Korurakkaus

Ystäväni kautta tutustuin tänään Vatne Designs -koruihin ja rakastuinkin sitten saman tien. Verkkokaupan huolella tilattuani päätin, että seuraava missioni on suostutella Mike tilaamaan ikään kuin ystävänpäivälahjaksi mulle eräät korvakorut tuolta valikoimasta... Ihanat nappikorvikset, E115, sävy Ivory.

Toimituskulut olivat ilmaiset ja ystävänpäivän kunniaksi Pearls for Paper -blogista löytyy koodi, millä sivustolta saa tilata -25% alennuksella, suosittelen! Korut ovat ainakin omaan silmääni miellyttäviä ja sävyvalikoimaakin löytyy jonkin verran. Ihanaa vintage-tunnelmaa! Käykää ihmeessä tutustumassa.

Oma valintani oli nappikorvikset siitä syystä, että ainoat nappikorvikset joita omistan, ovat tylsiä, yhdestä helmestä tai muovi/lasipallerosta koostuvia korvakoruja. Nämä sopivat mielestäni kauniisti arkeen ja juhlaan. Luulenpa, että tulen tilaamaan täältä myös jatkossa, jos mahdollista. Vaikka joutuisinkin sitten kärsimään postituskuluista...

Tästä päästiinkin muuten asiasta potkukelkkaan, nimittäin yhteen hivenen myöhässä tehtyyn uuden vuoden lupaukseeni. Lupasin itse itselleni tässä ehkä viikko sitten, että opettelen tänä vuonna käyttämään koruja. Vaikka rakastankin koruja ja valmistan niitä itsekin, käytän niitä itseasiassa hävyttömän harvoin. Nyt tavoitteena on käyttää päivittäisen äidiltä perityn sormuksen lisäksi toistakin korua, olkoon se mikä hyvänsä. Lupasin moista ihan omaksi ilokseni, sillä kai se tuo hivenen lisää asuun, kun on korujakin yllä.

Käytättekö TE koruja jokapäivä ja jos, niin mitä?

Kuva: Vatne Designs Shop

Rakkaudesta vihreään (meikkiin)

Almaylla toteutettu tumma smoky-meikki

Huomaa, että kyseessä ei ole kauneus- tai muotiblogi, sillä kyseistä meikkiä innoissaan toteuttamaan ryhtynyt medianomi-heppatyttö ei jaksanut enää päivän päätteeksi tehdä muuta kuin poistaa vanhat rajaukset silmistä ja iskeä siihen päälle tämän koko komeuden. Valokynä vois olla aika ässä idea, ottaen huomioon millaisia unia on tullut vedeltyä viime aikoina. Mielenkiintoista muuten, että vihreän meikin kanssa silmänikin muutuvat vihreiksi. Sama efekti on myös violetilla meikillä. Ruskea ja sininen meikki puolestaan saavat niistä sinisemmät... No, eipä pääse kyllästymään.

Miehen kommentti meikistä oli se, että se näytti hyvältä, joskin pitäisi siitä kuulemma vähän vähemmän tummana enemmän. Itse pidän tummastakin meikistä, mutta jotenkin mulla on mielestäni sellainen naama, ettei siihen voi lykätä kerralla paljon tavaraa tai muutun hutsahtavaksi. Tänään kokeilin samaa palettia niin, että levitin vaaleinta sävyä koko luomelle ja sitten sitä ihnaista vihreää aloin levitellä luomelle niin, että sisänurkkaan jäisi vaaleinta sävyä valoa tuomaan. En koskaan tee meikkiä kulmaluulle, koska se vasta saakin naamalleni hutsahtavan ilmeen. Täydensin meikin käyttämällä vihreää vielä rajaukseen, mihin se sopiikin mielestäni mahtavasti. Tämän päivän silmät kuvassa vasemmalla (klikkaamalla suuremmaksi) ja kaverina Pick 'n Saven alelaarista 2,50 dollarilla mukaan napattu Revlon ColorStay Soft & Smooth -huulipuna (jossa muuten ihana koostumus). Ennen huulipunan kokeilua huulillani oli vain kevyt kiilto ja mielestäni tuossa kuvassa naamallani onkin meikkiä liikaa. Kokeilin muuten myös tuota silmämeikkiä samaisesta alekorista 2 dollarilla löydetyn Revlonin Super Lustrous Creme -huulipunan todella punaisen sävyn kanssa ja näytin hetkellisesti Paloma Faithilta (jossain etäisessä universumissa), mutta myös Mike myönsi että tuo yhdistelmä oli jo aika hutsahtava, ihme.

