Iidesjärven ympäri

Perjantai-iltana kaunis ja lähes tyyni sää houkutteli lähtemään pienelle pyörälenkille. Pyöräilin ensin ympäri lähialueen puistoja, kunnes päätin lähteä vielä vähän kauemmas. Ajoin pitkin Hervannan valtaväylää, kunnes saavuin Nekalantielle ja jatkoin ympäri Iidesjärven ensin pyöräteitä ajellen ja sitten rantapolulle siirtyen. Ilta olisi ollut aivan täydellinen ilman valtavia määriä pikkuötököitä ja hyttysiä (joista pari purikin), mutta siitä selvittiin ja tuloksena oli myös muutamia kivoja kuvia muistoksi.

Näin hyvällä (ja ei vielä liian kuumalla säällä) ulkona liikkuminen houkuttaa kovasti ja harrastankin mielelläni arkisempaa liikuntaa kuntosalin sijaan, kun ilmat suosivat. Eilen kävelin kaupungilta kotiin, bussilla matkustamisen sijaan, eikä sekään ollut huonompi ajatus... Olen miettinyt voisinko kenties joinain päivinä kulkea töihinkin pyörällä ja miksipä ei... vain takaisin tullessa on yksi melko messevä ylämäki... Joskus sitä voisi kävelläkin kotiin tietenkin.

Maanantaina se sitten alkaa. Arkinen aherrus. Murehdin hieman sitä, miten totun heräämään niin aikaisin pitkästä aikaa, mutta onneksi valoisat aamut auttavat asiaa kummasti. Ensimmäiset kolme päivää sujuvatkin erinäisten teoriaopintojen parissa, saas nähdä...


Hyvää viikonloppua kaikille!

Sinnikäs tukka!

kuva

Ärrinmurrin! En ole värjännyt tukkaani kuukausiin ja oma värini onkin yllättänyt positiivisesti, mutta... jotain kuitenkin tekisi mieli tehdä ja kuva yllä kertoo sen mitä haluaisin tehdä - ja mitä yritin tehdä. Itse. Kotona. Nk. Ombre -look. Vaikuttaa helpolta eikö vaan? Latvat vaan blondataan...

Arvelin, että muuta ei sitten tarvittaisikaan. Enhän ole värjännyt hiuksiani kuukausiin, eikai se niin vaikeaa voi olla? Olenhan onnistuneesti tehnyt kotona raitoja ennemmin (vuosia sitten)... Noh, ostin vaalean värin. Semmoisen joka mainosti olevansa erityisen vaalentava, jopa ruskeasta saa blondin. Värjättyihin hiuksiin ilmoitti vaativansa värinpoiston, mutta ajattelin, että eihän näissä nyt enään mitään ole. Aine tuoksuikin niin voimakkaasti, että silmät vuotivat ja happea oli pakko haukata välillä ulkona, mutta ei... 50 minuuttia odotin. Siinä vaiheessa latvat näyttivät vaaleammilta. Ajattelin, että ehkä tässä JOTAIN näkyy. Pesin hiukset. Laitoin hoitoaineen. Kuivasin. Mitä tapahtui?

Haaskasin 1,5h aikaani ja n. 11 euroa aivan turhaan, sillä hiukseni näyttävät täysin samalta kuin ennen operaatiota. En ymmärrä miten se on edes mahdollista, koska näinhän hiusten latvojen vaalenevan. Sinnikäs tukka, joka vastustaa kaikkea muuta kuin omaa väriään (joka on nykyään semmoinen "luonnollisen punertava")... Ärrrrrrrh. Ilmeisesti on pakko uskoa "fiksumpia" ja iskeä ensin värinpoisto ja sitten blondata, mutta olisiko fiksumpi kuitenkin maksaa parturille kuin yrittää väkertää itse?

Parhaalla paikalla

Tänään nautin melko kiireettömän iltapäivän teen (ja kroissantin), ehkä parhaalla kahvilapaikalla, mitä kaupungista löytyy, ainakin jos näkymät pääkadulle kiinnostaa. Kaverini oli vielä onnistunut nappaamaan juuri sen parhaan pöydänkin tuolta Sokoksen 4. kerroksen kahvilasta, mistä näkyi esteettä molempiin suuntiin!

