä lie kuppaa. Olisi mukava jos joku kavereista ehtisi pyörähtää kahvilla. Mikäli tunnen oloni reippaammaksi huomenna, kuin mitä tänään, taidan käväistä siellä postissa postittelemassa.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Suomessa ollaan

...ja hengissäkin, vaikka Helsingissä meinattiin laskussa törmätä toiseen koneeseen ja jouduttiin ottamaan uusiksi koko homma. Olen lievästi sanoen uupunut, sillä en saanut matkalla yhtään unta, joten olen viimeksi nukkunut keskiviikkona. Tästä syystä vetäydynkin nyt pitemmittä puheitta sänkyyn, sillä ilmeisesti huomenna on edessä reissu Ikeaan. Se, miten kunto kestää kyseisen retken onkin sitten asia erikseen...

Kuvia hoodeilta

Täältä pakkauskaaoksen seasta moi! Tavaraa lojuu pitkin lattioita ja isoin laukku on jo aika pitkälti pakattu - kysymys kuuluu nyt vaan, että paljonkohan se mahtaa painaa? Meillä kun ei täällä vaakaa ole, niin arpapeliä tämä on. Otan itseasiassa täältä mukaan vanhan mustan lentolaukkuni, jonka lahjoitin jo kertaalleen Mikelle. Syy siihen on se, että tungen tämän täältä ostamani näytön (ja isän aikoinaan tänne postittaman superlitteän näppiksen) omaan lentolaukkuuni ja laitan menemään koneen ruumaan. Toiveissa todellakin on, että tulevat ehjänä Suomeen asti, nähtäväksi jää... Mike laittaa postissa tietokoneeni kunhan ehtii. Siihen asti ollaan läppärin varassa, mikä onkin itseasiassa hyvä läppäri, juuri putsattu ja päivitettykin, mutta se ei jaksa pelejä pyörittää.

Lupailin eilen niitä kuvia ja vähän viimetinkaanhan tämä nyt meni, mutta kuvat ovat West Allis - Greenfield -akselilta napsittuja. Nämä meidän naapurikulmat eivät mitään esteettistä sinfoniaa ole, sillä tämä asunto tosiaan sijaitsee usean tismalleen samannäköisen asuinrakennuksen kompleksissa ja luonto rajoittuu lähinnä muutamaan puuhun ja oravalaumoihin. Olen noita kuvia joskus muutaman julkaissutkin. Talojen alueelta poistutaan suoraan HWY 100 -valtatielle, jonka varella on niinkin mahtavia nähtävyyksiä kuin autokauppoja. Ja lisää autokauppoja. West Allisin ytimeen päin liikuttaessa vastaan tulee lähinnä pikaruokaravintoloita ja pari hassua kauppaa. Matalaa täällä on, ei mitään suurkaupungin tunnelmaa, vaikka Milwaukeehen on vain 10 minuuttia.

Kuvasin siis vähän jo mukavamman näköistä aluetta matkalla Greenfieldiin. Pientaloja ja puiden reunustamia teitä. Sää oli kaunis, mutta osittain sulaneet lumipenkat eivät kyllä tarjonneet mitään mahtavia näkymiä.

Huominen (torstai) on vielä vähän avoin, koska Mike joutui töihin täksi yöksi ja tarvitsee untakin ennen Chicagoon ajamista, voi olla ettei me mitään suurta citykierrosta ehditä/jakseta tehdäkään. Nähtäväksi jää, mutta pistän kameran kuitenkin latautumaan, jos saisin jotain kuvia napsittua. Lentoni lähtee paikallista aikaa vasta vähän ennen ilta yhdeksää, mutta kentällä pitää olla viimeistään puoli 7, tosin tähtäämme varmaan kuuteen. Suomessa olen perjantai-iltana Suomen aikaa ja riippuu täysin siitä, onnistuuko Sonera avaamaan nettiyhteyteni (ja kauanko matkaan menee Helsingistä) pääsenkö bloggailemaan vielä perjantaina, tai jaksanko edes. Tunnelmat ovat tällä hetkellä vähintään haikeat, kuten yleensä. Muuttopäivämäärä on taas enemmän kysymysmerkki, sillä ensinnäkin Miken loma lykkääntyi parilla viikolla ja voi hyvinkin olla, että minä laitan paperit vetämään Suomessa ja odotamme kunnes kaikki on valmista ja tip top ennen kuin Mike tulee, ettei tule mitään kivoja pikku yllätyksiä...

