Asteen verran apatiaa

Viikon fiilikset

Kävipä sitten niin, että en saanut sitä paikkaa, jossa kävin haastattelussa. Mielestäni n. 1,5h (!) kestänyt haastattelu sujui hyvin, mutta eipä silti tärpännyt. Olin jo uneksinut mielessäni siitä, miten n. 5 kuukauden kuluttua taloudellinen tilanteemme alkaisi viimeinkin parantua ja voisimme jopa käydä elokuvissa, tai vaikka syömässäkin ulkona... Siis muuallakin kuin McDonald'sissa. Ylläoleva kuva kiteyttää aika hyvin viikon pääasiassa vallalla olleet fiilikset.

Olen täytellyt ahkerasti työhakemuksia ja toistaiseksi lopputuloksena on ollut (edellisen lisäksi) yhdet pakit, yksi paikka, joka ei ole ilmoittanut mitään lupauksestaan huolimatta ja yksi paikka, joka ei ilmoittanut onko vastaanottanutkaan hakemustani. En myöskään päässyt naapurin työllistämiskeskukseen, koska siellä ei lopulta ollutkaan vapaata paikkaa. Tämän lisäksi olen täyttänyt myös hakemusta joskus aiemmin mainitsemani Junior Academyn (ECAM) työllistymisohjelman kautta. Sitä kauttahan homma meni niin, että ensimmäiset 4,5kk ollaan työmarkkinatuella harjoittelussa ja sen jälkeen tarkoituksena olisi saada työpaikka kyseisestä firmasta. Vähän niinkun porkkanaa tarjotaan työnantajalle. Työnantaja joutuu maksamaan tuosta ajasta jotain Junior Academylle, mutta tarkkaa summaa en tiedä. Tavallaan tuon summan maksaminen kuitenkin sitouttaa työnantajan työsuhteeseen, ellei työntekijä ole aivan täysin uusavuton ja tehtävään sopimaton.

Syntymäpäiväkin tässä lähenee ja koittaa ensi viikolla. Laskeskelen euroja siihen, että varat riittävät ruokakauppaostoksiin, joten tuskinpa tulee tuota päivää mitenkään juhlistettua. Olisihan se hienoa vaikka käydä syömässä & leffassa, mutta ehkä Mike on silloin iltavuorossakin niin ei sitten harmita ihan niin paljon.

Viikon (hyvät) kuulumiset

Se olis sitten perjantai ja Mikellä vapaapäivä. Puolipilvinen syksyinen aamupäivä kirpeällä tuulella varustettuna ja ikkunan edessä nököttävä vaahtera muuttuu koko ajan punaisemmaksi. Antibioottikuuri teki tehtävänsä ja paransi hampaani - jes! Kaiken muun hyvän lisäksi, pääsen vielä työhaastatteluunkin, mistä työmarkkinatuetun koeajan jälkeen saatan saada ihan oikean työpaikan! Ja mikä parasta, olen mielettömän kiinnostunut kyseisestä hommasta... joten sormet ja varpaat ristiin nyt!

Japanin kielen alkeet ovat alkaneet hyvin ja eräänlainen kouluun palaaminen on ollut melko jännittävää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa etsiessäni uutta vihkoa kurssia varten... Silmät kiiluen valitsin sitten A4-kokoisen muovikantisen Marimekon vihon Akateemisesta Kirjakaupasta yllättävän halvalla (oliko 4,50 euroa). Vihko on suuri ja siitä puuttuu täysin rivit ja ruudut, pelkkää valkoista paperia. Valinta osoittautui heti hyväksi, sillä kanji-merkkejä on paljon helpompi harjoitella puhtaalle valkoiselle paperille kuin yrittää tunkea niitä ruutujen tai viivojen sekaan.

Tällä viikolla on tullut myös herkuteltua enemmän tai vähän syksyisillä herkuilla, kuten esimerkiksi...

Ihanilla kotimaisilla omenoilla...

... joista saa herrrkullista piirakkaa.

Lisäksi olen saanut huippuaamiaisen à la Mike

ja nauttinut kaupungin parasta vuohenjuustosalaattia Sokoksella.

Syntymäpäiväkin hiippailee jo jossain tuolla nurkan takana ja taas pitäisi jaksaa vanhentua vuodella. Tietenkin, jos joku kysyy, täytän taas kerran 21. 

Viikko on muutenkin ollut aika onnentäyteistä aikaa sinänsä, sillä kahden ystäväni perheet kasvoivat tässä viimeisen 7 päivän sisällä. Onnea vaan molemmille vauveleiden johdosta!

Sain tässä myös juuri ilmoituksen, että tilaamani kirjat löytyvät nyt myymälästä, joten ehkä käyn hakemassa viikonloppuluettavat kotiin... Niistä sitten lisää.

Hyvää viikonloppua!

Syksyn merkkejä...

