Juhannusyön ajatuksia

Aurinkoinen ja lämmin päivä on viilentynyt melko kylmäksi juhannusyöksi, mutta onneksi koko asunto tuoksuu yhä syreeneiltä, jotka saatoin ehkä nipistää takapihan puskista kera muutamien muidenkin kauniiden sinisävyisten kukkasten...

Juhannusta "juhlitaan" ihan vaan täällä kotona, Tampereella, vaikka pikkuisen kaipailenkin ehkä jopa wanhaa kesämökkiä... sillä aika kultaa muistot ja unohdan autuaana sen, että siellä ei ollut juoksevaa vettä eikä sisävessaa, mutta hyttysiä senkin edestä. Vanhemmiten nukuin mökin rantasaunassa, missä puolestaan vaivana oli usein mitä mielenkiintoisemmat hämähäkit... Mutta siellä sai (esi)teininä kuunnella cd-soittimella (!) ihan mitä vaan, vaikka keskellä yötä.

Jotain maagista oli myös kaivosta nostetussa vedessä, muurinpohjaletuissa, juhannussaunassa koivuvihtojen ja syreenisaippuan tuoksussa, sekä pulahduksessa vilpoiseen järveen... 

Ehkä vielä jonain päivänä omistan itsekin kesämökin, jonka rauhasta ja hiljaisuudesta osaan nyt vanhemmiten nauttia, sen sijaan, että kaipaisin jotain muuta. Omaan mökkiini kuitenkin haluaisin sen sisävessan ja juokseva vesikin olisi ihan kiva sinänsä, että pyykinpesu helpottuisi... Mutta oma kaivo ja rantasauna... mikä ettei?

Jos totta puhutaan, asuisin kyllä helposti jossain maaseudun rauhassa vaikka ympäri vuoden - mikäli johonkin kaupunkiin pääsisi silti tarvittaessa vaikkapa puolessa tunnissa...

Oman parvekkeen orvokkeja

Nyt on aika myös tämän yökukkujan vetäytyä petiin ja uskon, että uni maittaa reippaan 15,5 km pyörälenkin ja pyykinpesun jälkeen...

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Kaupungin paras salaatti

Koskahan tälle löytyy haastaja? Söin nimittäin tänään ehkä jopa elämäni parhaimman salaatin. Paikkana oli se "kaupungin paras paikka", KRS, eli Sokoksen yläkerta, mistä käsin ihailin maisemia joku aika sitten. Kahvila on (mielestäni) melko tyyris paikka, enkä siellä ole koskaan aiemmin mitään croissanttia kummempaa syönyt, mutta kun äiti nyt tarjosi... Niin valkkasin sitten 8,90€ kustantaneeseen isoon ja täyttävään salaattiannokseeni vuohenjuuston, aurinkokuivatun tomaatin, melonin (söin ne sieltä erikseen) ja yrttivinaigretten kastikkeeksi. Mukana oli myös tomaatteja, krutonkeja, sekä kurpitsan ja auringonkukan siemeniä. Aivan mainio salaatti!

Vanhempani tulivat tosiaan eilen illalla tänne vähän kyläilemään tarkoituksenaan tuoda meille viimein peili (äidiltä löytyi ylimääräinen), viedä täältä pois laittamani vaatteet + kuluttaa äidin äitienpäivälahjaksi saama Sokoksen lahjakortti. Kaikessa on tähän saakka onnistuttu ja vähän muussakin. Äiti tarjosi ystävällisesti salaatin/pastan Sokoksen reissulla ja valitsin tällä kertaa salaatin - eikä kaduta! Arvostin todella suurta ja monipuolista salaattiannosta ja sitä, että siihen saa sitten vapaasti mättää noita lisukkeita (krutongit, siemenet yms.) miten haluaa ja vaikka läträtä vielä lisää kastikettakin. Täytyy muuten sanoa että jälkiruuaksi tarjottu pannacotta oli myös aiiiika nams...

Samalla reissulla pyörähdin Yves Rocherilla käyttämässä 10 euron etusetelini, minkä turvin lähdin lähinnä hakemaan matkakokoja uudesta Hydra Végétal -sarjasta ja päädyin sitten samalla myös hankkimaan sinisen ripsivärin. Tällä kertaa kyseessä ei ole edes veden kestävä ripsari, koska olen niiden suhteen jo aikalailla luovuttanut, koska tuntuu että jokainen, jota kokeilen, on joko parin tunnin kuluttua rapissut poskille tai iloisesti tummentanut silmänaluseni... Plääh. Tai sitten on niitä, mitkä lähtee vain lämpimällä vedellä - ja hillittömällä hinkkauksella. Ei ole kohden koskaan.