Helpottaa kyllä ainakin omaa elämääni suunnattomasti, kun on puhelin, jolla pystyy napsaisemaan ihan kelpo kuvia yleisimmissä vallitsevissa olosuhteissa (ja niihin sitten ohjelmia, joilla voi luoda kuviin vähän lisää tunnelmaa). Tuo wanhemman Lumian (710) hankkiminen on kyllä ollut osamaksuostos, jota en ole päivääkään tullut katumaan. Sen avulla voin myös kätevästi laittaa kavereille messengeriin, mikä säästää helposti muutamia euroja - etenkin jos kaveri näkee samat viestit myös puhelimestaan.

Kenties tänään tartuin hetkeen? Nautiskelin hyvästä seurasta, hyvästä teestä ja maukkaasta kroissantista paraatipaikalla, sen kummemmin kiirehtimättä. Tartuin hetkeen myös maistellessani Miken valmistamia juustohampurilaisia, joista koirakin sai autuaana osansa. Kastelin kukkia ja ihailin luonnon vehreyttä. Olin onnellinen siitä, että asun Tampereella, vaikka ne juureni aina siellä Pohjanmaan pelloilla tulevatkin olemaan. Tampere on kuitenkin mainio kaupunki asua, sillä ainakin itse tunnun löytävän täältä kaiken tarpeellisen ja jotain yllättävääkin aina silloin tällöin.

Hetkeen voi muuten tarttua myös pyykkien myllätessä pesukoneessa, kun ottaa sillä aikaa vaikkapa kipollisen tuoreita mansikoita tai kylmän juoman...

Belgialaiset mansikat & granaattiomenamehu + sitruunavichy-juoma

Ensi viikolla alkaa sitten arkinen aherrus, eikä lomia ole tiedossa, mutta toisaalta ei se (ainakan nyt) tunnu haittaavankaan, sillä ihan mielelläni vietän ne päivän kuumimmat tunnit ilmastoidussa toimistossa. Ennättäähän sitä sitten istuskella ulkosalla senkin jälkeen jos haluaa - eikä välttämättä tule nahkaansa grillattua...

19. vuosi

Moni juhlii tänään. Valmistumisia, koulun päättäjäisiä ja ehkä jotain muutakin. Meillä ei ollut menoa mihinkään kekkereihin ja lauantai on muutenkin valunut melkoisen hitaasti eteenpäin. Suurimman osan aikaa satoi, mutta iltakävelylle saatiin kivan raikas (ja hieman kuivempi) sää.

Suihkussa käytyäni en oikein keksinyt, että mitä tekisi, joten ajauduin sattumalta vilkaisemaan Hesaria (netistä) ja pienen mutkan kautta löysin tieni tähän juttuun. Ensin pelotti tekstin pituus, sillä en mielelläni lue koneelta kovin pitkiä juttuja kerrallaan, mutta näin jälkikäteen ajatellen, olen mielissäni siitä, että luin mitä Heikillä oli sanottavana - ja mitä Heikistä sanottiin.

Heikki halvaantui vuonna 1992, eikä ole sen jälkeen voinut liikkua tai puhua laisinkaan. Urheilijamiehen elämä muuttui täydellisesti silmänräpäyksessä sähköiskun seurauksena. Tämä juttu Heikistä kosketti ja pisti ajattelemaan. Kestäisinkö itse samanlaista elämää ja jos en, niin mitä voisin tehdä sille? Tämän hetkisen lainsäädännön mukaan en juuri mitään.

Aina välillä tulee näitä juttuja, jotka muistuttavat siitä, miten tärkeää olisi tarttua hetkeen ja elää täysillä... ja sitten unohdan koko jutun päivän tai viimeistään parin päästä.