Eilen suoristetut hiukset olivat tänään pirtsakalla ponnarilla ja kaulassa oli Miken äidiltä saatu hopeakoru, jonka puhdistin aamulla ruokasoodalla. Vanha tuttu kaulahuivini pääsi myös ulkoilemaan ihan muutakin kuin takin kaverina. Tykkään huiveista ja toivoisin, että aina olisi niin viileää, että voisin käyttää huivia...

En muuten ehkä ole vielä hehkuttanutkaan sitä joulun alla ostamaani muotoilurautaa. Mikään paljon puhuttu GHD se ei ole, mutta kieltämättä suurinpiirtein parhaat käyttämäni n. 100 dollaria (alkuperäinen hinta taisi olla tuplasti tuon). Vanhat suoristusrautani eivät hiuksiani suoristaneet kunnolla ollenkaan ja lopputulos kesti tasan bussipysäkille asti... Näillä kun suoristan, en tarvitse mitään suoristusaineita enkä edes lakkaa ja tulos pysyy seuraavaan pesuun asti - myös läpi yön (!). Tämä on suoranainen ihme, ottaen huomioon miten mielellään hiukseni haluavat aina kihartua. Vielä en ole kiharoita tuolla oppinut tekemään, mutta sekin on mahdollista. Rauta on superpinkki HerStyler Colorful Seasons -rauta. Olen enemmän kuin tyytyväinen. Toivon, että rauta toimii luvatusti myös Suomessa, sillä sen kyllä pitäisi toimia ympäri maailman (toki sen adapterin kanssa mikä varmistaa pistorasiaan sopivuuden).

Naama totisena kirjoittelin tämän ah, niin kiehtovan kauneuspostauksen.

PS. Ostin (tai oikeastaan Mike osti) sieltä alelaarista myös Wet & Wild -sarjan tummanvihreän metallisävyisen kynsilakan, joka sointuu hienosti uuteen silmämeikkiini... Testasin, vaikutti yllättävän laadukkaalta.

Arkisia ihanuuksia

Tajusin tänään, että mun reissuhan alkaa olla tässä jo loppusuoralla. On tässä vielä kokolailla tasan 3 viikkoa, mutta ottaen huomioon miten nopeasti nämä 2 kuukautta ovat menneet... aika hurahtanee nopsakkaasti ohi. Yleensä tämän tunteen iskiessä mieleen alkaa hiipiä epätoivo ja kysymys "koska tapaamme jälleen?", mutta tällä kertaa olo on melkolailla rauhallinen. Seuraavaa tapaamista ei tosin olla vielä sovittu, mutta nyt voin vihdoinkin sanoa, että seuraavasta jälleennäkemisestä alkaa viimeinkin meidän yhteinen elämä. Vastahan sitä on tässä kuusi vuotta odotettukin!

Toivon todella hartaasti, että Suomessa byrokratia ei iske kynsiään meihin samalla mitalla, mitä täällä Usassa. Mike on päivä päivältä innostuneempi lähtemään ja suunnitelma on saanut paljon kannatusta täällä Usassa (tosin perheelle ei ole vielä kerrottu) ja myös Suomessa tunnutaan olevan iloisia tästä käänteestä. Vaikka olen jo vuosia halunnutkin muuttaa ulkomaille, nähdä maailmaa, niin kaikkein eniten haluan kuitenkin päästä vihdoin kotiutumaan Miken kanssa johonkin. Viihdyn Tampereella ja luulen, että se on hyvä paikka aloittaa ja suunnitella seuraavaa siirtoa.

Tänään puolestaan pääsimme liikkeelle vasta illan jo pimennyttyä ja vein töissä stressaantuneen Miken nautiskelemaan Noodles & Co:n herkuista, vaikka "matkarahat" alkaa olla loppusuoralla, jos niitä niiksi voi edes kutsua. Mike otti tällä kertaa periamerikkalaisen mac & cheese -yhdistelmän (ja sen herkullisen parmesaanikanan) ja mä valitsin listalta tällä kertaa Pasta Frescan (myöskin kanalla), joka oli todella hyvä kaikessa yksinkertaisuudessaan ja inspasi kokeilemaan vastaavaa kotona.