Ensimmäiset punaiset vaahteranlehdet

Vaikka lämpömittari onkin vielä parhammillaan kivunnut 16 tai jo 18 asteen paikkeille, ilmassa on selkeästi syksyä. Tuulikin on jo kipakka ja kylmä. Tekee mieli ottaa jo villasukatkin kaapista ja nököttää viltin alla lehtiä lukemassa... Syyskuu on suosikkikuukauteni, eikä edes syntymäpäiväni vuoksi. Syyskuussa on yleensä mielyttävin sää (omaan makuuni) ja alkava ruskan väriloisto on joka vuosi aivan yhtä fantastinen näky - etenkin tuo ikkunasta näkyvä vaahtera muuntautuu vallan upeaksi tulevien viikkojen kuluessa.

Tänä aamuna bongasin maasta syksyn ensimmäisen, tulipunaisen vaahteranlehden... tästä se alkaa.

Heppatytöt, muodin edelläkävijät

Me heppatytöt ollaan jo vuosia kuljettu selkeästi trendien edellä. Pikkuhiljaa muotiin on tupsahtanut ratsastushousujen näköisiä pöksyjä, kilparatsastustakkeja imitoivia jakkuja ja tietenkin sitten jodhpur-ratsasuskenkiä muistuttavia jalkineita, kuten nyt tänä syksynä.

Nilkkurit, Dinsko 44,90 €

Nahkajohdpurit, Horze 55,00 €

Huom. Dinskon nilkkurit ovat synteettistä materiaalia ja näin ollen heppatytöksi ryhtyminen kannattaa, jos arvostaa pitkäikäisiä nahkakenkiä, sillä vain 10 euroa lisää ja saat trendikenkäsi nahkaisina - ellet välitä Horze-logosta. 

Tietenkin tämä on vain yksi esimerkki. Heppatytön kenkiä saa tänä syksynä melkein mistä vaan!

Meikittömän päivän ilta

Meikittömän päivän iltapäivä

Ilmeisesti meikittömyyteni oli niin järkyttävä kokemus jopa poloiselle puhelimelleni, että kuvista tuli suunnilleen yhtä laadukkaat kuin mitä vanhalla pikku Nokiallani otetuista aikoinaan. (Mike tosin kehui useampaan kertaan kuinka nätiltä näytin, joten ihmeisesti kannattaisi aina kulkea meikeittä?) Hinkkasin linssiäkin pehmoisella kankaalla puhtaammaksi, mutta lopputulos oli silti yhtä nihkeä... Mutta, tulipa osallistuttua ja näytettyä jokseenkin alastomalta ympäri kaupunkia, sillä vaikka olin ovelasti suunnitellut olevani vain kotona, jouduinkin käymään kaupassa, ensiavussa, apteekissa ja sitten tosiaan illalla oli vielä tuo englanninkielisen harrastajateatteri, jonne menin eksymään. Hollywood kutsuu jo!

Olen viettänyt melkoista hiljaiseloa täällä blogissa, eikä tässä oikeastaan ole edes mitään kovin hyvää tekosyytä. Olen vaan ollut väsynyt ja jotain flunssanpoikasta tässä on myös pyörinyt, koska viikonlopun ajan olin kovin tukkoinen ja räkäinen ja sitten sen jälkeen iskikin viisaudenhammas. Tässä viimeisen kolmen päivän aikana viisaudenhammas on kuitenkin ärtynyt niin pahaksi, että kun soitin varatakseni aikaa hammaslääkäriin, hoitaja suositteli saman tien reissua Acutan ensiapuun. Hammas nimittäin on turvottanut ikenen ja aiheuttanut koko oikean puoleisen pään säryn. Nenäkin on siltä puolelta tukossa. Korva on kipeä ja kurkku tuntuu siltä kuin yrittäisi niellä kaktusta. Burana 400 mg on tullut nautiskeltua siihen malliin että ihme kun mulla on vielä vatsakalvot tallella (ja ei astmaongelmia)...

Nyt sain sitten antibioottikuurin ja jännityksellä odottelenkin olenko tälle allerginen vai en. Toistaiseksihan olen tehnyt kolme sairaalareissua antibioottiallergioiden takia. Pitää nyt yrittää selvittää kaikki nuo lääkeaineallergiat ja panna oikein lappu lompakkoon... Lisäksi lääkäri määräsi ostamaan maitohappobakteereja, koska antibiootti mitä sain, on (farmaseutin sanojen mukaan) "rotanmyrkkyä". Ja sen lisäksi vielä lisää särkylääkettä ja jotain epämääräistä suun huuhteluun tarkoitettua ainetta, mitä voin käyttää jos ja kun hampaaseen kehtaa koskea jne.

Voinkin siis ehkä vedota hammasongelmiini, jos joku kummastelee blogihiljaisuutta. Olen yrittänyt siivota ja tehdä normaaleja kotihommia, mutta mieli tekee vain unten maille koko ajan. Auts.

Huomiselle on kuitenkin luvassa jotain muutakin mukavaa kuin lääkärin soittoaika, joten sitä odotellessa... ja peukkuja pystyyn, etten ole allerginen tälle "rotanmyrkylle"...