Hullut Päivät

Saattelin juuri hetki sitten kylässä olleet vanhempani ja puudelini autolle ja he lähtivät suuntaamaan takaisin Pohjanmaalle. Radio jäi päälle, että saataisiin "pehmeä lasku arkeen", eli hiljaisuuteen. Kun yksiössä on kaksi päivää kolme aikuista ja yksi koira, on tunnelma melko tiivis. Tällä kertaa vanhemmat eivät myöskään tuoneet omaa kannettavaa mukanaan vaan he vuorottelivat tällä kannettavallani, vertaillen kumpi teki parempaa tulosta Spider-pasianssissa...

Mukanaan äiti toi tänne sisustuslahjoja, kuten tuossa oikealla olevassa kuvassa näkyvän korkean lasipullon (jossa kukkakuvioita), ikkunalaudalla nököttävän sukupuuta muistuttavan valokuvakehyksen, sekä aamiaispöydässä odottavat kiinalaiset posliinilautaset, jotka äiti toi 90-luvulla Kiinasta, missä hän opiskeli 2,5 kuukautta. Koko astiasto ei tuolloin selviytynyt kuljetuksesta, mutta hyvä osa kuitenkin. On hyvin mahdollista, että tätä astiastoa muuttaa luokseni vielä enemmänkin. Tuossa pöydällä takana erottuu hieman huonosti myös saman setin (valtaisa) sokerikulho. Sain myös kerma-/maitokannun tänne jo, sekä teepannun. Ihania astioita kaiken kaikkiaan!

Perjantaina pääsin jo uuden työni makuun ja vääntelemään kotisivuja. Töiden jälkeen kirmasin kiireellä postiin, missä samalla ennakkoäänestinkin, kun se niin kätevästi kävi siinä samalla. Kotimatkalla piti rientää kaupan kautta ja hakea vielä olennaisimmat vieraita varten. Ehdin juuri mättää suuhun yhden kolmioleivän ja laittaa tiskit likoamaan kun vanhempani tupsahtivat kylään ja hässäkkä alkoi. Leikin koiran kanssa koko illan, väsymyksestä huolimatta.

Lauantaina (Miken syntymäpäivänä) pyörähtelimme Stockan Hulluilla Päivillä (ilman Mikeä, ikävä kyllä) pari tuntia. Isä hetti meidät oven tuntumaan ja parkkeerasi autoa NOIN TUNNIN. Parkkihalli oli tupaten täynnä. Niin oli Stockakin. Onneksi emme kärsi ahtaan paikan kammosta... Lämmin kyllä tuli. Ostin ne, mitä lähdin hakemaankin (silmänympärysgeeliä, meikkivoidetta, magnesiumia yms.) ja kesätakin... Globalin tumman beigen (!) röyhelöisen (?) tenssi-tyyppisen takin, jota koeajoinkin jo iltapäivällä lenkittäessäni koiraa tunnin verran. Villapusero alla tarkenin ihan loistavasti, vaikka tuuli niin, että tukka meinasi lähteä.

Tänään kävimmekin sitten jonottelemassa Pyynikin näkötornin herkullisia munkkeja ja kävimme vielä uudestaan Hulluilla Päivillä (hulluja kun olemme) ja haimme kotiin vähän kasveja. Äiti osti itselleen ruukkukukkia ja mulle haaveilemani suloisen minisitruunapuun! En ole vielä ehtinyt maistamaan puun sitruunoita, mutta suloisia ne kyllä ovat. Omassa puussanikin on jo pari ihan kypsää hedelmää!

Päivällisellä kävimme tänään Nepalilaisessa Katmandu-ravintolassa. Ruokaa oli runsaasti ja se oli hyvää, vaikka olisinkin nauttinut siitä enemmän ilman curryä. Luulenpa, että kaikkeen nepalilaiseen ruokaan tulee curryä, mikä on ikävää, sillä en voi sietää sitä. Naan-leipä oli erinomaista ja nepalilainen tee oli mukava jälkiruoka, vaikka kuppi olikin pieni ja sillä oli hintaa huimat 3 euroa. Mausta päätellen kyseessä oli lämmin chai-tee. Pitipä sekin kokea!

Vas. kiinalainen sokeriastia / oik. Hulluilta Päiviltä haettu minisitruunapuu!

Lauantaina kuvailin Stockan Hulluilla Päivillä vekkuleita Cow Parade -lehmiä.

Lehmien koristelua.

Taide- ja afrolehmät, sekä vilahdus seepralehmää.

 Rentolehmä!

Kuvasin yhden omista suosikeistani ihan erikseen. Hintaa tällä lehmällä oli 95,90 euroa...

 Tänään vaelsimme joukolla Pyynikille ja kävimme maistamassa näkötornin 

kuuluisia munkkeja - kuten näköjään myös puoli kaupunkia!

Haudutettu tee ja iso munkki.