Pastassa oli oliiviöljy-viinietikka -yhdistelmä, tomaattia, punasipulia, basilikaa ja miedosti valkosipulia. Oli niin hyvää, etten tajunnut ottaa kuvaa ennen kuin kana oli jo melkein syöty ja pastastakin melkein puolet. Otimme toki kaveriksi myös flatbread -leivät ja kyytipojaksi nautin Arizona Green Tea -juomaa, jota määräsin Miken tuomaan töistä ensitilassa, nyt kun sitä saa vielä gallonakaupalla halvalla!

Wisconsin Mac & Cheese

Jos en ole vielä maininnut, niin mainitsen nyt... Mac & Cheese ei ole mun ykkösruokaa, vaikka se pienissä erissä onkin ihan jees, niin lautasellinen sitä ei kyllä uppoa. Kaipaan aina pastani kanssa jotain tomaattista!

Seuraavaksi suuntasimme Wal-Martiin, josta menin hakemaan vain kasvojenpuhdistusainetta ja lehteä. No ei sekään mennyt sitten ihan putkeen vaan tuli vähän tehtyä "impulssiostoksia". Löysin kyllä Neutrogenalta (luottosarjani Usassa ollessa) jotain uutta, mitä en ollut ennen nähnyt. Neutrogena Naturals -sarjaa, jossa painotetaan tuotteen luonnonmukaisuutta ja aitoja raaka-aineita. Tietenkin ihastuin ideaan heti. Sääli, etten löytänyt sarjasta mitään voidetta, vaikka uskoisin että sellainenkin varmasti on. Ihoni on viime päivinä tuntunut poikkeuksellisen kuivalta (ihme), joten ostin puhdistusmaitomaisen tuotteen. Yleensähän käytän vallan geelimäisiä, jopa kevyesti kuorivia tuotteita, jotka -aina- pestään pois. Kasvovesiä en tällä hetkellä käytä. Tämä Neutrogenan tuote sopii myös silmänympärysiholle. Ja mitä lukemiseen tulee, ostin miltei parin sentin paksuisen Ellen, jonka kannessa Katy Perry poseeraa mitä mahtavimmissa väreissä. Täällä lehti maksaa 5 dollaria, Suomessa muistaakseni n. 8,50 euroa. Mietinkin, voisinko tilata Usalaisia lehtiä Suomeen, vaikka tulisivatkin vähän viiveellä... Muun muassa rakastamani House Beautiful -lehden vuosikerta irtoaa 12 dollarilla (+ 7 dollaria ulkomaille)... Se ei ole hinta eikä mikään! Taidan ottaa asiasta selvää...

Ja kyllä, ostin Yorkin piparminttunamuja, koska ne on parhaita... Ja jos joku ihmettelee, miksi otan kuvia tietokoneeni ääressä... Noh, tässä nyt sattuu olemaan kylpyhuoneen lisäksi paras valaistus!

Heräteostoksia puolestaan oli 7 dollarin hintainen sininen (!!!) t-paita jossa on vähän jotain kukkahässäkkää sivulla printtinä ja... no okei, vähän glitteriäkin... Katy Perryn kuvaa katsottuani tuntui siltä, että jotain väriä pitäisi nyt olla ja sinistä kaapistani ei juuri löydy, vaikka väri sopiikin hyvin. No, nyt löytyy. Kiskaisin paidan myös heti saman tien päälle, enkä sitten kehdannut ottaa kuvaa, vaikka Mike kehaisikin puseron "korostavan vartaloa miellyttävällä tavalla". Koko konsepti oli sen verran absurdi, että järkytyin suunnattomasti ja söin välittömästi kolme piparminttunamua.

Oli miten oli, impulssoiduin ostamaan myös tarjouksesta viidellä dollarilla Almayn trio-luomivärin, jolla on tarkoitus loihtia näitä kuuluisia "smoky"-meikkejä. Valitsin paletin iiiiihanan vihreän sävyn vuoksi ja kokeilin sitä heti kotona. En oikeastaan koskaan käytä tummia silmämeikkejä, tai ainakaan lähde ulos niissä, mutta ajattelin repäistä ja kokeilla näytänkö ihan hutsulta. No en ihan, mutta kyllä se totuttelua vaatisi, jos vetäisisin meikin pakkauksen ohjeen mukaan. Silmäni ovat suuret ja silmäluomea on paljon, joten vaikutelma on melkoisen... intensiivinen. Taidan jatkossa tehdä niin, että käytän vaaleinta sävyä ihan silmän sisäkulmaan ja tummaa, ihanaa vihreää ulkokulman suuntaan... Rajauksiin tuo väri pääsee varmasti, sen verran mahtava se oli...