Mikellä on työharjoittelua vielä yksi päivä ennen herran muhkeaa 10 päivän kesälomaa... Mitään suunnitelmia meillä ei tosin ole - paitsi nukkuminen, sillä puudelikin lähtee nyt taas Pohjanmaan visiitille ja samalla trimmattavaksi. Huvittaisi lähteä Helsinkiin, mutta kallistahan tuo on, joten haaveeksi jäänee...

Kynnet kuin minttufudgea

Esittelin Mikelle kynsiäni ja hän kertoi niiden näyttävän minttufudgelta.

Lakkana reilu vuosi sitten Usasta ostettu Revlon Top Speed 320 Jaded

+ Isadora Graffiti Nail Top 802 White art

Todellisuudessa ovat ehkä hilppasen kuvaa tummemmat, mutta herkulliset.

(Olisin voinut myös hieman siistiä tuota kynsien ympärystää...)

Päivän paras ateria

...jonka voisi toki nauttia muuallakin kuin tietokoneen ääressä.

501

Ei, kyse ei ole nyt Leviksistä, vaan siitä, että tämä tässä näin on tämän blogin 501. kirjoitus! Levi's "viisnollaykköset" oli kyllä kuumaa kamaa joskus yläasteella, pidin ainakin yhden tummanharmaan parin ihan rikki ja haaleaksi ja olipa niissä pysyvästi permanenttitussilla (vahingossa?) piirretty sydänkin ja kaikkea muuta mukavaa... Yleensä kaverit niihin rustasivat jotain uutta ja jännittävää joka siinä sitten säilyi seuraavaan pesuun saakka... Taisi niissä muutamat Oasiksetkin varmaan joskus lukea.

Olenkin tämän juhlallisen tapahtuman kunniaksi miettinyt vähän jonkinlaista blogiarvontaa (itseasiassa jo pidemmänkin aikaa), mutta koska raha on todella tiukilla on tuo arvonta siirtynyt aina vaan tuonnemmaksi... Rahatilanne ei tällä hetkellä kovin paljon paranemisen merkkejä osoitakaan, sillä tajusin jo tämän päivän koulutuksessa, että en pysty tekemään tuota puhelinmyyntityötä, sillä se ei kyllä sovi luonteelleni ja persoonalleni mitenkään. Niinpä vietinkin sitten seuraavat 6 tuntia uudistaen CV:täni (kiitos vaan Matkantekijätär avusta!) ja hakemuksia täytellen/lähetellen ja parasta toivoen. Hain kaikkia vähänkin sopivia avoimia paikkoja ja täytin kasan avoimia hakemuksia... Toivotaan, että edes joku ottaa haastatteluun asti.

Lähitulevaisuudessa koitan kuitenkin puuhata sen arvonnan, sillä sopiva (ja itsellenikin himoitsemani) juttu on jo kiikarissa...

Työnhakuprojektin jälkeen piti vielä vääntäytyä kauppaan kipeällä kantapäällä (siinä on muhkea halkeama), mutta ostin sieltä sitten vähän aineksia, joista syntyi... Lemon Blueberry Cheesecake Cookies! Sitruunan kuoren raastettuani päätinkin sitten viipaloida sitä sitruunaa veden joukkoon... Kesän parhaita juomia sekin.

Oli muuten sen verran tuhtia tavaraa nuo keksit, että edes mies ei niitä pystynyt kolmea enempää syömään kerralla, mikä sai tietenkin leipurin hykertelemään tyytyväisenä, sillä yleensä mitkään pikkuleivät eivät tässä talossa ennätä emännän teekupin kaveriksi kuin korkeintaan kaksi kertaa... Näillä varmasti kyllä lähtee makeannälkä jo yhdestä, eikä ihme kun vilkaisee mitä ne sisältävät.

Eipä täältä tänä iltana varmaan muuta, on tuo kellokin jo melkein puolessa yössä, joten ehkä peti kutsuu kun silmät ovat jo pidemmän aikaa tässä lupsahdelleet kiinni... Pahoittelen siis mahdollisia kirjoitusvirheitä ja muuta sekavuutta!

Hyvää alkanutta viikkoa!