Miten siihen hetkeen oikeasti tartutaan? Täytyykö elämässä tapahtua jotain maailmaa mullistavaa, että voisi tarttua siihen hetkeen, vai riittääkö jokin ihan arkipäiväinen juttu? Tulisiko tarttua hetkeen harjatessa hampaita tai harjatessa hiuksia? Ei sillä, että Heikki voisi tehdä kumpaakaan, vaikka haluaisikaan. Hän ei kuitenkaan voi tehdä mitään muuta, kuin tarttua hetkeen, sillä hän on koko ajan kaukana kaikista ulkomaailman ärsykkeistä. Miten onnellisia olemmekaan me, jotka voimme kävellä, syödä, katsoa elokuvia tai leikkiä koiran kanssa?

33 kysymystä

Yksi suosikkiblogini/-bloggaajani haastoi minutkin mukaan kysymystulvaan vastailemiseen, joten tässä pärähtää kokonaiset 33 kysymystä vastauksineen. Tosin, saattaa olla, että tarkoitus oli vain vastata Buttermilk Bisquitsin 11 kysymykseen, mutta hei, olkoon nyt 33 kipaletta, koska kaikkia varmasti kiinnostaa tämä matka mieleni syövereihin!

Ensimmäiset kysymykset laati Millamainen:

1. Keräätkö muumimukeja? 

En. Mielestäni ne ovat suuremmalta osalta söpöjä - mutta kalliita, sekä omaan makuuni liian pieniä. Jos markkinoille tulisi (tai korjatkaa, jos niitä jo on) 0,4L muumimukeja, voisin ostaa Pikku Myyn, joka olikin oikeastaan ainoa muumi-hahmo josta oikeasti tykkäsin.

2. Mikä on luottokosmetiikkatuotteesi ja miksi?

Uusi tuttavuus, L'Oreal Studio Secrets Professional Smoothing Resurfacing Primer, tulee todennäköisesti tulee viihtymään meikkilaukussani pitkään. En kylläkään käytä tuotetta nykyisin sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa (meikin pohjustamiseen), vaan olen korvannut sillä puuterin! Lisäilen tuotetta (puhtain sormin) päivän mittaan etenkin kiiltelevälle nenälleni ja huokoseni kiittävät!

3. Mikä on lempipuuhasi kesällä ja miksi?

Tuoreista marjoista ja vihanneksista nauttiminen, ehdottomasti. Tosin, jos mahdollista, viettäisin kaikki kesäpäivät mieluiten hevosen selässä pelto- tai metsätiellä.

4. Paljasta vähintään yksi paheesi.

Suklaa... siitä on vaikea pysyä erossa.

5. Mistä haaveilet tällä hetkellä?

Yhdestä makuuhuoneesta lisää. Siitä tulisi Miken työhuone, mikä tekisi meidät molemmat onnelliseksi!

6. Mistä iloitset tällä hetkellä?

Uudesta työpaikasta - vaikka uskonkin homman olevan henkisesti melko rankkaa. Iloitsen myös siitä, että en tällä hetkellä saa allergiaoireita mistään - jee!

7. Mansikat, herneet vai jäätelö?

Saako valita kaikki?

8. Listaa kolme suosikkiblogiasi. 

Tuosta lukemieni blogien listalta voi vapaasti valita kolme!

9. Oletko viherpeukalo? Saatko viherkasvit/kukat pysymään hengissä? 

En ole koskaan ollut hääppöinen kasvienhoitaja, mutta olen ilmeisesti kehittynyt tässä asiassa, sillä en ole vieläkään onnistunut tappamaan makuuhuoneeseen syksyllä ostamaamme viirivehkaa - se jopa kukkii uudelleen!

10. Mikä on lempikesävaatteesi?

Useamman vuoden ikäinen maksimekko, jossa on valkoisella pohjalla voimakkain värein lintuja ja kukkia tms härpäkettä... Se on sellainen, mikä miellyttää kesäkuumalla. Pidän myös mustista caprihousuistani - tosin en kuumimmalla ja aurinkoisimmalla säällä!

11. Kerro mottosi/elämänohjeesi.

Kaikkea (järkevää) kannattaa kokeilla kohtuudella!  

Seuraavat kysymykset laati Kommentteja:

1. Missä ja millaisena näet itsesi 60-vuotiaana?

Toivottavasti asun silloin maalla, jossain rauhallisessa paikassa, missä pihalla kasvaa omenapuita ja ruohoa mutustaa jokunen lammaskin. Tekisin jotain luovaa hommaa, hoivailisin yrttejäni ja nautiskelisin maastossa ratsastamisesta omalla hevosella. 