Nyt jatkan vielä pakkausta... ja itseasiassa voisin ehkä jotain syödäkin, kun en ole mitään suuhuni pistänyt 9 tuntiin (hups), paitsi omenan ja lasin mehua... Jos vaan mahdun tänne johonkin syömään!

Herkullinen torstai

Oli harmaa ja ankea päivä kun ajoimme Brookfieldiin, mutta onneksi päätimme tehdä extempore-kierroksen Metro Marketiin, joka on Pick 'n Save -ketjun "lippulaivoja". Mike on käynyt Chicagossa työskentelemässä vielä komeammassa ruokakaupassa, ruokakauppojen eliittiin kuuluvassa Mariano'sissa, joka on myös Roundy's Pick 'n Save -ketjua, mutta todella "high end" -ruokakauppa. Pitemmittä puheitta kuitenkin... katsotaanpa millaisissa ruokakaupoissa mielelläni asioisin ihan päivittäinkin...

Noin kolmasosa hedelmä- ja vihannesosastosta...

Vekkulia "sormiperunoita"...

Jonkin verran erilaisia pähkinöitä ja naposteltavia...

Leipomotuotteita, omasta uunista...

Erilaisia voileipiä, lihaa, aterioita yms. tuoretta...

Juustoja ympäri maailman...

 Tuoretta sushia saa nauttia myös kaupassa ja viineissäkin taitaa löytyä...

 Ja kas, viineissä löytyy vieläkin... ja korttejakin on joka lähtöön...

Kaksi kolmasosaa kukkasista...

Oli kyllä tosiaan sitten vähän mukavempi ruokakauppa tämä. Kaupassa pystyi myös ruokailla, esimerkiksi sushin tai voileipien muodossa, mutta jos isompi nälkä yllätti niin tarjolla oli myös paikan päällä valmistettua ja paistettua kiviuunipizzaa, sekä erilaisia "kotiruokia", joista voi luonnostella haluamansa annoksen. Valitsin äidille syntymäpäiväkortin tuosta järisyttävästä korttivalikoimasta ja nappasin mukaan myös tuliaisina lupailemani poskipunan, jota ei Suomesta enää saa. Isäkin sai perinteiset Old Spice -tuliaisensa.

Koska tämän kaiken jälkeen meillä oli NÄLKÄ, suuntasimme Old Country Buffettiin, jossa hinnat olivat nousseet iloisesti. Maksoimme 25 dollaria siitä riemusta, että saimme syödä ja juoda mahamme täyteen. Ei sillä, onhan tuo Suomen hintoihin verrattuna vielä jokseenkin edullinen kahdelta hengeltä, mutta ensimmäistä kertaa kun tuolla olimme vuosia sitten hinta oli muistaakseni 8 dollaria henkilöä kohden.

Söin mm. erilaisia salaatteja, calzonea ja friteerattua kalaa...

Ja jälkiruuaksi maistelin mm. juustokakkua ja riisimuroherkkua - sekä palan fudgea.

(En jaksanut enää pikkuleipää enkä kakunpalaakaan kokonaan...)

Old Country Buffetissa kun käy niin ei sitten muuta sinä päivänä tarvitsekkaan syödä. Mainittakoon vielä että huuhdoimme koko komeuden alas aivan erinomaisella kaakaolla. Nyt väsyttää! Matkaa on enää viikko jäljellä ja puhuimmekin Miken kanssa, että jos silloin torstaina ennen mun lentoa (joka on vasta illalla) pyörähtelisimme päivän Chicagossa. Saa nähdä, ainakin sitten varmaan nukuttaisi hyvin lennolla - toivottavasti. Tuo matka on aivan liian pitkä kupattavaksi hereillä... Taidan muuten ottaa matkalle yhden noista SEITSEMÄSTÄ huovasta, jotka Mike toi töistä. Huovilla oli hintaa 83 senttiä/kappale. Fleecehuopia eri väreissä. Pienessä alennuksessa olivat ja Mike vissiin vähän innostui...