Toinen impulssiostos (yllä oikealla) oli itseasiassa varsin hyödyllinen ja muutenkin hyvä diili. Suomeenkin ilmeisesti jo pikku hiljaa hiipinyt Burt's Bees on houkuttanut kokeilemaan jo pidemmän aikaa kauniin simppeleillä pakkauksillaan ja wanhahtavalla tyylillään. Nyt sitten löytyi järkyttävän kuivien käsieni ja kynsinauhojen avuksi Burt's Bees käsien- ja kynsienhoitosetti murto-osalla siitä hinnasta, mitä tuotteiden yksittäinen hankkiminen olisi maksanut ja kaupantekijäisenä tuli myös puuvillahansikkaat, joita olen kovasti täällä kaipaillut käsiparkojeni avuksi. Pakkauksesta löytyi: Burt's Bees Almond Milk Beeswax Hand Creme, Lemon Butter Cuticle Cream, sekä pieni pakkaus Shea Butter Hand Repair Cream -tuotteesta, jossa tosin on seesaminsiemenöljyä, joten säästän sen kotimatkalle lentokoneeseen. Mike on nimittäin seesamille allerginen, joten saisi todennäköisesti ihottumaa jos käpäilisin häntä rasvattuani.

Lempitoppi ja lempparirajaukset. Huulet luonnontilassaan ja ilmeet 10.

Otsatukka on muuten allekirjoittaneen leikkaama tällä kertaa. Kyllästyin siihen, että se oli liian pitkä ja siihen, että pitäisi jaksaa lähteä parturiin asti. Olin siis itse itselleni parturi jokin aika sitten ja värjäsin hiukset, sekä leikkasin otsurin kuosiin - Miken partakoneella! Ei paha? Tukka on tummempi, mutta sentään vielä punertava. Itseasiassa se on punaisempi, mitä kuvat antavat ymmärtää. Ja kyllä, omistan otsan, vaikkei sitä koskaan nähdäkkään - eikä ole nähtykään ehkä 8 vuoteen? Muuten hiukset ovat tuossa vaiheessa sen näköiset mitä ne ovat puhtaana ja "suoraksi" föönättynä. Tuon suorempia niistä ei ilman rautaa saa.

Nyt aion keittää kupin teetä (ja syödä vielä yhden Peppermint Pattyn) ja kenties alkaa selailla tuota Elleä...

Gourmet-voileivistä ja puhelinmyynnistä

Tänään päätettiin vihdoin kokeilla kuinka erinomaisia Jimmy John'sin gourmet-voileivät ovatkaan. Mainostavat ovansa nopeita toimittamaan - ja olivatkin, tosin asumme kyllä aika lähellä. Itse voileivät puolestaan olivat herkullisia (sen verran herkullisia, etten ehtinyt kuvatakaan), hieman keskivertosubia elegantimpia. Otin tonnikalaa ja Mike jotain italialaishenkistä. Täytteiksi sai itujakin halutessaan ja vaikka mitä muuta vekkulia. Kaveriksi tilasimme jättisuolakurkun, mutta se oli kyllä sen verran suolainen, ettei meistä kumpikaan jaksanut syödä puolikastaan.

Noin muuten päivä kului aika pitkälti työpaikkailmoituksia (ja vuokra-asuntoilmoituksia) katsellessa. Alan olla vähän siinä tilanteessa, että harkitsen meneväni puhelinmyyjäksi, koska siinä on aika varma nakki tulla palkatuksi. Kokeilin työtä joskus, mutta vain muutaman päivän, kunnes käämit paloivat lopullisesti kun tajusin tehneeni ilmaista työtä, sillä peruspalkkaa ei sitten ollutkaan, vain provikat. Enkä ollut saanut yhtään varmaa kauppaa kolmessa päivässä. Paskahomma siis. Puhelinmyynti on kuitenkin yleensä niitä ainoita juttuja missä ei tarvita vuosien työkokemusta - tai maisterin papereita. Jos niin epätoivoiseksi alan, niin haluan sitten kyllä pohjapalkan kirjallisena...