(Oli muuten hyvää!)

 Söimme Katmandussa nepalilaista, joka oli herkullista, mutta curry-pitoista.

Naan-leipä teki kauppansa.

Tuttu näky tänä viikonloppuna - koira omi joka käänteessä lattialla olleen patjani.

Nyt aion lössähtää sohvantapaiselle katselemaan Emmerdalea, kun jotenkin unohdin sitäkin tällä viikolla seurata. Kaikkien painajaisten näkeminen ilmeisesti vaati veronsa. Nyt viikonloppuna nukuin kuitenkin jo hieman paremmin, mutta uneni jäivät lyhykäisiksi aamuvirkun seurani (enkä nyt tarkoita koiraa) vuoksi.

Univaivainen

En osaa enää nukkua öisin. En, vaikka olisin kuinka väsynyt. Ärh. Päivisin osaisin nukkua tuntikausia, painajaisten saattelemana. Näen nykyään koko ajan unia. Vartin päiväunienkin aikana ehdin jo nähdä unen. Onko se edes normaalia?

Viime yönä sain unen päästä kiinni vasta vähän puolen yön jälkeen, mutta heräsin jo ennen yhtä, luullen, että pitää kiirehtiä töihin. Vaikka oli pimeää. Yh. Nukahdin lopulta uudestaan, mutta kuulin taas kun postimies/-nainen rymisteli Aamulehden luukusta sisään joskus ennen neljää. Käppäilin vähän ja join vettä. Takaisin petiin. Luulin muuten taas, että pitää lähteä töihin. Olin nähnyt jo parit painajaisetkin. En enää muista mistä aiheesta. Nukahdin uudestaan. Kunnolla. Heräsin vasta herätyskellon sointiin ja kampesin itseni ylös heti, koska jos olisin hetkenkin maannut, olisin todennäköisesti herännyt seuraavan kerran vasta iltapäivällä - tai kahdeksalta, jolloin soi "APUA, MIKSET HERÄNNYT KLO 7:30!"-hälytys.

Työmatkalla kohtasin jälleen jonkinlaisen kummallisen aika-avaruusvääristymän, joita olen kokenut perjantaista asti. Internetin reittiohje sanoo, että kävelyyn menee n. 8 minuuttia. Ensimmäisellä kerrallani sain matkaan kulumaan melkein 15 minuuttia, mutta sen jälkeen olenkin kokenut outoja aikavääristymiä. Tämä aamu oli oudoin tähän astisista. Olin paniikissa, koska yleensä lähden kotoa varttia vaille, että varmasti ennätän (vaikka olen jo kokenutkin näitä aikavääristymiä), mutta tänä aamuna kotiaika meni hurisemalla ohi ja olin jo henkisesti myöhässä heräämisestäni saakka. Ovesta pääsin ulos kellon ollessa jo kymmentä vaille ja olin varma, että en kyllä ehdi yhdeksäksi. Kuitenkin gallerian ilmestyessä näkyviin kello oli vasta 8:53. Mitäh? Sekoittavatko ne taivaalla lentelevät tulipallot ajan kulkua Tampereen keskustassa?

Tapasin jo maanantaina töissä ihastuttavan vanhan rouvan Australiasta. Rouva on vieraileva taitelija ja kenties ihan pikkuisen höpsö, sillä mokkulansa pakkauksen sijaan hän toi tullessaan sukkahousupaketin... Ja eilen puhelimensa paketin... Tänään paketti oli oikea, mutta tarvittavat paperit puuttuivat. Mokkula-asiat saatiin silti selvitettyä. Oli miten oli, fantastinen rouva kaikin puolin, jutustelimme eilen pitkät tovit maahanmuuton kiemuroista ja matkustelusta samalla kun autoin häntä tietokonepulmien parissa.

Postiin pitäisi vielä ennättää huomenna, koska haluan todellakin saada nekin asiat hoidettua, enkä ole vielä tällä viikolla ehtinyt kun on ollut niin monen monta hommaa vaiheessa. Tänään sain joltain Krishna-tyypiltä pari kookospalloa 1,5 euron lahjoitusta vastaan, koska olin "mukava ihminen". Kivahan se. Joskus tuin Krishna-tyyppejä ostamalla jonkun psykedeelisen musalevyn ja kirjan, joka ei ihan yhtäkkiä avautunut. Krishna-tyypit tykkää musta. Se on kivaa. Jehovan todistajat nimittäin eivät tykkää...

Kävin nostamassa rahaa, lataamassa bussikortin ja ostamassa ruokakaupasta vähän evästä. Kotona odotti pyykinpesu ja ruokaakin piti tehdä, joten pilkoin viimeiset rosamundat ja heitin uuniin oliiviöljy-rosmariini-mustapippuri-valkosipuli-suola-seoksessa pyöriteltynä. Meinasin laittaa isän tekemät lihapullat sekaan, mutta pyykkejä lajitellessa ajantajuni katosi, enkä muistanut koko lihapullia ennen kuin oli liian myöhäistä. Niinpä kaveriksi päätyi espanjalaisia herkkutomaatteja ja raejuustoa.