2. Jos joutuisit valitsemaan itsellesi uuden kansalaisuuden nykyisen lisäksi, mikä se olisi?
Käytännön syistä ottaisin varmaan USAn kansalaisuuden, jotta siellä vierailu, tai ehkä jopa tilapäinen muutto onnistuisi helpommin. En kuitenkaan usko että haluaisin asua siellä pidempään, ottaen huomioon maan nykyisen tilanteen.

3. Jos teet/tekisit hyväntekeväisyystyötä, mikä aihe kutsuu sinua eniten?
Eläinten parissa työskentely, esim. koiratarhalla auttaminen, hevosten parissa työskentely tms.

4. Missä on sielunmaisemasi?
Varmaan siellä maalla, omenapuiden katveessa. Tonttia pitää olla, näkyvyyttä, metsää jossain lähistöllä ja miksei jotain vesistöäkin. Kyllä nuo laajat peltoaukeakin aina sykähdyttävät jollain tapaa...

5. Tunnetko koskaan syyllisyyttä mistään?

Kyllä. Tunnen paljon syyllisyyttä siitä, miten huonosti ihmiset kohtelevat eläimiä, toisiaan ja elinympäristöään. Vaikka itse pyrin olemaan avulias, hyvä eläimille ja huolehtimaan ympäristöstäni, koen silti syyllisyyttä asiasta ja epäilen että voisin tehdä enemmänkin.

6. Jos voisit tehdä elämässäsi yhden suuren muutoksen, mikä se olisi?
Olisin opiskellut ammattiin, joka työllistäisi minut helposti missä vaan, koska vaan, esim. sairaanhoitoala. En ole neula- tai verikammoinen, enkä hätkähdä helposti, joten olisin todennäköisesti ihan hyvin voinut mennä tuollaiselle alalle. Eipä se vieläkään ihan puskista haettu idea ole...

7. Minkä asian et haluaisi koskaan muuttuvan elämässäsi?
Haluaisin pysyä aina terveenä ja hyväkuntoisena - ja olisihan se mukavaa jos aina elämässä riittäisi rakkautta ja onneakin.

8. Mitä arvostat itsessäsi eniten?

Kykyä nähdä asiat monelta kantilta, sekä oikeudentajua.

9. Entäpä muissa ihmisissä?
Rehellisyyttä, kaunistelemattomuutta ja päättäväisyyttä.

10. Jos loppuelämäsi ruokavalio saisi koostua vain kolmesta ruoka-aineesta, mitkä ne olisivat?
Ymmärtäisin ennemminkin kai että ruuasta... eli juustosta, hapankorpuista ja pensasmustikoista koostuisi loppuelämäni ruokavalio! (Toivottavasti saisin silti juoda teetä...)

11. Viimeiseksi lainaan Tessan ideaa: Minkä ohjeen antaisit 25-vuotiaalle itsellesi?  
Unohda viisumin hankkiminen Yhdysvaltoihin ja järjestä se mies suosiolla Suomeen!

Ja sitten vielä Buttermilk Bisquitsin kysymykset:

1. Jokainen on ennakkoluuloinen jotain asiaa kohtaan, mitä kohtaan sinä olet ennakkoluuloinen?

Heh, vanha klassikko... "Jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, se todennäköisesti on." Eli jos kaikki on vaan liian hyvää ja täydellistä, hiipii mieleen pelko ja ennakkoluulo... Olen myös ennakkoluuloinen jotain epämääräisiä ruokia kohtaan.

2. Kumman kaa: Henry Saari vai Matti Nykänen? ;-) 

Yök, toivottavasti ei kumpaankaan tarvi koskea pitkällä tikullakaan, mutta jos pakko on valita, voisin tavata Matti Nykäsen pikaisesti ihan vaan saadakseni sanoa tavanneeni hänet.