Mieluiten ottaisin kuitenkin ja aloittaisin oman yrityksen, etenkin jos nuo kaksi ovat vaihtoehtoina. Mutta... olisiko siinä tuottoa tarpeeksi? Mitä asuntoon tulee... haaveissa olisi joko tilava kaksio tai pienempi kolmio keskustan tuntumassa... Mielelläni lähtisin Pyynikin/Pispalan suuntaan, jos kaupungista kauemmas kävisi matka. Pyynikillä olisikin nyt tarjolla suloinen kaksio... mutta melko pieni sellainen... Kolmio olisi sinänsä ideaalimpi, että saisimme lykättyä elikot ja elektroniikan omaan huoneeseensa... Ja lemmikit pitää olla sallitujen listalla tietenkin... Mielelläni vuokraisin yksityiseltä, kun niiden kanssa tuntuu olevan helpompi sopia yksityiskohdista ja muutenkin hoitaa asioita. Nykyinen vuokraisäntäni on kyllä ollut niin mainio, että vähän surku tulee... mutta pääsenpä toisaalta siitä järkyttävästä huoltomies- & pyykkitupa-rumbasta.

Noh, ei nyt mennä asioiden edelle. Huomisesta voi olla tulossa jopa ihan kivakin päivä, mutta nyt pitää mennä keittelemään kahvia Mikelle, joka poistuu tunnin sisällä töihin...

Fun Flavors

Vannoin joskus vuosia takaperin, etten ikinä sorru siihen jenkkiläiseen cookie dough (keksitaikina) vouhotukseen. Suklaahippujen somistamasta keksitaikinasta tulisi ehkä taiteilla simppeleitä, pyöreähköjä keksejä, mutta yhtälailla sitä syödään lusikallinen kerrallaan suoraan paketista - ainakin täällä mies syö koko paketin, jos en ehdi sitä paistaa lähes välittömästi kaupasta tulon jälkeen.

Muistan, kun Mike toi joskus kaupasta cookie dough -jäätelöä ja vannoin (silloinkin), etten sitten kyllä millään siihen koske, eihän se nyt vaan voi olla hyvää. Mike lahjoi maistamaan ja... noh, varmaan katuu sitä päivää nyt syvästi. Cookie dough on täällä nykyään yksi suosikkimauistani ja tämä Edy's Cookie Dough on yksi parhaista mitä täältä saa. 1,4 litran pönikkä kustantaa muistaakseni n. $ 5.50, ilman alennuksia - mikä on esim. Ben & Jerry'siin verrattuna edullinen.

Tämän purkin viime rippeet nautiskeltiin juuri hetki sitten...

Viimeiset Suomesta rehatut joululautasliinat menossa...

Huomenna (keskiviikkona) tänne on tulossa heti aamusta joku setä antamaan arvioita muuttokustannuksesta ja toivon hartaasti, että Mike todellakin pääsee kotiin töistä hyvissä ajoin enkä joudu ukon kanssa kahden, sillä en tiedä yhtään mitä kaikkea Mike halusi miekkoselta kysellä. Oletan, että tässäkin haetaan arviota siihen miten paljon tavaraa kannattaisi muuttaa (vai kannattaako mitään) ja paljonko se mahtaa kustantaa. Olemme tähän mennessä saaneet sähköpostitse arvioita kontin vuokrausta koskien ja hinnat ovat vaihdelleet dramaattisesti. Toiset yritykset muuttavat kontin satamasta satamaan hintaan 8000 dollaria, kun taas toiset tekevät vähän alle kolmella tonnilla kaiken pakkaamisesta ja paketoimisesta purkamiseen saakka. Ovelta ovelle. Olennaisinta olisi saada Suomeen ensitilassa Miken tietokone ja liskot (tarvikkeineen?), sekä miekkailuvarusteet. Tarvittaessa jotain kalusteita yms. voidaan varastoida Miken äidin varastoon, ymmärtääkseni.

Itselläni on kovasti työnhaku menossa - ja samalla oman bisneksen ideointikin... Mihin soppaan tässä lusikkansa työntäisi?