Lemppariperunat.

Kookospallerot oli muuten hyviä, etenkin kahvin kanssa, jota päätin keittää ilta kahdeksalta, kun kerran muutenkaan ei öisin nukuta, vaikka en mihinkään kofeiinipitoiseen koskisikaan. KAPINA!

Viinirypäletertun ranka. Tuttu näky.

Vielä olisi kaksi päivää tällä viikolla töitä. Arkistointia luvassa lisää huomenna. Ja varmaan vielä perjantainakin. Ensi viikolla olenkin sitten omillani sinänsä, että henkilö, jonka sijaiseksi menen, ei tule enää olemaan pitämässä kädestä kiinni. Viikosta tulee varmasti melko intensiivinen, sillä perjantaina on luvassa avajaiset. Iik. Siitä on aikaa, kun olen ollut osallisena avajaisissa. Ja nyt olen itse se henkilö, joka tilaisuutta emännöi. Näyttelykoordinaattori. Hurjaa. Kuulostaakin hienolta. Miten pukeudun? Sössötänkö? Muistanko kenenkään nimiä? Diivaileeko joku? Kuinka käy?

Apua.

PS. Pyykkituvassa haisi taas ihan viemärille.
PPS. Kauniita unia.

Nipsunallen valokuvahaaste

Muistan hämärästi tällaisen haasteen vastaanottaneeni joskus vuonna kivi ja kala, jonkin edesmenneen blogini yhteydessä... Mutta nyt kaverini Nipsu heitti valokuvahaasteella ja onhan siihen toki vastattava. Haaste se olikin, koska tältä kannettavaltani ei kansioiden syövereistä kovin paljon kuvia löydy, kun putsasin koneen tuolla Usan reissulla ja laitoin uuden Windowsin. Löysin kuitenkin neljännen kansioni ensimmäisestä kansiosta (tykkään kansioista, eikä näin ollen neljännessä kansiossa ollut neljättä kuvaa) kuvan, jota en ole julkaissut blogissani, koska se on surkea:

Maaliskuussa Chicagon valoja lentokoneesta (kivasti vielä siiven kohdalta) kuvattuna, tärisevin käsin.

Kuva-haasteen idea oli:

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. selitä kuva
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Niinpä haastan ihan uteliaisuudesta:

- Bisquitsin

- Elinan

- Fjordinnan

- Ioannan

Pastellisävyissä

Smoothiepömpelin pauloissa

Ankea sää masensi hieman tänä viikonloppuna. Ulkona on muutama aste lämmintä, mutta märkää ja harmaata, eikä siellä innosta liikkua mihinkään. Monitoimikone onkin siis ollut aktiivisessa käytössä, kun olen sekoitellut milloin mitäkin hörpittäväksi sopivaksi mössöksi. Eilen aamulla sulloin laitteeseen tuoretta banaania ja appelsiinia, sekä ananasta purkista. Sakeuttamisen nimissä mukaan lorahti myös vaniljajugurttia. Kylläpä oli hyvää!

Sokeria laitoin sekoitukseen ensimmäisen kerran vasta kun kokeilin, mitä saan aikaan maitorahkasta, mustikoista ja maidosta. Hedelmäsmoothiet eivät mielestäni sokeria kaipaa, jugurtissa on kuitenkin jo jonkin verran makua.

Aamupalalla tuli nautittua myös paistamani täysjyväpatonki, johon heitin puolikkaaseen lätta-margariinia ja toiseen puolikkaaseen kotitekoista omenahilloa (maailman paras hillo!). Kaveriksi raejuustoa ja tietenkin teetä. Taustalla onkin ystävältäni saatu Rooibos-tee Aavikkokerma, joka on ensimmäinen Rooibos-tee, josta olen pitänyt. Mmm. Tuolla aamupalalla jaksoinkin porskuttaa pitkälle alkuiltaan saakka, jolloin tein uunissa suosikkiani - yrttilohkoperunoita. Kaveriksi isän tekemiä lihapullia pakkasesta ja maailman parhaita pikkutomaatteja Espanjasta. Nams!

Tänään en ole vielä smoothieta askarrellutkaan, mutta ajattelin tehdä banaani-appelsiinismoothien ihan kohta... Addiktio on melkoinen. Tuleepahan kerrankin syötyä hedelmiä oikein tosissaan! Ajattelin kokeilla tässä joku päivä myös kenties jonkinlaisen omatekoisen pastakastikkeen värkkäämistä tai jotain muuta suolaista, ehkä keittoa. Olen kuin pikkulapsi, joka on juuri saanut uuden lelun...