3. Millaiseksi kuvittelisit elämäsi nyt, jos olisit vielä yhdessä ensimmäisen vakavan poikaystäväsi kanssa?

Huh, vaikea arvuutella. Luulen, että taloudellinen tilanteeni olisi parempi, mutta en olisi nähnyt kovinkaan paljon maailmaa tai hankkinut kovinkaan paljon uusia kokemuksia. Elämäni olisi varmasti aika tasaista, mutta mukavaa. Olisin varmasti ihmisenä aikalailla erilainen.

4. Mikä on kummallisin tilanne (esim. saamasi kommentti tai muualla tapahtunut asia), joka sinulle on tapahtunut blogisi ansiosta?

Ei minulle kai ole mitään kovin kummallista blogin tiimoilta tapahtunut? Paitsi kerran joku mies pisti sähköpostia, jossa kertoi vain sen, että minulla on kauniit kynnet...

5. Millainen olit 17-vuotiaana?

Nuori kapinallinen. Muistaakseni pukeuduin paljon mustaan (ja jokseenkin dramaattisestikin), hiukseni olivat lyhyet ja tummat ja ajoin kirkkaan keltaisella skootterilla, joka kyllä aika hyvin karisti kaiken goottiuden allekirjoittaneesta... Luin jonkun 12 kurssia historiaa lukiossa ja sen lisäksi kaikki mahdolliset maantiedon kurssit. En tainnut harrastaa juuri mitään.

6. Voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi ulkomailla (jos olet ulkosuomalainen, voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi Suomessa)?

Voisin, mutta harkitsisin kyllä tarkkaan, minne ihan pysyvästi pysyvästi muuttaisin, sillä esim. toimiva terveydenhuolto on aika olennainen osa elämää. Esim. astmalääkkeistä pitäisi myös pystyä saamaan jotain alennusta vielä ulkomaillakin.

7. Kuka on ihannenaisesi julkkisten joukosta?

Tunnustan heti etten kyllä seuraa yhdenkään julkkiksen elämää kovinkaan aktiivisesti tai mielenkiinnolla, mutta heitetään tähän vaikka Alyssa Milano, josta olen aina pitänyt ja joka on toiminut paljon hyväntekeväisyydessä ja josta ei juuri löydä negatiivista julkisuutta.

8. Oletko unelmatyössäsi ja millainen on / olisi unelmatyösi?

En. Unelmatyöni olisi todennäköisesti jotain, missä saisin joko toteuttaa luovuuttani jollain tapaa - tai olla eläinten, etenkin hevosten, parissa.

9. Mainitse yksi asia, jota olet elämässäsi myöhemmin katunut.

Sitä, etten lukion aikaan lähtenyt Usaan vaihto-oppilaaksi, vaikka siihen olisi mahdollisuus tullutkin. Ylipäätään vaihtoon lähtemättä jättäminen kaduttaa.

10. Aiotko vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessa opiskella?

Jos voin sitä välttää niin en. En ainakaan mitään monivuotista projektia haluaisi enää opiskelusta tehdä. Voi tosin olla, että mikäli en ala kohta löytämään töitä omalta alaltani, joudun harkitsemaan toista talaa.

11. Milloin ja millaisessa tilanteessa olet viimeksi itkenyt?

En itke kovinkaan helposti, enkä kovin usein. En yleensä itke omia murheitani, vaan toisten. Viimeksi taisin hieman niiskutella kuultuani erään läheiseni raskaasta päivästä ja masennuksesta. 

Ja... heitän vielä mukaan omat 11 kysymystäni:

1. Millaiset ovat suosikkikenkäsi?

2. Huulipuna vai huulikiilto? Miksi?

3. Paras kesäjuoma?

4. Mitä teknologian ihmettä ilman et haluaisi olla?

5. Minne matkustaisit, jos sinun pitäisi lähteä huomenna?

6. Paras tapa viettää sunnuntaita?

7. Rakkain lapsuusmuistosi?

8. Oletko allerginen millekään? Jos, niin mille?

9. Millainen oli ensimmäinen poika-/tyttöystäväsi?

10. Hyvin palkattu työ vai hyvin mukava työ?

11. Suosikkikasvisi?

Heitän haasteen kaikille "Näitä luen" -listallani oleville suomalaisille bloggaajille (myös ulkosuomalaisille), paitsi Buttermilk Bisquitsille tietenkin. Muutkin saa tehdä!